Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Kirjoituksestasi tulee kuva, että kaikki olisi naisen vastuulla? Miksi noin?
Itse miehenä ainakin osallistuin vauva-arkeen kaikilla tavoin mitä osasin ja pystyin, ja ihan kimpassa uuvuttiin vaimon kanssa.
Lapsi hankitaan yhdessä ja hoidetaan yhdessä.
Samoin se parisuhde on kummankin vastuulla. Ei ole reilua olettaa tai vaatia, että nainen hoitaa ensin lapsen ja sitten parisuhteen.
Kun mies hoitaa osansa, niin silloin nainenkin jaksaa sekä voi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Jep, kyllä miehen tulee tajuta että hänen ainoa tehtävänsä on rahoittaa naisen ja lapsen elämä.
Mitäs luovutti siementä, tollo.
Täällä on tuhansia kertoja sanottu, että mieheltä tarvitaan aikaa perheelleen eikä turhia ylitöitä.
Ketjussa on alle 40 viestiä.
Lisäksi nainen ei päästä miestä lapsensa elämään, lienee niitä käenpoikasia joita on huolestuttavan paljon.
Niissä sadoissa muissa ketjuissa on käsitelty asiaa aiemmin.
Sinä olet umpihullu tuon alati kasvavan prosenttiosuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Noi pienet asiat voi kyllä hoitaa lapsen kanssa ollessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Teillä pidetään varmaan msttoja lattialla
Muilla ne kestää pitelemättäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvauva, joka on mustasukkainen o m a l l e l a p s e l l e e n.
Kertoo miehen ymmärryksen vähyydestä , itsekkyyden määrästä ja vanhemmuuden puuttumisesta.
Tuskin se mustasukkainen on kuitenkaan. Enemmänhän tuo on sitä, että rahat kelpaa, mutta mitään ei saa vastineeksi. Ei näy mitään kiinnostusta ja äiti "omii" lapsen, eli on siinä kiinni 24/7 oli tarvetta tai ei. Auta siinä sitten kun apukaan ei kelpaa, mutta silti kaikkea ollaan vailla, mutta unohdetaan toinen osapuoli kokonaan.
Mistä sinä puhut? Nuo omat fantasiasi voit jättää pois keskustelusta.
Et kuitenkaan ole ap:n mies, joten tietoa asiasta ei ole.
Omasta kokemuksesta, vaikken ap:n mies olekkaan. Voi liittyä tai olla liittymättä ap:n tapaukseen, mutta voi antaa ajattelun aihetta suorittaako liikaa, voisiko keskittyä eri asioihin jne. Soveltamista ja logiikkaa. Kannattaa harkita niiden käyttö joskus elämässäsi. Jos ei taas liity millään tavoin ap:n ongelmaan, niin viestin voi jättää omaan arvoonsa ja jatkaa eteenpäin.
Epäloogista kommentoida toisten asioita suoraan omasta vahvasti värittyneestä katsantokannastasi käsin tuntematta tilannetta.
Päinvastoin. Tämä on täysin loogista, toisin kuin sinun viestisi. Jaetaan omia kokemuksia, joista voi olla hyötyä. Toinen voi oppia omista virheistä, jolloin hänen ei tarvitse toistaa niitä (vaan voi tehdä omat erilaiset virheensä, joista voi sitten myöhemmin jakaa toisille tietoa etteivät he toistaisi samoja asioita jne.).
Kaikki näkökulmat ovat hyviä, koska koskaan emme voi tarkasti tietää mikä on ap:n tilanne. Hän voi ihan hyvin jättää omaan arvoonsa ne, mitkä ei hänen tilannetta koske. Sivullisen on siihen turha ottaa kantaa. Olet itse värittänyt ap:n tilanteen omassa päässäsi ja syyllistät kaikkia jotka eivät näe tilannetta identtisesti sinun kanssasi.
Ketjuun tulee kommentoimaan rahasta jankuttavia miesvauvoja, joilla ei ole koskaan naista edes ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on selvää että nainen priorisoi lastaan (omaansa, ei se miehen ole)
Oletko kuitenkin ajatellut että mies, joka lähtökohtaisesti ei tarvitse paljoa, saisi edes jotain parisuhteessa?
Ei? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjuun tulee kommentoimaan rahasta jankuttavia miesvauvoja, joilla ei ole koskaan naista edes ollut.
Niinpä, on se tylyä kertoa mistä on kyse seuraavat 20 vuotta.
Sen jälkeen nainen ilmoittaakin että tunteet ovat kadonneet, ei voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Kirjoituksestasi tulee kuva, että kaikki olisi naisen vastuulla? Miksi noin?
Itse miehenä ainakin osallistuin vauva-arkeen kaikilla tavoin mitä osasin ja pystyin, ja ihan kimpassa uuvuttiin vaimon kanssa.
Lapsi hankitaan yhdessä ja hoidetaan yhdessä.Samoin se parisuhde on kummankin vastuulla. Ei ole reilua olettaa tai vaatia, että nainen hoitaa ensin lapsen ja sitten parisuhteen.
Kun mies hoitaa osansa, niin silloin nainenkin jaksaa sekä voi paremmin.
