Lue keskustelun säännöt.
Taas hylky Kelasta, haistakoon... Alan olla Niin loppu tähän touhuun!
20.04.2022 |
Seitsemäs vuosi menossa kun yritän saada eläkettä ja vammaistukea. Sairauksia on vaikka muille jakaa. Olen joutunut makaamaan nämä vuodet sängyssä, eikö tässä ole riittävästi kestettävää??? En pärjäisi ilman avustajia ollenkaan. Onneksi olen saanut hyvät avustajat, siitä olen kiitollinen. Mutta Kela, kuinka paljon tuo pulju aiheuttaakaan stressiä ja vie vähäisiä voimiani. Jatkuvia hakemuksia ja valituksia, rahat loppu kun eihän työkkärin korvaukset riitä kaikkiin lääke, polikäynteihin tms. Kuinka sairas ihmisen pitäisi olla että oikeita tukia saisi?
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla eläkettä ei myönnetä, mutta avustaja myönnetään? Samoin kiinnostaa koulutuksesi?
Suomessa voi avustettava sänkypotilas olla työeläkelaitokset silmin työkykyinen. Aivan absurdia. Itse olen kuntoutustuella ja hirvittävän stressaantunut. Kaikki huolet poistuisivat pysyvän eläkkeen myötä. Olen 45v.
https://lehti.tyottomat.fi/tyokyvyton-tyonhakija-kenen-ongelma/
Näin. Itselläni vammaisen apuvälineet, invapysäköintimerkki, laajoissa tutkimuksissa ei ole löytynyt alaa jolle voisin uudelleenkouluttautua, ei myöskään ole löytynyt työtä jota kykenisin tekemään. Sainko eläkkeen? En, lääkärinlaunnoista ja muista lausunnoista huolimatta minut katsotaan työkykyiseksi.
No sit sä olet työkykyinen
En ole eikä sinun väninäsi sitä muuta. Toivotaan, että saat minun ja muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien vaivat. Sen lisäksi että vaikutat jo nyt mielenterveyspotilaalta.
Kukahan on mielenterveyspotilas, kun vänkää vastaan prosessia? Jos lääkärin lausunto on virheellinen, riitauta se. Niin kauan, kun sä olet systeemissä työkykyinen, sä sitä paperilla olet. Sen toivominen, että muut joutuisivat tilanteeseesi, on vain ja ainoastaan lapsellista ja katkeraa ulinaa.
Suosittelen sinulle kirjaa "Lottovoittajien pöydässä". Mene vaikka kirjastosta lainaamaan ja jätä tämä ketju. Sinulla kun ei ole mitään kosketuspintaa koko aiheeseen niin en ymmärrä miksi roikut tässä ketjussa. Ja voit myös lukea jo aiemmin laitetun linkin, tuskin edes avasit saati luit.
https://lehti.tyottomat.fi/tyokyvyton-tyonhakija-kenen-ongelma/Minulla todellakin on kosketuspintaa asiaan. Lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkkeeseen. Juuri siksi muistutan siitä, että kyse ei ole omasta subjektiivisesta kokemuksesta tai Kelan päätöksistä vaan strukturoidusta prosessista.
Jos näin on, niin kerro miltä tuntuu hylätä eläkehakemus, vaikka tietää, ettei hakija TODELLISUUDESSA kykene töihin, senhän lääkärinlausunnon ja lukuisat liitteet jo kertovat. Tietää, että tällä päätöksellä ihminen sysätään pahimmillaan t a p pamaan itsenä? Miltä tämä tuntuu? Älä vetoa vastatessasi mihinkään lakiin tai vastaavaan, vaan kerro miltä tämä tuntuu sydämessäsi ja sielussasi?
En mä kirjoita lausuntoon, että kykenee töihin, jos mun mielestä ei kykene. Jos mun lausunnosta huolimatta joku muu lausuu toisin, ei se ole mun sydämelläni. Silloin tehdään enemmän, selvitetään enemmän ja tehdään tarkempi ja spesifimpi lausunto. Jos taas itsekin pidän henkilöä työkykyisenä ja kriteerit eläkkeeseen ei täyty, en mä lausuntoon valehtele vain siksi, että koen sympatiaa.
Kirjoitit: Lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkkeeseen. Et kirjoittanut, lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkeHAKEMUKSEEN. Nämähän ovat kaksi eri asiaa.
