Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Mä kävin tuon keskustelun mieheni kanssa, oltiin heikoilla silloin ja molemmat jotenkin poteroituneita siihen omaan kurjuuteen. Puhuttiin tasapainosta, siitä että molempien on laitettava "me" "minun" edelle ja myös saatava (tukea, kuuntelua, huomiota, hellyyttä, rakkautta, kumppanuutta jne), eikä vain annettava, sellaista ei jaksa kukaan loputtomiin. Mun on puolisoni kunniaksi sanottava, että hän kuunteli, reagoi, muutti toimintaansa ja tuli puolenväliin vastaan. Toivottavasti teillä käy samoin, puhukaa keskenänne. Kukaan ei lue ajatuksia, toisen on oltava ensimmäinen joka saa suunsa auki. "Rakas, tarvitsen sinua, tässä liemessä ollaan yhdessä". - se nepsyaikuisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Miehen pitää järjestää sinulle aikaa nukkua, sitten jaksat huolehtia itsestäsi ja parisuhteestasi lapsen lisäksi.
Mites taaperolle unikoulu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Se tavallinen tarina: mies on mieluummin töissä kuin kotona, kun siellä on pikkulapsi. Tavallaan ymmärrän häntä, niin olisin itsekin, jos vaihtoehtona olisi olla kotona lapsen kanssa, mutta jos haluatte pysyä perheenä, tuo ei vetele. Mies alkaa tehdä normaalia työpäivää, sinä menet töihin ja lapsen hoidatte puoliksi. Tällä hetkellä mies on vapaamatkustaja, joka saa käydä töissä, saa todennäköisesti huomattavasti enemmän rahaa kuin sinä, eikä hänen tarvitse valvoa öitä eikä hoitaa lasta.
Pääsisit yksinhuoltajana helpommalla.
Nainen päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Mies voi pistää johtimet poikki=ei taatusti lisäänny vastentahoisesti. Helppoa, turha kitinä pois.
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Oudosta se sinunki mies kyllä suuttuu. Täysin ymmärrettävää käytöksesi tällaisessa. Miehen oma ongelma jos ei sen aikaa malta odottaa että lapsi on imetetty, vaikka siinä pitempäänkin kestäisi ja vaipan vaihdot muut perään ja jos sopivasti on ilta niin nukuttaminen myös.
Tuolla oli aiempi kommentti että on pitkään töissä, niin siitä kannattaa myös keskustella että tulisi aikaisemmin, niin jaksaisitte molemmat paremmin. Sanot että vähemmälläkin rahalla pärjää, mutta apua kotona on vaikeampi korvata.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Hyvä yritys, mutta pieleen meni. Lapsi nimittäin ei tarvitse sitä ”ehjää kotia” ollenkaan yhtä kipeästi kuin sitä perushoitoa, jota aloittaja kuvasi. Että pidetään silmällä kaiken aikaa siinä iässä kun vauhtia on enemmän kuin järkeä, jottei satu iso onnettomuus. Tehdään ruoat ajallaan, vaihdetaan vaipat, lohdutetaan itkevää.
Jos miehestä ei ole kuin haittaa, mies joutaa mennä paaaaaljon ennemmin kuin lapsen turvallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Yhteistä aikaa tulee lisää, kun mies lakkaa tekemästä pitkää päivää töissä.
Mistä sä tuon pitkän päivän keksit, jos lastenhoitajaan ei ole varaa niin ei se mies mitään pitkää päivää väännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Se tavallinen tarina: mies on mieluummin töissä kuin kotona, kun siellä on pikkulapsi. Tavallaan ymmärrän häntä, niin olisin itsekin, jos vaihtoehtona olisi olla kotona lapsen kanssa, mutta jos haluatte pysyä perheenä, tuo ei vetele. Mies alkaa tehdä normaalia työpäivää, sinä menet töihin ja lapsen hoidatte puoliksi. Tällä hetkellä mies on vapaamatkustaja, joka saa käydä töissä, saa todennäköisesti huomattavasti enemmän rahaa kuin sinä, eikä hänen tarvitse valvoa öitä eikä hoitaa lasta.
Pääsisit yksinhuoltajana helpommalla.
Nainen päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Mies voi pistää johtimet poikki=ei taatusti lisäänny vastentahoisesti. Helppoa, turha kitinä pois.
Vaan toisin päin ei toimi. Jos haluaa lapsen, niin ei voi sitä toisen tahtomatta saada. :)
Lapsettomuus on steriloimalla helppo toteuttaa kummallakin sukupuolella, toiseen suuntaan miehellä mahdoton, naisella helppo (random baaripanosta vaikka raskaaksi). Terveysasiat sitten erikseen kuka voi ei ja ei voi saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Höpö höpö. Lapsi on aina ykkönen. Kaikessa. Mies voi aina kadota tai lähteä toisen naisen matkaan. Sen sijaan lapsi - jos kohtelet sitä hyvin - on elämässässi mukana aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Ei luoja mikä ukko.
