Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?

Minä koomaan perjantain ihan luvan kanssa. Haen jääkaapin täyteen ruokaa ja jotain valmista pe illalle ja helppoa ja nopeasti tehtävää lauantaille. Lapset kainaloon ja elokuvat pyörimään. Ajoissa nukkumaan ja lauantaina piiitkä ja hidas aamu. Puolen päivän aikoihin ruoka uuniin ja pyykit koneeseen. Lounaan jälkeen vielä shillailua ja iltapäivästä alkaa jo tehdä mieli ulos, pihatöihin tai kaupoilla ja kirjastossa käymään. Siinä sivussa menee toinenkin koneellinen pyykkiä. Minä laitan koneeseen, lapset ripustaa, mies viikkaa ja tuo paikoilleen kuivat. Siivoan inspiraation mukaan, viikolla tulee kuitenkin pidettyä perussiisteyttä yllä. Lauantai-iltakin rennosti, jotain helppoa ja hyvää ruokaa, sauna ja elokuva. Sunnuntaina taas hidas aamu, lämmitellään lauantailta jäänyttä lounasta. Lounaan jälkeen ulkoilemaan, uimaan, pihatöitä, metsään tms kivaa. Illalla taas isompi satsi ruokaa, josta riittää myös maanantaille.

Kyllähän se joka maanantai on samanlainen olo, että ei ole tarpeeksi levännyt, mutta eipä sille oikein enempää voi. Työ on raskasta ja monella tavalla kuluttavaa, mutta olisin vielä huonovointisempi jos vain makaisin enkä puuhaisi mitään lasten kanssa, ja lopulta kotikin räjähtäisi sellaiseksi ettei sieltä sängystä halua nousta.

En muista olenko joskus jo vastannut tähän. Mutta jälleen kerran tänä syksynä voin todeta, että en palaudu. Työni on asiantuntijatyötä, mutta mun ei tarvitse tuoda töitä kotiin. Lapsia on kaksi ja puoliso pysyvästi etätöissä kotona. Koemme kumpikin jatkuvan etätyön arkea kuormittavaksi ja siksi itse siirryinkin toimistolle heti kun se oli mahdollista. Silti se, että yksi huone on työhuoneena 247 (kaikki koneet , näytöt ja paperit valtaavat tilan) ja työt läsnä kotona, vaikka työpäivä olisi päättynytkin, on henkisesti kaiken muun arjen pyörityksen kanssa raskasta. Omassa työpaikassani on henkilöstöongelmia pitkältä ajalta. Tähän päälle meillä on todella huonosti nukahtava erityisherkkä esikoinen (7v) joka ramppaa jankuttamassa kaikki illat puoleen yöhön saakka, että koska vanhemmat menee nukkumaan. Hän saa melatoniinia mutta ei poista ramppaamista nukahtamisen jälkeen. Välillä tuntuu, että elämä on aivan helvettiä. Koti on sekaisin. Elämä on sekaisin.

Tästäkin näkee, että nykyään ihmiset on saakelin saamattomia. Ennen oli navettatyöt, kaikki kotityöt tehtiin käsin, vedet kannettiin sisään ja ulos.

Mä äm mät ulisee kun mitään ei jaksa, kun oikea muoto on mitään ei viitsi. Puhelin on vienyt kaiken ajan.

Naulan kantaan!

Ei ole todellakaan normaalia kuljettaa lapsia JOKA perjantai mummoloihin hoitoon! Siinä ei ole enää kyse kyläilyistä, vaan vanhempien mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Lapsiperheellä ei ole elämänhallinta kunnossa, jos lapset asuvat mummoloissa viikonloppuisin, talvilomalla, pääsiäisenä, kesälomalla, juhannuksena, syyslomalla ja joululomalla. Joillakin myös arkipäivisin.

