Lue keskustelun säännöt.
Onko miehelläni persoonallisuushäiriö
mv
21.04.2022 |
Olen 12 vuotta pyytänyt että hän veisi minut ulos syömään syntymäpäivänäni. Ei siis vie muutenkaan. Hän kieltäytyy viemästä ja ilmottaa ettei anna periksi koska hänestä synttärit on turha juhla. Olen koittanut perustella että jos hän veisi sitten muuten. Ei kuulema tarvii. Mä voin viedä kuulemma mielummin hänet. Olen alkanut miettimään onko hän narsisti kun ei anna periksi.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan monelta osin hyvä tiimi, mutta jostain syystä hän vaan ei voi suunnitella mitään. Tosiaan 12 v yhdessä ja koskaan ikinä milloinkaan hän ei ole vienyt minua minnekään. Hänelle kyllä kelpaa mun tarjoamat matkat ja lähtee mielellään mukaan ja on ihan hyvää seuraakin. Minulle ei vaan voi suoda mitään ja kyllä se kieltämättä on alkanut ottaa aika lailla pattiin. Olen kysynyt että enkö ansaitse hänen mielestään mitään niin vastaus on että tuollainen on turhaa pa...aa, silti hänelle kelpaa.
Turha sun on miettiä onko miehesi narsisti. Miksi ruinaat asioita joita ei muutenkaan tapahdu?
Kun se ulos meneminen/vieminen mikä tahansa on hänen mielestään turhaa paskaa niin mene yksin tai jonkun toisen seurassa.
Jotenkin olen periaatteen ihminen minäkin. ajattelen niin että jos olen piffannut hänet ulkomaille ja risteilyille varmaan n 20 kertaa, niin sitä ajattelee saavansa jotain takasin, ja yleensähän asiat pelaa kahteen suuntaan. Olen myös auttanut miestäni monissa tosi isoissa ja vaikeissa asioissa joista kuvittelisin hänen olevan ns. kiitollisuuden velassakin minulle. Mutta eipä ole...
Tosiaan, kahdenkymmenen vuoden jälkeen mies lemppasi minut ja kun purin pettymystäni tapahtumiin ja siihen miten olen aina tukenut häntä, hän vaan totesi, että onpa hyvä, että suhde nyt sitten päättyi, ettei hän enää pääse "hyväksikäyttämään" minua, jos kerran tunnen sen niin.
Että varautukaa pettymyksiin pikemmin kuin ihmeparantumisiin ja positiivisiin yllätyksiin. Menneisyys ei ole tae tulevasta, mutta suurempi todennäköisyys on se, että ihminen jatkaa valitsemallaan tiellä kuin että muuttuisi jotenkin oleellisesti yhtäkkiä.Meillä mies on hyvin tarkka siitä että jos joku muu tekee jotain hänen hyväkseen niin ostetaan konjakkipulloa, kaljakeissiä ym. mutta mikään ei päde minuun. Olen saanut jonkun syntymäpäivälahjan niin että olen itse valinnut ja lähes pakottanut hänet maksamaan ja olen kuullut tästä sitten muutaman vuoden. Olen suoranaisesti elättänyt häntä , kun hän oli työttömänä. Nyt kun hän on meistä varakkaampi hän haluaa että ostetaan eri ruoat, etten vaan vahingossakaan hyödy hänestä. Etää sellainen mies.
Tämä johtuu siitä, että sinä olet hänelle nainen. Naisesine. Kuten auto tai leivänpaahdin tai jääkaappi. Ei niille anneta painoarvoa, niitä käytetään. Et ole ystävä tai kumppani. Niiden kanssa ollaan vastavuoroisia.
Kysymys on enää se, että haluatko todella käyttää ainutkertaisen elämäsi olemalla kokovartalomul**n naisesine, kun voisit olla omia polkujasi kuleva camelboots-nainen tai hyvässä parisuhteessa oleva naiskumppani, miehen rakastettu ja ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun is oli näitä periaatteen miehiä. Ei voinut antaa periksi, vaikka tiesi olevansa väärässä. Sanoi vaan, että tulin sanoneeksi. Ihan mukava isä muuten, mutta silloin tällöin tuli näitä aivopieruja.
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Terveessä tapauksessa sillä on se merkitys, että vastapuoli tajuaa, että persoonallisuushäiriö on korjautumaton tila ja ainoa toimiva keino jatkolle on pelastaa itsensä, jolloin kärisiviä ihmisiä on kahden sijaan yksi.
Persoonallisuushäiriöttömän kanssa voi sitten keskustella siitä, löytyykö rakkautta ja motivaatiota vai ollaanko päädytty yksiin väärän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Terveessä tapauksessa sillä on se merkitys, että vastapuoli tajuaa, että persoonallisuushäiriö on korjautumaton tila ja ainoa toimiva keino jatkolle on pelastaa itsensä, jolloin kärisiviä ihmisiä on kahden sijaan yksi.
Persoonallisuushäiriöttömän kanssa voi sitten keskustella siitä, löytyykö rakkautta ja motivaatiota vai ollaanko päädytty yksiin väärän ihmisen kanssa.