No vihdoin järjen ääni. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Miehistä ei ole muuta kuin harmia! Oli yhteisiä lapsia, koira tai vaikka kissa, sitä mieslapsen kitinää näistä ei vain tajua. Paskasia motskarin osia olkkarin pöydällä kuitenkin. Ihanaa kun häipyi uuden äidin passattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vanhempien suhde on lapsen koti. Jos ei jaksa välittää suhteesta, niin siinä voi käydä niin, että suhde loppuu ja alkaa uusi vaihe, johon taas sopeutuminen. Elämä.
Outo asetelma ap:n perheessä: häneltä vaatii huomiota jatkuvasti sekä mies että lapsi. Sinänsä aika tavallinenkin kuvio valitettavasti. Mutta nyt, kun imetykset ovat ohi, kannattaisi lähteä miettimään asetelmaa uudelleen.
Meillä tuohon auttoi se, että mies jäi hoitovapaalle ja minä palasin töihin. Se tasapainotti tilanteen eikä kummallakaan ollut harhaluuloja toisen arjesta.
Jos tämä ei ole mahdollista järjestää, kannattaa jakaa vanhemmuutta muulla tapaa. Ap harrastamaan kodin ulkopuolelle säännöllisesti ilman lasta, jolloin mies huolehtii lapsesta. Näin isä saa vahvistettua suhdetta lapseensa ja ap pystyy rentoutumaan ja on tämän jälkeen vähemmän symbioosissa lapsen kanssa. Vastuu lapsesta jakautuu tasaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Painu helvettiin sieltä sitten. Ongelma ratkaistu
Ap täysi kymppi sinulle lasten hoitamisesta ja voimia sinulle. Mielestäni myös miehen pitäisi osallistua lapsen hoitoon, eikä vaatia sitä omaa aikaa itselleen. Miehesi kuulostaa aika itsekkäältä, eikä ymmärrä, mitä lapsen hoitaminen vaatii. Onko mahdollista, että voit pitää vapaa päiviä lapsen hoitamisesta ja annat vastuun miehelle? Ja sanot sen jälkeen miehelle, kun mies hoitaa lasta koko päivän, että kun sinulle ei riitä aikaa hänelle?! Monet miehet eivät ymmärrä vasta sitten, kun se kaatuu heidän harteilleen. Olen lukenut, että osa miehistä on täysin empatia kyvyttömiä, eivätkä osaa laittaa itseään toisen asemaan. Ja tällä en nyt tarkoita haukkua kaikkia miehiä, mutta osaa heistä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Tällainen olo minulla on. Kaikki koko ajan tarvitsee minulta jotain ja huutaa minulta jotain, minä en saa mitään keneltäkään (lapselta en odotakaan toki, hänhän on lapsi). Minä olen väsynyt ja minulta vain huudetaan repeämistä yhä useampaan asiaan. En minä edes kaipaa mitään parisuhdeillallisia vaan LEPOA. Ap
Se pitää vaatia sitä lepoaikaa, mutta vastineeksi tulisi panostaa parisuhteeseen. Ei tuo toimi, että on aina ihan väsynyt ja poltat itsesi loppuun. Mies voi kaivata parisuhdeillallista, hän ei näemmä tarvitse yhtään enempää lepoa. Nythän ette kumpikaan saa mitä haluatte. Sinä tarvitset lepoa, mies teidän yhteistä omaa aikaa. Molempiin pitää kehittää aikaa tai ei tule toimimaan. Mies voi haitaa lasta enemmän -> saat lepoa. Mutta mies ei voi muuttua kiinnostukseksi parisuhteeseen itsekseen, joten se puoli on sinulta löydyttävä (kunhan ensin saat levättyä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Miehistä ei ole muuta kuin harmia! Oli yhteisiä lapsia, koira tai vaikka kissa, sitä mieslapsen kitinää näistä ei vain tajua. Paskasia motskarin osia olkkarin pöydällä kuitenkin. Ihanaa kun häipyi uuden äidin passattavaksi.
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Noi pienet asiat voi kyllä hoitaa lapsen kanssa ollessakin.
Mutta ne on niin paljon kivempi hoitaa, kun ei tarvitse koko ajan kuulostella ympärilleen vaan voi uppoutua omiin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Ennen vanhaan isät komensi että märinät pois ja tulet avuksi pihalle tai menet äitisi avuksi mitä se nyt tekeekin. Ja koko ajan kun märinään riittää energiaa niin on energiaa tehdä töitäkin. Voi myös hankkia lapsenvahdin ja viedä vaikka rouvansa päiväkylpylään hierontaan ja kasvohoitoon. Juoda muutamat drinkit altaalla, käydä syömässä ja vaikka panna tai nukkua hotellihuoneessa. Kun näin tekee välillä tai jotain muuta mukavaa jaksaa taas kotimärisiää 18 ikävuoteen asti ja parisuhde voi hyvin.
Ei siinä mitään ennakoida tarvitse. Ei vain unohda puolisoa ja hänen tarpeitaan. Parisuhde aika vähenee jne. luonnollisesti (jos aiemmin ollut paljon kahdestaan juttuja), mutta muutoinhan ei tuossa ole muuta kuin palata läheisyyden tms. osalta enemmän vanhaan. Siihen mitä on ollut aiemmin.
Silloin molemmilla on parempi olla, tulee huomioitua enemmän muissa asioissa, koska aika ei mene turhien asioiden pyörittelyyn päässä (miksi en kelpaa, miten saisin toisen ymmärtämään omat tarpeen jne. pyörittelyt, jotka eivät johda mihinkään + ovat todella uuvuttavaa, kun selkeää ratkaisua ei ole.).