Miksi nämä äidit ja isät eivät viitsi tehdä mitään omien lastensa kanssa? Kesällä pitää päästä terassille juomaan kaljaa. Talvella etelänmatkalle. Ja omia lapsia ei oteta mukaan edes perheen lomamatkoille. Surullista!

On surullista, että vanhat, monisairaat, raihnaiset ja väsyneet isovanhemmat ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille!

Aloittajalle neuvoisin työpaikan ja ammatin vaihtoa ja työmäärän keventämistä. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä (kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, siivoustyö, palvelualojen työt yms.) ja hoitoalalla henkinen ja fyysinen kuormitus on suurta. Työajat ovat usein erittäin epämukavat. Jos työstä ei palaudu vapaapäivinä ja lomilla, niin silloin vikaa on yleensä työssä ja työolosuhteissa, ei ihmisessä!

Kaupan alalla kuormitusta aiheuttavat epämukavat työajat, hektinen ja kova työtahti ja hankalat, uhkailevat ja epäasiallisesti käyttäytyvät asiakkaat. Hoitoalalla hoitajaa kuormittavat epämukavat työajat, raskas työ ja arvaamattomat, aggressiiviset ja väkivaltaiset asiakkaat ja potilaat. Muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdeongelmaiset ja huumeidenkäyttäjät ensiavussa ja päivystyksessä.

Onko aloittajan mahdollista tehdä kotona etätyötä? Voitko sopia lyhyemmästä työviikosta tai osa-aikaisesta työajasta? Onko Sinulla mahdollisuus vuorotella puolisosi kanssa työaikoja, jotta toinen vanhemmista olisi vuorotellen lasten kanssa kotona? Voitko hakea vuorotteluvapaalle?

Perheen ruokailut, ulkoilut ja unirytmi ensin kuntoon. Älylaitteille laitetaan aikarajoitus. Kello lähtee käyntiin, kun televisio, tallenteet, videot, tietokonepelit ja internet aukeavat lapsille ja aikuisille. Ruokaostokset tilataan kaupasta 1-2 kertaa viikossa kotiinkuljetuksella, niin kaupassa käyntiin ei kulu aikaa ja energiaa. Valmistatte ruokaa valmiiksi pakastimeen. Kodin siivous ja pyykinpesu tehdään yhdessä koko perheen kanssa.

Kirjaatte ylös ja karsitte kaikki perheenne turhat aikasyöpöt pois. Jätätte turhat kyläilyt yms. tekemättä ja vietätte yhteistä aikaa kotona ja lähiympäristössä ulkoillen ja liikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tytär kuskaa lapsiaan joka perjantai isovanhemmalle hoitoon??? Opettele laittamaan aikuiselle lapsellesi rajat! Seuraavana perjantaina lähdet hyvissä ajoin pois kotoa, suljet puhelimesi ja laitat kotisi ovet lukkoon. Tytär oppii, kun toistat tämän muutaman kerran.

Kun tytär soittelee ja viestittelee tarvitsevansa taas lastenhoitajaa viikonlopuksi, niin vastaat joka kerta EI KÄY! Ja tee vaikka lastensuojeluilmoituksen sosiaalitoimen päivystykseen, jos muu ei auta!

Kotiäitinä en jaksa ymmärtää uusavuttomia, uushaluttomia, laiskoja ja mukavuudenhaluisia pienten lasten ja koululaisten vanhempia, jotka hoidattavat lapsiaan jatkuvasti mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Lapsen äidillä ja isällä on elämänhallinta pahasti hukassa, jos lapset kuljetetaan viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla mummolaan ja sukulaisille hoitoon! Miksi nämä äidit ja isät eivät vietä vapaa-aikaansa omien lastensa kanssa???

Me emme pyydä sukulaisilta ja isovanhemmilta koskaan mitään apua lastenhoitoon tai kotitöihin. Me hoidamme omat lapsemme ihan itse ja teemme kaikki kotityömme ihan itse. Oma apu on paras apu! Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - EI suinkaan isovanhemmille!

