Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
En ehdi kaikkiin vastata. Mutta kun tätä vastausta nyt niin halutaan niin mies ei saa ylitöistä palkkaa eikä varsinaisesti tee edes ylitöitä vaan työmatka on pitkä, yli tunnin suuntaansa ja sen vuoksi päivät on pitkiä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Kuka on aina minuutilleen kotona samaan aikaan joka ikinen työpäivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
Akateemisesti koulutetuilla harvoin on tilanne, että saisi pitää jotain saldovapaita.
Kaksivuotias tietenkin vaatii paljon huomiota ja vahtimista, mutta tuskin sentään ihan jatkuvaa.
Siivotkaa vaikka olohuone/lastenhuone/makuuhuone niin, ettei lapsi yllä pudottelemaan tavaroita, kiipeämään, työntämään pistorasioihin leluja yms. ja opetelkaa siellä siihen, että lapsi leikkii myös itsekseen.
Aloittakaa hyvin lyhyistä hetkistä. Kun lapsi leikkii tyytyväisenä jollain lelullaan, sanot tyyliin "Vauva odottaa nyt hetken, äidillä on asioita." Ensimmäisellä kerralla voit vaikka istua hänen kanssaan silti lattialla, ottaa lehden käteen ja luet sitä puoli minuuttia. Sen jälkeen "Nyt äiti tuli takaisin" ja jatkatte normaalisti. Pikkuhiljaa sitten pidennät aikaa ja ehdottomasti mies mukaan näihin tuokioihin. Ajatuksena opettaa, että lapsen tarpeista huolehditaan, häntä rakastetaan, mutta myös aikuisilla on oikeus omiin hetkiin, ja ennen kaikkea perheen yhteisiin hetkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
En ehdi kaikkiin vastata. Mutta kun tätä vastausta nyt niin halutaan niin mies ei saa ylitöistä palkkaa eikä varsinaisesti tee edes ylitöitä vaan työmatka on pitkä, yli tunnin suuntaansa ja sen vuoksi päivät on pitkiä. Ap
Näin se tarina muuttuu.
Miehen vika siis että tekee oikeasti ihan normaalia päivää... Kaunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Kälätys? Kuulumisien kertominen on siis lähtökohtaisesti kälätystä?
Noh, ehkä miehet oppivat ettei naiselle tarvitse kertoa mitään kun ei teitä kerran kiinnosta ja se on kälätystä.
Sellainen puhuminen, joka estää pienen vauvan ruokailun, on kälätystä. Aikuinen ihminen malttaa kyllä olla hiljaa hetken aikaa.
Ap kertoi jo, että tuo tapahtui vauva-aikana. Ei nykytilanteessa. En tiedä, miksi se ylipäänsä piti nostaa esiin, jos siitä on kuukausia, ehkä jo pitkälti toista vuotta.
Se oli esimerkki miehen ajatusmaailmasta, jossa lapsen tarpeita ei huomioida omassa käytöksessä, vaikka ne olisivat miten kohtuullisia ja tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
Akateemisesti koulutetuilla harvoin on tilanne, että saisi pitää jotain saldovapaita.
mihin tämä väite perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
Akateemisesti koulutetuilla harvoin on tilanne, että saisi pitää jotain saldovapaita.
Kyllä se työaikalaki koskee akateemisia ihan yhtä lailla kuin muitakin. Meillä saldoraja on 40 tai 50 tuntia, en muista kumpi, sen jälkeen on pakko pitää tuntisaldoa pienemmäksi.
Mutta nythän ap jo myönsi, että ei mies teekään pitkää päivää vaan hänellä on pitkä työmatka. Tarina alkoi muuttua.
t. Akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Kuka on aina minuutilleen kotona samaan aikaan joka ikinen työpäivä?
tuossa on liukumaa hyvä 20minuuttia. Ei haittaa vaikka olisi 10 vaille kotona, tai vaikka tulisi 10 yli.
btw: minun vaimoni on kotona 5min tarkkuudella päivittäin, jollei kehällä ole sattunut onnetttomuutta. Tällöin tulee viesti että älä laita kahvia vielä tulemaan, menee vähän pidempään. Häntä siis tervehtii tuoreen kahvin tuoksi joka päivä kun hän saapuu kotiin.
Kannattaako todella opettaa vauva joka heti olemaan sylissä,tai kiinni kyljessä ?
Omiani en opettanut ja pystyin tekemään töitä, kun lapsi oli välillä itsekseen . Ei ne siitä rikki mene ja fiksuja heistä kasvoi, sekä terveitä
Parisuhde on se hyvä pohja jossa lapsi kasvaa, kannattaako sitä heittää roskiin jättämällä mies paitsioon ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
Akateemisesti koulutetuilla harvoin on tilanne, että saisi pitää jotain saldovapaita.
