Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Eiköhän nämä alistetut miehet ole moneen kertaan sanoneet, mutta siitähän se riemu ratkeaa. Mä näen työssäni näitä tilanteita niin paljon, että en todella yhtään ihmettele miksei mies jaksa. Jos sulle aina päivän jälkeen valitettaisiin tuollaisista asioista, jaksaisitko muka itse? Jos nuo ei ole kritiikkiä niin mitä se sit on? Miksi sen isän pitäisi ottaa vastaan tollasta paskaa? Lasten kanssa olo ei saa olla vaimon miellyttämistä ja kurarukkasten miettimistä. Tällaiset äidit jättäköön lapset tekemättä. Kasvattavat vaan kontrollifriikkejä ja pelokkaita lapsia, jotka mäkättävät tulevaisuudessa puolisoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan asenteesta kiinni. Meilläkin oli pikkulapsi arkea kolmen lapsen verran aikanaan ja minun kiireinen yrittäjäarki.
Pari kertaa vuodessa palkattiin hoitaja viikonlopuksi ja mentiin johonkin kylpylään yms parisuhdetta hoitamaan. Ja läheisyyttä/seksiä oli vähintään viitenä iltana viikossa kun lapset nukkuivat. Ei siihen mitään pitkää aikaa tarvitse varata. 10minuuttia seksiä ja sitten nukahtaminen lusikka-asentoon. Kumpikin oli tyytyväisiä ja nyt jo yli 20-vuotta avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Meniköhän vastaus väärään viestiin?
Ei mennyt. Tuossa oli yhtenä aiheena "miehen rooli" ja "elättäminen". Suomimiehet eivät elätä perhesitään vaikka niin väittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
että valtapeliä tämä olikin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Kerran sanoin vastaavanlaisista asioista valittaneelle vaimolle, että "jmlta turpa kiinni, minä hoidan hommat nyt, lähde vaikka kahville".
Oli kyllä vihainen, mutta jätti pikkuasioista naksuttamisen sen jälkeen vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Ensin 2 vuotias on tissillä ja nyt siltä tentataan koealuetta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankitte lapsia jos ne eivät tosiaan tule ykkösenä?Eihän tuo tarkoita että se parisuhde pitää kokonaan unohtaa. Mutta tässäkin tapauksessa äiti hoitaa lasta yötä päivää ja ilmeisesti ei saa unta tai omaa aikaa ollenkaan. Sitten pitäisi vielä seksielämä hoitaa. Äidille omaa aikaa, mies hoitamaan lasta edes muutama tunti viikossa niin äidin voimat voisi palautua ja sitäkautta sitten parisuhdekin kohentua. Onko miehen pakko tehdä pitkää päivää? Voisiko ap palata/mennä töihin osapäiväisesti, jolloin mies voisi lyhentää omia päiviään? Lapsi sitten päivähoitoon osa-ajaksi. Molemmat sitten osallistuu kotihommiin tasapuolisesti. Näin ainakin jaksamisen kannalta voisi riittää energiaa parisuhteeseenkin.
Miksi lapsi tulisi ykkösenä? Jo ajatuksena typerä. Toki pitää hoitaa, opettaa ja kasvattaa, mutta tämä ei tarkoita, että olisi ykkönen/maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Etkö muka itse maksanut äitiysvapailla puolta perheen kuluista? Mikset?
En, koska tuloni laskivat eikä kumpikaan halunnut säästötiliä tai salkkujaan laittaa arkeen, ne rahat on muuhun tarkoitukseen. Miksi oliimme edes miettineet meneekö kaikki tasan? Se maksaa joka kaupassa käy, ihan kuten ennenkin. Hoitovastikkeen maksoi mies, koska miksi ei? Perheen kulut maksetaan katsomatta meneekö ne tasan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Hah. Mitäpä jos mies ryhtyisi aikuiseksi ja näyttäisi vaimolleen, että sekä vaimo että oma lapsi ovat hänelle tärkeitä. Löytyisi yhteistä aikaskin jis hän tekisi oman osansa.
On omituista, että yrität vastuuttaa vaimon siitä, että mies on kakaramainen.
