Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?
Itse nimittäin en palaudu. Perjantaina töiden jälkeen käyn kaupassa, teen äkkiä ruoan lapsille ja sitten makaan koomassa sohvalla siihen asti että siirryn sänkyyn. Lauantaina nukun koomassa klo 13-14 asti, teen ruoan lapsille ja kaadun sohvalle. Kooma jatkuu iltaan asti kunnes teen taas vähän ruokaa ja siirryn sohvalta nukkumaan. Sunnuntaina on pahin väsymys ohi, ja puolenpäivän jälkeen teen ruoan, vien edellisviikon pyykit pyykkituvalle, tiskaan tiskit ja imuroin. Sitten vähän taas ruokaa ja sänkyyn. Eipä lapsetkaan jaksa tuon enempää. Makaavat sisällä, tuijottavat peliä ja puhelinta ja syövät karkkia.
Kommentit (409)
Kyllä palaudun. Laihduta, niin jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiakaspalvelu työssäkäån ei tarvitse esittää. Monilla on semmoinen teflonpinta ja tekopirteä rooli jonka vetäminen päivästä toiseen uuvuttaa varmasti.
Ei tarvitse esittää tekopirteää, eikä kommentissani todellakaan ollut siitä kyse! Ja kyllä asiakaspalvelijan on siinä mielessä esitettävä, että on oltava kohtelias, ystävällinen ja asiallinen oli tilanne mikä tahansa. Itse olen positiivinen ihminen, eikä mun normaalisti tarvitse pinnistellä ystävällisyyttä ja iloisuutta, mutta asiakaspalvelu = ihmisten kanssa kanssakäyminen on silti kuormittavaa. Jos päivässä olisi muutama asiakas ja tauot asiakkaiden välissä, tilanne voisi olla toisenlainen, mutta kun ne asiakkaat tulee ihan tauotta toinen toisensa perään ja asiakkaat on kohdattava kiireessä, niin kyllä se vie voimia.
Minulla ei lapsia. En tiedä, miten selviäisin jos olis....
Olen asianajaja, yksinyrittäjä. Ollut jo 17 vuotta. Juuri menossa kotiin. Päivä toimistolla(Alv-tilitystä ja kahta tulevaa oikeutta). Seuraava maanantaina ja sitten keskiviikkona. Perunkirjoitus torstaina...... Joten huomenna töitä myös.
Ei vapaata ole oikeastaan koskaan.
Etsilleee kirjoitti:
Niin....minäkin olin ja olen aina väsynyt. Selvisi, että kaikki mahdolliset vitamiinit ovat alarajoilla tai sen alle. Syynä suolistotulehdus. Ferritiini, b12, folaatti, b6, D jne. Kaikkien puute yksinkin aiheuttaa uupumusta. Nyt todettiin vielä uniapnea, odotan laitetta innolla. Laite muuttaa kuulemma elämän. Aktiivisuusranneke paljasti miten vähän nukun oikeasti, koska valvon ja heräilen yöt. Sen minkä tästä opin on se, että ei ole normaalia olla aina väsynyt. Silloin joku em. on pielessä. Kannattaa maksaa vitamiinien tarkistukset vaikka itse. Itse on tutkittava asiat. Harva nykylääkäri näitä tutkii tai ymmärtää kokonaisuutta.
Mä olin aina väsynyt kun mulla oli bore out. Vaihdoin työpaikkaa haastavampaan, ja vaikka nyt välillä onkin ihan burn outin partaalla, jaksamiseni on ihan älyttömän paljon parempaa kuin edellisessä paikassa. Ja toki verikokeet otettiin ym. ja kaikki oli normaalia paitsi ferritiini joka oli yli ylärajan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei lapsia. En tiedä, miten selviäisin jos olis....
Olen asianajaja, yksinyrittäjä. Ollut jo 17 vuotta. Juuri menossa kotiin. Päivä toimistolla(Alv-tilitystä ja kahta tulevaa oikeutta). Seuraava maanantaina ja sitten keskiviikkona. Perunkirjoitus torstaina...... Joten huomenna töitä myös.Ei vapaata ole oikeastaan koskaan.
Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoitusta varten teet työtä? Et ilmeisesti hirveästi ehdi viettämään vapaa-aikaa ja lomaa eli nauttia tienaamistasi rahoista? Sulla ei ole myöskään lapsia, joiden harrastusten ja muun elämisen maksaaksesi teet töitä. Teet siis hulluna töitä, mutta sulla ei ole aikaa nauttia elämästäsi?Onko tuossa järkeä? Jos ajattelet jotain "sitten kun", niin ei kannattaisi. Elämä voi yllättää ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä hatsi, sienet ja punaviini auttavat palautumaan.
