En tajua ihmisiä, jotka eivät halua hautajaisia

Ei mulla ole omaisia elossa. Siksi en halua. En kyllä ole myöskään itse kokenut että hautajaiset olisivat mitenkään surutyössä auttaneet. En taida edes ymmärtää mitä se surutyö on, vaikka monenlaisia menetyksiä olen jo keski-ikään mennessä kokenut. 

Olen miettinyt samaa. Lisäksi katson, että hautajaiset ovat kenelle tahansa, jolle vainaja oli eläissään tärkeä. Siis ystäväville ja vaikka naapureille. Moni on paljon enemmän tekemisissä ystäviensä kuin lastensa kanssa, joten aika julmaa, että kun joutuu sairaalaan, ei tietoa siitä mene niille ystäville ja lehdestä saa sitten lukea, että siunattu viikko sitten. Hautapaikkaakaan ei voi etsiä, kun ei tiedä, minne on haudattu.

Nykysysteemissä minä-minä -sukupolvi haluaa yksinoikeuden suruunkin.

Mä en tajua, miten ne auttaa surutyössä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miten ne auttaa surutyössä.

No esimerkiksi nyt niin, että siinä tajua kunnolla sen, että läheinen todellakin on kuollut ja saa asialle jonkinlaisen päätöksen.

En usko että ne auttaa mitenkään. Ja saahan sitä kokoontua istumaan ja parkumaan porukassa, mutta ei sitä varten tarvitse mitään kakkukahveja ja piispoja järjestää. Oli itsekästä tai ei, niin en halua että mun kuolemasta pidetään mitään suremisseuroja. En myöskään halua hautapaikkaa tai mitään muistolaattoja. Jos eivät muista ilman kiviä ja lehti-ilmoituksia, unohtakoon sitten. Eläviä pitää muistaa, ei kuolleita.

Vierailija kirjoitti:

ei tietoa siitä mene niille ystäville ja lehdestä saa sitten lukea, että siunattu viikko sitten. Hautapaikkaakaan ei voi etsiä, kun ei tiedä, minne on haudattu.

Mitä sä sillä hautapaikan tiedolla tekisit, menisit sinne itkemään että voi voi kun ei keritty pitää enemmän yhteyttä? Jos se ystävä on sulle tärkeä, pidä yhteyttä silloin kun se elää.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.

Tätini sanoi, ettei hänen hautajaisiin osteta kukkia, rahat menee hukkaan. Ostin silti muutamalla eurolla muutaman kukan arkulle. Hautausmaalla en koe tarvetta käydä. Kuolleita voi muistella kotisohvalla.

En minä halua, että järkätään tylsät kahvitukset ja pähkäillään arkun mallia ja hintaa. Tuhkaksi vaan ja jos joku haluaa tehdä surutyötä, niin saa järkätä hauskat muistelujuhlat, joissa iloitaan elämästä. En halua perinteisiä kuoppajaisia, joissa istutaan penkillä ahdistuneina niiskuttamassa ja yritetään itkuisina lukea jotain muistovärssyjä.

Ja kyllä, olen käynyt monissa hautajaisissa ja osallistunut osaltani arvokkaan tunnelman ylläpitämiseen, kahvitteluiden järjestämiseen ja lukenut adressit ääneen. Ei näissäkään minusta mitään vikaa ole, jos se on perheen ja vainajan toive ja tapa käsitellä asiaa. Ehdottomasti parhaiten mieleen jääneet hautajaiset ovat ne, joissa on muisteltu iloisesti vainajaa, välillä itkeä tirautettu ja sitten taas jatkettu juttelua, tarjoilut vapaamuotoiset ja kodikas tunnelma. Mukaan toivottiin pieni lapsia ja kuten eräs pappi taannoin sanoi, on kaikkien kannalta ilahduttavinta, jos lapsilla on jotain iloista ja värikästä päällä - lapset tuovat voimaa ja iloa. Tämä on minun toiveeni ja uskaltaisin väittää, että minun sukupolveni toivoo ja myös järjestää tämän tyyppisiä hautajaisia enenevässä määrin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei tietoa siitä mene niille ystäville ja lehdestä saa sitten lukea, että siunattu viikko sitten. Hautapaikkaakaan ei voi etsiä, kun ei tiedä, minne on haudattu.

Mitä sä sillä hautapaikan tiedolla tekisit, menisit sinne itkemään että voi voi kun ei keritty pitää enemmän yhteyttä? Jos se ystävä on sulle tärkeä, pidä yhteyttä silloin kun se elää.

Kuinka moni kertoo eläessään kavereilleen hautapaikkansa? En ole kuullutkaan sellaisesta käytännöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, miten ne auttaa surutyössä.