Parisuhteessa miehenkin pitää antaa itsestään, ei ainoastaan naisen. Mutta tämä juuri on se syy, miksi parisuhde ei naisia houkuta: miehiltä ei ole odotettu eikä vaadittu ikinä yhtään mitään, joten ne eivät aikuistu.
Hyvä kommentti, mutta tässä ei pitäisi puhua parisuhteesta, vaan perheestä.
Parisuhde on kahden ihmisen elämää yhdessä - helppoa kuin heinänteko.
Perhe-elämä alkaa siitä, mihin parisuhde loppuu.
Perhe-elämässä myös miehen on kannettava kortensa kekoon, että kaikki saadaan toimimaan. Yksi hevonen ei jaksa vetää auraa kovin hyvin, parivaljakkona saadaan muokattua isompi pelto nopeammin.
Ei perhe-elämä tarkoita sitä, että aviopuolisoiden välillä ei olisi enää rakkautta, läheisyyttä tai seksiä. Niitä kaikkia voi olla ja pitäisikin olla. Mutta prioriteetit ovat erilaiset: siinä, missä parisuhteessa ennen lasten syntymää arkielämä oli helppoa ja seksille oli aikaa ja tilaa, on perheessä näiden kaikkien parisuhdeasioiden joustettava yhtä paljon. Jos ei ole omaa aikaa, ei palautumisaikaa, ei läheisyyttä, miten siinä voisi olla seksiä - rakkauskin saattaa alkaa olla kortilla. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Olen itse joutunut raatamaan kuin hevonen lasten ollessa pieniä. Töissäkäynnin lisäksi hoidin puolet kotitöistä ja sitten vielä remontoin taloamme. Ja sen jälkeen vielä kesämökkiämme. Koko ajan töitä. Siinä vaiheessa aloin suorastaan vihaamaan vaimoani, ja halusin lyhyinä arki-iltoina lasten nukahtamisen jälkeen lähinnä joko levätä ja/tai juoda olutta. En enää sietänyt häntä lähelläni. Mutta pikku hiljaa sain isommat remonttiprojektit alta pois, ja lapsetkin kasvoivat. Välit vaimoon paranivat.
Perhe-elämässä nainen kuvittelee aina olevansa se, joka päättää mihin suuntaan auraa vedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Etkö muka itse maksanut äitiysvapailla puolta perheen kuluista? Mikset?
En, koska tuloni laskivat eikä kumpikaan halunnut säästötiliä tai salkkujaan laittaa arkeen, ne rahat on muuhun tarkoitukseen. Miksi oliimme edes miettineet meneekö kaikki tasan? Se maksaa joka kaupassa käy, ihan kuten ennenkin. Hoitovastikkeen maksoi mies, koska miksi ei? Perheen kulut maksetaan katsomatta meneekö ne tasan puoliksi.
Mutta lasket kuinka monta astiaa kumpikin tyhjentää koneesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Hah. Mitäpä jos mies ryhtyisi aikuiseksi ja näyttäisi vaimolleen, että sekä vaimo että oma lapsi ovat hänelle tärkeitä. Löytyisi yhteistä aikaskin jis hän tekisi oman osansa.
On omituista, että yrität vastuuttaa vaimon siitä, että mies on kakaramainen.
Parisuhteessa miehenkin pitää antaa itsestään, ei ainoastaan naisen. Mutta tämä juuri on se syy, miksi parisuhde ei naisia houkuta: miehiltä ei ole odotettu eikä vaadittu ikinä yhtään mitään, joten ne eivät aikuistu.
Hyvä kommentti, mutta tässä ei pitäisi puhua parisuhteesta, vaan perheestä.
Parisuhde on kahden ihmisen elämää yhdessä - helppoa kuin heinänteko.
Perhe-elämä alkaa siitä, mihin parisuhde loppuu.
Perhe-elämässä myös miehen on kannettava kortensa kekoon, että kaikki saadaan toimimaan. Yksi hevonen ei jaksa vetää auraa kovin hyvin, parivaljakkona saadaan muokattua isompi pelto nopeammin.