Vierailija kirjoitti:

Tytär tuo lapset joka perjantai viikonloppu hoitoon joten en palaudu ikinä t. Mummu 52 v

Surullista jos teillä isovanhemmat eivät halua viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Tuollahan ne omia vanhempiaan hyväksikäyttävät perustelevat toimintaansa, kun lapsenlapset viedään jatkuvasti hoidettavaksi mummolaan. Melko läpinäkyvää.

Entisestä työstä en palautunut, vaikka ei ollut niitä lapsiakaan vielä.. Nyt on työ, joka ei henkisesti kuormita ja työajat ovat säännölliset, niin ihan hyvin palaudun. Minulla on harrastus, jonka tapahtumissa menee välillä melkein koko viikonloppu, niiden viikonloppujen jälkeen olen ihan kuitti, mutta se on oma valinta :)

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin näkee, että nykyään ihmiset on saakelin saamattomia. Ennen oli navettatyöt, kaikki kotityöt tehtiin käsin, vedet kannettiin sisään ja ulos.

Mä äm mät ulisee kun mitään ei jaksa, kun oikea muoto on mitään ei viitsi. Puhelin on vienyt kaiken ajan.

Maalaistalossa kasvaneena siinä elämäntyylissä oli vikana että lapsille ei jäänyt aikaa.  Vaikka ei varmaan jää nytkään jos muut asiat vie aikaa. Voihan se puhelinkin viedä aikaa.  Mikään ei ole oikein hyvä. Maalaistalossa elämä on raatamista.  Onneksi nykyajan keksinnöt ovat tuoneet helpotusta myös maalaistaloihin. 

Itsellä lisäsi voimavaroja kodin raivaus. Eli kasat, kamat, vaatteet hallintaan. Tavaroille on paikkansa. Olen ollut kauhea hamsteri ja samalla ihannoin jotakin 1950- luvun simppeliä tyyliä jolloin tavaroita oli sen mitä tarvitsi ja mihin oli varaa. Välttämätön siis. Kamoista pidettiin myös huolta.

Itse siivoushan : imurointi, mopoaaminen, pölyt ja vessa/kylppäri ei vie paljon aikaa kun tavaraa ei ole liikaa.

Rauhoitun siisteydessä. Perjantai-iltaisin ei enää ahdista tavaravuoret ja pyykkikasat.

Pe on meilläkin helpon ruuan päivä. Pakastepizzaa tmv. La ja su ruokia niin iso satsi että la ruokaa syödään ma ja su ruokaa ti-iltana.

Lapset kotitöitä tekemään pienestä saakka!

Moni tuntuu tekevän asiantuntijatyötä, mitä se käytännössä on. Ihmisten pitäisi vaan mennä ulos raittiiseen ilmaan, hienossa syysillassa mieli lepää.

Lisään vielä tuon jo mainitun eli voimia vie todellakin joku pe-iltapv illan markettireissu! Aivan kauheaa. En ole käynyt lapsettomana enkä perheen kanssa koskaan pe ruokakaupassa ruuhka-aikaan. En tajua sitä loppuviikon rituaalia jota monet harrastaa työviikon päätteeksi, raahaten nälkäiset ja väsyneet lapset mukaan huutamaan.

Jääkaappiin ja kaappeihin ja pakkaseen voi ostaa ruokaa muinakin aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä lisäsi voimavaroja kodin raivaus. Eli kasat, kamat, vaatteet hallintaan. Tavaroille on paikkansa. Olen ollut kauhea hamsteri ja samalla ihannoin jotakin 1950- luvun simppeliä tyyliä jolloin tavaroita oli sen mitä tarvitsi ja mihin oli varaa. Välttämätön siis. Kamoista pidettiin myös huolta.

Itse siivoushan : imurointi, mopoaaminen, pölyt ja vessa/kylppäri ei vie paljon aikaa kun tavaraa ei ole liikaa.

