Palaudutteko te työssäkäyvät vanhemmat oikeasti viikonloppuna?

Kai perheen toinen aikuinen- jos sellainen on- tekee osansa kotitöistä?

Laskekaa rimaa, tehkää vain välttämättömin.

Lasten ainoa lapsuus on nyt, heille pitäisi riittää voimia järjestää muutakin kuin kännykän räpläämistä.

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät ovat?

Monissa ammateissa tehdään myös viikonlopputyötä.

Hyvin palaudun ja nousen vapaapäivänäkin klo 6 ylös.

Palaudun. Oletko ap ajatellut, että kannattaisi käydä lääkärissä? Tuollaista väsymystä voi aiheuttaa monet elimelliset syyt ja olisi ihan hyvä tarkistaa, että kaikki on siltä osin kunnossa.

Ap kuulostaa laiskalta. Sääliksi käy noita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan mun elämältä.

Nyt ihmettelee, että miten sitä oikein selvisi hengissä siitä lapsiperhe- ja työura-ajasta. Se oli todella kuormittavaa. Jumpikumpi riittäisi. Onnex pääsin eläkkeelle 53-vuotiaana. Nyt on kaikki hyvin.

Minä tekisin arki-iltoina kaikki kotityöt ja myös keskittäisin 'terveellisenruoan' teon ja kaupassa käynnin, muutenkin toimintaa täynnä oleviin päiviin.

Vkl-ruoat voisivat olla melko valmiita, tyyliin pihvi/kala ja uuniin perunat ja kasvikset. Illoiksi muita valmis juttuja, kuten pitsat, lihikset ja valmis salaatit yms.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se tieteellisestikin todistettu, että 2 vapaapäivää ei riitä palautumiseen

Kyllä se näin on, ei sitä jaksa seitsemän vapaapäivän jälkee on ihan pakko pitää viikon huilimistauko et jaksaa taas vapaapäivät

Ap, kannattaa mennä lääkäriin. Jos sulla on jokin fyysinen sairaus. Itellä kilpparin vajaatoiminta oireili noin eli että mikään määrä nukkumista ei virkistänyt.

Jos oot fyysisesti terve, niin kannattaa lyhentää työaikaa. Itse tein lyhennettyä työaikaa siihen asti kun kuopus oli täytti 4v. Ja sen jälkeen päivätyö. Vuorotyö oli liian raskasta pienten lasten vanhempana.

Kyllä tosiaan jos elämäntavat sekä rytmi on kunnossa niin ei tarvitse vanhempien ja lasten maata viikonloppua koomassa.

Eli kyllä itse puuhaan koko viikonlopun ja maanantaina taas ihan levänneenä töihin.

Toi sohvalle kaatuminen ja siellä makaaminen on paha. Ymmärrän ihan hyvin, vaikka itse olen lapseton. Työ on kuitenkin raskasta, ja olen huonouninen unilääkkeilläkin.

Mä hankin koiran. Ison ja aktiivisen. Sen kanssa on vaan pakko tehdä asioita, tai se alkaa hyppiä seinille. Poissa on jatkuva väsymys ja koomailut. Sohvalla makaaminen passivoi vaan lisää ja väsyttää entistä enemmän. Mun palautumiselle on tärkeää nimenomaan se, että liikun ulkona, ja keskityn siihen koiraan ja sen kanssa tekemiseen ja olemiseen. Se on se tekeminen mikä saa viikonlopunkin tuntumaan pitemmältä, suorastaan lomalta. Makkaranpaistoa laavulla, pyöräretkiä, kunhan vaan on ulkona.

Talvi on raskaampi, kun ulkona ei millään viitsi joka päivä olla tuntikausia. Mutta silloin pitää tehdä useampia lyhyempiä pyrähdyksiä.

Kannattaa kokeilla eri menetelmiä palautumiseen jos tuo nykyinen ei toimi. Jotkut palautuvat maatessaan sängyssä ja toiset tekemällä jotain. Miettisin arkea toimivammaksi jos viikonloput menee maatessa.

Mua auttaa palautumaan:

-työ jossa liukuva työaika, kivat työkaverit, korkea autonomia oman työn suunnittelun suhteen.työmatka lyhyt

-säännöllinen unirytmi eli nukkumaan samaan aikaan joka ilta

-säännöllinen ruokailu

-liikuntaharrastus 3-4 kertaa viikossa

-kotityöt ym minimissäj a mahd.helposti viikolla: käydään kaupassa samalla kun tullaan treeneistä. Pyykinpesu on helppoa hommaa, kuivuri apuna ja imuroinnin hoitaa robotti-imuri. Muutettiin kerrostaloon, niin loppui remppaaminen ja pihatyöt

-lapset meillä rauhallisia ja kivoja

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että viikonloput on välillä työläämpiä uhmaikäisen kanssa kuin arkipäivät yksin etätöissä kotona.

