Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on vihainen kun olen priorisoitunut lapsen parisuhteemme edelle. Mutta miten muuten se voisi mennä?
Meillä on juuri kaksi täyttänyt lapsi. Yhdessä suunniteltu ja haluttu. Mies on ollut jo pidempään vihainen siitä, että olen priorisoinut vauvan ja nyttemmin taaperon parisuhteemme edelle. On katkera ja usein aloittaa riidan asiasta.
Selittäkää minulle miten muuten asia voisi olla. Vauva ja pieni lapsi tarvitsee jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa. Meillä ei ole mummeja ja kummeja hoitamassa lasta. Jo vauvana lapsi nukkui vain lyhyissä pätkissä (ja päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa), yhä heräilee öisin. Ei ole ollenkaan itsekseen viihtyvää tyyppiä, ei ollut vauvanakaan, ja tällä hetkellä vauhtia on enemmän kuin järkeä eli on täysin vahdittava. Joku aikuinen on siis käytännössä koko ajan kiinni lapsen vahtimisessa tai hoitamisessa, ollut aina näin, koska ei lasta voi jättää yksin, tapahtuu tuhoja heti, vauvana huusi täyttä kurkkua jos jäi hetkeksi yksin. Ja useimmiten se olen minä joka ole lapsen vahtimisessa/hoitamisessa kiinni koko ajan. Ja olen tietenkin iltaisin aika väsynyt, kaadun sänkyyn ja nukahdan. Olen päivisinkin usein väsynyt.
Miten minä käytännössä voisin priorisoida tässä parisuhdetta? Millä ajalla? Ollaan joskus palkattu hoitaja kotiin kun ollaan käyty kaksin jossain, mutta harvoin tähän on varaa eikä se ole tilannetta muuttanut mihinkään, mies on yhä vihainen.
Kommentit (1809)
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei oo muuta kuin harmia!
Aikuislapset ovat raskaita. He eivät edes aikuistu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, priorisoitte nyt rahaa siihen hoitajaan. Ja miehelle tolkutat, että tilanne on ohimenevä, kunhan kohmo saa vähän järkeä päähänsä, noin vuodessa, eikä heti telo itseään. Päivähoito sopimuspäivillä on myös vaihtoehto. Lapsi pitää ehdottomasti opettaa myös pienin askelin omatoimisuuteen. Ja asenne kuntoon, teillä on miehen kanssa yhteinen taisto samalla puolella, ei eri puolilla vanhemmuutta.
Mulla tuollainen koko ajan viihdytettävä lapsi paljastui teini-iässä nepsyksi. Selvittiin silti. Kärsivällisyyttä!
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Sanoisin neuvoksi, kun itsellä on pikkulapsivaihe takana, että koittakaa olla yhdessä sekä vanhempia että pariskunta, älä omi lasta tai sivuuta miestäsi. Lapsi on kiinteässä suhteessa sinuun ja tarvitsee sinua, äitiä, ja helposti käy niin, ettei isä pääse tuohon suhteeseen mukaan, jos äiti ei ota isää mukaan ja sulkee hänet ulkopuolelle ja isä ei osaa ottaa paikkaansa.
Myös parisuhde on tärkeä, kaikki ei voi mennä lapsen ehdolla. Miehesi on osannut ottaa asian puheeksi.
Miehesi tarpeet eivät hänen mielestään tällä hetkellä tule tyydytetyiksi ja/tai miehesi ei omasta mielestään tule tällä hetkellä nähdyksi ja kohdatuksi. Lisäksi hän saattaa tuntea itsensä petetyksi, hyväksikäytetyksi, turhaksi tms.
Koska mieheltäsi puuttuu tarvittava itsereflektiokyky havainnoida itseään ja mahdollisesti rehellisyyttä itseään kohtaan, hän ei ole kykenevä sanallistamaan tuntemuksiaan sinulle suoraan, vaan joutuu sitten turvautumaan tällaisiin huonoihin vaihtoehtoihin saadakseen sinun huomiosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielestäni mitenkään suorita liikaa lapsen suhteen. Enkä ole mikään äitiyteen hurahtanut supermamma, jolla pitäisi olla aina sävy sävyyn oikeat vaatteet lapsella, sormiruokailu täydellisesti hoidettuna, kestoilut jne. Päinvastoin olen monen asian suhteen mennyt sieltä missä aita on matalin, jotta jaksaisin ja ehtisin paremmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Ei puolisoa tarvitse unohtaa, mutta kypsä aikuinen ja vastuuntoinen vanhempi ymmärtää (tai pitäisi) että varsinkin silloin kun lapsi on pieni, niin aikaa ja energiaa ei kaikkeen välttämättä riitä.
