Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Kyllä, se todellakin riittää, että se isä on lastensa kanssa, se on isyyttä. Miksi pilata isyys samalla tavalla kuin oma äitiys koteolloimalla ja stressaamalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Kuvailet siis reiluksi että nainen häslää ja sotkee koko päivän miehen ollessa töissä, ja kun mies saapuu kotiin, mies voikin aloittaa siivousurakan (minkä nainen on toimillaan saanut aikaiseksi) naisen vetäytyessä Netflixin ääreen.
Öö en? Ehkä molemmat voisi omalta osaltaan huolehtia siitä siisteydestä niin olisi mukavampaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Kyllä, se todellakin riittää, että se isä on lastensa kanssa, se on isyyttä. Miksi pilata isyys samalla tavalla kuin oma äitiys koteolloimalla ja stressaamalla?
*kontrolloimalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Kyllä, se todellakin riittää, että se isä on lastensa kanssa, se on isyyttä. Miksi pilata isyys samalla tavalla kuin oma äitiys koteolloimalla ja stressaamalla?
Niin. Täällä oli juuri äsken ketju, jossa naiset kertoivat että tekisivät mieluusti lapsia tai enemmän lapsia, jos saisivat sen isän roolin. Olisihan se paljon kivempaa kun riittäisi se että vaan on lasten kanssa, joku muu huolehtii sotkut ja kantaa vastuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Kuvailet siis reiluksi että nainen häslää ja sotkee koko päivän miehen ollessa töissä, ja kun mies saapuu kotiin, mies voikin aloittaa siivousurakan (minkä nainen on toimillaan saanut aikaiseksi) naisen vetäytyessä Netflixin ääreen.
Öö en? Ehkä molemmat voisi omalta osaltaan huolehtia siitä siisteydestä niin olisi mukavampaa?
No mitähän siivottavaa miehellä on kun hän tulee kotiin?
0630 - kahvikuppi
1800 - kahvikuppi ja voileipälautanen
viikonloput asia erikseen ja silloin saa pyykättyä jos mies omistaa yli 5 paria sukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis.. Mun mielipide on että parivuotias taapero ei tarvitse jatkuvaa viihdyttämistä, nukuttamista tai muutenkaan erityistä sirkusta ympärilleen. Taaperoa kannattaa alkaa ohjaamaan omiin leikkeihinsä, joita voi vallan mainiosti tehdä kun äiti tekee jotain muuta. Kun leikki alkaa junnaamaan tai tarvitsee tukea, äiti hetken aikaa ohjaa lasta leikkiin. Näin tekemällä lapsi alkaa kuukaudessa oppimaan leikin jatkuvuuden ja kuinka ohjautua leikkiin.
Feministeille ja muille metoo-ihmisille, voitte vallan mainiosti vaihtaa sanan äiti tilalle isä. Näin mielikin pysyy hyvänä.
Kuulostaa aika hurjalta että päiväunia vietetään vaunuissa vain jos äiti pukkaa koko ajan rattaita, mitä ihmettä? Kaksi tuntiako rattaita pitäisi hytkytellä?
Ei ihme että miehellä palaa hihat tuossa touhussa, jo lukeminenkin kuulostaa hyvin uuvuttavalta.
Lapset on erilaisia (kuten ihmiset muutenkin). Omani ei koskaan pikku lapsena viihtynyt yksin. Ei vaan suostunut olemaan vaikka miten olisi tukenut ja ohjannut. Nyt jo koululainen, eikä edelleenkään viihdy yksin. On onneksi hyvin sosiaalinen, joten kaveripiiri on laaja, eikä häntä enää kiinnosta äidin seura. Suostui myös pitkään nukkumaan vain liikkuvissa vaunuissa. Tästä sain opetettua pois, mutta siihen meni melkein vuosi.
Naulan kantaan!
On uskomatonta, että tätä Auttava isovanhempi-korttia tuputetaan edelleen - vuonna 2022 - jokaiselle pienten lasten äidille ja isälle ja jopa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Terveydenhoitajien, sairaanhoitajien ja kätilöiden koulutukseen voisi lisätä pakollisen kurssin tukiverkottomien vanhempien tukemisesta neuvolassa.
Läheskään kaikilla lapsiperheillä EI ole apua sukulaisista, ei omista siskoista tai veljistä, omista vanhemmista, appivanhemmista, serkuista, tädistä, sedistä ja kumminkaimoista. Lapset hoidetaan 24/7/365 itse, koti hoidetaan itse ja kaikki muu lapsiin, kotiin ja perhe-elämään liittyvä hoidetaan itse. Suomessa on paljon lapsiperheitä, jotka saavat sukulaisilta apua NOLLA (0) tuntia vuodessa.