Voi ajatella myös kääntäen: pershäröihminen on sairas, eikä hän voi sille mitään. Häntä pitää siis rakastaa sellaisena kuin hän on. Sen sijaan pershärötön ihminen on muuten vaan mulkku eli parempi jättää sika.
Normaali ihminen toimii molemmissa tapauksissa samalla tavalla: toteaa, ettei suhde toimi, vaikka riittävän pitkään on yritetty, joten on aika jatkaa elämässä eteenpäin. Ei jää lukemaan tuhansia maallikkojen kommentteja "narsisteista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Terveessä tapauksessa sillä on se merkitys, että vastapuoli tajuaa, että persoonallisuushäiriö on korjautumaton tila ja ainoa toimiva keino jatkolle on pelastaa itsensä, jolloin kärisiviä ihmisiä on kahden sijaan yksi.
Persoonallisuushäiriöttömän kanssa voi sitten keskustella siitä, löytyykö rakkautta ja motivaatiota vai ollaanko päädytty yksiin väärän ihmisen kanssa.
Voi ajatella myös kääntäen: pershäröihminen on sairas, eikä hän voi sille mitään. Häntä pitää siis rakastaa sellaisena kuin hän on. Sen sijaan pershärötön ihminen on muuten vaan mulkku eli parempi jättää sika.
Normaali ihminen toimii molemmissa tapauksissa samalla tavalla: toteaa, ettei suhde toimi, vaikka riittävän pitkään on yritetty, joten on aika jatkaa elämässä eteenpäin. Ei jää lukemaan tuhansia maallikkojen kommentteja "narsisteista".
Juu, noin voi ajatella, mutta siinä lähtee oma terveys. Fyysinen ja mielenterveys. Mahdollisesti työkyky. Oma sielu kuolee. Kun sitten x:ttä vuotta haahuilet menemään kivuliaana haamuna, saattaa mieleesi nousta ajatus, oliko järkeä jäädä "ymmärtämään" sairasta.
Narsistia saa ja voi rakastaa. Mutta se tulee tehdä etäisyyden päästä nollakontaktilla. Hänen puolestaan voi rukoilla. Mutta hänen kanssaan ei tule elää eikä häntä tule päästää miksikään osaksi omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Terveessä tapauksessa sillä on se merkitys, että vastapuoli tajuaa, että persoonallisuushäiriö on korjautumaton tila ja ainoa toimiva keino jatkolle on pelastaa itsensä, jolloin kärisiviä ihmisiä on kahden sijaan yksi.
Persoonallisuushäiriöttömän kanssa voi sitten keskustella siitä, löytyykö rakkautta ja motivaatiota vai ollaanko päädytty yksiin väärän ihmisen kanssa.
Voi ajatella myös kääntäen: pershäröihminen on sairas, eikä hän voi sille mitään. Häntä pitää siis rakastaa sellaisena kuin hän on. Sen sijaan pershärötön ihminen on muuten vaan mulkku eli parempi jättää sika.
Normaali ihminen toimii molemmissa tapauksissa samalla tavalla: toteaa, ettei suhde toimi, vaikka riittävän pitkään on yritetty, joten on aika jatkaa elämässä eteenpäin. Ei jää lukemaan tuhansia maallikkojen kommentteja "narsisteista".
Juu, noin voi ajatella, mutta siinä lähtee oma terveys. Fyysinen ja mielenterveys. Mahdollisesti työkyky. Oma sielu kuolee. Kun sitten x:ttä vuotta haahuilet menemään kivuliaana haamuna, saattaa mieleesi nousta ajatus, oliko järkeä jäädä "ymmärtämään" sairasta.
Narsistia saa ja voi rakastaa. Mutta se tulee tehdä etäisyyden päästä nollakontaktilla. Hänen puolestaan voi rukoilla. Mutta hänen kanssaan ei tule elää eikä häntä tule päästää miksikään osaksi omaa elämää.
Mutta jos ihminen käyttäytyy kuin mulkku mutta ei ole narsisti, niin silloinko ei lähde oma terveys ja mahdollisesti työkyky, kun sitä jää sietämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuvitellaan, että tekisimme (me ventovieraat maallikot tällä palstalla) diagnoosin, että miehellä on pershärö. Mitä merkitystä sillä olisi? Päättäisit alkaa ymmärtää häntä ja hyväksyä sen, että hän ei vie sinua koskaan syömään? Mutta jos hänellä ei (meidän mielestämme) ole pershäröä, niin et hyväksy asiaa?
En ymmärrä tuota tarvetta määritellä joku pershäröksi (useimmiten narsistiksi), koska eikö se yleensä riitä, että tietää että ihmisen kanssa ei ole hyvä olla. Ihan sama onko narsissi vai unikko.
Terveessä tapauksessa sillä on se merkitys, että vastapuoli tajuaa, että persoonallisuushäiriö on korjautumaton tila ja ainoa toimiva keino jatkolle on pelastaa itsensä, jolloin kärisiviä ihmisiä on kahden sijaan yksi.
Persoonallisuushäiriöttömän kanssa voi sitten keskustella siitä, löytyykö rakkautta ja motivaatiota vai ollaanko päädytty yksiin väärän ihmisen kanssa.