Tämä! Just koitan saada kiukuttelevaa 3 vuotiasta pukemaan ja tietenkin tämä ärisee ja lähtee juoksemaan karkuun. Haluaisin vain käpertyä omaan rauhaani sohvannurkkaan edes hetkeksi.

Vierailija kirjoitti:

Siksihän Kokoomus haluaa pitää kiinni nykyisestä 5x8h työviikoista jotta ihmiset pysyvät riittävän työkykyisinä mutta samalla (mieli)sairaina työorjina. Kun katselen ystäviäni niin 70 - 80 prosenttia kulkee kaltevalla pinnalla kohti loppuunpalamista.

Ei se kyllä firmallekaan ole kovin hyvä, että tekijät on kaltevalla pinnalla. Kun joku kokenut joutuu vaikka vuoden sairaslomalle, niin pienempi firma saattaa olla ihan kusessa. Korvaavan työntekijän koulutus voi viedä vuosia joillain aloilla.

Ja tästä huolimatta ei voi palkata enempää tekijöitä, vaan kokeillaan, että kestääkö kamelin selkä.

Loppuun pahasti palanut kirjoitti:

En palautunut ja otin lopputilin kun kamelin selkä katkesi. Siitä on jo muutama kuukausi en kä vieläkään jaksa mitään.

Sen verran olen nähnyt, että loppuunpalaneen ei kannata ottaalopputiliä. Kannattaa ottaa sairaslomaa, jolloin kustannukset jää enemmän yhteiskunnalle ja työnantajalle, kuten kuuluukin.

Myös työnantaja saattaa parhaassa tapauksessa oppia jotain, eikä sama toistu heti muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En palautunut joten lopetin ne typerät työt ja siirryin persujen kadehtimiaan ihanaan olotilaan. Vain sohvaa piti hieman pehmentää.

Nyt sä puhut kyl demareist ja vihreist. Ne huutaa tukiensa perään. Persut opiskelevat ja ovat töissä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea tätä kun minulla on vain 26 vapaapäivää koko vuoden aikana... karjatilallinen kun olen.

Eläinten kanssa työskentely on henkisesti paljon miellyttävämpää ja vähemmän stressaavaa kuin ihmisten kanssa työskentely. Ei voi täysin verrata.

Tämä joka sanoi, että eläinten kanssa työskentely on vähemmän stressaava ei tiedä karjatilallisen ja yrittäjän arjesta yhtään mitään! Vamaan luulit, että nuo 26 päivää on normi lomapäiviä. Konkretiaa tuohon saa sillä, että tuo 26 vapaapäivää takoittaisi esim sitä, että sulla on 13 viikonloppua vapaata ja muuten olet joka ikinen päivä töissä.

Itse en ole karjatilallinen, mutta olen sitä hommaa seurannut läheltä.

On totta, että ihmisten kanssa työskentely uuvuttaa enemmän kuin eläinten, mutta karjatilallisilla ei olekaan mitään 8 tunnin työpäivää ja että työt voisi jättää työpaikalle. Lomitin joskus tilalla, jonka isännällä sairasloma mutta niin vaan tuo rymysi tilan töitä aamusta yöhön minkä pystyi. Heillä on työaika yölläkin jos on poikimista tai menee jokin rikki. Tai heinätöiden aikaan jne. Lisäksi miljoonavelat niskassa ja stressi. Eli molempiin tutustuneena pidän normipalkkatyötä helpompana vaikka en helppona sitäkään, koska ihmistä ei rasita vain työn määrä vaan aikataulut. Matkahan ei tapa vaan vauhti eli kiire.

Vierailija kirjoitti:

Sä et kyllä ole ihan terve. Kannattaisikohan käydä lääkärillä?

Kyllä minä olen aina palautunut viikonlopun aikana. Vasta kun tuli 50 v täyteen, alkoi huomata, ettei se oikein aina riitä.

Töitä on erilaisia. Ja elämäntilanteita. On ihan oikeasti totta,että moni ihminen paiskii tosi rankoissa duuneissa vuosikymmeniä, kun joku toinen istuu toimistossa tekemässä " töitä".

Lapsiperhe-elämä on myös työmaa. Kun vertaa vaikka lapsettomaan henkilöön.

Kaiki vaikuttaa. Aiempi elämä ja kuormitustekijät, omat voimavarat, onko työ sosiaalista, onko itse erityisherkkä introvertti ym ym.. syitä on miljoonia. Yks uupuu siitä mistä toinen saa energiaa.

Yrittäkää rakentaa arki missä ITSE jaksatte. Ja työstä saa väsyä. Saa siis levätä ja olla ihan puhki kun on viikon paiskinut hommia.