Tuolloin täytyy tehdä komporomisseja, ja aina osana kompromisseja on jotain luopuminen. Tämä voi olla esim. yhteinen aika, huomion saaminen tms.
Lasta tehdessä pitäisi jo tiedostaa, että tuleva vauva-arki voi olla rankkaa, ja että elämä ei ole auvoista joka päivä, ja että parisuhteen normiarki tulee muutamaksi vuodeksi muuttumaan merkittävästikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvan tarpeista on totta kai huolehdittava, mutta elämää kuljet yhdessä puolisosi kanssa ja vanhempien parisuhde on lapsen koti.
Aika ympäripyöreästi sanottu. Kysyin ihan konkretiaa kuvaamaani tilanteeseen. Ap
Vaatisi toisenkin osapuolen näkemyksen vallitsevaan tilanteeseen. Paitsi jos olet hakemassa vaan mielipiteitä miestäsi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä käy helposti niin että aletaan pettämään toista koska parisuhde muuttuu turhaksi seksin vähyyden takia. Yksi syy miksi en lapsia halua tehdä on se että jos en saa naiselta enää seksiä niin luultavasti sitten tulee ero ja siihen päälle vielä se että mitä jos nainen ei palaudu enää entiselleen vaan se jää "rumaksi?
Kuulostat ihmiseltä, joka ei ymmärrä mitä parisuhde tarkoittaa. Vanhemmuus ja aikuisuus näyttää olevan myös ihan utopiaa.
No ainakin hänelle näyttää olevan selvämpää kuin sinulle ettei oikea parisuhde ole kimppakämpässä asumista kaverin kanssa. Ei läheisyyden (jota seksi siis itsessään on) kaipuu ja haluaminen tee kenestäkään "mieslasta" tai huonoa vanhempaa. Sitten vasta jos sitä lähtee "kostamaan" lapselle tai äidille, esim. olemassa poissa kotoa paljon (tahallaan) tms. Seksillä on suuri hormonaalinen vaikutus miehiin, jonka vaikutusta ei kannata vähätellä. Vaihtelee henkilöittäin. Osalle tärkeämpää kuin toisille. Sekin on hormonaalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvauva, joka on mustasukkainen o m a l l e l a p s e l l e e n.
Kertoo miehen ymmärryksen vähyydestä , itsekkyyden määrästä ja vanhemmuuden puuttumisesta.
Tuskin se mustasukkainen on kuitenkaan. Enemmänhän tuo on sitä, että rahat kelpaa, mutta mitään ei saa vastineeksi. Ei näy mitään kiinnostusta ja äiti "omii" lapsen, eli on siinä kiinni 24/7 oli tarvetta tai ei. Auta siinä sitten kun apukaan ei kelpaa, mutta silti kaikkea ollaan vailla, mutta unohdetaan toinen osapuoli kokonaan.
Mistä sinä puhut? Nuo omat fantasiasi voit jättää pois keskustelusta.
Et kuitenkaan ole ap:n mies, joten tietoa asiasta ei ole.
Hetkonen, sanot ettei kirjoittaja ole ap:n mies joten nuo ovat vain fantasioita, samalla haukut kuitenkin miestä että se on miesvauva joka on mustasukkainen omalle lapselleen?
Kuinka läheisissä tekemisissä olet jotta kykenet sanomaan tuon, vai onko se omaa fantasiaasi?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde menee aina lasten edelle koska ilman vanhempien parisuhdetta ei ole lapsilla ehjää kotia. Nykyään kaikki on väärinpäin. Lasten etusijalle laittaminen on myös selitys sille mikset naiset uupuu perheissä ja erotaan niin paljon. Koska puolisot ei priorisoi toisiaan lasten yli niin naiset uupuu. Lisäksi lapsista on tehty perheen kuninkaallisia ja despootteja vaikka oikeasti niiden paikka on vanhempiensa parisuhteen sivutuotteena, ei keskiössä.