Aina silloin kun käyn viikonloppuna uuden hoidon luona Klaukkalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on masentunut tai muuten burnoutin partaalla, tai sitten pitäisi vaan yksinkertaisesti nostaa p*rse sohvalta ja alkaa liikkua niin alkaisi energiaakin löytyä. Ei todellakaan ole normaalia tuommoinen ja lapset todellakin kärsivät, jos ei viikonloppuna ole muuta tekemistä kuin pelaaminen. Hankkiudu työterveyteen, mielellään heti.
Ai ei ole normaalia? Mikä on normaalia toimintaa viikonloppuna kun on raatanut 5 päivää voimiensa rajoilla? Oot tuollainen vastausautomaatti niin kerrohan meille väsyneille ja työstä uupuneille mitä kuuluu jaksaa?
Minuakin kiinnostaisi tietää.
Teen 10h työpäiviä 5x viikossa. Siihen päälle ajomatkat töihin. Herään joka arkiaamu klo 4.30. Kotiin pääsen 16-17 välillä. Työ on pääasiassa fyysistä, liikkeellä koko ajan.
Hoidan vanhempieni asioita ja omat kotiasiat. Lapsia on vielä kotona pari.
Nukkumaan pääsen joskus 23 aikoihin, joskus ennemmin, mutten silti saa nukahdettua.
Eli yöunet jää noin 4-5h/arkiyö. Välillä nukun vain parikin tuntia.
Minäkin väsähdän perjantaisin kuten aapee ja nukun lauantaina pitkään.
Että tähän olisi sitten vastauksena liikkuminen? Salli minun nauraa. Minä ainakin tarvitsisin lisätunteja vuorokauteen, mistähän niitä saisi?Sun työaika ei kuulosta lailliselta 🤔
Ihan laillinen on. Teen töitä kahdelle eri työnantajalle. Ja pakko on, kun tulot ei vaan rìitä. Jättäisin heti pois tuon parin tunnin lisätyön, jos taloudellisesti olisi mahdollista.
Kyllä se o näi, että viikolla palaudun viikonlopusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu. Aamulla lapset kattelee telkkaria ja itse saa torkutella pitempään. Sit rauhassa aamupala, siivoilua, lähdetään käymään kaupoilla tai retkellä tai mummolassa, tehdään
pihahommia, käytetään koirat pitemmällä lenkillä, tehdään ruokaa. Nyt on hirveästi omenia ja muuta sadonkorjuuta ja niitten säilömiseen menee aikaa... Lapset auttaa tai leikkii omiaan. Illalla voi valvoa vähän pidempään ja katsoa vaikka leffan miehen kanssa. Viikonloput on kivoja, arkipäivät kiireisiä mutta kivoja nekin. En koe tarvitsevani varsinaisesti palautumista työstä, pidän siitä, enemmänkin kaipaan viikonlopuilta aikaa olla perheeni kanssa ja tehdä kotihommia.
Mulla viikonloput menee lasten harrastuksissa, siis kuskaamisessa ja odottelussa sekä kaiken maailman oheistoiminnassa. En siis asu Suomessa, ja täällä lapsia ei voi laittaa yksin menemään. Meillä on viikonloppuisin, erityisesti lauantaisin, ihan minuuttiaikataulu. Jossain välissä viikonloppua yritän myös siivota, hoitaa ruokaostokset (tilauksella), laittaa ruokaa jne.
Palaudunko? No itse asiassa palaudun kyllä, vaikka teen vaativaa kokopäivätyötä. Viikonlopun ohjelma on niin erilainen, ettei ehdi ajatella työasioita ollenkaan. Samalla tulee myös liikuttua aika paljon. Nukun myös aina pitkät yöunet enkä mene myöhään nukkumaan. Varmaan jokainen palautuu omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en usko, että kahdessa päivässä voi oikein kukaan palautua. Pitäisi siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon maailmanlaajuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Siis nykyinen työaikahan on aikoinaan suunniteltu sen ympärille, että kotona on joku hoitamassa kodin askareet, kuten lapset, siivous, ruoanlaitto, kodinhuolto. Palvelija, rengit, piiat, isovanhemmat tai toinen kumppaneista.
