Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Mulla aivan sama kuin aloittajalla, paitsi ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat potilaalta. Karkinsyönti väsyttää ja liikkumattomuus, oletko vaan laiska? Etkö saa mitää iloa lapsistasi, tehkää yhdessä jotain kivaa kun on perjantai, teette yhdessä pizzan ja katsotte kaikille mieleisen leffan tms. Tee viikolla enemmän ruokaa kerralla ei joka päivä tarvitse kokata, pyykit kai sentään pyörivät itsekseen ei se voi stressata. Itselläni oli 4 lasta, oma työ miehen firman paperityöt, kokjsdin, leivoin, säilöin, neuloin ja vaikka mitä, miten minun 24h vuorokaudessa riitti enkä ikinä uupunut..... Ryhdistäydy nyt hyvä ihminen.
Paskat palaudu. Suunnittelen heittäytymistä ansiosidonnaiselle, kun on vielä pikkasen matkaa eläkkeeseen.
Jotain on pielessä, burnout ja/tai masennus koska lamaannutaan sohvalle. Lapset on oppineet olla näyttämättä tarpeita ja siksi myös apaattisesti tuijottavat ruutua. Kyllä lapset kärsii. Lääkärille on nyt mentävä.
Jos työ on fyysisesti raskasta on tottakai selvää että väsyttää ja on hitaalla, mutta ei sekään johda siihen että on katatoonisena sohvalla. Edes ultramatkoista (100km+) palautuminen ei missään tapauksessa ole sitä että maataan sohvalla koomassa.
Kyllä palautuu, jos saa tarpeeksi toimintaa makuukammarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää mammat se viinin lipittäminen viikonloppuisin niin palaudutte.
Viinin lipittäminen? Uupuneena ei kiinnosta edes viini.
Itselläni ei ole lapsia mutta opiskelin tavoitteellisesti kokopäivätyön ohella. Olin niin uupunut etten palautunut viikonloppuna ja jos pakotin itseni lenkille, ei se piristänyt. Jätin sitten työt pois että voin keskittyä opintoihin. Pisti miettimään miten ikinä jaksaisin lapsiperhe-elämää kun ei tuo kokopäivätyö+opinnot kombokaan sujunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupunut on ällöttävä muotisana, mitä oli ennen kuin keksittiin uupumus, ai niin synnytyksen jälkeinen masennus 😁 sitä ennen taisi olla burn out jne aina jotain jonka taakse voi naamioida laiskuuden ja tyhmyyden.
Ei kuulosya aivan terveelta. Puhu vaikka neuvolassa asiasta, osaavat ehka auttaa tai ohjata taholle jolla apuja. Itsellani on 1.5v lapsi vain, elama on todella hektista enka voisi kuvitella toista lasta tahan, voimani eivat riittaisii. Ehka haukkasit liian suuren palan ja nyt lapset karsivat kun et jaksakaan.
Teen etatoita kotona, saan siina sivussa siivottua kotia ruokatauolla, siina ehka oma salaisuuteni. Jos kavisin kodin ulkopuolella toissa, koti olisi ainakin pommin jaljilta ja joutuisin siihen kayttamaan voimavaroja ja aikaa sitten toiden ja paivakodin jalkeen, jolloin aikaa lapselle ei olisi. Nyt pyhitan ajan lapselle taysin toiden jalkeen, tehdaan yhdessa ruokaa, leikitaan, kylvetaan, luetaan.. ja kun lapsi on seiskalta nukkumassa, itse syon ja luen uutiset ym, ja menen perassa nukkumaan viimeistaan ysilta. Aamulla kuudelta ylos ja jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla muunkinlaista palautumista kuin makaamista. Käy vähän ulkona katselemassa luontoa.
LOL, en palaudu.
MUTTA jos tekisin noin vähän, luultavasti palautuisin. En ehdi palautua, kun koetan tehdä asioita perheen kanssa.
Sinulla taitaa olla tuossa mukana ihan oikeaa masennusta tai burnoutia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikkoon pitää mahtua kestävyys liikuntaa, voima harjoittelua ja ulkoilua. Välillä pitää hengästyä.
Jospa pikkuhiljaa saisit ujutettua päivääsi lisää liikuntaa. Kun kunto kasvaa, niin voimat kasvaa.
Onko sinulla mies, joka voisi osallistua ruuan tekoon ja siivoukseen? Mielestäni imurointi ja lakanoiden vaihto sopivat hyvin miehelle. Myös apukokin hommat auttavat, jos toinen kuorii ja pesee vihannekset, sekä valmistelee raaka aineet tarjolle.
Iso kattilallinen siskonmakkara keittoa (2pkt) riittää joksikin aikaa ja on hyvää. Lapset pitää saada mukaan ruuan laittoon ja siivoukseen.
Sinun vuorosi on tästä eteenpäin, pitää huolta itsestäsi.
Ensinnäkin, kuka hemmetin hullu menee vapaaehtoisesti perjantai-iltapäivänä ruokaostoksille. Se on ihan itsensä kiusaamista kun marketit pursuaa ihmisiä ja lapsiperheitä.
