Lue keskustelun säännöt.
Työntekoa ja sitten kuollaan pois
21.04.2022 |
Tuntuuko kenestäkään muusta tältä, että se ainoa elämä valuu totaalisen hukkaan tässä oravanpyörässä jossa ei haluaisi edes olla?
Kommentit (54)
Mä valitsin, että opiskelen pitkään ja sitten ulkomaille. Ei miestä tai lapsia = ei oravanpyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämässä on paljonkin muuta sisältöä, työpäivät kun ovat pääsääntöisesti vain 8-10h päivässä. Siinä jää aikaa reilusti muuhunkin ja 5 viikkoa lomaa vuodessa, silloin kerkeää matkustelemaan ja tekemään mitä haluaa. Itse en ole lapsia hankkinut enkä myöskään meinaa hankkia, rajoittavat liikaa omaa tekemistä ja menemistä.
Omasta mielestä taas se ei oo kovinkaan kohtuullista käyttää suurinta osaa hereilläoloajasta rahan ansaitsemiseen. Viis viikkoa lomaakin kuulostaa lähinnä vitsiltä, ku eikö vuodessa oo jotain 50 viikkoa ainaki..
Takerrun sanaasi "kohtuullista". Mä mietin jo noin 10 vuotta sitten, miten voisin "kohtuullistaa" elämääni. Mistä olisin valmis luopumaan, jotta voisin tehdä vain kohtuullisesti töitä. Jotkut puhuvat downsiftaamisesta, jotkut leppoistamisesta ja mä puhun kohtuullistamisesta. 10 vuotta sitten sairastuin vakavasti ja se oli käännekohta elämässäni. Olin muutaman viikon sairaalassa ja sen jälkeen 2,5 kuukautta sairaslomalla. Siinä oli hyvin aikaa miettiä, mitä elämältään oikein haluaa. Haluaako ostaa kaikenlaista tai haluaako ylipäätään elämäänsä juuri sellaisia asioita, jotka edellyttävät rahaa. Vai voisiko sittenkin tyytyä vähempään. Päätin tyytyä vähempään. Aloin myös silloin tehdä etätöitä ja nykyisin teen vain 6 tuntia päivässä. Työmatkoihin ei mene lainkaan aikaa, joten työt voi aloittaa 5 minuuttia sen jälkeen, kun on herännyt. Olen näiden vuosien aikana tehnyt kodistani itselleni mahdollisimman mukavan. Olen hankkinut vanhoja huonekaluja ja joko entisöinyt ne tai tuunannut ihan uuteen uskoon. Olen innostunut taas käsitöistä, joiden tekemiseen mulla ei koskaan tuntunut olevan aikaa. En meikkaa enkä käy kampaajalla, joten sellaisiinkaan en tarvitse rahaa. Pandemia-aikana olen huomannut, että en oikeastaan kaipaa edes ravintoloissa syömistä. Jos haluan tavata ystäviäni, kutsun heidät meille tai menen kahville heidän luokseen. Asun pääkaupunkiseudulla, joten en tarvitse autoa tätä varten. Voin kulkea julkisilla silloin, kun on tarvetta. Kulutukseni on vähentynyt merkittävästi ja sen vuoksi rahani riittävät oikein hyvin tällaiseen elintasoon. Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä näin, mutta joskus voi tosiaan pysähtyä miettimään, pärjäisikö vähemmälläkin vai onko oravanpyörässä juoksemiseen ihan todellinen tarve.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Hyvä elämä olisi sarja jatkuvasti nautintoja.
No ei todellakaan. Yksikään hedinisti jonka tunnen ei ole onnellinen. Jahtaavat vain sitä seuraavaa nautintoa. Turhaakin turhempi elämä.
Ei. Minulla on aina ollut elämässä intohimona kuvataiteet ja kun kuolen niin taideteoksini jäävät elämään muiden katseltavaksi nettiin. Toivottavasti ne saavat tuntemaan ihmiset jotani.
Vierailija kirjoitti:
Poropeukalo kirjoitti:
"Kun pieni vauva nukkuu, se täyttää kokonaisen huoneen"
Katso virtaavaa vettä, tulenliekkejä, tuulessa aaltoilevaa viljapeltoa...