Ei perhe-elämä tarkoita sitä, että aviopuolisoiden välillä ei olisi enää rakkautta, läheisyyttä tai seksiä. Niitä kaikkia voi olla ja pitäisikin olla. Mutta prioriteetit ovat erilaiset: siinä, missä parisuhteessa ennen lasten syntymää arkielämä oli helppoa ja seksille oli aikaa ja tilaa, on perheessä näiden kaikkien parisuhdeasioiden joustettava yhtä paljon. Jos ei ole omaa aikaa, ei palautumisaikaa, ei läheisyyttä, miten siinä voisi olla seksiä - rakkauskin saattaa alkaa olla kortilla. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Olen itse joutunut raatamaan kuin hevonen lasten ollessa pieniä. Töissäkäynnin lisäksi hoidin puolet kotitöistä ja sitten vielä remontoin taloamme. Ja sen jälkeen vielä kesämökkiämme. Koko ajan töitä. Siinä vaiheessa aloin suorastaan vihaamaan vaimoani, ja halusin lyhyinä arki-iltoina lasten nukahtamisen jälkeen lähinnä joko levätä ja/tai juoda olutta. En enää sietänyt häntä lähelläni. Mutta pikku hiljaa sain isommat remonttiprojektit alta pois, ja lapsetkin kasvoivat. Välit vaimoon paranivat.
Palstan neuvojen mukaan sinun olisi pitänyt vapaa-ajallasi keskittyä vaimon viihdyttämiseen, joten mikset tarjonnut hänelle upeaa ja rentouttavaa seksiä? Ei kai kolmena iltana viikossa olisi mitenkään ollut liikaa? Nyt vain itsekkäästi lepäsit ja ryyppäsit.
Jos olisi pitänyt vielä vaimon pllua hieroa, niin ero olisi tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Ensin 2 vuotias on tissillä ja nyt siltä tentataan koealuetta?
Eihän tuossa mene montaa vuotta, kun aloittajakin on tuo tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on tottakai aina ykkönen. Parisuhde ei ole vain seksiä, jos et seksiä jaksa harrastaa, näytä miutoin, että miehesi on sinulle tärkeä.
Hah. Mitäpä jos mies ryhtyisi aikuiseksi ja näyttäisi vaimolleen, että sekä vaimo että oma lapsi ovat hänelle tärkeitä. Löytyisi yhteistä aikaskin jis hän tekisi oman osansa.
On omituista, että yrität vastuuttaa vaimon siitä, että mies on kakaramainen.
Parisuhteessa miehenkin pitää antaa itsestään, ei ainoastaan naisen. Mutta tämä juuri on se syy, miksi parisuhde ei naisia houkuta: miehiltä ei ole odotettu eikä vaadittu ikinä yhtään mitään, joten ne eivät aikuistu.
Hyvä kommentti, mutta tässä ei pitäisi puhua parisuhteesta, vaan perheestä.
Parisuhde on kahden ihmisen elämää yhdessä - helppoa kuin heinänteko.
Perhe-elämä alkaa siitä, mihin parisuhde loppuu.
Perhe-elämässä myös miehen on kannettava kortensa kekoon, että kaikki saadaan toimimaan. Yksi hevonen ei jaksa vetää auraa kovin hyvin, parivaljakkona saadaan muokattua isompi pelto nopeammin.
Ei perhe-elämä tarkoita sitä, että aviopuolisoiden välillä ei olisi enää rakkautta, läheisyyttä tai seksiä. Niitä kaikkia voi olla ja pitäisikin olla. Mutta prioriteetit ovat erilaiset: siinä, missä parisuhteessa ennen lasten syntymää arkielämä oli helppoa ja seksille oli aikaa ja tilaa, on perheessä näiden kaikkien parisuhdeasioiden joustettava yhtä paljon. Jos ei ole omaa aikaa, ei palautumisaikaa, ei läheisyyttä, miten siinä voisi olla seksiä - rakkauskin saattaa alkaa olla kortilla. Ja tämä koskee molempia osapuolia.