Eivät ole. Lausunto työkyvyttömyydestä menee usein läpi ihan ilman Kelan oman asiantuntijalääkärin lausuntoa, ihan hyväksynnällä.
Eli kuka eläkehakemuksen sitten hyväksyy tällöin? Toimistosihteeri, sairaanhoitaja, sosiononi? Ellei edes mene lääkärin nähtäväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.
Eikös noilla ole aika moniakin aloja, joita pystyisit tekemään. Jo pelkästään kaupan kassa onnistuu noilla?
Kas kun ei kirurgi 😂. Ei täältä kannata mitään apuja pyytää, pystyn hädin tuskin pakkaamaan omat ostokset kauppakassiin, isommat ostokset toki jätän tervekätisille perheenjäsenille.
Kela pitäisi lakkauttaa ja uudelleen suunnitella koko helahoito. Aivan korruptoitunut ja asiantuntija lääkärit
ovat naurettavuuden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.
Eikös noilla ole aika moniakin aloja, joita pystyisit tekemään. Jo pelkästään kaupan kassa onnistuu noilla?
Kas kun ei kirurgi 😂. Ei täältä kannata mitään apuja pyytää, pystyn hädin tuskin pakkaamaan omat ostokset kauppakassiin, isommat ostokset toki jätän tervekätisille perheenjäsenille.
Pystyt kyllä kuitenkin päivystämään vauva-palstalla ja kirjoittamaan, mikä on usein paljon haitallisempaa ranteille, kuin tavaroiden vetäminen viivan läpi hihnalla. Jokin tässä nyt ei oikein täsmää.
Entäpä sitten sihteerin homma? Olet jo kuitenkin näyttänyt, että kykenet kirjoittamaan
Joku päivä se kopsahtaa omaan nilkkaan ja tajuaa mitenkä vaikeaksi ja ikäväksi sun elämä voidaan tehdä kun sairastut. Sitä odotellessa. Vain suomalainen voi olla katkera ja kateellinen toisen ihmisen sairauksista ja eläkkeelle pääsemisestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotan enemmän Kelan harkintaan, kuin kenenkään random-mamman subjektiiviseen itsearvioon. Uskon myös, ettei Kela kyseenalaista tarvittavien lääkäriasiankirjojen kirjoittajien osaamista... Et vaan yksinkertaisesti täytä sairauseläkkeen kriteerejä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
Minä olen eri, mutta minua saa auttaa ja vinkkejä saa antaa! Minulla on ihan labrakokein todennettuna useampi vaikeahoitoinen sairaus. Toimintakykyni ja jaksamiseni on erittäin vaihtelevaa, mutta haluaisin tehdä jotain työtä. Seisoma- ja istuma-asento ovat hankalia, kävely on kivuliasta, nukun 10t yössä ja 1-2* 2t päiväunet, olen noin 3/4 osan ajasta jossain infektiossa johon liittyy voinnin laskua ja kuumeilua. Jos keksit työn, jota voi tehdä vain silloin kun vointi on ihan ok, niin saa vinkata :)
Kerrohan koulutuksesi, niin vinkataan!
En halua kertoa tarkemmin, mutta alunperin luonnontieteellinen ala. En pystynyt tekemään labrahommia ym, kun jalat saattoi lähteä alta milloin vaan. Myöhemmin liiketalous. Näitä töitä tein jonkun verran, mutta en kyennyt pysymään hereillä 8t työpäivän verran. Potkut oli lähellä, kun istahdin vaikka wc-pöntölle ja nukahdin sinne pariksi tunniksi useamman kerran. Eli jotain osa-aikaista sen pitäisi olla, niin että voi nukkua keskellä päivää ja jatkaa hommia unien jälkeen. Joku kirjanpito tms olisi ihan mielekästä, kunhan saisi tehdä omaan väsyneeseen tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
Minä olen eri, mutta minua saa auttaa ja vinkkejä saa antaa! Minulla on ihan labrakokein todennettuna useampi vaikeahoitoinen sairaus. Toimintakykyni ja jaksamiseni on erittäin vaihtelevaa, mutta haluaisin tehdä jotain työtä. Seisoma- ja istuma-asento ovat hankalia, kävely on kivuliasta, nukun 10t yössä ja 1-2* 2t päiväunet, olen noin 3/4 osan ajasta jossain infektiossa johon liittyy voinnin laskua ja kuumeilua. Jos keksit työn, jota voi tehdä vain silloin kun vointi on ihan ok, niin saa vinkata :)
Kerrohan koulutuksesi, niin vinkataan!
