Miksi Suomen kaupungeissa ihmiset esittävät jotain roolia ja ovat silmät ja suu ammollaan kuin peura ajovaloissa?
Samalla kuitenkin sosiaaliset taidot ja keskustelutaidot ovat melko... vaitonaisia ja yrmeys, slangi, sekä pistävyys on jotenkin cool.
Itse asun maalla, mutta olen asunut vuosia ulkomailla. Viime aikoina olen käynyt mm. pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Seinäjoella ja Turussa. Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä normaalimpia ihmisiä tapaa.
Ensinnäkin, ihmiset ovat vihaisen oloisia, muut ilmeet koko ajan kuin jokin suuri elämys nyt imaistaisi naamasta sisään ja silmät ja suu suurella, että sen saisi. Keskustelu ventovieraan kanssa lyhyen töksähtelevää näillä olemuksesta päätellen ns. kaupunkilaisten kanssa,mutta muutama ihminen juttelikin mielellään mukavan kevyesti kaikenlaisesta ja osoittautui, että he olivatkin Juvalta, Kyröskoskelta, Alajärveltä jne. käymässä kaupungissa.
Mikä teitä siellä oikein vaivaa?
Kommentit (116)
Ai ei kaupunkilaiset osaa keskustella tuntemattomien kanssa? Mikä vitsi! Ehkä pikkupaikkakunnissa (millaisesta olen itsekin alunperin kotoisin) pyöritään enemmän samoissa ympyröissä, tunnetaan ihmiset, ja se bussin vieruskaveri tai ulkopaikkakuntalainen kahvilassa ovat ainoat tuntemattomat, joita mennä moikkaamaan. Nykyään asun Helsingissä ja pelkästään töissä juttelen kymmenien tuntemattomien ihmisten kanssa vuoron aikana. Monta kertaa viikossa joku kysyy jotain reittiä ja neuvon mielelläni. Mutta mulla on omakin elämä ja kiireitä, enkä jaksa kuluttaa energiaa jonkun landeturistin kanssa rupatteluun, kun haluan vain päästä kotiin. Joskus kesäisin puistoissa, tapahtumissa yms innostun kyllä juttelemaan pidemmin tuntemattomien kanssa, mutta ei sellaista koko ajan jaksa!
Onpa outo aloitus. En ymmärtänyt tuosta kuvauksesta mitään :D
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt maalla ja asuin siellä 30-vuotiaaksi asti. Kahdeksan vuotta sitten muutin Tampereelle ja sieltä pari vuotta myöhemmin Helsinkiin, missä tällä hetkellä edelleen asun.
Tampereelle muutettuani ensimmäinen ero minkä huomasin oli se, että ihmiset olivat yleisesti ottaen jotenkin ylimielisen oloisia. Tämä sama tunne vain voimistui muutettuani Helsinkiin. Molemmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, on/oli naapureita jotka eivät vahingossakaan edes vilkaisseet päin saatikka tervehtineet takaisin kun heitä näki pihalla. Siksi en enää tervehdi naapureita jotka eivät tervehdi minua. En todellakaan tarkoita sitä, että naapureihin pitäisi aina tutustua ja että heidän kanssaan pitäisi jäädä joka kerta keskustelemaan, mutta tuollainen ylimielinen käytös on todella junttia.
Toinen iso ero oli se, että kaupungissa ihmisiltä tuntuu puuttuvan maalaisjärkeä. On kaupungeissakin fiksuja ihmisiä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat jotenkin "ei-niin-älykkäitä". Huvittavaa onkin, että maalaisia pidetään juntteina vaikka ne oikeat juntit ovat kaupungeissa.
Kuulostat itse ylimieliseltä. Pata kattilaa soimaa...
Miksi muut eivät ole niin kuin minä haluaisin niiden olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Harvemmin istun missään julkisella paikalla kolmea tuntia ilman aitoa ohjelmaa esim. konsertissa. Ennemmin vaikka kahvilassa seuraan katuvilinää, kuin käyn keskustelua jonkun viereen sattuvan tuntemattoman kanssa.
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.
Just tuossa toisessa ketjussa eilen valitettiin sitä, että helsinkiläiset ramppaavat jatkuvasti ulkomailla 😂
Vierailija kirjoitti:
Sitä tulee pistäneeksi merkille juuri sellaisia asioita mitä haluaakin nähdä. Sitä kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihan tavallisia ihmisiä sielläkin pk-seudullakin suurin osa kuitenkin on.
"Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut."