Rauhoitun siisteydessä. Perjantai-iltaisin ei enää ahdista tavaravuoret ja pyykkikasat.

Pe on meilläkin helpon ruuan päivä. Pakastepizzaa tmv. La ja su ruokia niin iso satsi että la ruokaa syödään ma ja su ruokaa ti-iltana.

Lapset kotitöitä tekemään pienestä saakka!

Miten tässä pääsisi palautumaan kun viikonlopun työleiri tuntuu uuvuttavammalta kuin itse työpäivät. Ihmettelin nuorempana miten jotkut kokivat että työpäivät ovat kuin lomailua lapsiperhearjesta. Nyt se on käynyt varsin hyvin selville, valitettavasti.

Ja myönnän suoraan, olisi tämän elämän voinut vallan hyvin vähän eri tavallakin viettää. 😑

Te jotka olette uupuneita, niin eikö teidän miehet osallistu kotitöihin ja lasten hoitoon/kuskaamisiin/ruokkimisiin ym.?

Kai siinä uupuukin, jos kotona on mieslapsi joka ei tee mitään muuta kuin omia juttujaan.

Pitää muistaa, että eri työt kuormittavat ihan eri tavalla. Ymmärrän ap:tä, sillä olin eräästä työstä aina tosi kuormittunut jo ennen lapsia niin, että tosiaan vasta sunnuntaina jaksoin jotain tehdä. Kun lapset ovat pieniä, sekin kuormittaa tosi paljon. Nyt teinini ovat yläkoulussa, oma työni on melko leppoista ja jaksan liikkua, tehdä kotitöitä ja harrastaa taas. Tämän ikäiset lapset ovat todella helppoja ja itsenäisiä. Toki tähän varmasti on eriäviäkin mielipiteitä, jos on haastava murrosikävaihe päällä. Harrastuksiin viemistä ja tuomista kyllä riittää lähes joka päivälle, koska bussikyyti tai muutoin itsekseen meno olisi liian hankalaa.

Aiemmin viikonloput olivat uuvuttavia, eron jälkeen palauttavia. Oma koti ja omat rutiinit. Kaaoksen tilalle tuli suunnitelmallisuutta, iloa ja keveyttä. Vanhemmuuskin paljon rennompaa. Kotitöiden lomassa liikun, ulkoilen, näen ystäviä, nautin elämästä. Asiaa auttaa myös se, ettei kellään ole suoritusharrastuksia, joissa pitäisi notkua 5x/vko.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin näkee, että nykyään ihmiset on saakelin saamattomia. Ennen oli navettatyöt, kaikki kotityöt tehtiin käsin, vedet kannettiin sisään ja ulos.

Mä äm mät ulisee kun mitään ei jaksa, kun oikea muoto on mitään ei viitsi. Puhelin on vienyt kaiken ajan.

On niitä navettatöitä vieläkin. Itse olen maatalouslomittaja. Herään ennen viittä, lähden töihin, teen töitä 4h, ajan kotiin, omaa elämää muutama tunti, ajan töihin, teen töitä 3-4 tuntia, ajan kotiin, perhe-elämää, nukkumaan, aamulla taas ylös... työssäkäynti matkoineen vie valtaosan päivästä. Oikein mitään ei voi harrastaa, ainakaan mitään sellaista, mikä on aina tiettynä päivänä tiettyyn aikaan, koska työpäivät on miten sattuu.

Työ ei todellakaan ole mitään helppoa, edelleen on niitä pieniä vanhanaikaisia tiloja, joissa tehdään paljon ruumiillista työtä. Kuten talikoidaan, lapioidaan, kanniskellaan vesiä/maitoja/lypsykoneita/rehusäkkejä/purupaaleja, annetaan poikima-apua, "painitaan" vasikoiden kanssa, lääkitään useampi satakiloisia eläimiä..

