Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvyyden vuoksi: ei mieskään niitä kahdenkeskisiä ravintolaillallisia niinkään vaadi vaan että arjessa priorisoisin parisuhteen lapsen edelle. Esimerkkejä: kun hän tuli töistä hän halusi että kuuntelen hänen työkuulumiset. Mutta jos vauva samaan aikaan huusi nälkää en minä kuullut mitään ja oli pakko hoitaa vauvalle maitoa/syötävää. Imetys onnistui vain täydessä hiljaisuudessa, vaiva ei imenyt vaan huusi jos ei ollut hiljaista tai jos en keskittynyt vauvaan ja imettämiseen. Eli en pystynyt yhtäaikaa imettämään ja juttelemaan miehen kanssa. Mies suuttui. Ap
Siinähän se kaikki on tiivistettynä.
Calling Dr. Freud.
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä äiti. Jos miehesi ei osaa sitä arvostaa, hän on lapsellinen.
Ei mies ole nainut äitiä vaan puolison.
Meillä kumpikin priorisoi lasten tarpeet muun edelle. Totta kai parisuhteellekin jää vähemmän aikaa ja energiaa, mutta suhde on niin vakaalla pohjalla ettei se ole haitannut. Pienet lapset tarvitsevat meitä paljon, meidän oma aika tulee sitten myöhemmin.
Kumpikaan ei kitise eikä valita, itse olemme valinneet lapsiperhe-elämän, joten ei se mikään yllätys ollut että moni asia muuttui.
Lapset menee kaiken edelle, tämän myös mieheni tietää. Jos pitää pelastaa/valita tai tulee muuten vaikea paikka niin mies on kuitenkin vieras, lapset omia. Mies ei koskaan voi mennä omien lasten edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Ei nämä feministisiat pysty kohtelemaan miestä edes ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Minä veikkaan, että tässä tapauksessa se vastaansanominen on tarkoittaa uhkaavaa ja aggressiivista käytöstä. Tyyliin mies karjahtaa naama punaisena "nyt turpa kiinni!", lyö nyrkillä pöytään ja lähtee tulemaan kohti. Ja sitten itketään kun ei saa sanoa vastaan.
No etkö itse karjahtaisi, jos sulle nalkutettaisiin joka asiasta? Olit lasten kanssa ”väärin” tai et ole lasten kanssa välttääksesi valitusta, sama vastaanotto. Pirttihirmu tuossa on se henkisen väkivallan käyttäjä, ei se mies.
Jaa mutta minkäs takia ei voisi sanoa jo ennen kuin hermot on niin pinnassa että on pakko karjua? Ei toiselle huutaminen ja karjuminen ole oikein vaikka toinen kuinka nalkuttaisi, ei varsinkaan lasten kuullen. Siitähän se nalkuttaja saa sitä paitsi vaan lisää vettä myllyynsä kun vielä säikyttelee lapsia noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Tämä. Mieheni ei usein vie lasta ulos mutta kun vie niin on vain lyhyen aikaa ja tulee yltäpäältä kuraisen lapsen kanssa kotiin. Ei viitsinyt vahtia ettei lapsi ryömi savisella pellolla. No. Ei koskaan pese niitä kuraisia ulkovaatteita eikä huuhtele. Jättää ne jonnekin kasaan. Ja minulla on paljon isompi työ huuhdella ja pestä ne sekä pyyhkiä eteinen siitä kurasta ja siivota se paikka missä ne oli kasassa. Miettiä miten tavalliset rukkaset pyykätään kun kurahanskoja ei mies viitsinyt laittaa jne. Paljon paljon helpompaa on viedä lapsi itse ulos ja hoitaa vaatteet sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. Mun mielipide on että parivuotias taapero ei tarvitse jatkuvaa viihdyttämistä, nukuttamista tai muutenkaan erityistä sirkusta ympärilleen. Taaperoa kannattaa alkaa ohjaamaan omiin leikkeihinsä, joita voi vallan mainiosti tehdä kun äiti tekee jotain muuta. Kun leikki alkaa junnaamaan tai tarvitsee tukea, äiti hetken aikaa ohjaa lasta leikkiin. Näin tekemällä lapsi alkaa kuukaudessa oppimaan leikin jatkuvuuden ja kuinka ohjautua leikkiin.
Feministeille ja muille metoo-ihmisille, voitte vallan mainiosti vaihtaa sanan äiti tilalle isä. Näin mielikin pysyy hyvänä.
Kuulostaa aika hurjalta että päiväunia vietetään vaunuissa vain jos äiti pukkaa koko ajan rattaita, mitä ihmettä? Kaksi tuntiako rattaita pitäisi hytkytellä?
Ei ihme että miehellä palaa hihat tuossa touhussa, jo lukeminenkin kuulostaa hyvin uuvuttavalta.