En halua kertoa tarkemmin, mutta alunperin luonnontieteellinen ala. En pystynyt tekemään labrahommia ym, kun jalat saattoi lähteä alta milloin vaan. Myöhemmin liiketalous. Näitä töitä tein jonkun verran, mutta en kyennyt pysymään hereillä 8t työpäivän verran. Potkut oli lähellä, kun istahdin vaikka wc-pöntölle ja nukahdin sinne pariksi tunniksi useamman kerran. Eli jotain osa-aikaista sen pitäisi olla, niin että voi nukkua keskellä päivää ja jatkaa hommia unien jälkeen. Joku kirjanpito tms olisi ihan mielekästä, kunhan saisi tehdä omaan väsyneeseen tahtiin.
Kirjanpito ei ainakaan sovellu sinulle, koska siinä pitää olla niin tarkka ja usein työt keskittyvät tiettyihin ajankohtiin, jolloin on kiire ja ruuhkaa paljon. Väsymys johtaa virheisiin ja virheet voivat johtaa useimpien tuhansien jos ei isompien summien menettämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.
Eikös noilla ole aika moniakin aloja, joita pystyisit tekemään. Jo pelkästään kaupan kassa onnistuu noilla?
Kas kun ei kirurgi 😂. Ei täältä kannata mitään apuja pyytää, pystyn hädin tuskin pakkaamaan omat ostokset kauppakassiin, isommat ostokset toki jätän tervekätisille perheenjäsenille.
Pystyt kyllä kuitenkin päivystämään vauva-palstalla ja kirjoittamaan, mikä on usein paljon haitallisempaa ranteille, kuin tavaroiden vetäminen viivan läpi hihnalla. Jokin tässä nyt ei oikein täsmää.
Entäpä sitten sihteerin homma? Olet jo kuitenkin näyttänyt, että kykenet kirjoittamaan
En ole vuosiin käyttänyt tietokonetta. Naputtelen nämä viestit puhelimella yhdellä sormella. Sihteerien ja toimistotyöntekijöiden täytyy kuulemma pystyä kirjoittamaan tietokoneella. Täällä ei näköjään kukaan oikeasti viitsi auttaa mikä nyt oli jo täysin arvattivissa. Joten tämä keskustelu oli tässä omalta osaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lausunnon sanamuodolla on merkitystä. Kannattaa hakea lääkärinlausunto useammalta lääkäriltä.
Mihinkään fiilispohjaiseen sanamuotoon ei kannata mennä.
"Tuntuu siltä, että, saattaa olla, saattaisi olla, toisinaan, voi olla, voisi olla"...
Onko lausunnossa mainittu, että aloittaja on liikuntakyvytön ja avustettava potilas?
Jos ei niin miksi jos hän on liikuntakyvytön avustettava potilas oikeasti. Siihen ei riitä, että potilas itse tuntee sellainen olevansa vaan sen pitää olla kliinisesti myös todettu lääkärin toimesta.
Onko aloittajan näkökulma sairauteensa ja toimintakykyynsä sama kuin lääkärien?
Ovatko lääkärit samaa mieltä kuin aloittajakin? Allekirjoittavatko lääkärit saman kuin aloittajakin.
Tämä on tärkeää, ei se mikä on sydämessä oikein tai mikä on aloittajan tunne asiassa tai miten näin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä diagnooseilla eläkettä ei myönnetä, mutta avustaja myönnetään? Samoin kiinnostaa koulutuksesi?
Suomessa voi avustettava sänkypotilas olla työeläkelaitokset silmin työkykyinen. Aivan absurdia. Itse olen kuntoutustuella ja hirvittävän stressaantunut. Kaikki huolet poistuisivat pysyvän eläkkeen myötä. Olen 45v.
https://lehti.tyottomat.fi/tyokyvyton-tyonhakija-kenen-ongelma/
Näin. Itselläni vammaisen apuvälineet, invapysäköintimerkki, laajoissa tutkimuksissa ei ole löytynyt alaa jolle voisin uudelleenkouluttautua, ei myöskään ole löytynyt työtä jota kykenisin tekemään. Sainko eläkkeen? En, lääkärinlaunnoista ja muista lausunnoista huolimatta minut katsotaan työkykyiseksi.
