Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Hesarissa oli tänään paras otsikko aikoihin "nykyajan tragedia on että ihmiset palavat loppuu tehdessään jotain millä ei alunperinkään ollut mitään merkitystä". Jokaisella yrityksellä on hieno missio ja visio, ja me pienet ihmiset sitten puurretaan itsemme uupumukseen asti. Kyllä tämä itselle ainakin kolahti, olen esim työskennellyt merilogistiikan parissa hulluja ylitöitä tehden että kaikki kausikrääsä saadaan Euroopaan ja samat kamat sitten jätteenä Afrikkaan. Toki siellä kulkee lääkkeitä ja tarvittavaa, mutta suurin osa kulutuksesta on turhaa joka ylittää maapallon kantokykyä jatkuvasti. Myöskään muista töistä en löydä sitä oikeasti merkityksellistä---toki pitää tehdä että lapset tarvitsemansa ja itse ei näännä eläkkeellä nälkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan saisi vastata kun en ole vanhempi mutta vastaan silti; en palaudu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin olen kaikkein väsynein juuri niin iltoina kun en ole jaksanut yhtään lähteä ulos. Tunnin lenkillä saa kaksi tuntia lisää aikaa päivään - siis sellaisia tunteja joilla tekee jotain.
Kuten joku just sanoi, sohvalla makaaminen ei ole palautumista jos työ on ollut staattista istumista ja henkistä kuormitusta. Palautumiseen tarvitaan vastapainoa, eli liikettä tässä tapauksessa.
Minä kävelen ja olen jaloillani 9h päivässä joten taatusti sohvaperunoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin olen kaikkein väsynein juuri niin iltoina kun en ole jaksanut yhtään lähteä ulos. Tunnin lenkillä saa kaksi tuntia lisää aikaa päivään - siis sellaisia tunteja joilla tekee jotain.
Kuten joku just sanoi, sohvalla makaaminen ei ole palautumista jos työ on ollut staattista istumista ja henkistä kuormitusta. Palautumiseen tarvitaan vastapainoa, eli liikettä tässä tapauksessa.
Minä kävelen ja olen jaloillani 9h päivässä joten taatusti sohvaperunoin.
Tottakai. AP:n tilanne taitaa olla eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin olen kaikkein väsynein juuri niin iltoina kun en ole jaksanut yhtään lähteä ulos. Tunnin lenkillä saa kaksi tuntia lisää aikaa päivään - siis sellaisia tunteja joilla tekee jotain.
Kuten joku just sanoi, sohvalla makaaminen ei ole palautumista jos työ on ollut staattista istumista ja henkistä kuormitusta. Palautumiseen tarvitaan vastapainoa, eli liikettä tässä tapauksessa.
Minä kävelen ja olen jaloillani 9h päivässä joten taatusti sohvaperunoin.
Tottakai. AP:n tilanne taitaa olla eri.
Mistä niin päättelet? Kertoiko AP jossain mitä tekee työkseen?
En todellakaan vaikka lapset ei olekaan enää pieniä.
Minulla on työsopimus jossa ei ole työaikaa ja työmäärä valtava. Teen yleensä sunnuntaisin vielä n 3-5 h töitä jotta saan purettua ed viikon s postit ja valmistelen ehkä ma aamun asikaskokouksen materiaalia tms.
En jaksa juuri muuta kuin työni, just just pitää huushollin siistinä ja käydä 1-2x vko ulkoilemassa. Olen kyllä jo +50v joten sekin tekee ettei jaksa enää muuta.
Lomilla ja pitkillä juhlapyhävapailla olen sitten ns hengissä kun saan levätä vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin olen kaikkein väsynein juuri niin iltoina kun en ole jaksanut yhtään lähteä ulos. Tunnin lenkillä saa kaksi tuntia lisää aikaa päivään - siis sellaisia tunteja joilla tekee jotain.
Kuten joku just sanoi, sohvalla makaaminen ei ole palautumista jos työ on ollut staattista istumista ja henkistä kuormitusta. Palautumiseen tarvitaan vastapainoa, eli liikettä tässä tapauksessa.
Minä kävelen ja olen jaloillani 9h päivässä joten taatusti sohvaperunoin.