Olen itse joutunut raatamaan kuin hevonen lasten ollessa pieniä. Töissäkäynnin lisäksi hoidin puolet kotitöistä ja sitten vielä remontoin taloamme. Ja sen jälkeen vielä kesämökkiämme. Koko ajan töitä. Siinä vaiheessa aloin suorastaan vihaamaan vaimoani, ja halusin lyhyinä arki-iltoina lasten nukahtamisen jälkeen lähinnä joko levätä ja/tai juoda olutta. En enää sietänyt häntä lähelläni. Mutta pikku hiljaa sain isommat remonttiprojektit alta pois, ja lapsetkin kasvoivat. Välit vaimoon paranivat.
Palstan neuvojen mukaan sinun olisi pitänyt vapaa-ajallasi keskittyä vaimon viihdyttämiseen, joten mikset tarjonnut hänelle upeaa ja rentouttavaa seksiä? Ei kai kolmena iltana viikossa olisi mitenkään ollut liikaa? Nyt vain itsekkäästi lepäsit ja ryyppäsit.
Jos olisi pitänyt vielä vaimon pllua hieroa, niin ero olisi tullut.
Ei kun olisit antanut suuseksiä vaimolle.
Kyllä lasten tarpeet ovat etusijalla, kun perheessä on alle kouluikäisiä, pieniä lapsia ja koululaisia. On tervettä käytöstä laittaa alaikäiset lapset parisuhteen edelle. Vanhemmilla on vanhempina vastuu lapsistaan.
Missä lapsenne olivat, kun olitte kaksin jossakin? Oliko teillä palkattu lastenhoitaja kotona? Ja kertoisitteko, miten tukiverkottomat vanhemmat menevät 1) Elokuviin 2) Teatteriin 3) Ulkomaille tai 4) Juhliin? Meillä ei ole sukulaisia tukiverkkoina. Kummankaan sukulaisista ei ole ollut mitään apua mihinkään asiaan. Omat vanhempani ovat kuolleet. Appivanhemmat ovat epäluotettavia ja turvattomia ihmisiä enkä anna ja luota lapsia heille hoitoon.
Minua kiinnostaa, miten lapsiperheet matkustavat kotimaassa tai ulkomailla ilman lapsia? Ja missä lapset ovat vanhempien matkan aikana? Mannerheimin Lastensuojeluliitosta voi saada kotiin lastenhoitajan. Kasvukeskuksissa MLL:n hoitajille on paljon enemmän kysyntää kuin on tarjontaa. MLL:n lastenhoitajaa ei saa kotiin, vaikka tekisi hoitajavarauksen monta viikkoa aikaisemmin. Meillä kaikilla ei ole sukulaisia ja muita aikuisia, jotka olisivat turvallisia ja luotettavia lastenhoitajia.
Entä jos puoliso ei pidä elokuvista, teatterista, matkustamisesta eikä juhlista? Nämä ovat puolisolle pakkopullaa. Hän viihtyy paremmin kotona. Pitäisikö puoliso pakottaa epämukavuusalueelle - teatteriin tai matkalle - jossa vain toinen puolisoista viihtyy hyvin? Minusta on parempi, että se teatterissa viihtyvä puoliso ja vanhempi käy joko yksin tai ystävän kanssa teatterissa ja toinen puoliso ja vanhempi hoitaa lapsia kotona.
Minäkään en viihdy epämukavuusalueellani - esimerkiksi anoppilassa, rallikilpailuissa tai ravikilpailuissa. Puolison vanhempien ja sukulaisten luona kyläily on muuten monelle meistä pelkkää vastenmielistä pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen, että lasten ollessa pieniä panostimme parisuhteeseen. Kävimme kaksin elokuvissa, syömässä, teatterissa, ulkomailla, juhlissa Myös lasten kanssa reissasimme. Yhdessä hoidimme lasten harrastukset. Lapsethan ovat vain vähän aikaa, puoliso jää kun lapset itsenäistyvät ja lähtevät omillensa. Niin meilläkin. Ihana mies on vielä tuossa, aikuisiin lapsiin hyvät suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
Etkö muka itse maksanut äitiysvapailla puolta perheen kuluista? Mikset?
