Taas hylky Kelasta, haistakoon... Alan olla Niin loppu tähän touhuun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihme vänkäämistä täällä on? Jos ap on ollut vuosia sairauden takia sängyssä, pyörätuolissa taikka vaikka saunan lauteiden alla niin miten se voi olla työkykyinen. Miten sillä voi olla avustajat jos on muka kunnossa ja töitä voisi tehdä? Lopettakaa jo. Systeemi on vain mätä. Kaikki eivät pääse eläkkeelle vaikka sinne kuuluisivat.

Voi kuule. Moni tarvitsee avustajaa ja silti käy töissä ja opiskelee. Se, että et töihin kykene, ei tarkoita sitä ettetkö kykenisi.

Höpö höpö. Moni sänkypotilashan käykin töissä ja opiskelee. Mä en tiedä yhtäkään vakavasti sairasta joka sellaiseen kykenisi. Mutta tiedän ei niin sairaita jotka pystyvät käymään esim. avustajan kanssa vaikka kaupoilla tms. He ovat ihan eri juttu. Nyt puhutaan ihmisestä joka ei sairautensa vuoksi kykene mihinkään ns. normaaliin elämään. Ei hän kuulu työkkärin listoille vaan eläkkeelle.

Kyllä, sänkypotilaistakin osa tekee töitä.

Kyllä juu niin tekee. Voitko lopettaa jo. Jos joku pystyy niin hienoa hänelle että on niin hyvässä kunnossa mutta yleensä niin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihme vänkäämistä täällä on? Jos ap on ollut vuosia sairauden takia sängyssä, pyörätuolissa taikka vaikka saunan lauteiden alla niin miten se voi olla työkykyinen. Miten sillä voi olla avustajat jos on muka kunnossa ja töitä voisi tehdä? Lopettakaa jo. Systeemi on vain mätä. Kaikki eivät pääse eläkkeelle vaikka sinne kuuluisivat.

Voi kuule. Moni tarvitsee avustajaa ja silti käy töissä ja opiskelee. Se, että et töihin kykene, ei tarkoita sitä ettetkö kykenisi.

Höpö höpö. Moni sänkypotilashan käykin töissä ja opiskelee. Mä en tiedä yhtäkään vakavasti sairasta joka sellaiseen kykenisi. Mutta tiedän ei niin sairaita jotka pystyvät käymään esim. avustajan kanssa vaikka kaupoilla tms. He ovat ihan eri juttu. Nyt puhutaan ihmisestä joka ei sairautensa vuoksi kykene mihinkään ns. normaaliin elämään. Ei hän kuulu työkkärin listoille vaan eläkkeelle.

Kyllä, sänkypotilaistakin osa tekee töitä.

Kyllä juu niin tekee. Voitko lopettaa jo. Jos joku pystyy niin hienoa hänelle että on niin hyvässä kunnossa mutta yleensä niin ei ole.

Eli saa väittää ettei yksikään sänkypotilas voi tehdä töitä, mutta ei saa sanoa, että kyllä osa voi?

Tämä on oiva esimerkki siitä, että ihmiset luokittelevat kaikki samaan ryhmään ja sit ihmettelevät, että miksi yhteiskunta ei tee samoin. Jokainen töitä tekevä sänkypotilas jos olisi laitettu eläkkeelle suoraan, ketä se olisi palvellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

Miten voi käsiongelmaisena toimia laadunvalvojana? En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni tuossa työssä täytyy tehdä erilaisia kirjauksia ja dokumentointeja, eli kirjoittaa aika paljon. Vai onko hänellä joku avustaja sitä varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei se tee ihmisestä työkyvytöntä, että ei tule palkatuksi tai yksi työ menee alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

Miten voi käsiongelmaisena toimia laadunvalvojana? En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni tuossa työssä täytyy tehdä erilaisia kirjauksia ja dokumentointeja, eli kirjoittaa aika paljon. Vai onko hänellä joku avustaja sitä varten?

Ei tee kirjauksia käsin vaan sanelee tarvittavat ja ohjaa työntekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei kaikki terveetkään saa hakemaansa työtä

-ohis

en tiedä pystyykö lakimies antaan, jotain lausuntoa liitteeksi kelaan.jos on sänkypotilas tai muuten vaikeasti sairas ,voi varmaan miettiä onko prosessi mennyt jotenkin laittomasti.liite lakimieheltä pykälineen eläkehakemukseen?voisi ehkä kokeilla ?jos todistukset sairaudesta ei kelpaa.lääkäreissä on eroa jotkut ei osaa kirjoittaa pätevää lausuntoa .oikealla tekstillä.

Täällä on varmasti jo ehdotettu, mutta ota yhteys sosiaalityöntekijään. Hän voi auttaa ajamaan asiaasi.

En voi ottaa kantaa, kun en tunne sinua.

Ehkä sairauksiesi joukossa ln sellaisia, jotka elintavoilla paranisivat.

Olisiko mahdollista alkaa panostamaan omaan hyvinvointiin?

Ymmärrän, että stressaa ja stressi vaikuttaa terveyteen.

Sinulla on elämää vielä, niin olisiko mahdollista keskittyä ennemmin itsen kuntouttamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei kaikki terveetkään saa hakemaansa työtä

-ohis

Ei tietenkään saa, voi hyvänen aika. Mutta terveenä on aivan eri asia hakea avoimia työpaikkoja kuin erittäin hankalan vamman kanssa, eiköhän tämä ole aivan päivänselvää ja ihan tyhmempikin sen tajuaa. Mulla on sellainen ala että voin terveenä käytännössä valita minne menen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei se tee ihmisestä työkyvytöntä, että ei tule palkatuksi tai yksi työ menee alta.

