Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkääkö jotkut rakkautta oikeasti niin paljon että päästävät mielummin elämänsä rakkauden menemään kuin sitoutuvat?
23.04.2022 |
Olen itse törmännyt tähän selitykseen lähinnä miesten kohdalla, mutta en väitä etteikö kyseistä ilmiötä tapahtuisi naisillakin. Mitä olette mieltä, onko sellaisessa tilanteessa pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen ei vain ollut "se oikea" vai siitä että sitoutumiskammo ei katso rakkauden määrää? Jos jättää henkilön jota väittää rakastavansa, onko kyse siitä että ei oikeasti uskalla myöntää itselleen että ehkä rakkaus ei vain ollut aitoa?
Aihe tuli mieleen kun kävin taannoin melko syvällisen keskustelun tutun noin 40v. miehen kanssa, johon itselläni ei ole mitään suhdetta tai tunteita. Puhuttiin kuitenkin rakkaudesta ja kysyin häneltä, onko hän ollut koskaan aidosti rakastunut. Hän kertoi että on, mutta että erosi vuosia sitten elämänsä rakkaudesta koska ei halunnut/osannut sitoutua. Muutkin suhteet ovat päättyneet erot samasta syystä, mutta kuulemma heistä yksi nainen on ollut ylitse muiden. Väitti, että ajattelee exää edelleen rakkaudella eikä ole tavallaan koskaan päässyt yli... Kysyin sitten tietysti, miksi ei sitten häneen sitoutunut, jos hän oli kerran se oikea ja rakastaa edelleen noin paljon. Mies selitti, että nainen olisi halunnut perinteistä sitoutumista (haaveili suhteen vakavoitumisesta eli yhteenmuutosta, aikanaan ehkä naimisiin ja mahdollisesti lapsia) mutta se ei ollut miestä varten eikä vain voinut viedä suhdetta pidemmälle. Ei kuulemma vain pysty antamaan sellaista sitoutumista kenellekään. Tällaisia tarinoita kuulee toisinaan ja omakin viimeisin exäni on tällainen "yksinäinen susi" mutta hän on vielä suht nuori. Ikänsä vuoksi olen hänestä edelleen epävarma, oliko kyse todella siitä että hän ei vain ollut nuoruuttaan, kokemattomuuttaan ja yleistä epäkypsyyttään valmis sitoutumaan ja oikeaan suhteeseen. Vai oliko kyse siitä etten vain ollut hänelle TARPEEKSI tärkeä, kun kuitenkin päästi kaikesta huolimatta menemään. Tuntuu todella ristiriitaiselta saada tällainen palaute ihmiseltä, johon on täysin rakastunut. "Rakastan sinua yli kaiken, mutta en ole valmis" kuulostaa siis itsestäni vieraalta koska eihän täällä kukaan ole elämän isoimpiin asioihin koskaan valmis, mutta silti on elettävä ja otettava riskejä. Toisaalta itselleni on ollut aina luontaista hypätä tunteiden mukaan ja olen uskaltanut aina rakastaa, vaikka turpaan on tullut. On petetty ja kohdeltu huonosti menneisyydessä, mutta silti en osaisi kuvitella elämääni ilman rakkautta. Otan mielummin ne suhteen haasteet ja mahdolliset sydänsurut, kuin ikävöin vuosia ihmistä jota todella rakastan ja kaipaan.
Vai onko kyse myös kiintymyssuhteista? Välttelevästi kiintynyt pelkää muita enemmän aitoja tunteita? Ollaanko me ihmiset tässä vain todella erilaisia, vai ovatko jotkut itselleen epärehellisiä ja ymmärtävät asian vasta kun se oikea astuu kohdalle? Vai onko kyse ajoituksesta: Ihminen voi olla oikea, aika väärä? Pelkäävätkö jotkut vain enemmän kuin rakastavat, ja sitä on turha yrittää analysoida liikaa?
Ymmärrän myös että käsitys rakkaudesta muuttuu elämän myötä kun ikää tulee lisää. Voi ajatella, että rakkautta oli riittävästi, mutta ihminen ei ollut muuten itselle sopiva tai elämäntilanteet ovat liian erilaiset. Tiedän että nämä ovat isoja kysymyksiä mutta toivottavasti joku innostuu pohtimaan tätä kanssani... Tällä ei ole tarkoitus myöskään loukata ketään, haluaisin vain oppia ymmärtämään tuota pelkoa paremmin. Kertokaa omia kokemuksia!
Kommentit (109)
"Mies selitti, että nainen olisi halunnut perinteistä sitoutumista (haaveili suhteen vakavoitumisesta eli yhteenmuutosta, aikanaan ehkä naimisiin ja mahdollisesti lapsia) mutta se ei ollut miestä varten eikä vain voinut viedä suhdetta pidemmälle."
