Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomen kaupungeissa ihmiset esittävät jotain roolia ja ovat silmät ja suu ammollaan kuin peura ajovaloissa?
21.04.2022 |
Samalla kuitenkin sosiaaliset taidot ja keskustelutaidot ovat melko... vaitonaisia ja yrmeys, slangi, sekä pistävyys on jotenkin cool.
Itse asun maalla, mutta olen asunut vuosia ulkomailla. Viime aikoina olen käynyt mm. pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Seinäjoella ja Turussa. Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä normaalimpia ihmisiä tapaa.
Ensinnäkin, ihmiset ovat vihaisen oloisia, muut ilmeet koko ajan kuin jokin suuri elämys nyt imaistaisi naamasta sisään ja silmät ja suu suurella, että sen saisi. Keskustelu ventovieraan kanssa lyhyen töksähtelevää näillä olemuksesta päätellen ns. kaupunkilaisten kanssa,mutta muutama ihminen juttelikin mielellään mukavan kevyesti kaikenlaisesta ja osoittautui, että he olivatkin Juvalta, Kyröskoskelta, Alajärveltä jne. käymässä kaupungissa.
Mikä teitä siellä oikein vaivaa?
Kommentit (116)
Menepä maaseudulla baariin ja yritä jutella. Heti kun kuullaan että olet kaupungista, ruvetaan vittuilemaan ankarasti. Ei kovin ystävällistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset ovat Suomen suorimpia ja rehellisimpiä ihmisiä. Jos minulle joku vieras alkaa jutella kadulla, juttelen kyllä.
Pysähdytkö juttelemaan myös yöntimolauman kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.
Aika usein se viereen osuva ihminen on kyllä umpisuomalainen, joten en usko kielitaidon siinä karttuvan. En nyt tiedä miten keksit ulkomaille muuttamisen ja julkisella paikalla tuntemattomille puhumisen liittyvän toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua ventovieraan kanssa saa harrastaa niin usein, että se on pikemminkin häiritsevä ja rasittava tekijä mukavan asian sijaan. Siksi elein ja ilmein annan ymmärtää että ei haluta ja jouduttuani tilanteeseen haluan lähinnä siitä pois.
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Miksi ihmeessä pitäisi oppia amerikkalaisesta kulttuurista ja varsinkaan jenkkikulttuurista? Keskieurooppalainen ovat kaupungeissa ihan yhtä tuppisuita. Vai milloin olet esim Ranskassa tai Saksassa alkanut keskustelemaan ventovieraan kanssa ilman taka-ajatuksia? Ja itse olen hämäläistä sukua enkä tosiaan arvosta smalltalkingia. Ja harvoin keskustelu vieraan ihmisen kanssa on oikeasti mielenkiintoista. Ei kiinnosta kuluttaa aikaa keskustelemalla. Keskustella keskustelun ilosta. Neuvon ja olen ystävällinen ja jopa huolehtivainen, mutta ei kiinnosta sen jälkeen lähteä kiitoskahville.
Varsinkin Saksassa keskustellaan oikein paljon ventovieraiden kanssa ja he alkavat esim. opastaa sinua kysymättäkin jos olet sen näköinen ettet löydä jotain paikkaa. Todettu kymmeniä kertoja.
Kaupunkilaisnainen on joko töissä suorittamassa ja ”uupumassa” tai matkalla terapiaan. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pysykää heinägengät vaan siellä puimakoneenne äärellä!
Ei ole nähnyt täällä puimakoneita tänä talvena. Pysy soikeapäinen elementtibyykkaaja hiljaa ettei joudu kohtaamaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, kun menen helsinkiläisenä maaseudulle, en kohtaa ystävällisiä ihmisiä, vaan ivallisia ja v-tuilevia? Ja jos alan juttelemaan, niin alkaa kauhea haukkuminen kotiseutuni kohtaan.
En ole kuullut kenenkään sellaista tekevän; ehkä mielenterveysongelmat ovat yleisiä suvussasi?
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin Saksassa keskustellaan oikein paljon ventovieraiden kanssa ja he alkavat esim. opastaa sinua kysymättäkin jos olet sen näköinen ettet löydä jotain paikkaa. Todettu kymmeniä kertoja.
Pitääkö kaikkien olla samanlaisia? Onko tavoite, että kaikki juttelevat tuntemattomille? Eikö voida antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset ovat Suomen suorimpia ja rehellisimpiä ihmisiä. Jos minulle joku vieras alkaa jutella kadulla, juttelen kyllä.
Pysähdytkö juttelemaan myös yöntimolauman kanssa?
Kyllä. Työkeikalla New Yorkissa kävelin erään ns. varastoalueen läpi säännöllisesti ja siellä nämä "yöntimot" lämmitteli polttamalla jotain tynnyrissä ja muuten hengailemalla siellä. Joka aamu morjestin ja nostin kättä, joskus muutama sana keskustelua ja hyvän päivän toivotukset. Paikalliset jälkeen päin tosin kauhisteli tätä, mutta minulla ei ollut mitään ongelmaa noiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on juntteja.