Huoh, juuri tämän vuoksi hankalan vamman kanssa täytyy todella tarkkaan miettiä millaiseen koulutukseen hakeutuu. Niitä töitä on oltava. Onneksi esim juuri Vervessä tämä asia huomioidaan tarkoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei kaikki terveetkään saa hakemaansa työtä

-ohis

Ei tietenkään saa, voi hyvänen aika. Mutta terveenä on aivan eri asia hakea avoimia työpaikkoja kuin erittäin hankalan vamman kanssa, eiköhän tämä ole aivan päivänselvää ja ihan tyhmempikin sen tajuaa. Mulla on sellainen ala että voin terveenä käytännössä valita minne menen töihin.

Tottakai on, mutta nyt puhutaan työkyvyttömyydestä, ei sairaan työllistymismahdollisuuksista.

Miten voi käsiongelmaisena toimia laadunvalvojana? En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni tuossa työssä täytyy tehdä erilaisia kirjauksia ja dokumentointeja, eli kirjoittaa aika paljon. Vai onko hänellä joku avustaja sitä varten?[/quote]

Esim. sanelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

On aivan eri asia menettää kädet työtapaturmassa kun työpaikka on jo ns. valmiina jolloin sen työnantajan on käytännössä pakko keksiä joku muu toimenkuva työntekijälle. Olisihan se aivan törkeää että töissä menee kädet ja sitten potkittaisiin pois! On meilläkin töissä henkilö jolla on molemmissa käsissä nivelrikot. Hänet on pakko pitää töissä koska hänellä on virka. Työpaikka on täysin suojatyöpaikka koska ei voi tehdä juuri mitään. Kyse on siitä että jos henkilöllä ei ole valmiiksi työpaikkaa niin kuka työnantaja palkkaa tällaisen työntekijän UUTENA työntekijänä firmaansa? Niin, sitähän minäkin.

Ei kaikki terveetkään saa hakemaansa työtä

-ohis

Ei tietenkään saa, voi hyvänen aika. Mutta terveenä on aivan eri asia hakea avoimia työpaikkoja kuin erittäin hankalan vamman kanssa, eiköhän tämä ole aivan päivänselvää ja ihan tyhmempikin sen tajuaa. Mulla on sellainen ala että voin terveenä käytännössä valita minne menen töihin.

Tottakai on, mutta nyt puhutaan työkyvyttömyydestä, ei sairaan työllistymismahdollisuuksista.

No miten tämä "Ei kaikki terveetkään saa hakemaansa työtä" liittyy tähän aiheeseen? Kun nyt ei puhuta terveistä vaan työkyvyttömistä.

Kelan lääkäreillä on kyky parantaa ihmisiä lausunnoilla. Sama vakuutusyhtiöiden lääkäreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

Tämän työntekijän onni oli se että tämä onnettomuus sattui työpaikalla. Hänen vuokseen toivon että firma on pystyssä eläkkeeseen saakka eikä hän joudu ikinä tilanteeseen jossa on haettava vastaavaa työtä terveiden työntekijöiden kanssa. Hänellä kun ei taida olla edes virallista koulutusta siihen työhön mihin hänet siirrettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.

- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.

- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.

- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.

- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.

- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.

- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.

Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.

On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.

Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.

Mitkä ovat rajoitteesi? 

En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.

Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä? 

En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.

Jalkasi kuitenkin toimivat? Pystyisitkö niillä tekemään jotain työtä? On ihmisiä jotka mm. Kirjoittavat jaloillaan, maalaavat jaloillaan jne. Sinun kannattaa olla Kelaan yhteydessä ja kysyä mitä alaa ja koulutusta he suosittelevat.

Työstä pitää saada palkkaa.

Meillä ei taida olla suurta tarvetta nyt Suomessa jalkamaalareille.

Juuri näin. Eiköhän kädetön henkilö kaipaa realistisia ehdotuksia elantonsa hankkimiseen. Kuinka moni työnantaja palkkaa jaloilla kirjoittavan työntekijän? Kun Suomessa on jo valmiiksi liikaa esim juuri sihteereitä. Se että käsikipuiselle ehdotetaan kassahommia tai sihteerin töitä on silkkaa vittuilua. Olen itse parikymppisenä ollut marketin kassalla ja se on todella rasittavaa käsille, sain siellä itsekin ranteeseen jännetupentulehduksen.

Meillä työpaikalla tapahtui onnettomuus, jossa yhden työntekijän molemmat kädet vaurioituivat loppuelämäksi. Koska hän ei kuitenkaan ollut työkyvytön, hän ei jäänyt eläkkeelle (tietenkään) eikä hän halunnut kouluttautua uudelleen (ymmärrettävästi), hänen työkuvansa muutettiin asiantuntijatehtäväksi laadunvalvontaan.

On totta, että yksilölle se ”kädettömyys” on järkyttävän suuri asia, kuten myös se, että ei voi tehdä sitä työtä, jossa koki olleensa hyvä. Sen sijaan on täyttä hulluutta sanoa, että ilman käsiä ei mitään työtä voisi tehdä.

Miten voi käsiongelmaisena toimia laadunvalvojana? En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni tuossa työssä täytyy tehdä erilaisia kirjauksia ja dokumentointeja, eli kirjoittaa aika paljon. Vai onko hänellä joku avustaja sitä varten?

Ei tee kirjauksia käsin vaan sanelee tarvittavat ja ohjaa työntekijöitä.

Ok.