Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Mun perjantai. Töistä kotiin. Välipalaa. Sitten ajattelin lukea hetken, mutta nukahdin kesken kaiken. En jaksanut nousta edes iltaruualle. Äsken raahauduin sohvalle telkkarin ääreen. Onneksi ei ole enää pieniä lapsia ja perheessä on toinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
No ei kyllä elämäntavat ole ok, jos nukut vapaapäivänä klo 13-14 asti. Elämäntapoihin kuuluu myös säännöllinen rytmi.
En todellakaan palautunut ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Sen jälkeenkin on ollut ajoittain heikkoa. Nyt kun lapset on 16 ja 18 huomaan edelleenkin kärsiväni jostain jälkiuupumuksesta. Jaksoin ne vuodet ilman romahduksia, joten voin olla vain tyytyväinen. Olin silti lähes kroonisesti puhki. Nyt tuntuu, että en kahta tuntia jaksa jotain sukulaisten lapsia vahtia ilman sellaista ahdistavaa tunnetta. Menee se ohi siihen mennessä kun mummoudun.
Olen väsynyt joka stnan päivän jälkeen ja yöpäivystyksen jälkeen menee kaksi päivää ennen kuin ajatus alkaa kulkea. Voi olla että on aika lopettaa työnteko tai neuvotella vapaata enemmän. Valitettavasti vaikuttaa siltä että monella muulla työtoverilla on samanlaisia ajatuksia. Se on tässä opittu että työn takia ei kannata sankariksi ryhtyä vaikka se nuorempana saattaa kiinnostaa.
Kommunisti on aina kommunisti, jotkut vaan tarvitsevat hieman enemmän näyttöä
niiden todellisesta luonnosta, toiset taas tietävät sen etukäteen.
Joka tapauksessa hyvä kun näytti todellisen luonteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn vaimoni kanssa perinteisti 8 -16 toimistotöissä.
Poika menee omatoimisesti fudistreeneihin ja tyttö soittaa klarinettia omassa huoneessaan.
Meillähän on kaikki illat ja viikonloput vapaata. Pitkät lomat tietysti. En nyt tiedä, mistä tässä pitäisi palautua? Meillä on omat aikaa vievät harrastukset ja järjestöhommat.
Skiditkin pärjäävät kahdestaan jos käymme teatterissa tai baarissa. Lämppäreitä valmiiksi ja lupa pelata konsolia/katsoa teeveetä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun oliskin aina viikonloput vapaat. Mulla 2-3 viikonloppua neljästä töitä. Tuntuu etten ikinä vapailla palaudu. Yritän aina kun mahdollista tehdä asioita etukäteen, että on liikkumavaraa aikatauluissa. Työpäiviä saattaa olla jopa 12 päivää peräkkäin, sitten päivä tai pari vapaata. Kotityörästejäkin kertyy kun usein ehtii tai jaksaa tehdä vain pakolliset. Nyt oli ihan luksusviikko, 6 vapaa päivää! Kolme päivää meni ihan tokkurassa, tänään siivosin. Huomenna on kauppapäivä ja pyykkiä, sunnuntaina kokkaan. Maanantaina alkaa 8 päivän työputki. Ahdistaa jo etukäteen.
Onko muualla kuin kaupan alalla tuollaisia ylipitkiä työputkia?
T. tietämätön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset vastapainoa työlle. Otat perjantai-iltoihin tavaksi vaikka mennä uimahalliin suoraan töistä, salille. Mikäli mahdotonta niin raittiiseen ilmaan rauhalliselle kävelylenkille. Onhan se niin ettei jaksa tai huvita mutta tekee kuitenkin ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattais kiinnittää huomiota elämäntapoihin. Lisäksi ajanhallintasi on ihan hakoteillä jos sinun tarvitsee kokata joka päivä. Ei ihme että "koomailet" jos et harrasta mitään, et nosta pehvaa ylös penkista ja lähde ulkoilemaan. Onpa kiva lapsuus lapsillekin, kun vanhempi ei jaksa mitään.
No kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei ihminen ole mikään kone. Elämäntavat on enemmän kuin ok. Työssäkäynti vie mehut. Ap
Sinun pitää vaihtaa työtä tai alkaa tekemään lyhyempää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo kyllä normaalilta kuulosta. Pikemminkin tulee mieleen, että lapsetkin on noin apaattisia koska ette tee mitään. Olen aika varma, että energiaa tulisi lisää jos vaan lähtisitte viikonloppuna tekemään jotain kivaa. Oikeasti surullista jos lastenkin viikonloput menee aina noin. Laittakaa edes yhteinen leffailta herkkuineen ym noin aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Käyn vaimoni kanssa perinteisti 8 -16 toimistotöissä.
Poika menee omatoimisesti fudistreeneihin ja tyttö soittaa klarinettia omassa huoneessaan.
Meillähän on kaikki illat ja viikonloput vapaata. Pitkät lomat tietysti. En nyt tiedä, mistä tässä pitäisi palautua? Meillä on omat aikaa vievät harrastukset ja järjestöhommat.
Skiditkin pärjäävät kahdestaan jos käymme teatterissa tai baarissa. Lämppäreitä valmiiksi ja lupa pelata konsolia/katsoa teeveetä.
Työstä pitäisi palautua. Teet siis helppoa ja kevyttä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaudun erinomaisesti. Sopivasti haastava asiantuntijatyö etä- ja läsnätyön yhdistelmällä. Palaudun myös arkisin. Työpäivän jälkeen lenkille, salille, jumppaan, tapaamaan ystäviä tai joinakin päivinä ihan vaan kotona kirjaa lukemalla, telkkarin parissa. Kotitöiden suhteen en ole yhtä pedantti kuin nuorempana. Laitan oman hyvinvoinnin edelle. Jos on kiva sää, lähden lenkille vaikka olisi keittiö pommin jäljiltä. Nuorempana uhriuduin perheen äidin roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaudun viikonloppuisin, mutta en sohvalla ja sisällä olemalla. Kun lapset olivat pieniä, niin perjantaisin menimme koko perhe uimahalliin, lauantaiaamuna salille/ryhmäliikuntaa ja sunnuntaiaamuna kävelylenkille .
Viikon iso kauppareissu on tehty aina jo torstaina joko mies kävi kaupassa tai kävin itse. Kauppa ja ruuhkat väsyttää ainakin minua.
Edelleen sama rutiini nyt teinien kanssa eli perjantai-iltana lenkki ja löhöilyä, la ja su aamuna kuntoilua. Pyykkien pesu yleensä viikonloppuaamuisin.. La ja Su päivät on varattu mukavalle tekemiselle, luen, tapaan ystäviä, käydään mökillä, leffassa, museossa, leivotaan, tehdään ruokaa, pelataan lautapelejä.
Arkisin nukun 8-9h, mutta silti pyrin säilyttämään rytmin myös viikonloppuna. Eli herään aamulla viikonloppuisinkin yl. klo 8.
Meillä ei ole arki kuormittavaa, käydään töissä, tehdään ruoka, lenkkeillään, autetaan läksyissä, katsotaan tunti tv:tä. Minulla menee työmatkoihin 1.5 h päivässä, joten palautuminen on tärkeää.
Mitäpä sitä muiden elämään omaansa vertaamaan; jos olet väsynyt ja uupunut niin sitten sulla on joko terveydessä jotain ja/tai töissä tai muussa elämässä on liikaa kuluttavia asioita sun resursseihin nähden ja asialle varmaan pitäs tehdä jotain.
Lekurille tarkastukseen, ja sitten alat miettiin et mistä saat energiaa, mitä pitää karsia, järkevöittää ja vähentää elämässä. Tämä nyt ei ollut mitä kysyit, anteeksi paasaus ja neuvominen. Minä olen karsinut elämässä, vähensin työaikaa 4:n päivään ja opettelin töissä sanomaan esihenkilölle, jos oli liikaa töitä ja hain tukea työterveydestä tarvittaessa. Jo tätä edeltäen näin vaivaa sen eteen, että löysin työpaikan, jossa työtavat parhaiten on vastannut mun persoonaa - ei täydellisesti mutta riittävästi.
