Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Vaikka olen samaa mieltä ajatuksesta, että ei ole tervettä, että lapsi on kaiken keskiössä, on sen toisin toteuttaminen nykyisissä olosuhteissa ihan huomattavan hankalaa. Kun aikaisemmin perheissä oli monta lasta ja vieressä pyöri niin mummoja kuin naapureita ja jopa piikojakin, ja äidillä oli kädet täynnä töitä, niin se meni kuin itsestään, että lapset olivat paljon keskenään tai muiden aikuisten vahtivan silmän alla. Mutta nykyään eletään kaukana vanhemmista, ei ole enää sitä naapureiden yhteisöllisyyttä, eikä välttämättä muita lapsiakaan ihan vieressä. Silloin todellisuus vain kerta kaikkiaan on tällainen kuin ap:lla, aivan kahdestaan lapsen kanssa…
Jotenkin sen miehen pitäisi tajuta, että nyt te olette kolmistaan se yksikkö. Lasta ei tällaisissa olosuhteissa voi työntää jonnekin taustalle. Silloin on parempi, että löytyy se kolmisin olemisen olomuoto, joka tuottaa kaikille myös iloa ja tyydytystä eikä kukaan jää jonnekin taustalle. Kun lapsi on kouluikäinen se olemisen muoto muuttuu taas hieman erilaiseksi ja on vanhemmille helpompaa taas ottaa enemmän kahdenkeskistä aikaa omana yksikkönä. Mutta tämä onnistuu vain, jos sitä parisuhteen perustaa molemmat yhdessä ja erikseen ovat osanneet huoltaa ja pitää arvossa tässä intensiivisessä pikkulapsiajassa.
Toivottavasti saat miehesi ymmärtämään tämän tärkeyden. Ja toivottavasti ymmärrät myös itse tämän tärkeyden ap. Tehkää aktiivisesti yhteisiä muistoja, yhteisiä kokemuksia, myös tässä hetkessä.
Tässäkin ketjussa näkee miten parisuhteen ongelmien ratkaiseminen sysätään _aina_ naisen vastuulle. "Huomioi miestäsi", "Ymmärrä miestäsi", "Mieti miten voisit parantaa tilannetta" - samalla kun mieskakara kiukuttelee eikä tee itse tilanteelle yhtään mitään.
Miehet! Teidän tunteenne ovat teidän itsenne vastuulla! Heti kun sekä miehet että naiset ymmärtävät tämän, ollaan jo paljon lähempänä tasa-arvoa.
Minä halusin lapset mutta en miesvauvaa.
Niinpä hankin lapset yksin, kaksi kappaletta.
Olen ollut onnellinen ja tyytyväinen yh näille kahdelle, heillä yhteiset vanhemmat vaikka isä on pois kuvioista emmekä häntä tunne. Lapset sitten myöhemmin päättää haluavatko tutustua, se kuuluu sopimukseen, minä häntä en tule elämääni ottamaan enkä saamaan.
En halunnut ylimääräistä taakkaa raahattavaksi kun pärjään mainiosti yksin näitten kanssa. Meillä on läheinen hyvä suhde, lapset saa tietää kaiken sen mukaa kun kasvavat. En ole koskaan ollut halukas sitovaan parisuhteeseen mutta lapset halusin. Koska on olemassa miehiä jotka ovat halukkaita tähän, sehän meni täysin nappiin. En jaksaisi todellakaan mitään vääntöä ja alituista riitaa ja ruikutusta. Kun kerran valinta on vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siis kaikki ne jotka ohjeistaa että viekää lapsi hoitoon, vie omat lapsensa mummolaan ja luulee että ilman muuta kaikilla on sellainen. Mutta nyt eletään aikaa että isovanhemmat ei enää auta. Iso tutkimus just vähän aikaa sitten oli että 20-% isovanhemmista ei ole missään väleissä lastensa perheiden kanssa. Eli joka viides lapsiperhe elää ilman kontaktia isovanhemiin. Meillä on tämä tilanne ja syy on isovanhemmissa, tai paremmin heidän persoonan ongelmissa.