Selittikö millainen sitoutuminen olisi sitten hänelle käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mies selitti, että nainen olisi halunnut perinteistä sitoutumista (haaveili suhteen vakavoitumisesta eli yhteenmuutosta, aikanaan ehkä naimisiin ja mahdollisesti lapsia) mutta se ei ollut miestä varten eikä vain voinut viedä suhdetta pidemmälle."
Selittikö millainen sitoutuminen olisi sitten hänelle käynyt?
Sellainen, että mies käy panemassa silloin tällöin, mutta sitoutuneesti.
On naisia, joita kohtaan tunnen tosi voimakasta seksuaalista vetoa.
Sitten on naisia, joita kohtaan tunnen voimakasta platonista rakkautta. Nautin heidän seurastaan ja koen olevani siinä turvassa, ja että minusta välitetään. Samalla koen itse tarvetta auttaa ja suojella näitä naisia parhaan kykyni mukaan, olla heille tukena ja turvana.
En ole ikinä kokenut seksuaalista vetoa ja tuota Platonista rakkautta samoja naisia kohtaan. En yhtä ainoaa kertaa. Se on aina joko tai.
M42
Vierailija kirjoitti:
En usko, että sellaiset henkilöt pystyvät rakastamaan syvästi, jotka jatkuvasti haluavat vain panna eri ihmisiä ja seurustella eri ihmisten kanssa, koskaan sitoutumatta. Joku repaleinen kiintymysuhde estää tuollaisen syvällisen rakastamisen ja siksi ei mihinkään jää.
Ja onhan se itsekästä noiden ihmisten seurustella sitten toisten ihmisten kanssa ja hukata niiden muiden ihmisten aikaa, kun kuitenkin tietävät etteivät aio sitoutua. Olisivat ikisinkkuja jos tietävät, etteivät ikinä aio sitoutua toiseen henkilöön.
Totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me jotkut tehdään niin. Se on itsesuojelua. Ei halua menettää ketään, ei varsinkaan sitä, johon on rakastunut. Siispä emme halua edes sitä tyyppiä.
Lopputulos sama joka tapauksessa
Ei ole. Jos ei ota tyyppiä ollenkaan, ei kerry muistoja ja kokemuksia, joiden perään pitäisi itkeä.
Pelkuruutta tuo on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää että toiselta puuttuu ymmärrys jostain. Ymmärrys minua kohtaan. Ja ei olla tutustuttu tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
On naisia, joita kohtaan tunnen tosi voimakasta seksuaalista vetoa.
Sitten on naisia, joita kohtaan tunnen voimakasta platonista rakkautta. Nautin heidän seurastaan ja koen olevani siinä turvassa, ja että minusta välitetään. Samalla koen itse tarvetta auttaa ja suojella näitä naisia parhaan kykyni mukaan, olla heille tukena ja turvana.
En ole ikinä kokenut seksuaalista vetoa ja tuota Platonista rakkautta samoja naisia kohtaan. En yhtä ainoaa kertaa. Se on aina joko tai.
M42
Täysin normaalia että äidin, siskon ja tyttären kanssa toimii platoninrn rakkaus. Uskomatonta että tämäkin pitää erikseen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuossahan ap:n tapauksessa on kyse siitä, että ex-pariskunta halusi suhteelta eri asioita. Jos haluaa naimisiin, lapsia ja yhteisen kodin, niin ei tällainen sovi sellaisen kanssa, joka ei halua näitä asioita. Ei sen kummemmasta, ei vaan ollut yhteensopiva pari.
Alue: Aihe vapaa
Sitoutumiskammo viittaa siihen, että joku ihminen ei vaan halua olla tavallaan kahleissa suhteessa. Niin mä sen ainakin näen. Että se on tietoinen valinta. Sit taas traumat jne voi ajaa kans tosi paljon tota käyttäytymistä, missä se ei välttämättä ole pelkästään oma valinta, vaan oma elämäkin voi olla täysin solmussa, niin siihen on vähän vaikea päästää ketään tavallaan mukaan. Muutenkin nämä keskustelut kaipaavat ihmisiä, ketkä oikeasti tietävät mistä puhuvat ja keskustelu olisi rakenteellisempaa, eikä vain haukkumista miten joku on tyhmä kun ei sitoudu. Mut on itseasiassa jätetty kerran sen takia, että mä en halunnut "liikkua eteenpäin" suhteessa. Olihan toikin totta osaltaan, mutta oikeasti mä olin ihan lapsen tasolla vielä henkisesti, kumppani oli paljon kypsempi ja näki asiat eri tavalla. Ei mulla mitään kammoa ollut, mulla ei vaan ollut mitään ymmärrystä ja käyttäytymistä ajoi paljon juurikin omat traumat.