Naisen toisella puolella märisee lapsi ja toisella puolella mies. Nainen yrittää revetä kahteen suuntaan eikä miehelle edes juolahda mieleen, että hänkin voisi tehdä jotain lapsensa eteen. Aloittajan tapauksessa tilanteen ratkaiseminen on miehen vallassa eikä hän laiskana viitsi edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että puolison voi sitten unohtaa, kun lapsi tarvitsee aikaa?
No eihän se ihan niin mene. Hetken sitä jaksaa kyllä katsella, mutta ei loputtomiin. Ensinhän pitää löytyy tässä tapauksessa sinulle apua, ettei kaikki energia mene vain lasten ja kodinhoitoon. Toisekseen, suoritatko liikaa? Ei se lapsi rikki mene, jos sen kanssa ei ole 24/7. Huomiota pitää antaa tietenkin, mutta rajansa lasten viihdyttämisessä. Elämässä on muutakin.
Todennäköisesti miehellä ei ilman huomioimista riitä itsellään energia auttaa sinua enempää myöskään. Sulkeutuu ja mököttää tms. Eli unohtamalla puolison ja hänen tarpeensa teet myös itsellesi haittaa siinä, että kaikki tosiasiallisesti alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kaatumaan sinun niskaasi (jos ei ole jo ja siinä vaihessa voi olla jo myöhäistä korjata tilannetta nopealla aikataululla).
Eli ap:n pitäisi lapsen tarpeiden lisäksi vielä ennakoida ja huomioida miehen huomion tarve? Kuka huomioi ap:n jaksamisen?
Parisuhde ja vanhemmuus on kahden kauppa ja kummankin osapuolen on huolehdittava toisistaan ja itsestään. Ei kaikkea huolehtimista voi laittaa vain toisen puolison niskoille. Myös sillä miehellä on vastuu lapsen hoidosta ja puolisonsa huomioimisesta eikä olla äitiä itkevä toinen vauva. Miehen on aika kasvaa puolisona ja isänä ottamaansa vastuuseen eikä siirtää kaikkea vastuuta puolisolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuota voi ratkaista muuten kuin hoitajalla. Sopikaa, mistä rahasta sen palkkaatte.
Miehelle vai lapselle?
Naistahan se auttaa.
Hoitaa lapsen ja miehen tarpeet kun vaimoa ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni mitenkään suorita liikaa lapsen suhteen. Enkä ole mikään äitiyteen hurahtanut supermamma, jolla pitäisi olla aina sävy sävyyn oikeat vaatteet lapsella, sormiruokailu täydellisesti hoidettuna, kestoilut jne. Päinvastoin olen monen asian suhteen mennyt sieltä missä aita on matalin, jotta jaksaisin ja ehtisin paremmin. Ap
Oikeita asioita, mutta ei vain riitä näemmä. :/
Jo aiemmin ehdotettu "molemmille 1h omaa aikaa per päivä" (tai edes per viikko!). Voisi olla alkuun hyvä ratkaisu, jos siitä saisi sen verran energiaa että jaksaisi parisuhteeseen panostaa myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Jep, kyllä miehen tulee tajuta että hänen ainoa tehtävänsä on rahoittaa naisen ja lapsen elämä.
Mitäs luovutti siementä, tollo.
Täällä on tuhansia kertoja sanottu, että mieheltä tarvitaan aikaa perheelleen eikä turhia ylitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle henkisen kasvun paikka.
Onhan se selvää, että kun pieni lapsi on riippuvainen vanhemmistaan, mutta aikuinen pystyy taas huolehtimaan itsestään, niin lapsihan siinä etusijalle on mentävä. Se kuuluu jo vanhemman perusvastuuseen.
Jep, kyllä miehen tulee tajuta että hänen ainoa tehtävänsä on rahoittaa naisen ja lapsen elämä.
Mitäs luovutti siementä, tollo.
Täällä on tuhansia kertoja sanottu, että mieheltä tarvitaan aikaa perheelleen eikä turhia ylitöitä.
Ketjussa on alle 40 viestiä.