Ei mummot ja vaarit ole mikään itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin lapset mutta en miesvauvaa.
Niinpä hankin lapset yksin, kaksi kappaletta.
Olen ollut onnellinen ja tyytyväinen yh näille kahdelle, heillä yhteiset vanhemmat vaikka isä on pois kuvioista emmekä häntä tunne. Lapset sitten myöhemmin päättää haluavatko tutustua, se kuuluu sopimukseen, minä häntä en tule elämääni ottamaan enkä saamaan.
En halunnut ylimääräistä taakkaa raahattavaksi kun pärjään mainiosti yksin näitten kanssa. Meillä on läheinen hyvä suhde, lapset saa tietää kaiken sen mukaa kun kasvavat. En ole koskaan ollut halukas sitovaan parisuhteeseen mutta lapset halusin. Koska on olemassa miehiä jotka ovat halukkaita tähän, sehän meni täysin nappiin. En jaksaisi todellakaan mitään vääntöä ja alituista riitaa ja ruikutusta. Kun kerran valinta on vapaa.
Ja sitten kun tekee tiukkaa niin voikin laittaa elarivaatimuksen takautuvasti. Poliisit hakee isyyskokeeseen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee miten parisuhteen ongelmien ratkaiseminen sysätään _aina_ naisen vastuulle. "Huomioi miestäsi", "Ymmärrä miestäsi", "Mieti miten voisit parantaa tilannetta" - samalla kun mieskakara kiukuttelee eikä tee itse tilanteelle yhtään mitään.
Miehet! Teidän tunteenne ovat teidän itsenne vastuulla! Heti kun sekä miehet että naiset ymmärtävät tämän, ollaan jo paljon lähempänä tasa-arvoa.
Täällä on vain yksi miesvauva joka tehtailee noita vastauksia. Sama kirjoitustyyli kaikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Kun siinä vierellä on huutava lapsi, ei toisen puhetta kuule. Mies voi odottaa työpäivän kertomisen kanssa, nälkäinen lapsi ei,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee miten parisuhteen ongelmien ratkaiseminen sysätään _aina_ naisen vastuulle. "Huomioi miestäsi", "Ymmärrä miestäsi", "Mieti miten voisit parantaa tilannetta" - samalla kun mieskakara kiukuttelee eikä tee itse tilanteelle yhtään mitään.
Miehet! Teidän tunteenne ovat teidän itsenne vastuulla! Heti kun sekä miehet että naiset ymmärtävät tämän, ollaan jo paljon lähempänä tasa-arvoa.
Tietysti ne on miehen vastuulla.
Miehet eivät pidä siitä että ainoa rooli on tuoda rahat talouteen ilman mitään kiitosta.
Mitäpä mies voi siis tehdä? Itse tutustuin mukavaan naiseen joka osoitti minulle että vaimoni oli minulle täysin väärä henkilö, ja hyviäkin naisia on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on kasvattanut lapsesta läheisriippivaisen, joka saa huomiota joka älähdyksellä. No kohta on varmaan yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
En lähde selaamaan ketjua etsiäkseni numeron, mutta ap itse kommentoi, että mies tekee pitkää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, ettei ymmärretä, että perheessä tärkein on vanhempien parisuhde.
Kun se on kunnossa, toimiva ja sitä hoidetaan, on siinä lämpöisessä pesässä lapsen hyvä ja turvallinen kasvualusta.
Kun vanhemmat yhdessä voivat hyvin, myös lapsi voi hyvin.
Äidin ja lapsen kupla, jonka ulkopuolelle isä sysätään, on hyvin epävarma rakennelma. Isä pitää päästää mukaan ja antaa hänenkin toteuttaa isyyttään lapsen kanssa kaksin ja perheen kanssa yhdessä.
Jos äiti alkaa suorittaa äitiyttä yksinään ja antaa kaiken aikansa lapselle, uuvuttaen itsensä, kehittyy tuollainen vaativa tenava, joka saa hiukan vääristyneen kuvan maailmasta.
Ap voisi laittaa lapsen päiväkotiin saamaan vähän rotia elämäänsä ja koko perheen elämään.
