Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, ettei ymmärretä, että perheessä tärkein on vanhempien parisuhde.
Kun se on kunnossa, toimiva ja sitä hoidetaan, on siinä lämpöisessä pesässä lapsen hyvä ja turvallinen kasvualusta.
Kun vanhemmat yhdessä voivat hyvin, myös lapsi voi hyvin.
Äidin ja lapsen kupla, jonka ulkopuolelle isä sysätään, on hyvin epävarma rakennelma. Isä pitää päästää mukaan ja antaa hänenkin toteuttaa isyyttään lapsen kanssa kaksin ja perheen kanssa yhdessä.
Jos äiti alkaa suorittaa äitiyttä yksinään ja antaa kaiken aikansa lapselle, uuvuttaen itsensä, kehittyy tuollainen vaativa tenava, joka saa hiukan vääristyneen kuvan maailmasta.
Ap voisi laittaa lapsen päiväkotiin saamaan vähän rotia elämäänsä ja koko perheen elämään.
Kotiin voi kutsua perhetyöntekijän, jonka kanssa voi keskustella esim. näistä nukkumisongelmista ja muustakin.
Isä pääsee mukaan hyvin helposti, kun ottaa lapsen mukaan ja lähtee ulos leikkipihalle lapsen kanssa. Ulkona juokseminen tekee lapselle hyvää, mies saa kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa ja nainen omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Kälätys? Kuulumisien kertominen on siis lähtökohtaisesti kälätystä?
Noh, ehkä miehet oppivat ettei naiselle tarvitse kertoa mitään kun ei teitä kerran kiinnosta ja se on kälätystä.
Sellainen puhuminen, joka estää pienen vauvan ruokailun, on kälätystä. Aikuinen ihminen malttaa kyllä olla hiljaa hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Kun siinä vierellä on huutava lapsi, ei toisen puhetta kuule. Mies voi odottaa työpäivän kertomisen kanssa, nälkäinen lapsi ei,
Tietysti.
Ja kun olette käskeneet miehen painua hlvettiin siitä lätisemästä niin ei tarvitse miettiä miksi "miesvauva" loukkaantui eikä hän vaivaudu enää tunnin päästä puhumaan asiasta. Se meni jo,
Mies ei ole teidän koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.
Oi, tuota herkkää mimosamiestä, suuttuu, kun ei ole joka paikassa ykkösenä.
Ei se mieskään kuule naisen puhetta, kun lapsi huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
Ei voi mennä mitenkään toisin. Lasteni isä oli aina mustasukkainen lapsilleen, oli vaatimassa kolmantena lapsena mun huomiota. Mulla on kumminkin normaali kyky huomioida myös puolisoa, vaikka on lapsia. Ex syytti minua ongelmasta.
No siitä tuli exmies. Rakastuin vähän vahingossa toiseen mieheen, jolle myös kynnyskysymykseksi tuli se, että hän ei pysty jakamaan lasten huomiota. Hän myönsi suoraselkäisesti, että tämä on hänelle liikaa sillä hän haluaisi minusta enemmän itselleen ja erosimme, vaikka rakastamme toisiamme kovasti. Tämä mies sanoi, että osaan olla hienosti sekä äiti ja puoliso, mutta hän ei ole vielä siinä kohtaa elämää missä pystyy puolisonsa huomion jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Naisten kannattaa valita puolisoiksi sellaisia miehiä, joita ei seksi eikä muukaan naisen huomio kiinnosta. Kun kumppani on tasaveroinen tuossakin suhteessa, niin ongelmaa ei tule. Kumma ettei noista asioita ole puhuttu jo ennen yhteen muuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Minä en kyllä hyvällä tahdollakaan ymmärrä miten et voi leikata kynsiä kun lapsi on hereillä…?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Muutenkin se, että hän piti vauvaa nälässä kunnes mies tulee ettei sen tarvitse jutella.... aika kovaa metatyötä tuollainen aikatauluttaminen.
No nyt on kyllä harhat huipussaan. Kaikkea te keksitte.
Jos tiedossa on että mies on kotona kello 17 niin eikös vauvan ruokintaa voi aloittaa 1640 ? Pitääkö odottaa kunnes se huutaa kurkku suorana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Kuulostaa tyypilliseltä tapaukselta, että lapsella on vain yksi vanhempi, äiti.
Ap:n pitää jättää lapsi edes muutamaksi päiväksi miehen hoitoon ja poistua kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Noi pienet asiat voi kyllä hoitaa lapsen kanssa ollessakin.
Mutta ne on niin paljon kivempi hoitaa, kun ei tarvitse koko ajan kuulostella ympärilleen vaan voi uppoutua omiin ajatuksiin.
Sehän on kyllä totta. Tuntuu luksukselta. Mutta toisaalta niistä saa ohjelmanumeron lapsellekin kun hiukan säveltää. Ehkä se jopa auttaa lasta avartamaan maailmaansa. Ensin hoidetaan häntä hetki ja sitten äitiä ja äidin juttuja.
