Te jotka sanotte että suhde ilman seksiä = kämppis tms

Opiskelin vapaavalinnaisena seksuaalisuus-kursseja ja kyllä se on paljon muutakin kuin fyysistä suorittamista. Se on lähellä oloa, katseita, kuiskauksia, silittämistä ym.ym. Sillä tavalla seksi ja romantiikka on myös yhteennivoutuneita. Seksi ei myöskään tarkoita vain yhdyntää, vaikka sen nyt varmasti kaikki tietää sanomattakin.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin vapaavalinnaisena seksuaalisuus-kursseja ja kyllä se on paljon muutakin kuin fyysistä suorittamista. Se on lähellä oloa, katseita, kuiskauksia, silittämistä ym.ym. Sillä tavalla seksi ja romantiikka on myös yhteennivoutuneita. Seksi ei myöskään tarkoita vain yhdyntää, vaikka sen nyt varmasti kaikki tietää sanomattakin.

Voin sanoa, että 50 % väestöstä ainakaan ei tiedä eikä myönnä mitään tällaista. Se miespuolinen 50 %.

tästä aiheesta on jo monta keskustelua. lukekaa niitä, niin ei tarvitse kirjoittaa kaikkia samoja näkökulmia ja perusteluita uudestaan.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekkin normaali on mulle epänormaalia. Seksitön suhde ei olisi mulle suhde ollenkaan.

Minusta on surullista, että suhde loppuu seksin loppumiseen. Monet vanhukset eivät enää harrasta seksiä ja ovat silti parisuhteessa. Vai pitääkö erota, kun seksi loppuu?

Miehelle tulee yleensä viimeistään kuusikymppisenä impotenssi, pitääkö sitten ottaa ero?

Jos on uskovainen ihminen, ei edes saa erota, koska Jumala kieltää.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekkin normaali on mulle epänormaalia. Seksitön suhde ei olisi mulle suhde ollenkaan.

Minusta on surullista, että suhde loppuu seksin loppumiseen. Monet vanhukset eivät enää harrasta seksiä ja ovat silti parisuhteessa. Vai pitääkö erota, kun seksi loppuu?

Miehelle tulee yleensä viimeistään kuusikymppisenä impotenssi, pitääkö sitten ottaa ero?

No ensinnäkään impotenssi ei tarkoita sitä, etteikö voisi seksiä harrastaa - voi olla, että kaikenlainen seksi ei onnistu, mutta jos henkilö itse kuitenkin haluaisi seksiä, on hänellä ehkä motivaatiota yrittää saada tilannetta korjattua. Ja vaikka yhdyntä ei onnistuisi, voihan muunlaista seksiä kuitenkin olla. En usko, että vanhukset kokevat että heidän suhteensa on seksitön, jos seksi on loppunut vanhuuden raihnaisuuden vuoksi - luultavasti heidän käsitystään suhteesta värittää enemmän kaikki ne vuodet, jolloin suhde oli sellainen, jollaisena he halusivat sen. Koettakaa nyt ymmärtää, että on valtavan suuri ero siinä, onko suhde perustavanlaatuisesti seksitön, vai onko siinä seksittömiä ajanjaksoja esim. terveydentilan tai olosuhteiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Mutta jos parisuhteessa ei ole mitään romanttisia tunteita, niin sellaista suhdetta sanotaan kulissisuhteeksi.

Ei sillä, ettei suhde voisi olla kulissi, vaikka siinä olisi seksiäkin.

Voi olla myös kiintymyksen, kunnioituksen, välittämisen tunteita, rakkautta. Vaikkei seksuaalisia tai ”romanttisia” tunteita mitä se tarkiittaakin,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Mutta jos parisuhteessa ei ole mitään romanttisia tunteita, niin sellaista suhdetta sanotaan kulissisuhteeksi.

Ei sillä, ettei suhde voisi olla kulissi, vaikka siinä olisi seksiäkin.

Noin se minunkin kohdallani olisi. Tai ehkei kulissi, vaan korvike - koska kai tuossa platonisessa suhteessa enemmän on tarkoitus etsiä korviketta romanttisseksuaaliselle suhteelle, joka puuttuu, ei niinkään esittää muille norminmukaista elämää. 

t. Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin vapaavalinnaisena seksuaalisuus-kursseja ja kyllä se on paljon muutakin kuin fyysistä suorittamista. Se on lähellä oloa, katseita, kuiskauksia, silittämistä ym.ym. Sillä tavalla seksi ja romantiikka on myös yhteennivoutuneita. Seksi ei myöskään tarkoita vain yhdyntää, vaikka sen nyt varmasti kaikki tietää sanomattakin.

Voin sanoa, että 50 % väestöstä ainakaan ei tiedä eikä myönnä mitään tällaista. Se miespuolinen 50 %.

Kurssien kautta pääsin juttelemaan miesten kanssa, jotka eivät pysty harrastamaan seksiä naisten kanssa, jos ei ole mitään ihastumisen/rakastumisen tunteita mukana. Myöhemmin itse deittaillessakin tapasin tällaisia. Myös nykyinen mieheni on sellainen. On monia hyviä ja ihania miehiä, harmi ettei näitä koskaan näe median nostamina.

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan. Joillekin avoin suhdekin on ihan normaalia. Minä haluan parisuhteeltani läheisyyttä, seksiä, romantiikkaa ja uskollisuutta. Sekin on ihan normaalia, vaikka Yle ja Hesari nykyään muuta väittää. 

Minä taas en halua parisuhdetta ollenkaan. Seksiä kuitenkin tarvitsen, joten ostan sitä ammattilaisilta. Näin kaikki ovat tyytyväisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Mutta jos parisuhteessa ei ole mitään romanttisia tunteita, niin sellaista suhdetta sanotaan kulissisuhteeksi.

Ei sillä, ettei suhde voisi olla kulissi, vaikka siinä olisi seksiäkin.

Noin se minunkin kohdallani olisi. Tai ehkei kulissi, vaan korvike - koska kai tuossa platonisessa suhteessa enemmän on tarkoitus etsiä korviketta romanttisseksuaaliselle suhteelle, joka puuttuu, ei niinkään esittää muille norminmukaista elämää. 

t. Se, jolle vastasit

En missään nimessä etsi korviketta romanttisseksuaaliselle suhteelle, en tod haluaisi sellaista. Kuinka vaikea voi olla käsittää….

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Mutta jos parisuhteessa ei ole mitään romanttisia tunteita, niin sellaista suhdetta sanotaan kulissisuhteeksi.

Ei sillä, ettei suhde voisi olla kulissi, vaikka siinä olisi seksiäkin.

Noin se minunkin kohdallani olisi. Tai ehkei kulissi, vaan korvike - koska kai tuossa platonisessa suhteessa enemmän on tarkoitus etsiä korviketta romanttisseksuaaliselle suhteelle, joka puuttuu, ei niinkään esittää muille norminmukaista elämää. 

t. Se, jolle vastasit

En missään nimessä etsi korviketta romanttisseksuaaliselle suhteelle, en tod haluaisi sellaista. Kuinka vaikea voi olla käsittää….

En väittänytkään sinun hakevan. Viittasin tuohon YLEn artikkeliin. Jos olet tuo kirjoittajat, jolle vastasin, niin ymmärsin pointtisi kyllä oikein hyvin ja uskoisin, että olen kanssasi ihan samoilla linjoilla.