Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on aina tärkein asia maailmassa. Aina.
Mutta elät elämääsi miehesi kanssa. Aikuisina keskustelette asiasta yhdessä. Kuten tietenkin teitte, ennen lapsen hankintaa.
Yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Yksi asia, johon tässäkin keskustelussa pitäisi kiinnittää huomiota: isät ovat vihaisia ja äidit ovat uupuneita. Suurimmassa osassa perheitä Suomessa kuitenkin molemmat kantavat arjen vastuusta osansa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin erästä isoa parannusta: muidenkin kuin vanhempien pitäisi osallistua lasten hoitoon ja kasvatukseen.
Suomi on tämän suhteen maailman huonoimpia maita.
Täällä asuvat maailman vähiten osallistuvat isovanhemmat ("hyviä neuvoja" ja pskapuhetta kyllä tulee), maailman vähiten osallistuvat muut läheiset ja sukulaiset (kuinka monella on esimerkiksi sisaruksia tai muita läheisiä, jotka säännöllisesti tarjoutuisivat ottamaan lapsia hoitoon?).
Itse olen kokenut sen, että lasten ollessa pieniä olen saanut eniten apua VENTOVIERAILTA ihmisiltä, eli omien lasten päiväkotikavereiden vanhemmilta.
He eivät ole ystäviämme, eivätkä sukulaisiamme. Siitä huolimatta juuri he ovat tarjoutuneet välillä ottamaan lapsiamme heille, ja toki vastavuoroisesti olemme tehneet sitä samaa heille.
Meillä isovanhemmista on tullut enemmän riesaa kuin apua. Heiltä tulee "neuvoja", ja jatkuvaa kontrolloimista. Koti pitää siivota ja lapset rauhoittaa silloin kun he suostuvat armollisesti saapumaan vierailulle. Ei puhettakaan, että he hoitaisivat lapsia. On niin kiire, kun on varailtava lomia, rampattava ystävien luona, haravoitava kesämökillä ja milloin mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Taas hassusti yhdistelty kaksi toisistaan eroavaa vaihtoehtoa uhriutumisen nimissä:
1. nainen joko maksaa puolet TAI tekee enemmän kotitöitä
2. harvalla naisella on kotihoidontuen aikana varaa maksaa puolia kaikista menoista, ja kuten näkyy, lapsukaista ei saa sinne tarhaan ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, johon tässäkin keskustelussa pitäisi kiinnittää huomiota: isät ovat vihaisia ja äidit ovat uupuneita. Suurimmassa osassa perheitä Suomessa kuitenkin molemmat kantavat arjen vastuusta osansa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin erästä isoa parannusta: muidenkin kuin vanhempien pitäisi osallistua lasten hoitoon ja kasvatukseen.
Suomi on tämän suhteen maailman huonoimpia maita.
Täällä asuvat maailman vähiten osallistuvat isovanhemmat ("hyviä neuvoja" ja pskapuhetta kyllä tulee), maailman vähiten osallistuvat muut läheiset ja sukulaiset (kuinka monella on esimerkiksi sisaruksia tai muita läheisiä, jotka säännöllisesti tarjoutuisivat ottamaan lapsia hoitoon?).
Itse olen kokenut sen, että lasten ollessa pieniä olen saanut eniten apua VENTOVIERAILTA ihmisiltä, eli omien lasten päiväkotikavereiden vanhemmilta.
He eivät ole ystäviämme, eivätkä sukulaisiamme. Siitä huolimatta juuri he ovat tarjoutuneet välillä ottamaan lapsiamme heille, ja toki vastavuoroisesti olemme tehneet sitä samaa heille.
Meillä isovanhemmista on tullut enemmän riesaa kuin apua. Heiltä tulee "neuvoja", ja jatkuvaa kontrolloimista. Koti pitää siivota ja lapset rauhoittaa silloin kun he suostuvat armollisesti saapumaan vierailulle. Ei puhettakaan, että he hoitaisivat lapsia. On niin kiire, kun on varailtava lomia, rampattava ystävien luona, haravoitava kesämökillä ja milloin mitäkin.