No sit sä olet työkykyinen
En ole eikä sinun väninäsi sitä muuta. Toivotaan, että saat minun ja muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien vaivat. Sen lisäksi että vaikutat jo nyt mielenterveyspotilaalta.
Kukahan on mielenterveyspotilas, kun vänkää vastaan prosessia? Jos lääkärin lausunto on virheellinen, riitauta se. Niin kauan, kun sä olet systeemissä työkykyinen, sä sitä paperilla olet. Sen toivominen, että muut joutuisivat tilanteeseesi, on vain ja ainoastaan lapsellista ja katkeraa ulinaa.
Suosittelen sinulle kirjaa "Lottovoittajien pöydässä". Mene vaikka kirjastosta lainaamaan ja jätä tämä ketju. Sinulla kun ei ole mitään kosketuspintaa koko aiheeseen niin en ymmärrä miksi roikut tässä ketjussa. Ja voit myös lukea jo aiemmin laitetun linkin, tuskin edes avasit saati luit.
https://lehti.tyottomat.fi/tyokyvyton-tyonhakija-kenen-ongelma/Minulla todellakin on kosketuspintaa asiaan. Lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkkeeseen. Juuri siksi muistutan siitä, että kyse ei ole omasta subjektiivisesta kokemuksesta tai Kelan päätöksistä vaan strukturoidusta prosessista.
Jos näin on, niin kerro miltä tuntuu hylätä eläkehakemus, vaikka tietää, ettei hakija TODELLISUUDESSA kykene töihin, senhän lääkärinlausunnon ja lukuisat liitteet jo kertovat. Tietää, että tällä päätöksellä ihminen sysätään pahimmillaan t a p pamaan itsenä? Miltä tämä tuntuu? Älä vetoa vastatessasi mihinkään lakiin tai vastaavaan, vaan kerro miltä tämä tuntuu sydämessäsi ja sielussasi?
En mä kirjoita lausuntoon, että kykenee töihin, jos mun mielestä ei kykene. Jos mun lausunnosta huolimatta joku muu lausuu toisin, ei se ole mun sydämelläni. Silloin tehdään enemmän, selvitetään enemmän ja tehdään tarkempi ja spesifimpi lausunto. Jos taas itsekin pidän henkilöä työkykyisenä ja kriteerit eläkkeeseen ei täyty, en mä lausuntoon valehtele vain siksi, että koen sympatiaa.
Kirjoitit: Lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkkeeseen. Et kirjoittanut, lausunnoillani on merkitystä ihmisen eläkeHAKEMUKSEEN. Nämähän ovat kaksi eri asiaa.
Eivät ole. Lausunto työkyvyttömyydestä menee usein läpi ihan ilman Kelan oman asiantuntijalääkärin lausuntoa, ihan hyväksynnällä.
Eli kuka eläkehakemuksen sitten hyväksyy tällöin? Toimistosihteeri, sairaanhoitaja, sosiononi? Ellei edes mene lääkärin nähtäväksi?
Edelleen Kelan tai työeläkeyhtiön lääkäri ja etuuskäsittelijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee ilman kuntoutustukivaihettakin, jos tilanne on ilmiselvä eli esim. tapaturmainen, raju vammautuminen tai nelirasjahalvaus aivoverenvuodon seurauksena.
- Työkyvyttömyyden toteamisessa otetaan huomioon koulutus ja ammatti. Jos työkykyä ei ole nykyiseen ammattiin, mietitään uuteen ammattiin kouluttautumista ammatillisena kuntoutuksena (maksetaan tukea koko opiskeluajan), jos opiskeluedellytyksiä on eikä henkilö ole liian vanha palatakseen työelämään uudessa ammatissa.
- Yksi sairaus, joka vie pysyvästi työkyvyn, riittää. Diagnoosien keräily ei kannata, sillä esimerkiksi LS-rangan kipu tai keskivaikea masennus katsotaan sairauksiksi, joista yleensä toivutaan.
- Päihdeongelma huonontaa työkyvyttömyyseläkkeen saamisen todennäköisyyttä, koska se sotkee diagnostista arviointia, heikentää työmotivaatiota ja siitä voi päästä eroon.
- Krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia ovat esimerkkejä oireilusta, jota on vaikea todentaa eli diagnoosin varmuus jää epäselväksi. Siksi k.o. diagnoosit ovat vakuutuslääkärille usein ns. punainen vaate.
- Vakuutuslääkärit saavat hakijasta paljon muutakin tietoa kuin hänen hakemuksensa ja hoitavan lääkärin lausunnon. Jos esimerkiksi lääkärin lausunnossa kerrotaan, että käytössä on ollut koko ajan mielialalääkitys riittävällä annoksella, mutta apteekista tullut tieto kertoo, että reseptejä ei ole lunastettu, on tällä seikalla merkitystä.
- Jos hakija on ollut säännöllisessä hoitosuhteessa, on käytetty asianmukaisia hoitokeinoja riittävän pitkään, on kokeiltu erilaisia kuntoutustoimia (esim. fysioterapiaa, psykoterapiaa, Kelan kuntoutuskursseja, työkykyselvityksiä, työkokeiluja) huonolla menestyksellä, eikä työkyky ole palannut, voidaan katsoa, että työkykyä ei enää pysyvästi ole ja silloin työkyvyttömyyseläke myönnetään. Tuollainen päätös saattaa olla yhteiskunnalle hyvin kallis, jos hakija on vielä nuori. Siksi on ihan perusteltua, että prosessi on tarkka ja vaativa.Mulla alkoi juuri ammatillisen kuntoutuksen selvittely. Asiantuntija arvioi että tarvitsen täysin uuden koulutuksen, minulla on jo 2 ammattia. Ikävä kyllä olen muiden hakijoiden kanssa samalla viivalla hakuvaiheessa ja ala jota pystyisin tekemään työkseni tulevaisuudessa on niin suosittu että menee todennäköisesti vuosia ennen kuin pääsisin edes sisään jos edes koskaan pääsisin. Koulutus suosii nuoria ensikertalaisia. Aikuisen on todella vaikeaa päästä opiskelemaan tällaista suosittua alaa. Todella harmi koska tuota työtä pystyisin fyysisesti tekemään ja työllistyisinkin erittäin todennäköisesti jos valmistuisin. On hirveää että on vamma joka rajaa lähes kaikki työt pois.
On varmasti muitakin ammatteja, joita pystyisit tekemään. Ei aina tarvitse miettiä sitä kaikista suosituinta.
Sepä siinä juuri onkin kun ei oikein ole, asiantuntijankin on erittäin haastavaa keksiä työ jota a) pystyisin tekemään ja b) työllistää. Koska sen ammatin täytyy myös työllistää minut. Tottahan toki voisin opiskella vaikka runonlausuntaa mutta asiantuntijan mukaan tämmöisissä ei ole mitään järkeä kun ne eivät työllistä ja sitten roikun loppuikäni kortistossa. Erittäin haastavaa, onneksi myös asiantuntijalle, itse kun olen jo vuosia miettinyt pääni puhki mitä ihmettä voisin tehdä.
Mitkä ovat rajoitteesi?
En ole se kenelle tämän kysymyksen osoitit, mutta kysyn sinulta, mitä teet tiedolla? Mikä on pätevyytesi käsitellä ja analysoida tätä tietoa? Ai niin, uteliaisuus ja ilkeämielisyys.
Nykyään auttaminen on ilkeämielisyyttä?
En ala kaikkia rajoitteita tänne nettiin luettelemaan. Minulla on paniikkihäiriö pitkän koulukiusaamisen seurauksena. Siitä huolimatta löysin ammatin mitä pystyin tekemään ja kouluttautumaan uudelleen erittäin hyvin työllistävälle alalle kun se ensimmäinen ammattini ei enää työllistänyt. Tällä hetkellä suurin rajoite on käteni. Olin tapaturmassa ja loukkaannuin pahasti, leikattiin tuntikausia. Olen muuten toipunut ihan ok mutta käteni ovat mennyttä, pystyn niillä tekemään hyvin vähän. Oikea käsi on huomattavasti pahempi. Pienikin liike on kivulias. Keksisin vaikka mitä töitä jos mulla olis ongelma vaikka jalassa koska se jättäisi toimistotyöt ja sellaisen saisin heti. Ja tosiaan sen ammatin olisi myös työllistettävä, tällaisessa kunnossa en voi opiskella jotain kivaa ammattia jolla ei ole hyvää työllisyystilannetta.