Ei ole ollut alunperin tarkoituskaan, että ihminen yksin pyörittää viikkoaikatauluaan tai molemmat kumppanit ovat töissä ja siinä samalla yrittävät pyörittää huushollia lapsineen.
Näinhän se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla viikonloput menee lasten harrastuksissa, siis kuskaamisessa ja odottelussa sekä kaiken maailman oheistoiminnassa. En siis asu Suomessa, ja täällä lapsia ei voi laittaa yksin menemään. Meillä on viikonloppuisin, erityisesti lauantaisin, ihan minuuttiaikataulu. Jossain välissä viikonloppua yritän myös siivota, hoitaa ruokaostokset (tilauksella), laittaa ruokaa jne.
Palaudunko? No itse asiassa palaudun kyllä, vaikka teen vaativaa kokopäivätyötä. Viikonlopun ohjelma on niin erilainen, ettei ehdi ajatella työasioita ollenkaan. Samalla tulee myös liikuttua aika paljon. Nukun myös aina pitkät yöunet enkä mene myöhään nukkumaan. Varmaan jokainen palautuu omalla tavallaan.
Minä kans palaudun parhaiten, kun on paljon puuhaa niin ettei ehdi vatvoa työasioita. Riippuu kyllä varmasti paljon ihmisestä ja millaista työtä tekee, että millaista palautumista kaipaa. Toisinaan kaipaan kyllä lomaa siitä perheestäkin, siis ihan vaan yksinoloa ilman että kukaan on vailla mitään. En kovin paljoa onneksi, sen verran että se on kahden aikuisen ja kahden ei enää ihan pikkuisen lapsen taloudessa suht helposti järjestettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei lapsia. En tiedä, miten selviäisin jos olis....
Olen asianajaja, yksinyrittäjä. Ollut jo 17 vuotta. Juuri menossa kotiin. Päivä toimistolla(Alv-tilitystä ja kahta tulevaa oikeutta). Seuraava maanantaina ja sitten keskiviikkona. Perunkirjoitus torstaina...... Joten huomenna töitä myös.Ei vapaata ole oikeastaan koskaan.
Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoitusta varten teet työtä? Et ilmeisesti hirveästi ehdi viettämään vapaa-aikaa ja lomaa eli nauttia tienaamistasi rahoista? Sulla ei ole myöskään lapsia, joiden harrastusten ja muun elämisen maksaaksesi teet töitä. Teet siis hulluna töitä, mutta sulla ei ole aikaa nauttia elämästäsi?Onko tuossa järkeä? Jos ajattelet jotain "sitten kun", niin ei kannattaisi. Elämä voi yllättää ikävästi.
Hyvä kommentti.
Kerran täällä vain ollaan. Kannattaa miettiä nyt sitä elämäänsä eikä sitten vanhana kiikkustuolissa.
Jos elämään ei mahdu muuta kuin epätyydyttävä työ ja siitä palautuminen, niin muutosta miettimään.
Itse tein alanvaihdoksen enkä kadu. Suosittelen ehdottomasti. Ja voihan muutos olla pienempikin, samalla alalla mutta eri työnantajalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Siis nykyinen työaikahan on aikoinaan suunniteltu sen ympärille, että kotona on joku hoitamassa kodin askareet, kuten lapset, siivous, ruoanlaitto, kodinhuolto. Palvelija, rengit, piiat, isovanhemmat tai toinen kumppaneista.
Ei ole ollut alunperin tarkoituskaan, että ihminen yksin pyörittää viikkoaikatauluaan tai molemmat kumppanit ovat töissä ja siinä samalla yrittävät pyörittää huushollia lapsineen.
Erinomainen huomio. Naiset siirtyivät kokopäivätöihin, mutta kotityöt ei minnekään kadonneet. Päinvastoin pitkään on pidetty nolona ostaa valmista ruokaa, edelleen pidetään jotenkin nolona ottaa joku tekemään siivoamista. Miksi kummassa? Jos on jo työssä kodin ulkopuolella, miksi kodin täytyy edelleen olla toinen työmaa??
Sitä ei jotenkin saa sanoa ääneen, että kotona todellakin riittää tekemistä! Aina on joku, joka dissaa sen kotityön "sehän hoituu viidessä minuutissa" vaikka se ei totta ole.
Kotona tehtävää työtä ei arvosteta, se pitäisi tehdä "siinä sivussa" kun on kokopäivätyössä. Kyllähän siihen pystyy, jos on pakko, mutta monissa perheissä se tarkoittaa hektisiä päiviä ja kiirettä, minuuttiaikataulua, väsymistä.