Lapset on erilaisia (kuten ihmiset muutenkin). Omani ei koskaan pikku lapsena viihtynyt yksin. Ei vaan suostunut olemaan vaikka miten olisi tukenut ja ohjannut. Nyt jo koululainen, eikä edelleenkään viihdy yksin. On onneksi hyvin sosiaalinen, joten kaveripiiri on laaja, eikä häntä enää kiinnosta äidin seura. Suostui myös pitkään nukkumaan vain liikkuvissa vaunuissa. Tästä sain opetettua pois, mutta siihen meni melkein vuosi.
Komppaan tätä, "tavis" hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tulevat pätemään "kyllä minä lapseni opetin nukkumaan" huonosti nukkuvien lasten vanhemmille. Meillä lapsi alkoi nukkumaan heräämättä koko yön vasta n. 3,5vuotiaana. Tehtiin ihan kaikki ja oltaisi seisty vaikka päälläkin jos olisi nukkunut mutta ei niin ei. Päiväunetkin loppui 2v. ja sitä ennen ne oli pitkäön vain 1/2h jos ei ollut vaunulenkillä.
Nyt 5v nukkuu yöt hyvin. Miehet jotka eivät tajua että äiti on väsynyt niin saavat lähteä suksimaan kuuseen, nyrkkikyllikki on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä äiti. Jos miehesi ei osaa sitä arvostaa, hän on lapsellinen.
Eiköhän se tullut selväksi että sekä mies että nainen on lapsellisia. Siitä lapsestahan tämä "ongelma" ilmeisesti juontaakin juurensa.
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen nainen ja minäkään en jäisi katselemaan sitä että toinen on lakannut piittaamasta parisuhteesta. Täysin riippumatta siitä, katsooko se toinen osapuoli oman piittaamattomuutensa jotenkin perustelluksi ja kohtuulliseksi. Ihan pieleen on menty jo monessa kohdassa jos nähdään se suhde niin, että nyt kun sinä olet tuolla tavalla huono, niin nyt minunkaan ei tarvitse enää välittää sinusta ja sinun tarpeistasi. Ei sellaiseen kannata jäädä.
Miksi mies ei auta perheessä vaan jättää kaiken naiselle?
Minä minä tyyppi olet, ihan hyväjps lähdet, yököttävä narsisti. Seksiä vaan vaikka ei jaksa? Yöks, kuinkä ällö olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Tällöin se nainen on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa hän ihan itse on asettunut miehensä äidiksi. Mulle ei tulisi mieleenkään valittaa miehelleni hänen isyydestään. Mulle ei tulisi mieleenikään valittaa hänelle hän kotitöistäön tai siivoamisistaan. Hänkään ei valita minulle, minunkaan äitiys ei ole siivoamista, se on lasten kanssa oloa. Kotityöt on erillinen asia, ne hoidetaan, ne eivät liity vanhemmuuteen. Jos kumpikaan ei niitä hoida, sit hankitaan joku ne hoitamaan ja mennään perheenä retkelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis.. Mun mielipide on että parivuotias taapero ei tarvitse jatkuvaa viihdyttämistä, nukuttamista tai muutenkaan erityistä sirkusta ympärilleen. Taaperoa kannattaa alkaa ohjaamaan omiin leikkeihinsä, joita voi vallan mainiosti tehdä kun äiti tekee jotain muuta. Kun leikki alkaa junnaamaan tai tarvitsee tukea, äiti hetken aikaa ohjaa lasta leikkiin. Näin tekemällä lapsi alkaa kuukaudessa oppimaan leikin jatkuvuuden ja kuinka ohjautua leikkiin.
Feministeille ja muille metoo-ihmisille, voitte vallan mainiosti vaihtaa sanan äiti tilalle isä. Näin mielikin pysyy hyvänä.
Kuulostaa aika hurjalta että päiväunia vietetään vaunuissa vain jos äiti pukkaa koko ajan rattaita, mitä ihmettä? Kaksi tuntiako rattaita pitäisi hytkytellä?
Ei ihme että miehellä palaa hihat tuossa touhussa, jo lukeminenkin kuulostaa hyvin uuvuttavalta.
Lapset on erilaisia (kuten ihmiset muutenkin). Omani ei koskaan pikku lapsena viihtynyt yksin. Ei vaan suostunut olemaan vaikka miten olisi tukenut ja ohjannut. Nyt jo koululainen, eikä edelleenkään viihdy yksin. On onneksi hyvin sosiaalinen, joten kaveripiiri on laaja, eikä häntä enää kiinnosta äidin seura. Suostui myös pitkään nukkumaan vain liikkuvissa vaunuissa. Tästä sain opetettua pois, mutta siihen meni melkein vuosi.