En, koska tuloni laskivat eikä kumpikaan halunnut säästötiliä tai salkkujaan laittaa arkeen, ne rahat on muuhun tarkoitukseen. Miksi oliimme edes miettineet meneekö kaikki tasan? Se maksaa joka kaupassa käy, ihan kuten ennenkin. Hoitovastikkeen maksoi mies, koska miksi ei? Perheen kulut maksetaan katsomatta meneekö ne tasan puoliksi.
Mutta lasket kuinka monta astiaa kumpikin tyhjentää koneesta?
Kellehän sä luulet vastailevasi? En laske, miksi laskisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Meniköhän vastaus väärään viestiin?
Ei mennyt. Tuossa oli yhtenä aiheena "miehen rooli" ja "elättäminen". Suomimiehet eivät elätä perhesitään vaikka niin väittävät.
Nyt on jo sellaista sontaa ettei ole ennen nähty. Varmaan yksilöitä löytyy, mutta näin yleistäen..
Meillä ainakin on ihan yhteiset rahat ja vaimo käyttää sujuvasti minunkin tiliä. Tuon 2/3 tuloista talouteemme. Paitsi silloin kun olin itse hoitovapaalla ja vaimo töissä.
Mutta hei, onneksi maasta löytyy sinulle vapaita Irakilaisia miehiä, jos ei Suomalaisista ei ole mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt kirjoitti:
Eipä ole neuvoja antaa kun itse tuskailen täsmälleen saman ongelman parissa.. Eroa ollaan pohdittu monesti kun tuntuu ettei kumpikaan saa haluamaansa parisuhteelta. Itsestäni tuntuu siltä että kaikki haluavat minulta jotain, mutta ketään ei kiinnosta mitä minä tarvitsen. Lapsi on todella vaativa 3v ja olen vuosien jäätävän univajeen ja kiireisen arjen keskellä väsähtänyt niin totaalisesti ettei paljoa kiinnosta parisuhde-illat enää.. kun lapsi vihdoin illalla nukahtaa haluan päästä itsekin lepäämään sen minkä vain ehdin. Ja mies mököttää kun ei ole riittävästi seksiä, itse katkeroidun kun hän ei tee omaa osaansa kotitöistä vaan menee aina siitä mistä aita on matalin.. ja omat tarpeet menee kaiken edelle. Alkaa olla mitta täynnä.
Sinä sen sanoit, ei kiinnosta parisuhde.
Ei tuoon voi mitään sanoa muuta kuin "päästä mies vapaaksi, hän ansaitsee parempaa"
Mies ansaitsee parempaa? Minä pesen hänen pyykit, siivoan asunnon ja kaikkien jäljet, teen ruoan, käyn kaupassa, suunnittelen kaiken, ostan lapsen vaatteet ja tarvikkeet, hoidan lapsen päiväkotiasiat jne, käyn töissä, hoidan lapsen 90% yksin. Mies.. no, hän käy töissä. Onko ihme ettei ole energiaa parisuhteelle? Parisuhde kiinnostaisi mutta loputon aikuisen ihmisen passaaminen ei.
Pyykit, määrä vain kasvaa. Ajallisesti ei vie sen enempää aikaa, kuin 1min korkeintaan.
Siivous, etkö yksin asuessa siivoaisi? Ota miehen kanssa puheeksi, että hän siivoasi myös. Onko teillä eri käsitys kuinka siistiä pitäisi olla? Toisten jälkien siivous on kyllä veemäistä.
Kaupassa käynti, tuleehan sitä yksinkin käytyä? Miten se nyt niin eroaa että olisi jokin erikoinen lisätyö?
Tuo lapsen hoito on noista oikeastaan ainut mikä on "ylimääräistä" tai "lisätyötä", mutta kaikki muu vähän sellaista aivan perus arkea, jota ihan jokainen tekee kyllä. Paitsi ilmeisesti miehesi.
Ihme ajatus, että jokin ruoanlaitto on jotenkin ihmeellisen suurta hommaa, että pitää erikseen mainita. Jos se niin vituttaa, niin tee vain itselle ja lapselle annokset? Eihän tuossakaan 2 vs 3 ihmistä ole muuta eroa, kuin määrässä, jota voi helpottaa käyttämällä puolivalmisteita (valmiiksi leikattu/ pilkottu jne). Jotenkin vähän keksimällä keksitty lista, koska todennäköisesti joku aivan muu painaa tai sitten miehesi on oikeasti joku kunnon sottapytty ja saamaton (jollaiseksi mies kyllä menee jos seksi loppuu). Jos on aina ollut sellainen, niin miksi ihmeessä moisen kanssa on lapsia tehty?