Onko elämän pakko olla vain äärimmäistä sinnittelyä.
Inhottava skenaario, mutta mitä jos saisi kuulla että ensi vuonna tähän aikaan perheestämme puuttuu yksi... jatkaisinko silti tätä oravanpyörässä juoksemista? Pitäisikö elämästä nauttia tässä hetkessä? Jääkö tärkeille asioille aikaa?
Jos saa molempina viikonlopun päivinä ja arke-nakin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakaspalvelu työssäkäån ei tarvitse esittää. Monilla on semmoinen teflonpinta ja tekopirteä rooli jonka vetäminen päivästä toiseen uuvuttaa varmasti.
Ei tarvitse esittää tekopirteää, eikä kommentissani todellakaan ollut siitä kyse! Ja kyllä asiakaspalvelijan on siinä mielessä esitettävä, että on oltava kohtelias, ystävällinen ja asiallinen oli tilanne mikä tahansa. Itse olen positiivinen ihminen, eikä mun normaalisti tarvitse pinnistellä ystävällisyyttä ja iloisuutta, mutta asiakaspalvelu = ihmisten kanssa kanssakäyminen on silti kuormittavaa. Jos päivässä olisi muutama asiakas ja tauot asiakkaiden välissä, tilanne voisi olla toisenlainen, mutta kun ne asiakkaat tulee ihan tauotta toinen toisensa perään ja asiakkaat on kohdattava kiireessä, niin kyllä se vie voimia.
Todellakin pitää esittää. Joskus on jopa kommentoitu että en hymyile tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Odotan että viikonloput helpottaisivat muutamien vuosien päästä. Tällä hetkellä 4 v. kuopus vaatii sen verran paljon, että oma palautuminen ei ole niin helppoa. Jostain syystä lapsi herää viikonloppuisin jo ennen klo 7, vaikka arkisin pitää herätellä. On myös tosi energinen, intensiivinen eikä juuri leiki itsekseen. On myös varsin äänekäs, motorisesti levoton ja tykkää läheisyydestä, joten tuntuu että on jatkuvasti iholla. Ei kuitenkaan osaa säädellä voimaansa vaan saattaa suorastaan rynnätä/hypätä syliin tai halata melko kovakouraisesti tai roikkua mun vaatteissa.
En olisi ikinä uskonut , mutta nykyään melkein odotan maanantaita että pääsen töihin, koska töissä saan vähän enemmän ns. happea ja tilaa eikä multa vaadita sekunnin välein jotakin. Lisäksi töissä saan käydä rauhassa wc:ssä. Vastaan siis että tällä hetkellä taidan palautua paremmin töissä kuin kotona.
Kakaralle riittävästi aktiviteettia ja selvät rajat. Neljävuotias kestää jo hyvin pettymyksiä, ei vanhemman tarvitse olla saatavilla 24/7.
Alue: Aihe vapaa
Palaudun, mutta se johtunee siitä että arjen kuormitus on riittävän matalalla ja esim. 8-9 tunnin yöunet toteutuu läpi viikon. Me lähdetään monesti perjantai-iltana uimahalliin tai jotain muuta sellaista tekemään kun ei ole niin kiire kotiin iltahommille ajoissa eikä haittaa jos joku tiskikone tai pyykinviikkaus jää seuraavaan päivään. Lauantaina introvertti esikoinen pitää yleensä löysää päivää (piirtelee, lukee, on toki liikaa puhelimellakin), joten kuopuksen kanssa tehdään jotain omaa ellei hän huitele kavereiden kanssa. Tänään oltiin esimerkiksi futismatsia katsomassa. Sunnuntaisin kuopuksella on treenit illalla minkä ajan itse usein lenkkeilen, aamupäivällä/päivällä tehdään asioita yhdessä tai erikseen fiiliksen mukaan, saatan istua sohvalla neulomassa, tehdä pihahommia tai lähdetään pelaamaan sulkapalloa.
Kun lapset oli pienempiä ja omat unet huonommat, puoleen päivään makaamista (ei tosin nukkumista vaan sohvakoomaa) ja sellaista jumittamista oli enemmän. Nyt meillä on selvästi kaksi aktiivisempaa ja kaksi enemmän rauhallista yksinoloa kaipaavaa ihmistä perheessä, ja kaikkien tarpeet yritetään huomioida.