Mutta miten avarrettaisiin nyt miehen maailmaa? Onko hän ihan neurotyypillinen itsekään, mietin. Kun tuo pakko saada puhua omat asiat just nyt viittaisi siihen suuntaan. Pahimmassa tapauksessa siinä on nyt perinnöllisyys tullut ilmi, ja lapselle tulee diagnoosi vaikka isä on jäänyt ilman. Ehkä ap sun tarvii vaihtaa isommalle vaihteelle ja runnoa muutama asia läpi. Miehen pitää ymmärtää, että jos hän esittää vaatimuksia ja on tyytymätön, hänen on myös oltava valmis muuttamaan omia tekemisiään saavuttaakseen ne. Hän ei voi vain vaatia ja olettaa että se riittää muuttamaan maailman mieleiseksi, vaan on myös satsattava itse. Ja jos hän on vihainen koko ajan, hänen on itse piirrettävä kartta siitä, mitä hän on paitsi, mikä estää ja mitä hän voi itse tehdä vähentääkseen esteitä.
Mutta sekin on totta, että helvetti on irti jos asioita mietitään noin kaavamaisesti, että lapsi tulee aina ensin, oli tilanne mikä hyvänsä. Lapselle pitää voida sanoa, että menehän nyt tekemään jotain muuta hetkeksi kun nyt aikuiset puhuu. Ja tuota aikaa pidennetään vähitellen. Itse asiassa tämä keskustelu on turha kun hän ei ota esimerkkejä nykyhetkestä, kun imetystä ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Kälätys? Kuulumisien kertominen on siis lähtökohtaisesti kälätystä?
Noh, ehkä miehet oppivat ettei naiselle tarvitse kertoa mitään kun ei teitä kerran kiinnosta ja se on kälätystä.
Sellainen puhuminen, joka estää pienen vauvan ruokailun, on kälätystä. Aikuinen ihminen malttaa kyllä olla hiljaa hetken aikaa.
Mies malttaa olla hiljaa vaikka vuosia, en koe tarpeelliseksi kertoa vaimolleni mitään menoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
En imetä. Kirjoitin vauvasta.
Ap
Eli olet katkera tuosta asiasta ja kannat sitä edelleen mielessäsi? Ei sekään ole parisuhteenne kannalta rakentava asia.
Minusta täällä on annettu hyviä ehdotuksia: mies jää vuorostaan kotiin ja sinä palaat töihin. Vähintäänkin mies alkaa tehdä normaalia työpäivää ja sinä palaat töihin ja jaatte lapsenhoidon puoliksi. Ja ihan heti alat ottaa omaa aikaa, joku säännöllinen meno parina iltana viikossa/toisena viikonloppupäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitäisi nyt kysyä mieheltä ratkaisua asiaan. Hän on tyytymätön tilanteeseen, hän on aikuinen ihminen joka voi ihan itse miettiä mitä asialle voi tehdä. Miksi olisi vain äidin asia järjestää parisuhteelle aikaa? Mitä käytännössä tarkoittaisi parisuhteen priorisointi lapsen edelle, kysy ihan konkreettisia ajatuksia siitä. Sillä reunaehdolla, että kaksivuotiasta ei tietenkään voi jättää hetkeksikään yksin.
Miksi et ap mene töihin? Kyllä kakaran voi jo hoitoon laittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.
Ap ei ole palannut kommentoimaan tätä asiaa mitenkään, mikä herättää provotutkani. Jos mies tekee pitkää päivää, niin yleensä silloin jossain vaiheessa kyllä pidetään vuorostaan saldovapaana niitä kertyneitä tunteja. Eli ei se työmäärä kokonaisuudessaan silti ole yli 40 h/vko.
Harvassa paikassa maksetaan nykyisin ylitöistä, mutta jos maksetaan, niin silloinhan heillä luulisi olevan varaa palkata lapselle hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.
Miten tämä kuulostaa niin tutulta. Meilläkin mies tarvitsee erilaisia ajoneuvoja, musiikkivehkeet, harrastuksia, kavereiden kanssa hengailua (viikonloppuisin usein vähintään 10 tuntia vuorokaudesta, pääasiassa sijoittuen ajallisesti klo 18-8 väliseen aikaan), kaljaa, miesluolan, seksiä, sen hemmetin ison tv:n jne.
Minä tarvin paljon hiljaisuutta, omaa aikaa ja tilaa, lenkkikaverin (koira, joskus mieskin), ja rauhallista unta. Näistä kahdesta mielestäni mies on se joka enemmän vaatii. Meillä on onneksi siitä hyvä tilanne, että lapsia ei ole eikä tule (ikää jo 40v). Näin molemmat saavat sen mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Kälätys? Kuulumisien kertominen on siis lähtökohtaisesti kälätystä?
Noh, ehkä miehet oppivat ettei naiselle tarvitse kertoa mitään kun ei teitä kerran kiinnosta ja se on kälätystä.
Sellainen puhuminen, joka estää pienen vauvan ruokailun, on kälätystä. Aikuinen ihminen malttaa kyllä olla hiljaa hetken aikaa.
Ap kertoi jo, että tuo tapahtui vauva-aikana. Ei nykytilanteessa. En tiedä, miksi se ylipäänsä piti nostaa esiin, jos siitä on kuukausia, ehkä jo pitkälti toista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
Karmeeta tekstiä. "Jos se jää rumaksi". Vaikea uskoa, että tällaisia miesvauvoja on. Kyllä miehet ovat huomionkipeitä, toisella kädellä naisen pitäisi silittää miestä ja toisella vauvaa.
Jos rahat ei riitä hoitajaan kerran kuukaudessa niin selvästi pitkää päivää tarvitaan.