Mikään ei ole turhaa... tai sitten on
Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista
Carpe diem
Kohoa siivillesi, elämä kantaa
Elämä ei kanna yhtään mihinkään. Koettu on.
Tämä. Aivan supertyperä hokema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä elämä olisi sarja jatkuvasti nautintoja.
Jos noin olisi, kävisi kuin aikanaan roomalaisille, jotka seurasivat gladiaattoreiden taisteluita. Sirkushuveista tuli aina vain raadollisempia.
Nykyajan versiossa tv ohjelmista tulee aina vain huonompi. Tosi tv ohjelmat tästä esimerkkinä. Ei niitä pysty katsomaan vahvojen päihteidenkään voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poropeukalo kirjoitti:
"Kun pieni vauva nukkuu, se täyttää kokonaisen huoneen"
Katso virtaavaa vettä, tulenliekkejä, tuulessa aaltoilevaa viljapeltoa...
Mikään ei ole turhaa... tai sitten on
Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista
Carpe diem
Kohoa siivillesi, elämä kantaa
Elämä ei kanna yhtään mihinkään. Koettu on.
Tämä. Aivan supertyperä hokema.
Auts! Kyllä kirpaisi!
Useimpia elämä kyllä kantaa💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämässä on paljonkin muuta sisältöä, työpäivät kun ovat pääsääntöisesti vain 8-10h päivässä. Siinä jää aikaa reilusti muuhunkin ja 5 viikkoa lomaa vuodessa, silloin kerkeää matkustelemaan ja tekemään mitä haluaa. Itse en ole lapsia hankkinut enkä myöskään meinaa hankkia, rajoittavat liikaa omaa tekemistä ja menemistä.
Omasta mielestä taas se ei oo kovinkaan kohtuullista käyttää suurinta osaa hereilläoloajasta rahan ansaitsemiseen. Viis viikkoa lomaakin kuulostaa lähinnä vitsiltä, ku eikö vuodessa oo jotain 50 viikkoa ainaki..
Takerrun sanaasi "kohtuullista". Mä mietin jo noin 10 vuotta sitten, miten voisin "kohtuullistaa" elämääni. Mistä olisin valmis luopumaan, jotta voisin tehdä vain kohtuullisesti töitä. Jotkut puhuvat downsiftaamisesta, jotkut leppoistamisesta ja mä puhun kohtuullistamisesta. 10 vuotta sitten sairastuin vakavasti ja se oli käännekohta elämässäni. Olin muutaman viikon sairaalassa ja sen jälkeen 2,5 kuukautta sairaslomalla. Siinä oli hyvin aikaa miettiä, mitä elämältään oikein haluaa. Haluaako ostaa kaikenlaista tai haluaako ylipäätään elämäänsä juuri sellaisia asioita, jotka edellyttävät rahaa. Vai voisiko sittenkin tyytyä vähempään. Päätin tyytyä vähempään. Aloin myös silloin tehdä etätöitä ja nykyisin teen vain 6 tuntia päivässä. Työmatkoihin ei mene lainkaan aikaa, joten työt voi aloittaa 5 minuuttia sen jälkeen, kun on herännyt. Olen näiden vuosien aikana tehnyt kodistani itselleni mahdollisimman mukavan. Olen hankkinut vanhoja huonekaluja ja joko entisöinyt ne tai tuunannut ihan uuteen uskoon. Olen innostunut taas käsitöistä, joiden tekemiseen mulla ei koskaan tuntunut olevan aikaa. En meikkaa enkä käy kampaajalla, joten sellaisiinkaan en tarvitse rahaa. Pandemia-aikana olen huomannut, että en oikeastaan kaipaa edes ravintoloissa syömistä. Jos haluan tavata ystäviäni, kutsun heidät meille tai menen kahville heidän luokseen. Asun pääkaupunkiseudulla, joten en tarvitse autoa tätä varten. Voin kulkea julkisilla silloin, kun on tarvetta. Kulutukseni on vähentynyt merkittävästi ja sen vuoksi rahani riittävät oikein hyvin tällaiseen elintasoon. Tietenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä näin, mutta joskus voi tosiaan pysähtyä miettimään, pärjäisikö vähemmälläkin vai onko oravanpyörässä juoksemiseen ihan todellinen tarve.