Eikös noilla ole aika moniakin aloja, joita pystyisit tekemään. Jo pelkästään kaupan kassa onnistuu noilla?
Kas kun ei kirurgi 😂. Ei täältä kannata mitään apuja pyytää, pystyn hädin tuskin pakkaamaan omat ostokset kauppakassiin, isommat ostokset toki jätän tervekätisille perheenjäsenille.
Pystyt kyllä kuitenkin päivystämään vauva-palstalla ja kirjoittamaan, mikä on usein paljon haitallisempaa ranteille, kuin tavaroiden vetäminen viivan läpi hihnalla. Jokin tässä nyt ei oikein täsmää.
Entäpä sitten sihteerin homma? Olet jo kuitenkin näyttänyt, että kykenet kirjoittamaan
En ole vuosiin käyttänyt tietokonetta. Naputtelen nämä viestit puhelimella yhdellä sormella. Sihteerien ja toimistotyöntekijöiden täytyy kuulemma pystyä kirjoittamaan tietokoneella. Täällä ei näköjään kukaan oikeasti viitsi auttaa mikä nyt oli jo täysin arvattivissa. Joten tämä keskustelu oli tässä omalta osaltani.
Tuolla asenteella sinua ei voi kukaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Lausunnon sanamuodolla on merkitystä. Kannattaa hakea lääkärinlausunto useammalta lääkäriltä.
Mihinkään fiilispohjaiseen sanamuotoon ei kannata mennä.
"Tuntuu siltä, että, saattaa olla, saattaisi olla, toisinaan, voi olla, voisi olla"...
Onko lausunnossa mainittu, että aloittaja on liikuntakyvytön ja avustettava potilas?
Jos ei niin miksi jos hän on liikuntakyvytön avustettava potilas oikeasti. Siihen ei riitä, että potilas itse tuntee sellainen olevansa vaan sen pitää olla kliinisesti myös todettu lääkärin toimesta.Onko aloittajan näkökulma sairauteensa ja toimintakykyynsä sama kuin lääkärien?
Ovatko lääkärit samaa mieltä kuin aloittajakin? Allekirjoittavatko lääkärit saman kuin aloittajakin.
Tämä on tärkeää, ei se mikä on sydämessä oikein tai mikä on aloittajan tunne asiassa tai miten näin voi olla.
Kannattaisiko vaivautua lukemaan koko ketju ennen kuin tulee vastailemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnon sanamuodolla on merkitystä. Kannattaa hakea lääkärinlausunto useammalta lääkäriltä.
Mihinkään fiilispohjaiseen sanamuotoon ei kannata mennä.
"Tuntuu siltä, että, saattaa olla, saattaisi olla, toisinaan, voi olla, voisi olla"...
Onko lausunnossa mainittu, että aloittaja on liikuntakyvytön ja avustettava potilas?
Jos ei niin miksi jos hän on liikuntakyvytön avustettava potilas oikeasti. Siihen ei riitä, että potilas itse tuntee sellainen olevansa vaan sen pitää olla kliinisesti myös todettu lääkärin toimesta.Onko aloittajan näkökulma sairauteensa ja toimintakykyynsä sama kuin lääkärien?
Ovatko lääkärit samaa mieltä kuin aloittajakin? Allekirjoittavatko lääkärit saman kuin aloittajakin.
Tämä on tärkeää, ei se mikä on sydämessä oikein tai mikä on aloittajan tunne asiassa tai miten näin voi olla.Kannattaisiko vaivautua lukemaan koko ketju ennen kuin tulee vastailemaan?
eri, mutta ei kukaan jaksa lukea 15 sivua ennen kuin lähtee vastaamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lausunnon sanamuodolla on merkitystä. Kannattaa hakea lääkärinlausunto useammalta lääkäriltä.
Mihinkään fiilispohjaiseen sanamuotoon ei kannata mennä.
"Tuntuu siltä, että, saattaa olla, saattaisi olla, toisinaan, voi olla, voisi olla"...
Onko lausunnossa mainittu, että aloittaja on liikuntakyvytön ja avustettava potilas?
Jos ei niin miksi jos hän on liikuntakyvytön avustettava potilas oikeasti. Siihen ei riitä, että potilas itse tuntee sellainen olevansa vaan sen pitää olla kliinisesti myös todettu lääkärin toimesta.Onko aloittajan näkökulma sairauteensa ja toimintakykyynsä sama kuin lääkärien?