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin viikonloput olivat uuvuttavia, eron jälkeen palauttavia. Oma koti ja omat rutiinit. Kaaoksen tilalle tuli suunnitelmallisuutta, iloa ja keveyttä. Vanhemmuuskin paljon rennompaa. Kotitöiden lomassa liikun, ulkoilen, näen ystäviä, nautin elämästä. Asiaa auttaa myös se, ettei kellään ole suoritusharrastuksia, joissa pitäisi notkua 5x/vko.

Hienoa! :)

Tässä taas esimerkki naisesta, jolla arki kevyempää ja iloisempaa eron jälkeen.

Älkää naiset kituuttako huonoissa liitoissa huonojen miesten kanssa. Onhan siitä tutkimuksiakin, että eron jälkeen naisen taakka kevenee ja onnellisuus lisääntyy.

Äidilleni kävi jopa niin, että taloudellinen tilanne parani, kun erosi peliongelmaisesta isästäni.

Vierailija kirjoitti:

Moni tuntuu tekevän asiantuntijatyötä, mitä se käytännössä on. Ihmisten pitäisi vaan mennä ulos raittiiseen ilmaan, hienossa syysillassa mieli lepää.

Asiantuntijatyö viittaa sellaiseen työhön, joka edellyttää korkeaa koulutusta ja yleensä erikoistumista johonkin prosessiin tai substanssiin, joskus molempiin. Keskeistä on työn perustuminen ajattelemiseen ja abstraktien asioiden ratkaisemiseen. Vastakohtana voi ajatella olevan suorittava työ, jossa tuotokset ja tulokset ovat konkreettisempia: esim. rakennusmies, kaupan kassa, siivooja. Itse teen asiantuntijatyötä valtiolla, pääosassa lainvalmistelua.

Tuohon viimeiseen ulos menemiseen: kaikki eivät nauti eivätkä virkisty ulkoilusta. Joillekin se on jopa pakkopullaa. Jos energiat on jo muutenkin alhaalla, niin missään nimessä ei kannata tehdä jotain sellaista, mikä on itselle vastenmielistä. Minulle esimerkiksi metsäretki olisi vihoviimeinen rentoutuskeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, mutta viikonloppuni ovat hyvin samanlaisia kuin aloittajalla. Olen suht terve ja normaalipainoinen 59- vuotias nainen. Kaikki vapaa-aika menee työstä toipumiseen. Olen kirjastonhoitaja. Ilman eläkeläismiestäni ei kotihommat sujuisi. Vuorotyö ja yksintyöskentely vie mehut. Vaihto iltavuorosta aamuun on murhaa.

Mikä ihmeen vuorotyö? Eihän ne kirjastonhoitajat ole töissä edes aamuvarhaisella saati myöhään illalla. Et tiedä oikeasta vuorotyöstä mitään

Vuorotyötä se on 2-vuorotyökin. Jotkin kirjastot ovat auki hyvinkin myöhään, esim. Oodi klo 8-22 ja viikonlippunakin klo 20, eli hyvin ehtii vuorokausirytmi tuossakin häiriintyä.

Samaa mieltä!

Perhe pitää laittaa etusijalle. Asiat arvojärjestykseen ja heti!

Huono työpaikka ja kurjat työolosuhteet uuvuttavat, väsyttävät ja pilaavat elämän. Jos työnteko uuvuttaa, niin työuupumus näkyy kotona. Asiaan auttaa työpaikan vaihto tai mahdollisesti jopa ammatin vaihto.

Hoitovastuu ja kasvatusvastuu lapsista kuuluu lapsen äidille ja isälle - EI isovanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Naulan kantaan!

Ei ole todellakaan normaalia kuljettaa lapsia JOKA perjantai mummoloihin hoitoon! Siinä ei ole enää kyse kyläilyistä, vaan vanhempien mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Lapsiperheellä ei ole elämänhallinta kunnossa, jos lapset asuvat mummoloissa viikonloppuisin, talvilomalla, pääsiäisenä, kesälomalla, juhannuksena, syyslomalla ja joululomalla. Joillakin myös arkipäivisin.

