Te jotka sanotte että suhde ilman seksiä = kämppis tms

Vierailija kirjoitti:

Seksi tulis kieltää muutakuin lisääntymistarkoituksessa.

Niin ja sitä varten erikseen rakennetuissa ilotaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuollaiseen kumppanuusliittoon olisi myös tosi helppo löytää kumppani; kuka tahansa kelpaisi. Ei tarvitsisi etsiä ihmistä, jonka kanssa klikkaa niin henkisesti, fyysisesti kuin arvomaailmallisesti ja huumorillisesti, vaan voisi olla vaan joku ihan ok tyyppi, jonka kanssa tehtäisi järkipäätös olla yhdessä.

Jäisin kyllä paitsi ihan kaikesta parisuhteen parhaista puolista enkä oikeasti onnellinenkaan olisi, mutta olisipahan ”parisuhde”.

Seksuaalinen puolikin varmaan näivettyisi itsestään ennen pitkää.

Mikä sua vaivaa? Sun on pakko olla trolli :D

Rakastuminen ilman seksiä muistuttaa vähän teinien rakastumista. Hormonit hyrrää ja tykäätään toisesta ihan hirveästi, mutta seksi ei ole se tärkein yhdessä pitävä liima. Tai ehkä joillain oli, muttei omassa kaveripiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuollaiseen kumppanuusliittoon olisi myös tosi helppo löytää kumppani; kuka tahansa kelpaisi. Ei tarvitsisi etsiä ihmistä, jonka kanssa klikkaa niin henkisesti, fyysisesti kuin arvomaailmallisesti ja huumorillisesti, vaan voisi olla vaan joku ihan ok tyyppi, jonka kanssa tehtäisi järkipäätös olla yhdessä.

Jäisin kyllä paitsi ihan kaikesta parisuhteen parhaista puolista enkä oikeasti onnellinenkaan olisi, mutta olisipahan ”parisuhde”.

Seksuaalinen puolikin varmaan näivettyisi itsestään ennen pitkää.

Eihän seksitön suhde välttämättä mikään järkiliitto ole. Ihmisellä voi olla toista ihmistä kohtaan muitakin kuin seksuaalisia tunteita.

Tuossa YLEn artikkelissa kuitenkin puhutaan käytännöllisyydestä, ystävyysrakkaudesta ja elämäntoveruudesta ja esitetään se vaihtoehdoksi niille, jotka olisivat muuten yksinäisiä. Että saavat edes jotain, vaikka romanttista rakkautta eivät. Kyllä tuossa YLEn jutussa tuo kuulostaa minusta jonkinlaiselta korvikkeelta ja tyytymiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuollaiseen kumppanuusliittoon olisi myös tosi helppo löytää kumppani; kuka tahansa kelpaisi. Ei tarvitsisi etsiä ihmistä, jonka kanssa klikkaa niin henkisesti, fyysisesti kuin arvomaailmallisesti ja huumorillisesti, vaan voisi olla vaan joku ihan ok tyyppi, jonka kanssa tehtäisi järkipäätös olla yhdessä.

Jäisin kyllä paitsi ihan kaikesta parisuhteen parhaista puolista enkä oikeasti onnellinenkaan olisi, mutta olisipahan ”parisuhde”.

Seksuaalinen puolikin varmaan näivettyisi itsestään ennen pitkää.

Mikä sua vaivaa? Sun on pakko olla trolli :D

Rakastuminen ilman seksiä muistuttaa vähän teinien rakastumista. Hormonit hyrrää ja tykäätään toisesta ihan hirveästi, mutta seksi ei ole se tärkein yhdessä pitävä liima. Tai ehkä joillain oli, muttei omassa kaveripiirissä.

Jotenkin erikoista minusta verrata aikuisten suhdetta teinien suhteisiin. Ainakin oman kokemukseni  mukaan teinien suhteet eivät olleet niin kestäviä ja syvällisiä kuin mitä aikuiset yleensä toivovat, ja kyllähän teineilläkin yleensä kiinnostusta seksiin oli, mutta kaikki eivät olleet siihen valmiita. Suhteessa sitten otettiin oman kehitysvaiheen mukaan askelia siihen suuntaan, ja seksuaalisuus silti oli läsnä, vaikkei varsinaisesti seksin aika ollut vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on seksitön, siitä puuttuu paljon muutakin. Kyllä seksi erottaa kaverisuhteen romanttisesta suhteesta. Ilman seksiähän siitä nimenomaan puuttuu se romantiikka, flirtti, tietynlainen keskinäinen huumori. Ja minulle ne ovat melkeinpä koko suhteen ydin. Yhdessä koettu hauskuus ja huumori, perusarvojen lisäksi tietysti. Perusarvoja ovat taas luottamus jne, ja lähes aina seksittömässä parisuhteessa seksi ennemmin tai myöhemmin haetaan muualta ja sillä tärvellään myös luottamus.