Ovatko lääkärit samaa mieltä kuin aloittajakin? Allekirjoittavatko lääkärit saman kuin aloittajakin.
Tämä on tärkeää, ei se mikä on sydämessä oikein tai mikä on aloittajan tunne asiassa tai miten näin voi olla.Kannattaisiko vaivautua lukemaan koko ketju ennen kuin tulee vastailemaan?
Mikä tuossa sai sut ajattelemaan ettei ollut lukenut?
-eri
kannattaa tarkistaa lausunto,siinä pitää lukea selkeesti esim.kävelykyvyn puute,ei pysty käveleen, pyörätuolia käyttää ym tosi yksityiskohtaisesti tai esim.ei pysty käyttään käsiä tai sormia. oon huomannu et usein tosi huonoja lausuntoja lääkäreillä.puuttuu tärkeätkin asiat. kun menet lääkäriin, listaa kaikki ongelmat ja vaikeudet esim.et pysty pukemaan vaatteita ilman henkiökohtaista avustajaa.joku lausekkin voi olla tärkeä sairauden oireen kuvauksessa.tunnen reumaatikon joka pääsee kohta eläkkeelle koska sormet ei toimi enää,näkyvä rujous käsissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jonkun diagnoosit meille kuuluu. Henkilö halusi tuoda esiin turhautumisen Kelaan.
Moni muukin voi siihen sanoa: aamen.
No ei siihen hovin moni muu ole turhautunut!
Esim:
Vuonna 2018 julkisella sektorilla myönnettiin työkyvyttömyyseläke 76 prosentille hakijoista. Hylkäävän päätöksen työkyvyttömyyseläkehakemukseensa sai siis alle neljännes, noin 24 prosenttia hakijoista.
Tämä!
"Fakta on, että ylivoimaisesti suurin osa työkyvyttömyyseläkehakemuksista päätyy myönteiseen päätökseen."
Tämä on tilastoharha sen vuoksi, että tässä käsitellään työstä tk-eläkkeelle päässeitä, ei työttömiä. Työttömien tk-eläkehakemuksista hylätään 90 %. Työttömissä on hyvin paljon täysin työkyvyttömiä, mutta eläke hylätään, koska voidaan.
Kyllä mutta kyllä työtömätkin saa eläkkeitä.
Tässä yksi, diagnoosina traumat (ei sen kummempaa eikä sen enempää kuin yksi sairaus)
Onneksi olkoon, kuulut siihen 10 % joukkoon. Itsellä mm. traumat, eikä työnteosta todistetusti tule mitään. eläkettä? Ehei. Ei myönnetty.
Sulla on huono hakemus, huono lääkäri, huono lausunto tai sun kuvaus sairaudesta vs. lääkärin diagnoosi ovat ristiriidassa jne.
Sinä se jaksat puolustaa läpimätää ja korruptoitunutta vakuutuslääkäri järjestelmää.
Totta kai mä puolustan kun suurin osa sen eläkkeen saa.
Kaikilleko se pitäisi myöntää, kaikille 5.5. miljoonalle suomalaiselle vai??
Laki määrittää kuka eläkkeen saa, valittakaa kansanedustajille.
Suurin osa ei todellakaan saa eläkettä. Lähes 100% pitkäaikaistyöttömistä on työkyvyttömiä. Miksi heitä ei päästetä eläkkeelle?
Pääsee jos työkyvytön ja suurin osa saa sen eläkkeen . Näin sanoo tilastot, mutta pitäkää päänne. Ei haitta minua kun itse tiedän faktat.
Ne on kaikki työkyvyttömiä
Ei ole jos ei saa eläkettä.
Sairaita voi olle mutta ei työKYVYTTÖMIÄ kaikkeen työhön.
Sairaus ja työKYVYTTÖMYYs ovat eri asioita.
Johan täällä joku väiti että pitkäaikaistyöttömätkin on kaikki työkyvyttömiä, ovatko edes sairaita saatika työkyvyttömiä!
Laki ei määritä kuka on työkyvytön vaan lääketiede.
Jos lääkärin mielestä on työkyvytön niin sitten on. Siihen ei millään vakuutuslääkäri huijarilla ole mitään sanomista.