Miksi nämä äidit ja isät eivät viitsi tehdä mitään omien lastensa kanssa? Kesällä pitää päästä terassille juomaan kaljaa. Talvella etelänmatkalle. Ja omia lapsia ei oteta mukaan edes perheen lomamatkoille. Surullista!

On surullista, että vanhat, monisairaat, raihnaiset ja väsyneet isovanhemmat ovat 24/7 ilmaisia lastenhoitajia näille uusavuttomille ja uushaluttomille vanhemmille!

Aloittajalle neuvoisin työpaikan ja ammatin vaihtoa ja työmäärän keventämistä. Esimerkiksi asiakaspalvelutehtävissä (kaupan ala, hotelli- ja ravintola-ala, siivoustyö, palvelualojen työt yms.) ja hoitoalalla henkinen ja fyysinen kuormitus on suurta. Työajat ovat usein erittäin epämukavat. Jos työstä ei palaudu vapaapäivinä ja lomilla, niin silloin vikaa on yleensä työssä ja työolosuhteissa, ei ihmisessä!

Kaupan alalla kuormitusta aiheuttavat epämukavat työajat, hektinen ja kova työtahti ja hankalat, uhkailevat ja epäasiallisesti käyttäytyvät asiakkaat. Hoitoalalla hoitajaa kuormittavat epämukavat työajat, raskas työ ja arvaamattomat, aggressiiviset ja väkivaltaiset asiakkaat ja potilaat. Muun muassa muistisairaat vanhukset, päihdeongelmaiset ja huumeidenkäyttäjät ensiavussa ja päivystyksessä.

Onko aloittajan mahdollista tehdä kotona etätyötä? Voitko sopia lyhyemmästä työviikosta tai osa-aikaisesta työajasta? Onko Sinulla mahdollisuus vuorotella puolisosi kanssa työaikoja, jotta toinen vanhemmista olisi vuorotellen lasten kanssa kotona? Voitko hakea vuorotteluvapaalle?

Perheen ruokailut, ulkoilut ja unirytmi ensin kuntoon. Älylaitteille laitetaan aikarajoitus. Kello lähtee käyntiin, kun televisio, tallenteet, videot, tietokonepelit ja internet aukeavat lapsille ja aikuisille. Ruokaostokset tilataan kaupasta 1-2 kertaa viikossa kotiinkuljetuksella, niin kaupassa käyntiin ei kulu aikaa ja energiaa. Valmistatte ruokaa valmiiksi pakastimeen. Kodin siivous ja pyykinpesu tehdään yhdessä koko perheen kanssa.

Kirjaatte ylös ja karsitte kaikki perheenne turhat aikasyöpöt pois. Jätätte turhat kyläilyt yms. tekemättä ja vietätte yhteistä aikaa kotona ja lähiympäristössä ulkoillen ja liikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tytär kuskaa lapsiaan joka perjantai isovanhemmalle hoitoon??? Opettele laittamaan aikuiselle lapsellesi rajat! Seuraavana perjantaina lähdet hyvissä ajoin pois kotoa, suljet puhelimesi ja laitat kotisi ovet lukkoon. Tytär oppii, kun toistat tämän muutaman kerran.

Kun tytär soittelee ja viestittelee tarvitsevansa taas lastenhoitajaa viikonlopuksi, niin vastaat joka kerta EI KÄY! Ja tee vaikka lastensuojeluilmoituksen sosiaalitoimen päivystykseen, jos muu ei auta!