Helsingin Sanomissa on juttu maksumuurin takana. Otsikko on: "Sitten kiitokset tukiverkoille" "Kaisa Hahto ärsyyntyy, kun perheelliset menestyjät kerskuvat tukiverkoillaan lehtijutuissa. Hänen mielestään se, että saa sukulaisilta lastenhoitoapua, on etuoikeus eikä sankaruutta." https://www.hs.fi/perhe/art-2000008459072.html
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, johon tässäkin keskustelussa pitäisi kiinnittää huomiota: isät ovat vihaisia ja äidit ovat uupuneita. Suurimmassa osassa perheitä Suomessa kuitenkin molemmat kantavat arjen vastuusta osansa.
Sen sijaan peräänkuuluttaisin erästä isoa parannusta: muidenkin kuin vanhempien pitäisi osallistua lasten hoitoon ja kasvatukseen.
Suomi on tämän suhteen maailman huonoimpia maita.
Täällä asuvat maailman vähiten osallistuvat isovanhemmat ("hyviä neuvoja" ja pskapuhetta kyllä tulee), maailman vähiten osallistuvat muut läheiset ja sukulaiset (kuinka monella on esimerkiksi sisaruksia tai muita läheisiä, jotka säännöllisesti tarjoutuisivat ottamaan lapsia hoitoon?).
Itse olen kokenut sen, että lasten ollessa pieniä olen saanut eniten apua VENTOVIERAILTA ihmisiltä, eli omien lasten päiväkotikavereiden vanhemmilta.
He eivät ole ystäviämme, eivätkä sukulaisiamme. Siitä huolimatta juuri he ovat tarjoutuneet välillä ottamaan lapsiamme heille, ja toki vastavuoroisesti olemme tehneet sitä samaa heille.
Meillä isovanhemmista on tullut enemmän riesaa kuin apua. Heiltä tulee "neuvoja", ja jatkuvaa kontrolloimista. Koti pitää siivota ja lapset rauhoittaa silloin kun he suostuvat armollisesti saapumaan vierailulle. Ei puhettakaan, että he hoitaisivat lapsia. On niin kiire, kun on varailtava lomia, rampattava ystävien luona, haravoitava kesämökillä ja milloin mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ihan itse sen myönsit. Sit kun se mies ottaa vastuuta, sekin menee pieleen. Koulutat miestäsi kuin lasta. ”Lopeta turha sotkeminen” ”Ei kurarattaita sisälle”. Mihin unohtui se lapsen kanssa oleminen? Kuuntele itseäsi 😅
Miten se heikentää lapsen kanssa olemista jos samalla on itse aiheuttamatta lisää sotkua. Luulisi suorastaan, että aikaa sille mukavalle yhdessäololle olisi enemmän jos ei tarvitse siivota niin paljoa.
Kysy näiltä valittajilta miten se miehen tapa vähentää lapsen kanssa oloa. Ne kurahanskat ei lisää sotkua, kurarenkaat joo, mutta ei se siltä lapselta ole pois. Jos se isä ei niitä siivoa, äiti päättää sit itse siivoaako vai ei.
Jep. Eli miehelle riittää se että on lapsen kanssa, ihan sama miten, äiti voi sitten siivota kaikki sotkut. Näinhän se reilu perhe-elämä toimii. Ja sitten vielä ihmetellään miksi nainen väsyy eikä jaksa panostaa mieheensä.
Ne naiset nimenomaan valittaa ettei ne miehet ole lastensa kanssa ja siksi ei panisteta parisuhteeseen. Nytkö se syy onkin se, että mies ei tee puolia kotitöistä töiden jälkeen JA ei ole lastensa kanssa. Sit pitää molempien olla kotona tai töissä ja kalenteriin laittaa lasten kanssa olo ja siivous. Tällainen äiti valittaa valittamisen ilosta. Jos se isä on lapsen kanssa, siitäkin valitetaan miten se sen hoitaa. Kuka on tollasessa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Minä veikkaan, että tässä tapauksessa se vastaansanominen on tarkoittaa uhkaavaa ja aggressiivista käytöstä. Tyyliin mies karjahtaa naama punaisena "nyt turpa kiinni!", lyö nyrkillä pöytään ja lähtee tulemaan kohti. Ja sitten itketään kun ei saa sanoa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
Useampi niitä seko äitejä on kuin ei-osallistuvia isiä.
Miten se on mahdollista, eihän niiden sekoäitien miehet voi osallistua lastenhoitoon kun äiti kieltää?
Se sekiti valittaa vaikka se isä on lastensa kanssa. Osaatko lukea?
Juu,miehellä ei ole väliä, kunhan itse saa tehdä mitä haluaa.
Kun lapsi on se itselle ainoa tärkeä, ei mies saa odottaa parisuhteelta mitään - muuta kuin maksaa.