Miksi ei saisi? Meillä ihan normaalia toimintaa, etenkin saldojen kertymiseen tuli ylärajat, jonka jälkeen ne eivät kerry ennen kuin niitä on pidetty pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
En ehdi kaikkiin vastata. Mutta kun tätä vastausta nyt niin halutaan niin mies ei saa ylitöistä palkkaa eikä varsinaisesti tee edes ylitöitä vaan työmatka on pitkä, yli tunnin suuntaansa ja sen vuoksi päivät on pitkiä. Ap
Näin se tarina muuttuu.
Miehen vika siis että tekee oikeasti ihan normaalia päivää... Kaunista.
En minä ole sanallakaan valittanut miehen työpäivistä. Kerroin vain että ne on pitkiä. Tulee kotiin klo 18 jälkeen. Kerroin vain että siitä seuraa että ei pitkään ehdi olla lapsen kanssa illalla ennen lapsen nukkumaanmenoa.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Höpö höpö. Lapsi on aina ykkönen. Kaikessa. Mies voi aina kadota tai lähteä toisen naisen matkaan. Sen sijaan lapsi - jos kohtelet sitä hyvin - on elämässässi mukana aina.
Minä olen ihan aavistuksen eri mieltä. Lapsen tarpeet ovat tietenkin aina ykkösenä, lapselle tulee antaa turvallinen ja rakastava koti. Kuitenkin harva lapsi tarvitsee 24/7 vanhempaa ympärilleen pyörimään. Vuorokaudessa pitäisi olla kyllä niitäkin tunteja, jolloin aikuisten pitäisi pystyä tekemään muutakin kuin olemaan lapsen välittömässä läheisyydessä. Lapset toki ovat erilaisia, ja aina on poikkeuksia kaikkiin sääntöihin, mutta noin pääasiassa.
Onnelliset vanhemmat = onnellinen koti. Jatkuvasti murjottavat ja riitelevät vanhemmat eivät tee onnellista ja turvallista kotia millään. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, vielä keski-iässä huomaan hiippailevani kotonani, tapa on lapsuudesta niin syvään juurtunut. Meillä ei ollut väkivaltaa tms. mutta kireää pinnaa, ärähtelyä, ja tiuskimista kyllä, ja jos siltä halusi välttyä niin oli parasta olla herättämättä huomiota. Sen takia sitä parisuhdetta pitäisi pitää lapsen perustarpeiden täyttämisen jälkeen korkeimmalla paikalla tärkeysjärjestyksessä. Kun molemmat ovat tyytyväisiä toisiinsa, on helpompi joustaa ja kohdella toista rakastavasti ja omia toiveitaan uhraten, luottaen että toinen tekee saman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota voi ratkaista muuten kuin hoitajalla. Sopikaa, mistä rahasta sen palkkaatte.
Miehelle vai lapselle?
Äidille, koska ei osaa elää järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Sama mies opettaa täällä ” logiikkaa”🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Ai miehen takia pitää muuttaa vauvan ruokinta-aikoja? Siis mitä vttua tämä taas on!? :D en tiedä miten me ollaan selvitty 2 lapsen kanssa näin hyvin ja mies on antanut imetysrauhan ja hänellekin sen lapsen tarpeet ovat olleet ykkössijalla.
Ei, vaan miksi vauva huutaa nälkäänsä kun mies tulee kotiin. Eikö ruokinta kannattaisi aloittaa hieman aikaisemmin?
Miksei mies laita vaimolleen tekstiviestiä, mihin aikaan hän tulee kotiin?
Koska se tulee joka päivä samaan aikaan. Ei mies teekään ylitöitä vaan sillä on pitkä työmatka.
Ylityöt olivat jonku naisen omaa fantasiaa joka otettiin totena.
Eipä taida tuossa perheessä olla mies kotona kello 17. Jos päivät ovat pitkiä, niin työaikaa ei ole, jolloin kotiintulon tarkka aika ei ole yleensä tiedossa edes. Kotiintuloaika saattaa osua siihen, kun vauva on jo nukahtanut yöunille.
Tyypillisesti tuollainen tilanne syntyy niin, että vauva nukkuu, mutta herää siihen kun isä kolistelee itsensä kotiin ja alkaa kovaan ääneen selostaa omia tärkeitä asioitaan. Kesken unien herännyt vauva on nälkäinen ja kärttyinen, ehkä jopa hätääntynyt (etenkin jos kärsii vatsakivuista, mikä on huonosti nukkuvilla vauvoilla yleistä). Vauva rauhoittuu siinä tilanteessa vain rinnalle.
Niin kauan kuin mies ei opi tulemaan kotiin metelöimättä, voi sama tilanne olla päällä aina kun mies kolisee kotiin. Vauvahan kyllä huutaa vaikka neljä tuntia, jos häntä ei saa rauhoitettua.