No esimerkiksi nyt niin, että siinä tajua kunnolla sen, että läheinen todellakin on kuollut ja saa asialle jonkinlaisen päätöksen.

Aivan kun sitä nyt ei muutenkin tajuaisi.

Vainajahan ei sille mitään enää voi millaiset hautajaiset maan päällä oleva porukka järjestää ja, toiseksi, onhan vainaja saatava maan alle, joten varmasti hautajaiset tulee.

Vierailija kirjoitti:

En usko että ne auttaa mitenkään. Ja saahan sitä kokoontua istumaan ja parkumaan porukassa, mutta ei sitä varten tarvitse mitään kakkukahveja ja piispoja järjestää. Oli itsekästä tai ei, niin en halua että mun kuolemasta pidetään mitään suremisseuroja. En myöskään halua hautapaikkaa tai mitään muistolaattoja. Jos eivät muista ilman kiviä ja lehti-ilmoituksia, unohtakoon sitten. Eläviä pitää muistaa, ei kuolleita.

Ei voi olla totta että joku ajattelee ihan just niinku mä! 👍

Kaikkea ei tarvitsekaan "tajuta".

Mummoni kuoli viime vuonna, sitten piti tietysti pitää myös hautajaiset. Meidän suvussa on aika rentoa porukkaa, joten hautajaiset olivat tunnelmaltaan melko "mukavat", jos näin voi sanoa. Ei pidetty mitään varsinaisia puheita tai muuta, kaikki saivat keskustella vapaasti omissa pöydissään ja kahvitella rauhassa. Sitten laulettiin muutama virsi. Luulen, että mummokin olisi viihtynyt siellä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei tietoa siitä mene niille ystäville ja lehdestä saa sitten lukea, että siunattu viikko sitten. Hautapaikkaakaan ei voi etsiä, kun ei tiedä, minne on haudattu.

Mitä sä sillä hautapaikan tiedolla tekisit, menisit sinne itkemään että voi voi kun ei keritty pitää enemmän yhteyttä? Jos se ystävä on sulle tärkeä, pidä yhteyttä silloin kun se elää.

Voi vittu mikä urpo... Minä pidin ystävääni, kummipoikani äitiin, hänen eläessään yhteyttä oikeastaan päivittäin, mutta silti haluaisin käydä hänen haudallaan. Olisin mennyt hautajaisiinkin, mutta omaiset (=leski) päättivät että mulle ei kerrottu edes kuolemasta. Sain pari viikkoa ihmetellä miksi hän ei vastaa kunnes luin lehdestä hänen kuolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Jos perillisesi haluaisivat hautajaiset siirtymäriittinä.

Kuka sitä valvoo, että tuota vaatimustaso noudatetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Sun täytyy olla todella katkera kun sua jaksaa kiinnostaa määräillä, mitä sun kuolemasi jälkeen perilllist tekevät eahilla, jotka ei edes enää silloin ole sun.

Kyllä ne ovat minun rahojani  kunnes ne jaetaan. Ja mulla on toki oikeus määrätä oman omaisuuteni  käytöstä.Kyseessä ei  ole katkeruus vaan se etten minä halua muistojuhlia. En välitä juhlista,a en järjestä niitä  itse enkä  aio. Joten ihan sama linja jatkukoon kuolemani  jälkeen. Sun on varmaan todella vaikeaa tajuta että  osa ihmisistä ajattelee eri tavalla kuin sinä ja heillä on siihen täysi  oikeus vaikka sä kuinka pahoittaisit mielesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne hautajaiset sille vainajalle ole vaan omaisille. Auttaa paljon surutyössä.

Se vainaja ei halua huomiota eikä se halua maksaa koko suvun syöminkejä eikä  halua että paikalle tulee ihmisiä joita se ei ole itsekään halunnut tavata vuosikymmeniin. Mitä enemmän perilliset saavat, sen parempi, joten on ok  pitää pesän kulut kurissa.

Siksi ei hautajaisia tai  siunaustilaisuutta vaan halvin arkku/uurna, poltto ja tuhkan ripottelu muistolehtoon. Unohdetaan kaikki kalliit lehti-ilmoitukset jne.Näin lukee mun  viimeisessä tahdossa. Jos sitä rikotaan saavat perilliset vain lakiosan. Jos sen mukaan toimitaan, saavat kaiken eikä se ole ihan vähän se.

Jos perillisesi haluaisivat hautajaiset siirtymäriittinä.

Kuka sitä valvoo, että tuota vaatimustaso noudatetaan?

Asianajaja. Ei se ole kuin järjestelykysymys.