Joo. Maalla tosin vähemmän juntteja johtuen alotuksessa mainituista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin Saksassa keskustellaan oikein paljon ventovieraiden kanssa ja he alkavat esim. opastaa sinua kysymättäkin jos olet sen näköinen ettet löydä jotain paikkaa. Todettu kymmeniä kertoja.
Pitääkö kaikkien olla samanlaisia? Onko tavoite, että kaikki juttelevat tuntemattomille? Eikö voida antaa ihmisten olla sellaisia kuin ovat?
Sosiaalinen kanssa käyminen on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa ja tuo sinulle varmuutta ja rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen kanssa käyminen on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa ja tuo sinulle varmuutta ja rohkeutta.
Sosiaalinen voi olla, vaikkei julkisilla paikoilla tuntemattomille juttelekaan. Itse saan tarpeeksi sosiaalisia kontakteja töissä, harrastuksissa ja kavreiden seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.
Aika usein se viereen osuva ihminen on kyllä umpisuomalainen, joten en usko kielitaidon siinä karttuvan. En nyt tiedä miten keksit ulkomaille muuttamisen ja julkisella paikalla tuntemattomille puhumisen liittyvän toisiinsa.
Sosiaaliset taidot karttuvat ulkomailla. Ilmeisesti pk-seudulta ei uskalleta muuttaa koskaan minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen kanssa käyminen on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa ja tuo sinulle varmuutta ja rohkeutta.
Sosiaalinen voi olla, vaikkei julkisilla paikoilla tuntemattomille juttelekaan. Itse saan tarpeeksi sosiaalisia kontakteja töissä, harrastuksissa ja kavreiden seurassa.
Ne samat naamat eivät kehitä sosiaalista kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Oisko syynä se, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen ei ole päivän sosiaalinen kohokohta, vaan niitä tuntemattomia menee jatkuvasti ohi?
Eihän nykynuoret osaa enää keskustella muiden kuin kavereidensa kanssa. Pk seudun erikoisuus on tämä mielenterveysongelmaisen mieleen tuova tuntemattomien pelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua ventovieraan kanssa saa harrastaa niin usein, että se on pikemminkin häiritsevä ja rasittava tekijä mukavan asian sijaan. Siksi elein ja ilmein annan ymmärtää että ei haluta ja jouduttuani tilanteeseen haluan lähinnä siitä pois.
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Aidosti mukava keskustelu käy. Helsingissä asuneena ja muualla pk-seudulla työskennelleenä olen vain huomannut, että usein puhuttelija on joko rahaa vailla tai sitten kiimainen ul kki ukkeli. Ei kiinnosta olla lompakko tai lihakimpale, niin olen nykyään vähän varautunut. Töissä juttelen miellelläni kaikenlaiselle väelle, ja perus paskaduunarina kohtaankin mukavia kavereita monenlaisista taustoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko syynä se, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen ei ole päivän sosiaalinen kohokohta, vaan niitä tuntemattomia menee jatkuvasti ohi?
Eihän nykynuoret osaa enää keskustella muiden kuin kavereidensa kanssa. Pk seudun erikoisuus on tämä mielenterveysongelmaisen mieleen tuova tuntemattomien pelko.
Täällä on kaikenlaista hörhöä liikkeellä, niin olisin kyllä itsekin heidän asemassaan hieman varautunut. Nykynuorten mielenterveydestä on vastuu ensisijaisesti kyllä heidän vanhemmillaan, jotka saattavat olla kovinkin syrjätyneitä ja pihalla kaikesta itsekin.
Minä olen syntynyt maalla ja asuin siellä 30-vuotiaaksi asti. Kahdeksan vuotta sitten muutin Tampereelle ja sieltä pari vuotta myöhemmin Helsinkiin, missä tällä hetkellä edelleen asun.
Tampereelle muutettuani ensimmäinen ero minkä huomasin oli se, että ihmiset olivat yleisesti ottaen jotenkin ylimielisen oloisia. Tämä sama tunne vain voimistui muutettuani Helsinkiin. Molemmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella, on/oli naapureita jotka eivät vahingossakaan edes vilkaisseet päin saatikka tervehtineet takaisin kun heitä näki pihalla. Siksi en enää tervehdi naapureita jotka eivät tervehdi minua. En todellakaan tarkoita sitä, että naapureihin pitäisi aina tutustua ja että heidän kanssaan pitäisi jäädä joka kerta keskustelemaan, mutta tuollainen ylimielinen käytös on todella junttia.
Toinen iso ero oli se, että kaupungissa ihmisiltä tuntuu puuttuvan maalaisjärkeä. On kaupungeissakin fiksuja ihmisiä, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat jotenkin "ei-niin-älykkäitä". Huvittavaa onkin, että maalaisia pidetään juntteina vaikka ne oikeat juntit ovat kaupungeissa.
Olen huomannut pk-seudun ihmisten kielitaidon heikkouden erilaisissa tilaisuuksissa. Koska sieltä ei koskaan muuteta minnekään esim. ulkomaille niin rallienglanti kuuluu todella vahvasti.