Tottakai. AP:n tilanne taitaa olla eri.
Mistä niin päättelet? Kertoiko AP jossain mitä tekee työkseen?
Oletus. Olisi varmaan avausviestissä kertonut tekevänsä fyysisesti kuormittavaa työtä jos siitä olisi ollut kysymys.
Tottakai palaudun, kaksi pientä lasta on. Ulkoilemme joka päivä, ruoat teen kaikki itse, joka torstai siivoan, perjantaina lähden aina töistä klo 14 (liukuma) ja siitä alkaa viikonloppu. Liukumaan saan tunteja kun isovanhemmat hakevat lapset aina silloin tällöin ja menevät mummolaan, teen muutaman tunnin sisään, meillä saa myös lounastauoista säästää 15 min/pvä liukumaan jos ruokailee työpaikalla ja käyttää vain 30 min.
Mukavaa tekemistä viikonloppuisin lasten kanssa, ei siivousta, anoppi ja appi käyvät usein päästämässä minut lenkille (olen yksinhuoltaja) ja usein pyytävät lapsia yökylään, asumme lähekkäin. Kun lapset ovat isovanhemmilla leivon ja teen ruokaa pakkaseen, käyn elokuvissa ja tapaan ystäviäni. Joskus menemme lasten kanssa yökylään ystävän luokse tai ystävä lapsineen tulee meille. Nautin suunnattomasti kotielämästä, siistin kodin joka ilta, aamulla on mukava aloittaa päivä kun joka paikka ei repsota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perhepäivähoitaja. Teen 9-10 tuntia päivässä töitä (kyllä, tämä on laillista) viitenä päivänä viikossa. Iltaisin alkaa toinen työpäivä, kun katson esikoiseni kanssa koululäksyt ja Wilman sekä leikkejä ja perushoitoa nuoremman kanssa. Olen totaaliyh eli ei ole puolisoa enää (olen leski). Myönnän, että viikonloppuisinkaan en palaudu, koska arkeni on yhtä ruoanlaittoa ja siivousta, järjestelyä ja lasten kanssa aktiivisesti läsnä olemista, heidän tarpeilleen herkkinä olemista ja valmiustilassa maanantaista sunnuntaihin. Ja palkka on bruttona tästä 45-50 tunnin työviikosta 1898 eli nettona noin 1500 euroa. Tasaus- ja eli vapaapäiviä toki tulee, mutta silloinkin huolehdin omasta taaperostani ja koululaisesrqni sekä teen työni valmistelut eli ostan tuplarattaat täynnä ruokaa hoitolapsille ym. En näe ulospääsyä. Väsyttää, myönnän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä palautuu. Meillä on hevonen niin koko kööri lähtee tallille kun on tultu töistä ja koulusta ja on syöty. Sieltä sitten kotiin 19-20 aikoihin, suihkuun ja telkkaria katsomaan. Viikonloput menee usein valmennuksissa. Toki pidetään lepopäiviä eikä mennä tallille ollenkaan (joku muu hoitaa hevosen). Ulkona oleminen ja liikkuminen antaa energiaa. Työasioiden kelaaminen sohvalla saa tosi väsyneeksi. Pitää saada ajatukset johonkin muuhun.
Sekoaisin totaalisesti, jos vielä töiden päälle olisi muita velvoitteita. Kissan hoidosta ehkä selviäisin.
Ei se ole velvoite silloin kun se on harrastus ja sitä haluaa itse tehdä. Ihmiset on erilaisia. Toiset tarvitsevat tekemistä ja toiset tarvitsevat ihan vain rauhassa olemista.
Harrastin aiemmin kamppailulajeja, mutta alkoi rassaamaan kun sinne oli "pakko" mennä aina tiettynä päivänä tiettyyn aikaan, vaikka muuten hienoa hommaa olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai palaudun, kaksi pientä lasta on. Ulkoilemme joka päivä, ruoat teen kaikki itse, joka torstai siivoan, perjantaina lähden aina töistä klo 14 (liukuma) ja siitä alkaa viikonloppu. Liukumaan saan tunteja kun isovanhemmat hakevat lapset aina silloin tällöin ja menevät mummolaan, teen muutaman tunnin sisään, meillä saa myös lounastauoista säästää 15 min/pvä liukumaan jos ruokailee työpaikalla ja käyttää vain 30 min.