- eri
Voi kunpa olisikin mahdollisuus tehdä 6 tuntia etätöitä! Millä alalla olet, jotta tuo on mahdollista?
Itse myös tyydyn kohtuulliseen elintasoon, tai lähes vaatimattomaan. Maallisesta materiasta en saa mitään irt, enemmän taide, kulttuuri yleensä ja henkinen ulottuvuus kiinnostaa. Silti jotenkin on hengissäpysyminen kustannettua, niinpä olen (matalapalkkaisessa) työssä. Haaveilen ajasta. Omasta ajasta. Palkkani on niin pieni, että jos vähentäisin tunteja saadakseni enemmän aikaa itselleni, en tulisi toimeen. Ja ei, ei ole kyse elintason tavoittelusta, vaan ihan perusasioista: ruoka, vuokra, terveysmenot yms. Välillä tuntuu, että yhteiskunta alkaa yhä enemmän jakautua ei niinkään rikkaisiin ja köyhiin vaan omalle itselleen eläjiin ja palkkatöihin pakotettuihin. Jälkimmäisissä on iso joukko, jotka haluaisivat tehdä toisin, mutta eivät saa siihen mahdollisuutta. Hyvin monet luopuisivat mm. työmatkoista (ja sen myötä luonnonvarojen tuhlailusta) mielellään, jos vain voisivat tehdä etätöitä. Korona-ajan etätyöt osoittivat monille uuden, mielekkäämmän vaihtoehdon totutummalle kahdeksasta neljään työelämälle, päivittäisine työmatka-siirtymäriitteineen, turhine palavereineen ja työpaikan sosiaalisten kuvioiden hoitamiseen. Monille ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Minusta yhteiskuntaa ja työelämäämme pitäisi kehittää niin, että avartaisimme elämisen mahdollisuuksia muutoinkin kuin kokoaikaisen, jokapäiväisen, valtavasti aikaa ja voimia verottavan palkkatyön eetoksella. Silloin tällöin mediassa joku tuo esiin lyhennetyn työviikon ajatuksen esim. nelipäiväinen työviikko. Melko nopeasti aina idea ammutaan alas. Sitä haukutaan utopistiseksi ja hulluksi - aivan yhtä pähkähulluna pidettiin aikoinaan naisten äänioikeutta ja mm. viisipäiväistä työviikkoa. Tiedättehän, joskus oli aika, jolloin viikossa oli yksi ainoa vapaapäivä, sunnuntai.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmiselämä ole aina ollut sitä, että suurin osa valveillaoloajasta raavitaan elantoa kasaan? Oli se sitten metsästys-keräilyä tai maanviljelyä.
Ei välttämättä. Muistan lukeneeni, että alkukantaisissa heimoissa ihmiset käyttävät 2 päivää viikosta ruoan hankkimiseen, muun aikaa puuhailevat mitä huvittaa. Toki elämä on alkeellista, mutta eipä noissa yhteisöissä myöskään tunneta masennusta. Modernista elämästä puuttuu yhteisöllisyys ja aika kuluu rahan perässä juoksemiseen. Ei ihme, että masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieltä ylentävää, että näin moni on sen huomannut
Kyseenalaistaminen, ajattelu yms. häiriötekijät, katsokaa ketä haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipäs aina nurista. Tuli painettua 50v ikään ja nyt "leppoisat" päivät kohtalaisella tk eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ihmiselämä ole aina ollut sitä, että suurin osa valveillaoloajasta raavitaan elantoa kasaan? Oli se sitten metsästys-keräilyä tai maanviljelyä.
Ei välttämättä. Muistan lukeneeni, että alkukantaisissa heimoissa ihmiset käyttävät 2 päivää viikosta ruoan hankkimiseen, muun aikaa puuhailevat mitä huvittaa. Toki elämä on alkeellista, mutta eipä noissa yhteisöissä myöskään tunneta masennusta. Modernista elämästä puuttuu yhteisöllisyys ja aika kuluu rahan perässä juoksemiseen. Ei ihme, että masentaa.
Juuri näin. Aikoinaan ei ollut erikseen työtä ja vapaa-aikaa, oli vain elämää. Voisimme ihan hyvin palata lähemmäksi luontoa.
Isän lapsena lopulta odottaa perintö.