Äitini voi miettiä tuota sairaalassa kun hän tekee kuolemaa, eikä kukaan lapsista käy jättämässä jäähyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankitte lapsia jos ne eivät tosiaan tule ykkösenä?Eihän tuo tarkoita että se parisuhde pitää kokonaan unohtaa. Mutta tässäkin tapauksessa äiti hoitaa lasta yötä päivää ja ilmeisesti ei saa unta tai omaa aikaa ollenkaan. Sitten pitäisi vielä seksielämä hoitaa. Äidille omaa aikaa, mies hoitamaan lasta edes muutama tunti viikossa niin äidin voimat voisi palautua ja sitäkautta sitten parisuhdekin kohentua. Onko miehen pakko tehdä pitkää päivää? Voisiko ap palata/mennä töihin osapäiväisesti, jolloin mies voisi lyhentää omia päiviään? Lapsi sitten päivähoitoon osa-ajaksi. Molemmat sitten osallistuu kotihommiin tasapuolisesti. Näin ainakin jaksamisen kannalta voisi riittää energiaa parisuhteeseenkin.
Niinhän sitä luulisi ettei sitä parisuhdetta pitäisi unohtaa, mutta kun se vain päätetään unohtaa :)
Ja mies on tosiaan se aikuisvauva jos hän edes ihmettelee asiaa.
Mutta palstalla ei ole miesvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän totuus on, että jos lastenhoito yleisesti miehiä kiinnostaisi, he tekisivät sitä oma-aloitteisesti. Ennen vanhaan lapsia vain tuli, mutta nykyään se on naisen päätös haluaako lapsia vai ei. Kaikkien kannattaisi etukäteen miettiä mitä se lasten tulo perheeseen tarkoittaa käytännössä.
-isä-
Mies ei suhtaudu isyyteen ja lapsiin ”lasten hoitona”, kuten naiset. Äiti sit pitää sitä vääränä tapana. He ovat lastensa kanssa, siihen kuuluu eri asioita eri aikoina. Naisilla olisi paljon opittavaa miehiltä.
Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän se lapsen kanssa vietetty aika on lapsen hoitamista.
Miten niin? Kokeile joskus itse miten äitiyteesi vaikuttaa, kun et voivottele lasten hoidon vaikeutta vaan teet asioita heidän kanssaan.
Miehet itse voi kokeilla, että vaihtaa sen vauvan vaipan ilman erillistä komentoa.
Kyllä ne sen vaihtaa ilman, että sä olet siinä valittamassa ja kellottanassa sen vaihtoa. Anna joskus sen miehesi aidosti olla sen vauvan kanssa, tulet yllättymään. Vauva ei mene tikki jos se vaippa vaihdetaan vartti myöhemmin kuin sinä olidit sen tehnyt tai paitaa ei vaihdeta heti kun siihen tulee pikkutahra.
Anna vaan vauvasi olla vartin verran ripulikakka vaipassa ja tule sitten kertomaan, mitä kaikkea sinun piti tehdä, että sait lapsen ihon paranemaan. Kerro vielä sekin, miten hyvä mieli sinulle tuli, kun lapsi itki kipeää ihoa.
😅 Ripulikakkavaipanko muka isä jättää vaihtamatta? Älä jaksa! Olen kasvattanut kolme lasta, parisuhteeni on jokaisen vauvavuoden voinut loistavasti, en ole katkeroitunut miesvihaaja ja lapseni ovat onnellisia ja terveitä. Ja ihan vaikka annoin heidän olla isänsä kanssa vauvanakin.
Ainakin oma mieheni jätti. Pissavaipan saattoi ehkä vaihtaa, mutta kerran kun tulin (harvoista) menoistani kotiin oli vauva käärittynä pyyheliinaan ja sen alla yltä päältä kakasta. Ei kuulemma halunnut putsata. (on nykyään ex-mies).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Etkö muka itse maksanut äitiysvapailla puolta perheen kuluista? Mikset?
Yleensä tuo johtuu siitä että mies maksaa 90% eikä vain puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
Useampi niitä seko äitejä on kuin ei-osallistuvia isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
Useampi niitä seko äitejä on kuin ei-osallistuvia isiä.
Miten se on mahdollista, eihän niiden sekoäitien miehet voi osallistua lastenhoitoon kun äiti kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Ei se ole uskostasi kiinni, ja tuo on vain pieni yksityiskohta, vaihtoehtoja uhriutumiselle löytyy kyllä
Jos pukee lapselle kurahanskat väärin, kuskaa kuraa rattaiden renkaissa lattialle, jättää lelut levälleen ja keittiön sotkuiseksi niin eikö niistä muka saisi sanoa? Joo joku paidan väristä nalkuttaminen on turhaa mutta totta h*lvetissä lapsen hoidossa on monia asioita joista saa ja pitää sanoa. No, toki asioista voi sanoa monella tapaa ja toiset sanoo turhasta. Herää vaan kysymys että miksi ihmeessä pitää tehdä lapsia semmoisen naisen kanssa joka on tuommoinen turhasta valittaja ja päsmäröijä, kyllä ne ominaisuudet on olleet olemassa jo ennen lapsia.