Mutta kyllä mä ajattelen, että nykypäivän elämä on todella todella hektistä ja siksi raskasta. Tehokkuutta ja tulosta vaaditaan. 8 h päivässä on tosi paljon töitä oli se sitten aivotyötä tai fyysistä. Ja sitten lapset ja sosiaalinen elämä ja harrastukset siihen päälle. Jollekin se ei oo vaan ne jaksaa painaa, ja antaa painaa - jokaisen pitäisi löytää mikä toimii itselle.
Huomaan kyllä eron kun olen täyttänyt 50. Ennen jaksoin viikonloppuisin paljon enemmän, nyt sohva kutsuu. Osittain tietenkin johtuu siitä, että nyt lapsien kanssa ei tarvitse ulkoilla ja tehdä muita juttuja niin paljon kun hoitavat kulkemiset ja muut itse. Onneksi meillä on koira, niin tulee sentäs ulkoiltua säännöllisesti. Työnantaja keksi, että nytollaan 100 % läsnä ja huomaan kyllä olevani viikonloppuisin tooooodella väsynyt, joka päivä matkoihin tunti.
Palautumiseen pitää panostaa. Itsestään pitää ruveta huolehtimaan. Helpommin sanottu kuin tehty, perhe vaatii omansa ja jos työ raskasta ollaan eräänlaisessa noidankehässä. Sitä raahaudutaan työhön ja mennään koko ajan vajaalla liekillä.... viikonloput voivat olla yhtä stressiä nekin kun vilkkaat lapset kaipaavat virikkeitä ja toimit heidän viihdyttäjänään.
Kannattaakin keskittyä omaan palautumiseen. On otettava aikaa itselleen! Rentoutusharjoitukset, hiljaisuuden vaaliminen, liikunta, ystävien tapaaminen, harrastus joka on tärkeä jne. Ja jos vrk: n tunnit eivät riitä, on keksittävä keino millä ne saa riittämään. Hoitoapu, valmisruoka, mummot vaarit tädit sedät kaverit joskus hoitamaan lapsia jotta on mahdollista irrottautua arkirumbasta.
Itselleni aamu on se hetki kun lataudun. Riittää 15 minuuttia. Mietiskely, rukous, hengitysharjoitukset, venyttely ja lopulta päivän kartoittaminen paperille tekevät siitä selkeämmän ja aamu lähtee rennommin käyntiin. Tämä vaatii aikaista heräämistä. Lapset tietävät että äidin hetki eivätkä håiritse. Kun pääsee ns kiireettömään tilaan, stressi ei iske päälle.
Suosittelen lukemaan stressinhallinnan oppaita. Itselleni oli näistä apua.
Jättäkää mammat se viinin lipittäminen viikonloppuisin niin palaudutte.
Olen reippaasti päälle nelikymppinen, toinen lapsemme on teini-ikäinen ja toinen vasta ekaluokalla. Lasten syntymän jälkeen ole nukkunut todella huonosti (siis jo 13 vuotta). Olen hakenut apua, mutta pysyvää ratkaisua en ole löytänyt. Lomilla nukun kohtalaisen hyvin, eli uniongelmat johtuvat työstä ja varmaan lasten satunnaisista kouluongelmista.
Teen vaativaa asiantuntijatyötä, olen ollut vuosikaudet niin loppu että en usko että pysyn terveenä eläkeikään asti. Olen yrittänyt myös alanvaihdosta mutta puolivahingossa ajauduin takaisin vanhalle alalle. Nyt olen siinä jamassa etten pysty (enkä varmasti saisikaan) hakemaan uutta työpaikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Voi kun oliskin aina viikonloput vapaat. Mulla 2-3 viikonloppua neljästä töitä. Tuntuu etten ikinä vapailla palaudu. Yritän aina kun mahdollista tehdä asioita etukäteen, että on liikkumavaraa aikatauluissa. Työpäiviä saattaa olla jopa 12 päivää peräkkäin, sitten päivä tai pari vapaata. Kotityörästejäkin kertyy kun usein ehtii tai jaksaa tehdä vain pakolliset. Nyt oli ihan luksusviikko, 6 vapaa päivää! Kolme päivää meni ihan tokkurassa, tänään siivosin. Huomenna on kauppapäivä ja pyykkiä, sunnuntaina kokkaan. Maanantaina alkaa 8 päivän työputki. Ahdistaa jo etukäteen.