Mukavaa tekemistä viikonloppuisin lasten kanssa, ei siivousta, anoppi ja appi käyvät usein päästämässä minut lenkille (olen yksinhuoltaja) ja usein pyytävät lapsia yökylään, asumme lähekkäin. Kun lapset ovat isovanhemmilla leivon ja teen ruokaa pakkaseen, käyn elokuvissa ja tapaan ystäviäni. Joskus menemme lasten kanssa yökylään ystävän luokse tai ystävä lapsineen tulee meille. Nautin suunnattomasti kotielämästä, siistin kodin joka ilta, aamulla on mukava aloittaa päivä kun joka paikka ei repsota.
Sinä olet osannut elämäsi järjestää hyvin.
Minulla ei ole lapsia, mutta viikonloppuni ovat hyvin samanlaisia kuin aloittajalla. Olen suht terve ja normaalipainoinen 59- vuotias nainen. Kaikki vapaa-aika menee työstä toipumiseen. Olen kirjastonhoitaja. Ilman eläkeläismiestäni ei kotihommat sujuisi. Vuorotyö ja yksintyöskentely vie mehut. Vaihto iltavuorosta aamuun on murhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä palaudun, mutta tietenkin se riippuu vähän elämäntilanteestakin. Esimerkiksi tällä hetkellä elämässäni on paljon kuormittavia asioita kun toinen vanhemmistani kuoli juuri ja toinen tekee kuolemaa. Että kyllähän nämä tilanteet vähän vaihteleekin. On mulla tällä hetkellä masennuslääkkeet käytössä, että apua tarvitsen minäkin, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä etteikö viikonloput riittäisi. Minusta kuulostat masentuneelta jos et jaksa oikein tehdä mitään.
Ajattelin että en palautunut, kun vielä töissä kävin, mutta en kyllä noin "koomailekaan". Ei voi, kun lapset herää kuudelta joka ikinen aamu ja mies on usein viikonloppuna töissä, tai viikkoja putkeen siis.
Jotain muutakin vialla kuin vain "palautuminen"?
Minulla palautumattomuus oli paljon lievempää, en saanut hoidettua lapsia ja kotia, ja tein radikaalin päätöksen, ja jäin kotiin. Se sopi miehellekin, eli tietty vaatii sen että toinen edelleen käy töissä..
En ole ikinä kuullutkaan että aikuiset makaa sängyssä vielä yhdeltä päivällä.
Laiskaa sakkia.
Olen opettaja ja työt vievät kyllä tehokkaasti mehut niin, että iltaisin en todellakaan jaksa mitään kodin ulkopuolista harrastusta tms. Viikonloppuisin nukun pitkään, mutta ihan hirveästi en saa aikaiseksi. Jos menemme mökille, saatan jotakin pientä jaksaa tehdä lauantaina iltapäivällä. Olen kateellinen kaikille niille, jotka jaksavat harrastaa ja puuhailla kaikenlaista vapaa-ajallaan. Itse en siihen kykene muulloin kuin ehkä heinäkuussa.
En todellakaan palaudu! Jaksan kuitenkin uskoa parempaan esim. 10v päästä kun lapset on paljon isompia ja menee jo itsekseen.
Tjaa, no ainakaan en ajattele viikonloppuna töitä ja se riittää mulle. Vedän kännit jos tarve on eikä rentoutuminen muuten onnistu. Opiskelen vapaa-aikana ja keskityn siihen. Teen asioita joista nautin. Hyvin jaksan arkeani ja elämääni, ei sairaslomia juuri koskaan. Työ kevyttä toimistotyötä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä minä ainakin olen kaikkein väsynein juuri niin iltoina kun en ole jaksanut yhtään lähteä ulos. Tunnin lenkillä saa kaksi tuntia lisää aikaa päivään - siis sellaisia tunteja joilla tekee jotain.
Kuten joku just sanoi, sohvalla makaaminen ei ole palautumista jos työ on ollut staattista istumista ja henkistä kuormitusta. Palautumiseen tarvitaan vastapainoa, eli liikettä tässä tapauksessa.