Komppaan tätä, "tavis" hyvin nukkuvien lasten vanhemmat tulevat pätemään "kyllä minä lapseni opetin nukkumaan" huonosti nukkuvien lasten vanhemmille. Meillä lapsi alkoi nukkumaan heräämättä koko yön vasta n. 3,5vuotiaana. Tehtiin ihan kaikki ja oltaisi seisty vaikka päälläkin jos olisi nukkunut mutta ei niin ei. Päiväunetkin loppui 2v. ja sitä ennen ne oli pitkäön vain 1/2h jos ei ollut vaunulenkillä.
Nyt 5v nukkuu yöt hyvin. Miehet jotka eivät tajua että äiti on väsynyt niin saavat lähteä suksimaan kuuseen, nyrkkikyllikki on keksitty.
Ja me ollaan edelleen yhdessä, mies todellakin ymmärsi että pikkulapsivaihe on juuri sitä, lyhyt vaihe elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Tämä. Mieheni ei usein vie lasta ulos mutta kun vie niin on vain lyhyen aikaa ja tulee yltäpäältä kuraisen lapsen kanssa kotiin. Ei viitsinyt vahtia ettei lapsi ryömi savisella pellolla. No. Ei koskaan pese niitä kuraisia ulkovaatteita eikä huuhtele. Jättää ne jonnekin kasaan. Ja minulla on paljon isompi työ huuhdella ja pestä ne sekä pyyhkiä eteinen siitä kurasta ja siivota se paikka missä ne oli kasassa. Miettiä miten tavalliset rukkaset pyykätään kun kurahanskoja ei mies viitsinyt laittaa jne. Paljon paljon helpompaa on viedä lapsi itse ulos ja hoitaa vaatteet sen jälkeen.
Ole onnellinen, että lapsesi saa olla lapsi edes isänsä kanssa. Lapsen kuuluu saada ryömiä kuraisella pellolla. Jos kuraiset vaatteet on sulle ongelma, laita ämpäri oven ulkopuolelle valmiiksi ja pyydä laittamaan ne kuraiset vaatteet sinne tullessa äläkä estä lasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä äiti. Jos miehesi ei osaa sitä arvostaa, hän on lapsellinen.
Ei mies ole nainut äitiä vaan puolison.
Mutta hän halusi lapsia, ja silloin vanhemmuudesta tulee väistämättä osa myös parisuhdetta. Jos alkaa kilpailla lapsensa kanssa äidin/vaimon niin ei siinä kyllä hyvin käy. Parhaimmillaan vanhemmuus syventää parisuhdetta, mutta se edellyttää että molemmat ottaa oman roolinsa vanhempina, eikä jättäytyä kitisevän teinin tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Tämä. Mieheni ei usein vie lasta ulos mutta kun vie niin on vain lyhyen aikaa ja tulee yltäpäältä kuraisen lapsen kanssa kotiin. Ei viitsinyt vahtia ettei lapsi ryömi savisella pellolla. No. Ei koskaan pese niitä kuraisia ulkovaatteita eikä huuhtele. Jättää ne jonnekin kasaan. Ja minulla on paljon isompi työ huuhdella ja pestä ne sekä pyyhkiä eteinen siitä kurasta ja siivota se paikka missä ne oli kasassa. Miettiä miten tavalliset rukkaset pyykätään kun kurahanskoja ei mies viitsinyt laittaa jne. Paljon paljon helpompaa on viedä lapsi itse ulos ja hoitaa vaatteet sen jälkeen.
Ole onnellinen, että lapsesi saa olla lapsi edes isänsä kanssa. Lapsen kuuluu saada ryömiä kuraisella pellolla. Jos kuraiset vaatteet on sulle ongelma, laita ämpäri oven ulkopuolelle valmiiksi ja pyydä laittamaan ne kuraiset vaatteet sinne tullessa äläkä estä lasta elämästä.
Tai mies hoitaa homman loppuun ja putsaa itse vaatteet käyttökuntoon seuraavaa ulkoilua varten.