Kotiin voi kutsua perhetyöntekijän, jonka kanssa voi keskustella esim. näistä nukkumisongelmista ja muustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Kun siinä vierellä on huutava lapsi, ei toisen puhetta kuule. Mies voi odottaa työpäivän kertomisen kanssa, nälkäinen lapsi ei,
Tietysti.
Ja kun olette käskeneet miehen painua hlvettiin siitä lätisemästä niin ei tarvitse miettiä miksi "miesvauva" loukkaantui eikä hän vaivaudu enää tunnin päästä puhumaan asiasta. Se meni jo,
Mies ei ole teidän koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa.
Toiset miehet ovat niitä rusinat pullasta kerääjiä, haluavat lapsia, kai se on heille joku sitoututan tämän ihanan naisen itselleni ja esittelen siitäjän kykyni.
Kun lapsi syntyy voidaan kyllä ruokittua, siististi ja kauniisti puettua hiljaista vauvaa esitellä suvulle ja kavereille, huoltotoimiin osallistuminen on pikku apulaisen toimintaa, kaikki muu menee lapsen edelle ja lapsen äidin pitää muistaa kiittää kuinka kivasti kaksi viikkoa sittenkin kerran vaihdoin vaipan. Töissä on on kyllä mainio tekosyy olla osallistumatta, toinenhan on kotona ja voi pestä miehenkin kalsarit.
Mummina ajattelen, että jokaisen isän pitäisi ottaa ensimmäiseksi kuukaudeksi täysi vastuu vauvasta ja kodista äiti on riekaleina synnytyksestä, väsynyt ja hormonihuuruissa, rinnat melonina ja vuotavat, alapää ei kestä istumista ja vuotaa kun uhrilammas, oma keho ja pää on ihan vieras ja pieni uusi ihminen jota pitää ottaa huomioon enemmän kuin itseään. Isä on oma itsensä saa valmiin lapsen, onko kohtuutonta, että hän antaa synnyttäjä levätä ja kantaa lapsen äidin rinnoille puhtaana ja siistinä, äiti voi sen ajan kun isä laittaa ruokaa ja siivoaa, pitää huolta vauvasta voimiensa mukaan.
Toki jokainen synnyttäjä ei ole ihan voimaton, mutta pitäisi luoda ilmapiiri, jossa jokainen lasta toivova mies ymmärtäisi naisen käyvän kehossaan aikamoista muutosta ja tarvitsee enemmän tukea kuin mies huomiota, lapsi on yhteinen ja mitä enemmän lapsen kanssa on sitä tärkeämpi tämä on itselle, ettei sitten olla katkerassa tilanteessa, jossa isällä ei ole lapselle muuta antaa kuin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Imetät parivuotiasta ja se onnistuu vain täydessä hiljaisuudessa? Oletko puhunut tuosta neuvolassa?
En imetä. Kirjoitin vauvasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Muusta olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo että miehellä ei ole energiaa auttaa kun ei saa huomiota! Mitä se parisuhteen tila vaikuttaa siihen, miten omaa lastaan hoitaa? Se oma lapsi on ja pysyy, riippumatta parisuhteesta? Ja jos miehellä on oikeus olla hoitamatta lasta niin mitäs jos naisella tulee joku vastaava raja vastaan "eikä ole energiaa" hoitaa lasta. Kukas sen lapsen sillon hoitaa? Ei miehillä ole oikeutta olla saamattomia lapasia, kyllä lapset pitää hoitaa, sai lapsen äidiltä pesää tai ei.
Ei tuossa edes vaadittu pesää, ehei, mies olisi halunnut kertoa kuulumisensa. Se oli ap:lle liikaa.
Etkö lukenut viestiä vai etkö ymmärtänyt sitä? Miehen kälätys oli vauvalle liikaa, ei aloittajalle.
Kälätys? Kuulumisien kertominen on siis lähtökohtaisesti kälätystä?
Noh, ehkä miehet oppivat ettei naiselle tarvitse kertoa mitään kun ei teitä kerran kiinnosta ja se on kälätystä.
Miksi trollaat typeryyksiä nimissäni?
Ap