Itse en edes lapsettomana mene pahimpina ruuhka-aikoina kauppaan. Pyrin tekemään ostoksen hiljaisina aikoina, sekä viime aikoina olen ottanut ruokaostosten kotiinkuljetuksen, tämä on ollut todellista arjen luksusta. Kuljetus maksaa 9,90€, eli todellakin sen ajan, vaivan ja bensarahan arvoinen etu. Suosittelen!
Ja lapsilta karkit ja pelit veks, ei ihme jos eivät hekään palaudu. Nyt järki käteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä lisäys edelliseen viestiini, että minkä ihmeen takia joka päivä pitää kokata uusi ruoka? Kerta vain makaatte sohvalla, niin miksi ei yhtä tai kahta iltaa viikosta voisi käyttää siihen, että tekisi koko porukalle viikon ruoat valmiiksi jääkaappiin ja pakkaseen. Kyllä tuo uupumus on nyt vain ihan ajankäytöstä ja hallinnasta kiinni.
Inhoan vedessä oloa ja märkää ihoa joten 2 minuuttia max suihku.
No en tosiaankaan palautunut. Tein vielä vuorotöitä, jossa monesti vain yksi vapaa ja taas töihin. Vaihdoin alaa, nyt osa-aikaisena. Rahaa on vähemmän, mutta jaksamista ja onnellisuutta sen edestä. Ehtii tekemän itse paljon sellaista, mistä ennen maksoi, kuten tiskien valmiit sapuskat tai kodin perusteellinen siivous.
En palaudu täysin, mutta lähinnä siitä syystä että lapset ovat pieniä ja kotona odottaa täysi työpäivä sen varsinaisen työpäivän jälkeen ja viikonloput ovat työleirejä aamusta iltaan. Siivoamista, pyykkiä, leikkiä, lohduttamista, ruuanalaittoa, jälkien siivousta ja rutiineista kiinni pitämistä. En ehdi sohvalle lainkaan.
En toisaalta itse palaudu hyvin koomaamistyylillä. Parhaiten toimii luonnossa liikkuminen ilman aikataulua, ja se onneksi toimii tosi hyvin lasten kanssa. Joka päivä lähdetään yleensä jonnekin, ja vaikka lähtöhetki on usein tuskaa itsellekin, takaisin tullessa on kevyempi olo.
Arki-iltaisin yritän päästä ainakin 1/2 h lenkille joka päivä. Jos jää pidemmäksi aikaa väliin, se tuntuu nopeasti energiatasossa ja unen laadussa.
En todellakaan palaudu.Inhoan lapsiani ja vihaan että joudun olemaan heidän kanssaan jatkuvasti. En pääse pakoon koskaan, olen alkanut nokittamaan joka päivä jotta pääsen edes jotenkin 'pois'
Alue: Aihe vapaa
Tästä ketjusta huomaa hyvin, että ihmiset on erilaisia ja ihmisten elämäntilanteet on erilaisia.
Samat asiat ja ratkaisut eivät päde kaikille. Ihmiset rasittuvat eri asioista ja nauttivat/palautuvat eri tavoin.
Itse en koe varsinaista palautumisen tarvetta juuri koskaan. Työni on hyvin palkattua asiantuntijatyötä, ja teen sitä pääasiassa etänä. Välillä on toki kuormittavia jaksoja, mutta otan niidenkin välissä pieniä omia hetkiä. Saatan esim. lukea kirjaa tunnin päivällä, käydä uimassa tai kävelyllä tai ottaa päiväunet. Omaa, mieluista aikaa on aamulla kun lapset ovat menneet kouluun. Saatan istua tunnin lukemassa lehteä ja juomassa kahvia arkenakin. Toki leimaan nämä omana aikana, eli en työaikaa näihin käytä. Liukuma- ja etätyömahdollisuus ovat parasta! Ymmärrän olevani etuoikeutettu ja muistan olla siitä kiitollinen joka viikko. Kaikilla ei ole tällaisia joustoja, vielä hyvää palkkaa ja muut asiat kunnossa.
Tuo lehden lukeminen on minulle varmaan samaa palautumista, mitä moni kertoo kokevansa urheillessaan. Ruoanlaittokin tuo joskus tyydytystä, varsinkin silloin kun muu perhe kehuu ruokaa. Toki se ruoanlaitto usein tuntuu pakkopullalta, mutta on kuitenkin kivaa vastapainoa ruudun tuijottamiseen töissä.
Viikonloppuisin on hieno tilanne, koska yleensä ei ole mitään ohjelmaa. Lapset harrastavat kilpaurheilua ja heillä on pari muutakin harrastusta arkena koulun lisäksi. Tänä vuonna harrastukset on osin tuurilla, osin tarkoituksella saatu sumplittua ma-pe. Siksi en pidä mitenkään fataalina sitä, että lapset saattavat olla viikonloppuna ruuduilla ison osan päivästä karkkia syöden.
Ja kyllä meillä mies sekä 14-vuotias nukkuvat useinkin puoleen päivään viikonloppuisin, siinäkään en näe mitään ihmeellistä. Joskus nukun itsekin, varsinkin jos ilta on venynyt miehen kanssa viiniä lipitellessä yli puolen yön. Nykyään tissuttelua, saati varsinaista juopottelua jaksaa kyllä harvemmin, ja palautuminen siitä vie moninverroin enemmän aikaa kuin nuorena. Siksi alkoholinkäyttö on luonnostaan vähentynyt.