Kotiäitinä en jaksa ymmärtää uusavuttomia, uushaluttomia, laiskoja ja mukavuudenhaluisia pienten lasten ja koululaisten vanhempia, jotka hoidattavat lapsiaan jatkuvasti mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Lapsen äidillä ja isällä on elämänhallinta pahasti hukassa, jos lapset kuljetetaan viikonloppuisin ja päivähoidon ja koulun lomilla mummolaan ja sukulaisille hoitoon! Miksi nämä äidit ja isät eivät vietä vapaa-aikaansa omien lastensa kanssa???

Me emme pyydä sukulaisilta ja isovanhemmilta koskaan mitään apua lastenhoitoon tai kotitöihin. Me hoidamme omat lapsemme ihan itse ja teemme kaikki kotityömme ihan itse. Oma apu on paras apu! Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu lapsen äidille ja isälle - EI suinkaan isovanhemmille!

Vierailija kirjoitti:

Tytär tuo lapset joka perjantai viikonloppu hoitoon joten en palaudu ikinä t. Mummu 52 v

Surullista jos teillä isovanhemmat eivät halua viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Tuollahan ne omia vanhempiaan hyväksikäyttävät perustelevat toimintaansa, kun lapsenlapset viedään jatkuvasti hoidettavaksi mummolaan. Melko läpinäkyvää.

Vierailija kirjoitti:

En muista olenko joskus jo vastannut tähän. Mutta jälleen kerran tänä syksynä voin todeta, että en palaudu. Työni on asiantuntijatyötä, mutta mun ei tarvitse tuoda töitä kotiin. Lapsia on kaksi ja puoliso pysyvästi etätöissä kotona. Koemme kumpikin jatkuvan etätyön arkea kuormittavaksi ja siksi itse siirryinkin toimistolle heti kun se oli mahdollista. Silti se, että yksi huone on työhuoneena 247 (kaikki koneet , näytöt ja paperit valtaavat tilan) ja työt läsnä kotona, vaikka työpäivä olisi päättynytkin, on henkisesti kaiken muun arjen pyörityksen kanssa raskasta. Omassa työpaikassani on henkilöstöongelmia pitkältä ajalta. Tähän päälle meillä on todella huonosti nukahtava erityisherkkä esikoinen (7v) joka ramppaa jankuttamassa kaikki illat puoleen yöhön saakka, että koska vanhemmat menee nukkumaan. Hän saa melatoniinia mutta ei poista ramppaamista nukahtamisen jälkeen. Välillä tuntuu, että elämä on aivan helvettiä. Koti on sekaisin. Elämä on sekaisin.

Näissä kaikissa asioissa yhdistävä tekijä olet sinä. Mitä voisit muuttaa asenteessasi ja odotuksissasi jotta asiat tuntuisivat helpommilta? Tiedän että sinua kiukuttaa lukea tämä. Mutta niin se vain on. Esikoinen ei ravaisi jankuttamassa jos menisitte ajoissa nukkumaan. Työt ei stressaisi jos vaihtaisitte työpaikkoja sellaisiin joita ei tuoda kotiin. Aina löytyy ratkaisuita. Paitsi hänelle joka tahtoo voida huonosti.

Minä palaudun, tuntuu että ne täs ketjussa jotka eivät palaudu ovatkin uupuneita tai masentuneita. Siihen pitää sitten erikseem hakea apua ja se lähtee lääkäristä ja työnantajan kanssa juttelemisesta.

Oma työ jää tietokoneen syövereihin kun laitan läppärin kiinni. Ollaan pienemmän kanssa pihalla, katsotaan ruuduista ohjelmia, lapsi leikkii ja minä neulon yms. Teen ruokaa aina niin että sitä on pakkasessa tai sit jotain puoli/valmista. Luen illalla kirjaa kun odottelen et pienin nukahtaa. Isomman lapsen suhteen ei tarvi vklp kuin ruokkia ja jutella, hän jo keksii omat menot. Tietysti on vielä puolisokin apuna.

Välillä mennään yksinään mökille yöksi ja toinen sillä aikaa hoitaa kotia.