Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomen kaupungeissa ihmiset esittävät jotain roolia ja ovat silmät ja suu ammollaan kuin peura ajovaloissa?
21.04.2022 |
Samalla kuitenkin sosiaaliset taidot ja keskustelutaidot ovat melko... vaitonaisia ja yrmeys, slangi, sekä pistävyys on jotenkin cool.
Itse asun maalla, mutta olen asunut vuosia ulkomailla. Viime aikoina olen käynyt mm. pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Seinäjoella ja Turussa. Mitä pohjoisemmaksi menee, sitä normaalimpia ihmisiä tapaa.
Ensinnäkin, ihmiset ovat vihaisen oloisia, muut ilmeet koko ajan kuin jokin suuri elämys nyt imaistaisi naamasta sisään ja silmät ja suu suurella, että sen saisi. Keskustelu ventovieraan kanssa lyhyen töksähtelevää näillä olemuksesta päätellen ns. kaupunkilaisten kanssa,mutta muutama ihminen juttelikin mielellään mukavan kevyesti kaikenlaisesta ja osoittautui, että he olivatkin Juvalta, Kyröskoskelta, Alajärveltä jne. käymässä kaupungissa.
Mikä teitä siellä oikein vaivaa?
Kommentit (116)
Oisko syynä se, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen ei ole päivän sosiaalinen kohokohta, vaan niitä tuntemattomia menee jatkuvasti ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tulee pistäneeksi merkille juuri sellaisia asioita mitä haluaakin nähdä. Sitä kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihan tavallisia ihmisiä sielläkin pk-seudullakin suurin osa kuitenkin on.
"Vahvistusharha, vahvistusvinouma tai vahvistamistaipumus (engl. Confirmation bias) on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään tai hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt tai jopa harhautunut."
Joukossa mielenterveysongelmat tarttuu ja monella wannabe-alkuperäis-3polvi -kaupunkilainen luulee osoittavansa jotain "kykyjä" tiukan tuolla asenteella.
En koe esittäväni mitään roolia. En tosin koe myöskään tarvetta jutella jonkun sattumanvaraisen tuntemattoman kanssa, koska minulla muutakin tekemistä.
Keskustelua ventovieraan kanssa saa harrastaa niin usein, että se on pikemminkin häiritsevä ja rasittava tekijä mukavan asian sijaan. Siksi elein ja ilmein annan ymmärtää että ei haluta ja jouduttuani tilanteeseen haluan lähinnä siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisko syynä se, että kenen tahansa ihmisen kohtaaminen ei ole päivän sosiaalinen kohokohta, vaan niitä tuntemattomia menee jatkuvasti ohi?
Sosiaalisia kohtaamisia on ilmeisesti todella vähän ja keskustelutaidot onnettomat?
Ei joka paikassa, vain Tampereessa ja Turulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua ventovieraan kanssa saa harrastaa niin usein, että se on pikemminkin häiritsevä ja rasittava tekijä mukavan asian sijaan. Siksi elein ja ilmein annan ymmärtää että ei haluta ja jouduttuani tilanteeseen haluan lähinnä siitä pois.
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Eikö suomalainen stereotypia ole, että jos joku sinulle rupeaa kadulla tai muulla julkisella paikalla puhumaan, niin oletettavasti puhuja on humalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina väittänyt "jos kaikki muut" on kummallisia, ilkeitä, häiritseviä, niin pitää katsoa peiliin. Usein se massa on normaalia ja itse poikkeus joka ei kestä normaalia.
Helsinkiläiset ovat Suomen suorimpia ja rehellisimpiä ihmisiä. Jos minulle joku vieras alkaa jutella kadulla, juttelen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina väittänyt "jos kaikki muut" on kummallisia, ilkeitä, häiritseviä, niin pitää katsoa peiliin. Usein se massa on normaalia ja itse poikkeus joka ei kestä normaalia.
Usein tuppisuut eivät ole normaaleja.
Tosin, unohdin listastani, että keskustelin junassa pitkään erään Kanadassa asuvan suomalaisen kanssa. Olikin hauska matka.
Kaupunkilaisella ei ole aina aikaa ja paukkuja alkaa juttusille. On kiireinen elämä ja tehdään töitä, missä tavataan ihmisiä jatkuvasti. Noista ilmeistä en osaa sanoa mitään. Samaten voisin kysyä maalaisilta, että miksi puhuvat niin paljon pahaa kaupunkilaisista. Jopa päin naamaa. Ovat tylyjä, hitaita ja ennakkoluuloisia. Miksi näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläiset ovat Suomen suorimpia ja rehellisimpiä ihmisiä. Jos minulle joku vieras alkaa jutella kadulla, juttelen kyllä.
Hah hah, yhtä juntteja ellei juntimpia kuin koko Etelä-Suomi. Kireys, yrmeys, asenne. Siinäpä ne.
Jos jäisin rupattelemaan jokaisen vastaantulijan ja kahvilassa istuskelijan kanssa, niin en pääsisi ikinäkotiin.
Mutta, onneksi on vapaa maa, ja saat asua siellä, missä on enemmän omaan mieleesi olevia ihmisiä.
Itse en kylläkään tunnista kuvaamasi kaltaista ihmistyyppiä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Harvemmin istun missään julkisella paikalla kolmea tuntia ilman aitoa ohjelmaa esim. konsertissa. Ennemmin vaikka kahvilassa seuraan katuvilinää, kuin käyn keskustelua jonkun viereen sattuvan tuntemattoman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelua ventovieraan kanssa saa harrastaa niin usein, että se on pikemminkin häiritsevä ja rasittava tekijä mukavan asian sijaan. Siksi elein ja ilmein annan ymmärtää että ei haluta ja jouduttuani tilanteeseen haluan lähinnä siitä pois.
Eli jos istuu vaikka kahvilassa, yleisön joukossa penkillä, bussissa, junassa ym. niin mukava keskustelu ei kiinnosta? Paljon on vielä silloin oppimista vaikka keskieurooppalaisesta tai jenkkikulttuurista.
Puhelimen räpläys 3h putkeen on ilmeisesti kuvitelma sosiaalisuudesta?
Miksi ihmeessä pitäisi oppia amerikkalaisesta kulttuurista ja varsinkaan jenkkikulttuurista? Keskieurooppalainen ovat kaupungeissa ihan yhtä tuppisuita. Vai milloin olet esim Ranskassa tai Saksassa alkanut keskustelemaan ventovieraan kanssa ilman taka-ajatuksia? Ja itse olen hämäläistä sukua enkä tosiaan arvosta smalltalkingia. Ja harvoin keskustelu vieraan ihmisen kanssa on oikeasti mielenkiintoista. Ei kiinnosta kuluttaa aikaa keskustelemalla. Keskustella keskustelun ilosta. Neuvon ja olen ystävällinen ja jopa huolehtivainen, mutta ei kiinnosta sen jälkeen lähteä kiitoskahville.
Pysykää heinägengät vaan siellä puimakoneenne äärellä!
Mikähän siinä on, kun menen helsinkiläisenä maaseudulle, en kohtaa ystävällisiä ihmisiä, vaan ivallisia ja v-tuilevia? Ja jos alan juttelemaan, niin alkaa kauhea haukkuminen kotiseutuni kohtaan.
Fluoria hanavedessä