Lisäksi nainen ei päästä miestä lapsensa elämään, lienee niitä käenpoikasia joita on huolestuttavan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jakakaa lapsen hoito siten, että kumpikin tekee yhtä paljon ja, että kummallekin vanhemmalle jää yhtä paljon omaa aikaa, esim. 1 h päivässä. Silloin saat levättyä itse ja voitte viettää yhteistä aikaa illalla, kun lapsi menee nukkumaan.
Mies tekee pitkää päivää töissä. Ei minulla ole ollut sellaista omaa rentoutumisaikaa vauvan syntymän jälkeen ollenkaan. Päiväunien aikana en siis ole päässyt itse lepäämään, koska pitää työntää vaunuja. Töiden jälkeen kun mies on hetken lapsen kanssa menee se aika minulla ihan omien asioiden hoitamiseen: maksan laskuja, käyn suihkussa, kirjoitan muutamat viestit, saatan laittaa ruokaa tai vaikka leikata varpaankynnet ja mitä näitä nyt on, pieniä asioita joita nyt vain pitää hoitaa. Ap
Se tavallinen tarina: mies on mieluummin töissä kuin kotona, kun siellä on pikkulapsi. Tavallaan ymmärrän häntä, niin olisin itsekin, jos vaihtoehtona olisi olla kotona lapsen kanssa, mutta jos haluatte pysyä perheenä, tuo ei vetele. Mies alkaa tehdä normaalia työpäivää, sinä menet töihin ja lapsen hoidatte puoliksi. Tällä hetkellä mies on vapaamatkustaja, joka saa käydä töissä, saa todennäköisesti huomattavasti enemmän rahaa kuin sinä, eikä hänen tarvitse valvoa öitä eikä hoitaa lasta.
Pääsisit yksinhuoltajana helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesvauva, joka on mustasukkainen o m a l l e l a p s e l l e e n.
Kertoo miehen ymmärryksen vähyydestä , itsekkyyden määrästä ja vanhemmuuden puuttumisesta.
Tuskin se mustasukkainen on kuitenkaan. Enemmänhän tuo on sitä, että rahat kelpaa, mutta mitään ei saa vastineeksi. Ei näy mitään kiinnostusta ja äiti "omii" lapsen, eli on siinä kiinni 24/7 oli tarvetta tai ei. Auta siinä sitten kun apukaan ei kelpaa, mutta silti kaikkea ollaan vailla, mutta unohdetaan toinen osapuoli kokonaan.
Mistä sinä puhut? Nuo omat fantasiasi voit jättää pois keskustelusta.
Et kuitenkaan ole ap:n mies, joten tietoa asiasta ei ole.
Omasta kokemuksesta, vaikken ap:n mies olekkaan. Voi liittyä tai olla liittymättä ap:n tapaukseen, mutta voi antaa ajattelun aihetta suorittaako liikaa, voisiko keskittyä eri asioihin jne. Soveltamista ja logiikkaa. Kannattaa harkita niiden käyttö joskus elämässäsi. Jos ei taas liity millään tavoin ap:n ongelmaan, niin viestin voi jättää omaan arvoonsa ja jatkaa eteenpäin.
Epäloogista kommentoida toisten asioita suoraan omasta vahvasti värittyneestä katsantokannastasi käsin tuntematta tilannetta.
Tämä on jotenkin todella hassua, enkä ymmärrä mitä ap:n mies siis hakee edes. Meillä on 3,5-vuitias,joka ei ole koskaan ollut hoidossa vapaa-ajallamme. Eli siis käymme töissä jolloin lapsi toki on päiväkodissa, mutta ei ole sen lisäksi ollut vielä missään kohtaa edes tuntia muilla hoidossa niin en olisimme miehen kanssa tehneet jotain vapaa-ajalla kahdestaan. Ja minusta se on ihan luonnollista! Vietetään aikaa ja tehdään asioita perheenä paljon, miksi haluaisimme sen pienen lapsen jättää pois kun se jo arkena on niin paljon päiväkodissa?
Illalla lapsi menee nukkumaan niin siinä on muutama tunti aikaa sitten olla kahden keskenkin, mutta lapsen ei tarvitse mihinkään silti mennä kotoaan.