Tarvittaessa miehen voi heivata ja ottaa uusi seuraavaa lasta tekemään - vaikka väliaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Minä veikkaan, että tässä tapauksessa se vastaansanominen on tarkoittaa uhkaavaa ja aggressiivista käytöstä. Tyyliin mies karjahtaa naama punaisena "nyt turpa kiinni!", lyö nyrkillä pöytään ja lähtee tulemaan kohti. Ja sitten itketään kun ei saa sanoa vastaan.
No etkö itse karjahtaisi, jos sulle nalkutettaisiin joka asiasta? Olit lasten kanssa ”väärin” tai et ole lasten kanssa välttääksesi valitusta, sama vastaanotto. Pirttihirmu tuossa on se henkisen väkivallan käyttäjä, ei se mies.
No, minä olen nainen ja minäkään en jäisi katselemaan sitä että toinen on lakannut piittaamasta parisuhteesta. Täysin riippumatta siitä, katsooko se toinen osapuoli oman piittaamattomuutensa jotenkin perustelluksi ja kohtuulliseksi. Ihan pieleen on menty jo monessa kohdassa jos nähdään se suhde niin, että nyt kun sinä olet tuolla tavalla huono, niin nyt minunkaan ei tarvitse enää välittää sinusta ja sinun tarpeistasi. Ei sellaiseen kannata jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Minä veikkaan, että tässä tapauksessa se vastaansanominen on tarkoittaa uhkaavaa ja aggressiivista käytöstä. Tyyliin mies karjahtaa naama punaisena "nyt turpa kiinni!", lyö nyrkillä pöytään ja lähtee tulemaan kohti. Ja sitten itketään kun ei saa sanoa vastaan.
No etkö itse karjahtaisi, jos sulle nalkutettaisiin joka asiasta? Olit lasten kanssa ”väärin” tai et ole lasten kanssa välttääksesi valitusta, sama vastaanotto. Pirttihirmu tuossa on se henkisen väkivallan käyttäjä, ei se mies.
Eli olin oikeassa. Älä puhu harhaanjohtavasti pelkästä sanomisesta, jos puhut oikeasti uhkaavasta raivoamisesta.
Parisuhde on tärkein, vain toimivalla parisuhteella voidaan yhdessä pitää huolta lapsista.
Olet hyvä äiti. Jos miehesi ei osaa sitä arvostaa, hän on lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Miehistä ja parisuhteista ei ole muuta kuin harmia! Olkaa naiset itsellisiä, hankkikaa omat rahat ja kunnon ammatit opiskelemalla. Se on ihan mitä tavallisin tarina, että mies alkaa kiukutella seksin puutetta, kun ensin on saateltu seksin seuraukset maailmaan. Eihän sitä jaksa kuunnella vanha Erkkikään. Mikä muu nisäkäsnaaras katselee urosta 24/7 samassa asumuksessa? Ja mitkä nisäkäsurokset osallistuvat jälkikasvun hoitamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naisen alut vastailemassa.. vai että parisuhteen voi jättää taustalle. Aika jännää että eroja tulee lapsien jälkeen, tai jos se kestää pitempään, niin viimeistään kun lapset itsenäistyvät.
Näissä komenteissa on ajatuksen keskiössä äiti ja lapsi. Miehen rooliksi jäi siis elättäminen? Aika hassua ettei miehet välttämättä jaksa sitä?
Raskasta aikaa ja lapsi tulisi hoitaa yhdessä. Tarkoittaa myös sitä että äiti ymmärtää siirtää itsensä siitä keskiöstä sivummalle, niin siis ei lapsi vaan äiti. Se ei siihen kuole jos ei ensimmäisestä äänestä olla jo säätämässä. Olen saman ongelman nähnyt jokaisen äidin ensimmäisen lapsen kohdalla.
Nainen hoitaa lapset, tekee kaikki kotityöt ja maksaa kaikesta puolet. Mies maksaa kaikesta puolet. Miehellähän on tuossa täysi valta muuttaa tilanne.
Maksaa kaikesta puolet? 😅 Niin varmaan taas. Mitä luulet, että tapahtuu, jos näiden mammojen mies haluaa lastensa kanssa olla? Äiti valittaa miten kurahanskat on väärin ja paidassakin on tahra ja housujen väri ei mätsää sisustukseen ja lelut on lattialla ja keittiönpöydällä on muruja ja rattaiden renkaissa kuraa jne. En mäkään sellasta kuuntelisi, tehköön sit itse.