Kyllä se määrittää. Ettehän te tiedä esdes perusteita koko keskustelulle!
---
Vaikka hoitava lääkäri olisi puoltanut työkyvyttömyyseläkettä, noin joka kolmas hakemus hylätään. Syy on Haukipuron mukaan se, että vakuutuslääkärit katsovat asiaa laajemmasta näkökulmasta kuin hoitavat lääkärit. Hoitaville lääkäreille ei Haukipuron mukaan ole aina selvää, mitä työkyvyttömyydellä tarkoitetaan.
– Työkyvyttömyys on käsitteenä juridinen, ei lääketieteellinen. Se on lakien tulkitsemista ja sen arvioimista, vastaako potilaan tilanne lain mukaista työkyvyttömyyden määritelmää. Jotta työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, juridisten kriteereiden tulee täyttyä.
Vakuutuslääkäri ei siis tutki potilasta, vaan laajempaa näyttöä, jonka perusteella henkilön työkykyä arvioidaan.
Siitähän vakuutuslääkäreitä juuri kritisoidaan. He eivät tapaa potilaita vaan tekevät päätöksensä papereiden perusteella. Haukipuron mukaan on "klassinen keskustelunaihe", onko tuki- ja eläkepäätösten tekeminen pelkkien papereiden perusteella oikein. Suomen eduskunta on joka tapauksessa katsonut, että niin on hyvä.
Haukipuro kertoo myös, että monissa Keski-Euroopan maissa vakuutuslääkärit tapaavat potilaita kasvotusten.
– Siellä hylkäysasteet ovat itse asiassa Suomea korkeammat. Ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että hylkäykset vähenisivät.
Haukipuron mukaan ei myöskään pidä paikkaansa, että vakuutuslääkärit olisivat vieraantuneita potilaiden todellisuudesta. Suurin osa vakuutuslääkäreistä tekee myös kliinistä potilastyötä.
Laki ei todellakaan asioita määrää.
Lakiin voi kirjata mitä tahansa. Vaikka että sokea, kuuro ja neliraajahalvaantunut ei ole työkyvytön. Mutta lääketieteellisesti se kyllä on.
Kyllä ne laín mukaan on työkyvyttömiä.
Sokeakin saa suoraan jo eläkkeen suoraan vaikka olisi töissä.
Te ette selkeästi tunne asiaa mutta kantaa kuitenkin otatte.
--
Sokean eläkkeenä ja sokkoeläkkeenä tunnettu eläke on varsinaiselta nimeltään kansaneläkelakien mukainen työkyvyttömyyseläke, lain 12 pykälän 4 momentin mukainen eläke. Jatkossa tekstissä käytetään muotoa KEL 12.4. eläke.
Tämä työkyvyttömyyseläke ei nimestään huolimatta vaadi saajaltaan työkyvyttömyyttä, vaan myönnetään sokeuden tai liikuntakyvyttömyyden perusteella. "Pysyvästi sokeita, liikuntakyvyttömiä ja kansaneläkelain tarkoittamassa mielessä pysyvästi avuttomia henkilöitä pidetään aina työkyvyttöminä, vaikka he olisivat työssä ja elättäisivät sillä itsensä. (KEL 568/2007 12 § 4 mom.)."
Sä pystyt kuitenkin kirjoittamaan nettiin joten vois kuvitella että osa-aikaisesti tehty etätyö näyttöpäätteellä ei ois mahdoton trasti?
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni tässä ketjussa kirjoittaa sairaseläkkeestä. Suomessa ei ole mitään sairaseläkettä, työkyvyttömyyseläke on kylläkin. Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä sairauden vuoksi vaan työkyvyttömyyden vuoksi. Jos eläkettä myönnettäisiin sairauden takia kuka tässä enää töissä kävisi ja veroja maksaisi.
Höpöhöpö.
Työkyvyttömyyseläkkeestä käytetään puhekielessä myös sanoja sairauseläke ja sairaseläke.
https://www.tyoelake.fi/elakkeet-eri-elamantilanteissa/tyokyvyttomyysel…
En muista oliko ap vai joku muu, mutta täällä kirjoiteltiin siitä, että voisi mennä kouluttautumaan, mutta "ammatti on suosittu ja vaikea päästä sisälle". Yleisemmin nuo ovat juuri luettelemani ammatit.