Juuri tämä, jos päätät alkaa bongailemaan punaisia autoja niin tulet huomaamaan enemmän punaisia autoja kuin ennen jolloin et kiinnittänyt erityistä huomiota punaisiin autoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko syynä se, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen ei ole päivän sosiaalinen kohokohta, vaan niitä tuntemattomia menee jatkuvasti ohi?
Eihän nykynuoret osaa enää keskustella muiden kuin kavereidensa kanssa. Pk seudun erikoisuus on tämä mielenterveysongelmaisen mieleen tuova tuntemattomien pelko.
Täällä on kaikenlaista hörhöä liikkeellä, niin olisin kyllä itsekin heidän asemassaan hieman varautunut. Nykynuorten mielenterveydestä on vastuu ensisijaisesti kyllä heidän vanhemmillaan, jotka saattavat olla kovinkin syrjätyneitä ja pihalla kaikesta itsekin.
Teinitytöt joutuvat kestämään loputonta pillunvonkaajien armadaa. Tosiaankaan mun teinityttö ei juttele tuntemattomien mieshenkilöiden kanssa.
Mielestäsi ihminen siis ei ole sosiaalinen, mikäli kaiken maailman vieraiden ihmisten kanssa ei kiinnosta keskustella? Taidat olla muutenkin niitä ihmisiä, joiden mielestä se oma mielipide on ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Pysykää heinägengät vaan siellä puimakoneenne äärellä!
Älähän pure ruokkivaa kättä.
Ja se ihmeen sössötys ja ässän suhauttelu muka hienoa. Minusta puhevikaisia pikemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, kun menen helsinkiläisenä maaseudulle, en kohtaa ystävällisiä ihmisiä, vaan ivallisia ja v-tuilevia? Ja jos alan juttelemaan, niin alkaa kauhea haukkuminen kotiseutuni kohtaan.
En ole kuullut kenenkään sellaista tekevän; ehkä mielenterveysongelmat ovat yleisiä suvussasi?
Mitä diagnoosia ehdotat? Mutta jos katsot mitä tällä.palstalla on, niin pelkkää v-uilua ja haukkumista lähes nenä helsinkiläisiä kohtaan. Miksei sama jatkuisi livenäkin.
Tympäisevää tuo maalaisten heikko itsetunto. Onko teidät kaikki kasvatettu sillä perimaalaisella mallilla "Mitä tuokin luulee olevansa"? Asun itse Helsingissä. Kun olen menossa jonnekin, olen menossa jonnekin enkä kaipaa jutustelua keneltäkään. Jos kaipaan juttukaveria, otan sellaisen mukaani tai menen tapaamaan häntä, tunetmattomiin en välitä tutustua etenkään sellaisiin, jotka ovat niin harhaisia, että luulevat kaupunkilaistenesittävän jotain roolia. Newsflash, eivät esitä, he ovat erilaisia kuin te maalaiset.
Minulla on keskimäärin sata asiakasta tunnissa. Työpäivän jälkeen en viitsisi avata suutani edes neuvomaan tietä johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt maalla ja asuin siellä 30-vuotiaaksi asti. Kahdeksan vuotta sitten muutin Tampereelle ja sieltä pari vuotta myöhemmin Helsinkiin, missä tällä hetkellä edelleen asun.
Tampereelle muutettuani ensimmäinen ero minkä huomasin oli se, että ihmiset olivat yleisesti ottaen jotenkin ylimielisen oloisia. Tämä sama tunne vain voimistui muutettuani Helsinkiin. Molemmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, on/oli naapureita jotka eivät vahingossakaan edes vilkaisseet päin saatikka tervehtineet takaisin kun heitä näki pihalla. Siksi en enää tervehdi naapureita jotka eivät tervehdi minua. En todellakaan tarkoita sitä, että naapureihin pitäisi aina tutustua ja että heidän kanssaan pitäisi jäädä joka kerta keskustelemaan, mutta tuollainen ylimielinen käytös on todella junttia.
Toinen iso ero oli se, että kaupungissa ihmisiltä tuntuu puuttuvan maalaisjärkeä. On kaupungeissakin fiksuja ihmisiä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat jotenkin "ei-niin-älykkäitä". Huvittavaa onkin, että maalaisia pidetään juntteina vaikka ne oikeat juntit ovat kaupungeissa.
No saman olen huomannut että täällä Helsingissä naapurit tervehtii vähemmän. Ehkä riippuu myös asuinalueesta ja taloyhtiön ilmapiiristä noin muutenkin. Meillä on neljä kerrosnaapuria, jotka ovat muutaman vuoden meidän kanssa tässä asuneet, eikä heistä moikkaa kuin yksi. Välillä kun tulen vastaan noiden muiden kanssa, niin on niin vaivaantunutta ja kiusallista että :D Eivät siis ikinä vastanneet kun itse tervehdin heitä, joten lopetin lopulta. Ollaan sitten kiusallisia yhdessä. Pälyillään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.