"Tehkööt sit itse", voiko lapsellisempaa käytöstä ollakaan. Siis että mies luopuu omien, haluttujen lastensa kanssa tekemisestä ja pilaa parisuhteensa sillä, ettei saa avattua suutaan ja sanottua että kuule ei sillä kurahanskojen värillä ole mitään väliä, mene sinä lepäämään niin minä hoidan ne murut, lelut ja kurat lattialta kyllä. Toisaalta voi toki lopettaa turhan sotkemisen ja olla tuomatta kuraisia rattaita sisälle, jos ei sitten itse aio siivota jälkiään. Aikuinen mies ottaa vastuuta, mieslapsi ottaa kaiken sanomisen kritiikkinä ja mököttää.
Ja en nyt sano etteikö nainen toimisi väärin päsmäröidessään, varmasti moni herkästi niin tekee. Mutta kyllä se on miehen omalla vastuulla päättää miten siihen reagoi. Voi jättäytyä ulkopuolelle statistiksi (=käytännössä johtaa eroon ennen pitkää ja ainakin siihen, että suhde lapsiin jää etäiseksi) tai sitten voi ihan reippaasti sanoa vastaan ja ottaa sen roolinsa perheessä. Minun mies esimerkiksi on hyvinkin osallistuva isä ja ei, se ei ole tapahtunut ilman omaa panostusta. Hän on sanonut minulle monet kerrat että rauhoitu, onko tuommoisella asialla nyt niin väliä, että kyllä hän hoitaa. Hän on halunnut hoitaa aktiivisesti alusta saakka. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa jos kotoa ei ole sitä osallistuvan miehen mallia saanut. Mutta niitäkin asioita kannattaa oikeasti miettiä, mielellään toki jo ennen lapsen syntymää. Oma mieheni päätti olla osallistuvampi iså kuin omansa.
Ja sä luulet, että siellä kotona ei näiden mammojen toimesta syty sota ja mies ei ole itsekäs kusipää, jos sanoo vastaan? Nämä äidit on niin oman napansa lumoissa, että mies kun sanoo, että ole hiljaa, hän on lähdössä turvataloon.
No silloin on tosiaan parempi että lähtee ihan itse jo saman tien, tuohan on henkistä väkivaltaa.
Niin onkin, äidin puolelta.
Niinhän minä sanoin. Ei kannata jäädä henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Eikä varsinkaan kannattaisi tehdä lapsia semmoiseen, kyllähän nuo merkit on olleet ilmassa jo ennen niitä. Mutta nyt puhut kyllä aika pienestä joukosta naisia jotka oikeasti ovat noin sekoja, suurin osa ei ole.
höpöhöpö, tuo on aivan tavallista naisilta
Ai että aletaan kiljua lähtevänsä turvataloon lasten kanssa jos mies sanoo mistään vastaan? En usko.
Minä veikkaan, että tässä tapauksessa se vastaansanominen on tarkoittaa uhkaavaa ja aggressiivista käytöstä. Tyyliin mies karjahtaa naama punaisena "nyt turpa kiinni!", lyö nyrkillä pöytään ja lähtee tulemaan kohti. Ja sitten itketään kun ei saa sanoa vastaan.
No etkö itse karjahtaisi, jos sulle nalkutettaisiin joka asiasta? Olit lasten kanssa ”väärin” tai et ole lasten kanssa välttääksesi valitusta, sama vastaanotto. Pirttihirmu tuossa on se henkisen väkivallan käyttäjä, ei se mies.
Eli olin oikeassa. Älä puhu harhaanjohtavasti pelkästä sanomisesta, jos puhut oikeasti uhkaavasta raivoamisesta.
Minä en puhu uhkaavasta raivoamisesta. Minä puhun siitä, että te olette henkisesti väkivaltaisia ja sit, kun teille kerran huudetaan, te uhriudutte. Miehenne on teille vain ja ainoastaan turha lisä, jolle nalkutatte, jota syyttelette, haukutte ja hän tekee kaiken aina väärin ja sit itkette, kun hän sanoo vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan asenteesta kiinni. Meilläkin oli pikkulapsi arkea kolmen lapsen verran aikanaan ja minun kiireinen yrittäjäarki.
Pari kertaa vuodessa palkattiin hoitaja viikonlopuksi ja mentiin johonkin kylpylään yms parisuhdetta hoitamaan. Ja läheisyyttä/seksiä oli vähintään viitenä iltana viikossa kun lapset nukkuivat. Ei siihen mitään pitkää aikaa tarvitse varata. 10minuuttia seksiä ja sitten nukahtaminen lusikka-asentoon. Kumpikin oli tyytyväisiä ja nyt jo yli 20-vuotta avioliittoa.
Tämä, sama taktiikka on meilläkin menossa. Tässä ap:lle konkreettisia neuvoja.
Kuvailet siis reiluksi että nainen häslää ja sotkee koko päivän miehen ollessa töissä, ja kun mies saapuu kotiin, mies voikin aloittaa siivousurakan (minkä nainen on toimillaan saanut aikaiseksi) naisen vetäytyessä Netflixin ääreen.