Näin miehenä ja isänä sanon uudelleen, sun miehelläs on henkisen kasvun paikka.
Toivpttavadti hän pystyy siihen. (tosin ensin hänen pitäisi tiedostaa tarve siihen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Se tavallinen tarina: mies on mieluummin töissä kuin kotona, kun siellä on pikkulapsi. Tavallaan ymmärrän häntä, niin olisin itsekin, jos vaihtoehtona olisi olla kotona lapsen kanssa, mutta jos haluatte pysyä perheenä, tuo ei vetele. Mies alkaa tehdä normaalia työpäivää, sinä menet töihin ja lapsen hoidatte puoliksi. Tällä hetkellä mies on vapaamatkustaja, joka saa käydä töissä, saa todennäköisesti huomattavasti enemmän rahaa kuin sinä, eikä hänen tarvitse valvoa öitä eikä hoitaa lasta.
Pääsisit yksinhuoltajana helpommalla.
Nainen päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.
Mies voi pistää johtimet poikki=ei taatusti lisäänny vastentahoisesti. Helppoa, turha kitinä pois.
Tuo pitäisi sallia jo 15-vuotiaille miehille. Nyt siellä on täysin kohtuuton ikäraja, ja vielä vaimoakin pitää kuulla asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vaihdatte paikkoja? Sinä lähdet töihin ja mies hoitaa lasta kotona. Lapsi on kuitenkin jo parivuotias niin ei ole tississäkään kiinni, minkä vuoksi sinun pitäisi olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Aika ympäripyöreästi sanottu. Kysyin ihan konkretiaa kuvaamaani tilanteeseen. Ap
Minulle se on joko parisuhde tei lapsi, molempia en kykene hoitamaan. Inhoan yli kaiken sitä että yritän hoitaa lasta, ja samalla pitäisi toisella "päällä" tyydyttää aikuista miestä. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Häh? Mun kokemuksella mies tarvi: auton lisäksi moottoripyörän moottoriveneen kuntolaitteet miesluolan sekä autotallin, metsästys-ja kalastusvehkeet, ämpäreittäin mieliruokaa olutta viinaa, ja tietenkin sitä aikaa hengailla kavereiden kanssa. Niin ja seinän kokoisen tvn sekä musiikkivehkeet. Ja lasketteluvälineet.
Mä tarvin: unta öisin ja olkkariin uudet verhot, lapsen kanssa olemista lääkärikäyntini takia. Viimeinen toteutui.
Noilla ei ole varaa edes lastenhoitajaan.
Viestisi on siis miesv ihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Aika ympäripyöreästi sanottu. Kysyin ihan konkretiaa kuvaamaani tilanteeseen. Ap
Minulle se on joko parisuhde tei lapsi, molempia en kykene hoitamaan. Inhoan yli kaiken sitä että yritän hoitaa lasta, ja samalla pitäisi toisella "päällä" tyydyttää aikuista miestä. Yök.
Samaa mieltä. Mies pärjää kyllä seuraavat 25 vuotta ilman parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vaihdatte paikkoja? Sinä lähdet töihin ja mies hoitaa lasta kotona. Lapsi on kuitenkin jo parivuotias niin ei ole tississäkään kiinni, minkä vuoksi sinun pitäisi olla kotona.
Haaveissani on imettää lasta kunnes se täyttää 12.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Lapsenvahtia ei nykyään enää saa edes rahalla. Kun kummatkaan isovanhemmat ei auta edes hengen hädän tilanteessa - saati että saisi joskus hetken lepotauon, on vaan pakko hoitaa lapset itse aina.
Meillä ei ole yli 10v aikana ollut yhtäkään kahdenkeskistä lapsivapaata yötä. Edes rahalla ei saa hoitajaa, sillä hoivapalvelufirmat ja mll tässä kaupungissa hoitaa vain päiväaikaan, ja sillä rajoituksella että max 7,5h päivä.
Ketään randomia en uskalla ottaa tyyliin kaupan ilmoitustaulu. Sitten on pärjättävä ilman. Parisuhde toki kärsii.
Hauskinta on se että isovanhemmat mankui vuosia lapsenlapsia ja lupaili auttaa. Kiinnostus loppui samantien kun lapsi syntyi, just ja just ristiäisissä jaksoivat käydä ja sit loppui yhteydenpito siihen. Eivät kunmatkaan tapaa lapsiamme, heillä on niin kiire elää omaa elämäänsä ja juosta eläkeliiton juhlissa että edes kerta vuoteen tapaamista eivät jaksa.
Nainen päättää hankkiiko hän lapsen vai ei.