Joka tapauksessa asia tulee nostaa keskusteluun miehesi kanssa ja jos sillä ei löydy sopivaa kompromissia, niin ei kait siihen auta mikään. Kyllä, vaatii myös sinulta jotain, ei vain toiselta... Jos se tuntuu liian "epäreilulta" tms. niin eroa suosiolla, olette silloin jo liian kaukana toisistaan. Jos mies ei halua panostaa, niin sehän on myös ihan selkeä, ettei tule toimimaan ollenkaan. Luulisi nyt että edes lasten hoitoon osallistuisi.
Ja taas kaikki lisätyö on naiselle ihan pikkujuttu, korkeintaan minuutti lisää, mutta sama on mieheltä ihan mahdottomia vaadittu. Olen samaa mieltä kanssasi, että naisen kannattaa ruveta suunnittelemaan eroa.
Kun sä olit töissä, ryntäsitkö sä kotiin tullessasi kotitöihin? Meneekö sun aika kotitöissä kotona vai oletko sä sen lapsen kanssa? Töistä tullessa se lapsen kanssa olo riittää, se on ainut millä on väliä. Se nyt vaan on täysin selvää ja järkevää, että ne kotityöt tekee se, jolla niille on aikaa.
Kun minä olin töissä ja tulin lasten kanssa kotiin, minun piti aloittaa ruuanlaitto heti. Lapset oli siinä vaiheessa nälkäisiä. Nälkää huutava lapsi ei ole oikein rentoa seuraa. Ihan mitä tahansa moskaa ei lapsille kärsi syöttää.
Oma mokasi, jos sun arjenhallinta pettää. Mä tarkoitin sitä paitsi aikaa ennen lapsia.
Jos tarkoitit, niin olisit kirjoittanut niin. Sinkkuna kotitöitä oli murto-osa lapsiperheen vastaavaan, joten eihän niistä ollut mitään vaivaa. Tiskaukseen riitti kerran viikkoon eikä ruokaakaan tarvinnut tehdä, jos ei huvittanut. Koti pysyi siistinä ihan itsestään.
Vai murto-osa 😅 Oletkohan ihan itse nyt tehnyt lapsiarjesta mörön. Meillä kotitöitä on täsmälleen samaan verran kuin ennenkin, plus kolme lautasta ja lasia, kolmet alusvaatteet ja vauva-aikana puolikkaan lapsen kokoinen body enemmän per päivä. Miten sä saat tuolattua sun kotityöt? Mitä se vauva sotkee, saati lapsi?
Sinkkuna ei olltukaan muuta kuin vapaa-aikaa. Ei minun silloin tarvinnut kysellä keneltäkään kertotaulua ja historian kokeeseen. Eihän se mikään pakko ollut, mutta kun lapsi toivoi, niin enpä hennonnut kieltäytyä. Oma palkkatyökin vei ison osan päivästä. Kotonaolovuosina tein kotona ihan kaiken itse, miehen ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Se tosin kostautui minulle myöhemmin.
Ne läksyt eivät lisää kotitöitä.
Ne vie aikaa. Kysele itse lapselta koealuetta samaan aikaan kun teet ruokaa.
Ensin 2 vuotias on tissillä ja nyt siltä tentataan koealuetta?
Eihän tuossa mene montaa vuotta, kun aloittajakin on tuo tilanne.
Ja siinä vaiheessa moni muu homma on jo jäänyt.
Ootte te hassuja. Kerrotte koko lapsen elinkaaren taskit ja annatte ymmärtää että nämä kaikki ovat tänään akuutteja.
Pitää rintaruokkia, vaihtaa vaipat, käydä läksyt läpi, opettaa ajamaan pyörällä ja autolla.
Huomenna vissiin tutustutaan seksin saloihin, äiti opettaa mistä naiset tykkää.
Meniköhän vastaus väärään viestiin?