Aika usein se viereen osuva ihminen on kyllä umpisuomalainen, joten en usko kielitaidon siinä karttuvan. En nyt tiedä miten keksit ulkomaille muuttamisen ja julkisella paikalla tuntemattomille puhumisen liittyvän toisiinsa.
Sosiaaliset taidot karttuvat ulkomailla. Ilmeisesti pk-seudulta ei uskalleta muuttaa koskaan minnekään?
Mistä ihmeestä repäisitä tämän? Pääkaupunkiseudulla on varmasti eniten kansainvälisiä yrityksiä koko maasta ja erilaisia komennuksia ja ulkomaanharjoitteluja on paljon. Lisäksi on isot korkeakoulut joiden kautta menee todella moni vaihtoon.
Pk-seudulta ei muuteta mihinkään, koska kuulemma "ei tarvitse".
Kyllähän se elämänmeno isoissa kaupungeissa on aivan erilaista kuin maalla. Eletään paljon sosiaalisemmin. Maalla ajetaan hypermarkettiin, ostetaan ruuat ja iso paali vessapaperia ja ajetaan kotiin, jossa pyöritään loppu vapaa-aika riemuiten siitä, että kukaan ei näe vaikka grillaisi perse paljaana. Kaupungeissa ihmiset ovat aktiivisempia. Käydään harrastuksissa, kahviloissa, ravintoloissa, nähdään ystäviä niissä tai lähdetään vain lenkille kaverin kanssa. Siellä rappukäytövässä ei enää koeta sen suurempaa yhteisöllisyyden tarvetta sitten enää. Myöskään ne bussipysäkit tai junat eivät ole sellaisia tyhjiä elämyksiä, joihin kaipaisi juttuseuraa, vaan niissä kuunnellaan äänikirjoja tai käydään läpi päässä seuraavan neuvottelun tai kokouksen asialistaa, jotta kaiken muistaisi käydä sitten itse kokouksessa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä tulee pistäneeksi merkille juuri sellaisia asioita mitä haluaakin nähdä. Sitä kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihan tavallisia ihmisiä sielläkin pk-seudullakin suurin osa kuitenkin on.
"Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut."
Asiasta ihan toiseen: muistan lukeneeni tuosta käsitteestä joskus täällä palstalla ja unohdin sanan kokonaan. Olen yrittänyt googletella ja etsiä, ja nyt sitten törmäsin tähän sattumalta uudestaan täällä palstalla. Kiitos! :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se elämänmeno isoissa kaupungeissa on aivan erilaista kuin maalla. Eletään paljon sosiaalisemmin. Maalla ajetaan hypermarkettiin, ostetaan ruuat ja iso paali vessapaperia ja ajetaan kotiin, jossa pyöritään loppu vapaa-aika riemuiten siitä, että kukaan ei näe vaikka grillaisi perse paljaana. Kaupungeissa ihmiset ovat aktiivisempia. Käydään harrastuksissa, kahviloissa, ravintoloissa, nähdään ystäviä niissä tai lähdetään vain lenkille kaverin kanssa. Siellä rappukäytövässä ei enää koeta sen suurempaa yhteisöllisyyden tarvetta sitten enää. Myöskään ne bussipysäkit tai junat eivät ole sellaisia tyhjiä elämyksiä, joihin kaipaisi juttuseuraa, vaan niissä kuunnellaan äänikirjoja tai käydään läpi päässä seuraavan neuvottelun tai kokouksen asialistaa, jotta kaiken muistaisi käydä sitten itse kokouksessa läpi.
Tämä poikkeaa sitten monista muista maista. Smalltalk ei kuulu sitten suomalaisten rajoittuneiden kaupunkilaisten sosiaaliseen kanssakäyntiin. Toki elementtiläävässä ei opi keskustelemaankaan kuin itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Harvemmin istun missään julkisella paikalla kolmea tuntia ilman aitoa ohjelmaa esim. konsertissa. Ennemmin vaikka kahvilassa seuraan katuvilinää, kuin käyn keskustelua jonkun viereen sattuvan tuntemattoman kanssa.
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.
Juu ja landeltahan muutetaankin New Yorkiin, Pariisiin ja Tokioon.
Mistä ihmeestä repäisitä tämän? Pääkaupunkiseudulla on varmasti eniten kansainvälisiä yrityksiä koko maasta ja erilaisia komennuksia ja ulkomaanharjoitteluja on paljon. Lisäksi on isot korkeakoulut joiden kautta menee todella moni vaihtoon.