Voi ajatella myös kääntäen: pershäröihminen on sairas, eikä hän voi sille mitään. Häntä pitää siis rakastaa sellaisena kuin hän on. Sen sijaan pershärötön ihminen on muuten vaan mulkku eli parempi jättää sika.
Normaali ihminen toimii molemmissa tapauksissa samalla tavalla: toteaa, ettei suhde toimi, vaikka riittävän pitkään on yritetty, joten on aika jatkaa elämässä eteenpäin. Ei jää lukemaan tuhansia maallikkojen kommentteja "narsisteista".
Juu, noin voi ajatella, mutta siinä lähtee oma terveys. Fyysinen ja mielenterveys. Mahdollisesti työkyky. Oma sielu kuolee. Kun sitten x:ttä vuotta haahuilet menemään kivuliaana haamuna, saattaa mieleesi nousta ajatus, oliko järkeä jäädä "ymmärtämään" sairasta.
Narsistia saa ja voi rakastaa. Mutta se tulee tehdä etäisyyden päästä nollakontaktilla. Hänen puolestaan voi rukoilla. Mutta hänen kanssaan ei tule elää eikä häntä tule päästää miksikään osaksi omaa elämää.
Mutta jos ihminen käyttäytyy kuin mulkku mutta ei ole narsisti, niin silloinko ei lähde oma terveys ja mahdollisesti työkyky, kun sitä jää sietämään?
Sulla ei ole mitään käsitystä narsistin kanssa elämisestä ilmeisesti. Ihan syystä puhutaan uhreista. Lähi-ihmisiltä lähtee terveys. Mulkun kanssa säilyy toimintakyky ja myös käsitys siitä, mistä on kyse. Jostain syystä niitä mulkkujakin moni yliymmärtää. Mulkut ovat silti paljon vähemmän haitallisia sille kohteelle.
Mulkku ei rakasta, että sinänsä mulkustakin kannattaisi erota. Eihän kukaan ole mulkku rakastamalleen ihmiselle.
Narsistikaan ei rakasta, koska ei kykene siihen. Hän ehkä haluaisi, muttei omaa mitään millä rakastaa.
Jokainen tekee valintansa itse. Ap:nkin tapauksessa suhteen molemmat osapuolet ovat valinneet toisensa 12 vuoden ajan.
Ap:ta harmittaa ettei mies kertaakaan sitä ja tätä. 12 vuotta se sama harmitus josta molemmat pitävät kynsin ja hampain kiinni.
Suu on avattu. Ap ei ole ainoastaan odottanut että toinen osaa lukea ajatukset ja toimii ap:n toiveiden mukaisesti. Silti sitä harmitusta on jatkunut 12 vuotta. Mies ei taivu.
Tarviiko miehen taipua? Ei tarvitse. Se on hänen valintansa olla taipumatta. Ap puolestaan tekee omat valintansa.
Ap ei voi muuta kuin hyväksyä sen ettei mies taivu ja tehdä omat valintansa sen pohjalta. Mies on mitä on.
12 vuotta järjesti ja kustansi matkoja toiselle. Ap:n valinta.
Mies otti vastaan hyvillä mielin eikä siinä sen kummempaa. Miehen valinta. "minä en tee niin sinulle, turhaa paskaa". Miehen valinta.
Kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, mutta haluaako ap jatkaa toiset 12 vuotta tuota samaa?
Ap ei voi oikeastaan muuta kuin tarkastella omaa toimintaansa. Valitseeko hän edelleen miehen jonka on valinnut 12 vuotta?
Saa valita, saa olla valitsematta. Tärkeintä on hyväksyä toinen sellaisena kuin on ja osata katsoa peiliinkin.
Mies ei siis taivu. Asia selvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä kotipsykiatri antaa diaknoosia jos ei ole kyllä varmaan ennen pitkää psyköpaattikin sun päässäsi. Tuollaisista ne mielenterveysongelmat vain pahenee rakastamansa henkilö onkin vian etsija diaknoosien antaja.
Tuosta ilmauksesta "ei anna periksi" tulee mieleen, että ulos syömään menemisestä on tullut kiistakysymys, jonka ajatellaan määrittävän osapuolten arvovaltaa suhteessa. Eli se, joka taipuisi toisen tahtoon, tavallaan menettäisi arvovaltaa.
Parisuhteessahan osapuolten tulisi haluta ilahduttaa toisiaan ihan omasta tahdosta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Meillä mies on hyvin tarkka siitä että jos joku muu tekee jotain hänen hyväkseen niin ostetaan konjakkipulloa, kaljakeissiä ym. mutta mikään ei päde minuun. Olen saanut jonkun syntymäpäivälahjan niin että olen itse valinnut ja lähes pakottanut hänet maksamaan ja olen kuullut tästä sitten muutaman vuoden. Olen suoranaisesti elättänyt häntä , kun hän oli työttömänä. Nyt kun hän on meistä varakkaampi hän haluaa että ostetaan eri ruoat, etten vaan vahingossakaan hyödy hänestä. Etää sellainen mies.