Ettet vaan alkanut omia vauvaa heti syntymän jälkeen. Useat äidit uskovat olevansa jotenkin ylivertaisia hoitajia lapselle. Lapsen isän pitää saada olla isä ilman naisen jatkuvia neuvoja. Nyt vain pikkuhiljaa opettamaan lasta leikkimään yksin. Aloitus minuuteista. Kivat lelut esiin ja leikki yhdessä käyntiin sitten voi livahtaa aluksi vaikka vessaan hetkeksi. Ovi auki tietysti. Päästä irti lapsesta, älä roiku hänessä. Menkää ulos, virikkeitä lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Naiset valittaa siitä, että he joutuvat yksin kantamaan vastuun siitä että lapsella on asiat hyvin. Lapsen kanssa oleva mies on toki parempi kuin semmoinen joka ei ole edes lapsen kanssa, mutta ei tilanne edelleenkään ole reilu jos toinen saa olla hauska leikittäjä ja toinen hoitaa kaikki pakolliset jutut. Pahimmillaan se hauska leikittäjä järjestää kauhean sotkun leikeillään ja jättää kaiken levälleen toisen siivottavaksi. Sitten vielä ihmettelee kun toinen ei olekaan tyytyväinen, hänhän oli lapsen kanssa? Tämmöisissä tilanteissa käy niin, että mies on naiselle kuin yksi lapsista, ei ihme ettei paljon parisuhde kiinnosta. Ei tartte tehdä kaikkea puoliksi, mutta jos vaikka omat sotkunsa siivoaisi. Vaikka ne lasten kanssa järjestetyt majaleikit ja kuraiset rattaanjäljet eteisessä, sillä jo pääsisi eteenpäin.
Tällöin se nainen on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa hän ihan itse on asettunut miehensä äidiksi. Mulle ei tulisi mieleenkään valittaa miehelleni hänen isyydestään. Mulle ei tulisi mieleenikään valittaa hänelle hän kotitöistäön tai siivoamisistaan. Hänkään ei valita minulle, minunkaan äitiys ei ole siivoamista, se on lasten kanssa oloa. Kotityöt on erillinen asia, ne hoidetaan, ne eivät liity vanhemmuuteen. Jos kumpikaan ei niitä hoida, sit hankitaan joku ne hoitamaan ja mennään perheenä retkelle.
Kyllä ne kotityöt vaan valitettavasti on aika olennainen osa perhe-elämää, jos ei ole niin paljon rahaa että voi tuosta vaan palkata jonkun tekemään ne. Ei lasten kanssa oleminen ja kotityöt ole mitenkään toisistaan erillinen juttu, lapsillekin on sitä paitsi hyvä opettaa niitä kotitöitä. Meillä homma toimii myös, molemmat tekee osansa ja jos kumpaakaan ei kiinnosta niin jaetaan hommat niin että molemmat hoitaa jonkun homman (tai tilataan valmis ruoka). Ja lapset osallistuu myös pienestä pitäen, joskus niistä on toki enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta siinä ne hiljalleen oppii.
Vierailija kirjoitti:
Lapset menee kaiken edelle, tämän myös mieheni tietää. Jos pitää pelastaa/valita tai tulee muuten vaikea paikka niin mies on kuitenkin vieras, lapset omia. Mies ei koskaan voi mennä omien lasten edelle.
Näinpä. Miehillä taas lapset eivät ole omia joten...
Tässä se tuli.
Oma siskoni on ihminen, joka on saanut hienon uran JA perheen JA hyvän parisuhteen, mutta maksajana on ollut äitimme.
Hän on hoitanut kotihoidon tuella siskoni molempia lapsia heidän ollessaan pieniä. Päivähoitoon heitä ei laitettu, koska siskolla ja hänen miehellään työpäivät (tai siis todennäköisesti työpäivät + yhteinen aika) venyi todella pitkäksi. Äiti siis hoiti siskoni lapsia arkisin yli 12 h päiviä - usein aamukuudesta yli iltakuuteen. Lisäksi myös siskon miehen vanhemmat hoitivat lapsia usein viikonloppuisin ja muulloinkin. Myös veljeni käytti äitiäni hoitoapuna säännöllisesti, mutta ylivoimaisesti eniten äitiäni hyödynsi siskoni.
Itse olen siskoani niin paljon nuorempi ja asun niin kaukana lapsuudenperheestäni, että omat lapseni eivät ole koskaan olleet äidilläni hoidettavana. Eivätkä myöskään puolisoni vanhemmilla.
Lapset hoidetaan päivähoitoa lukuunottamatta itse 24/7/365.
Tämä on oikeasti sitä, että yhteistä parisuhdeaikaa ei ole. Jos toinen saa omaa aikaa, se tarkoittaa sitä, että toinen hoitaa lapsia ja kotia yksin työpäivän jälkeen. Käymme kaupassa vuorotellen - ei siksi, että se olisi esim. taloudellisesti reilua, vaan siksi, että se saattaa olla kummallekin päivän ainut hetki saada olla yksin.
Nyt siskollani on hyvä olla. Hänen lapsensa ovat aikuisia. Koska sekä hänellä että hänen miehellään on ollut menestyksekäs ura, he suorastaan rypevät rahassa; heillä on valtava omaisuus. Hän on juuri niitä ihmisiä, jotka voivat pitää itsestään juhlapuheita ja kiittää sivulauseessa pienituloista äitiäni "tukiverkkona toimimisesta".