Tiedän useamman seksittömän parisuhteen. En tiedä yhtään seksitöntä hyvää suhdetta millään muullakaan mittapuulla. Eli seksittömät suhteet ovat kyllä muutenkin aivan hirveitä yleisesti ottaen. On tunnekylmyyttä, ei yhteisiä arvoja, petetään, haetaan seksi muualta eikä toista kunnioiteta. Puuttuu yhteinen huumori, muukin läheisyys, yhteinen hauskuus. Ei se seksi ole vain seksi, vaan osa kokonaisuutta.

Miksi ei voisi olla kaikkea kuvaamaasi, mutta ilman seksiä? Se on eri asia, jos haluttaisiin seksiä, mutta sillä kiristetään kumppania.

Koska seksi tuo niin paljon suhteeseen muutakin kuin sitä itseään. Koko suhteen vire muuttuu.

Olen itsekin ollut suhteessa ilman seksiä x aikaa ja koko parisuhteen vire muuttui aivan toisenlaiseksi kun seksiä oli taas, vaikka suhde oli ennen sitäkin hyvä.

Ja näkeehän sen ihmisistä. Paljon seksiä harrastavat ovat leikkisämpiä keskenään, onnellisempia, heillä on hauskempaa. Seksi tuo eri tavalla iloa, huumoria, leikkimielisyyttä, pilkettä silmäkulmaan.

Mistä ihmeestä sinä oikein tiedät kuka harrastaa paljon seksiä ja kuka ei? Itsellä ei ole tapana puhua omasta seksielämästä kuin enintään joidenkin hyvin läheisten ystävien kanssa, niin tuntuu kummalliselta että voi heittää tuollaisia arvioita. Jos taas arvio perustuu vain hypoteesiin siitä, että näin käyttäytyvät harrastavat paljon seksiä, niin se menee aika helposti mönkään. Omassa suhteessa on pajon tuota iloa, huumoria ja leikkisyyttä, mutta seksiä nykyään hyvin vähän. Ollaan molemmat ok tämän kanssa. Meillä on kyllä muuten paljon intiimiä läheisyyttä, mikä tuntuu molemmille merkityksellisemmältä.

Nainen voi olla tuollaisessa suhteessa, koska hyväksyntää saa kuitenkin lukuisilta muilta miehiltä.

Miehelle tuo ei ole hyvä järjestely, koska miehelle se parisuhde on yleensä ainoa tapa saada johdonmukaisesti seksiä, hyväksyntää ja kokemus siitä, että ei ole paha asia olla mies.

Mies saa kielteisiä sukupuolisuuden kokemuksia hyvin helposti (joidenkin pärpättävien feministien mielestä miehen pitäisi vaihtaa katua, ettei nainen pelkää), mutta positiivisia hyvin hankalasti. Ne positiiviset kokemukset eivät yleensä liity miehen OMIIN tarpeisiin, vaan yhteiskunnan tarpeisiin. 

Jos mies vaarantaa henkensä käyttäen miehistä rohkeuttaan ja suorituskykyään, hän saa siitä kiitosta, mutta henkensä vaarantaminen tai katuporan käyttäminen huonolla säällä ei ole tarve. Seksi ja hyväksyntä on tarve ja syvempi, henkilökohtainen tarve...saada juuri sellaisia kehuja, kosketuksia ja katseita, joita itse tarvitsee. 

Joku tuollainen suhde ilman neuvottelematonta ja aitoa himoa saisi ainakin minut inhoamaan itseäni. Kuunnella jotain ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut minusta ja antaa parhaat puolet itsestään jollekin toiselle. Sama kuin olisi itkua pidätellen jossain mölyisessä ja savuisessa yökerhossa 24h...samanlaista hylkäämisen ja näkymättömyyden paskaa aamusta iltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla tuollaisessa suhteessa, koska hyväksyntää saa kuitenkin lukuisilta muilta miehiltä.

Miehelle tuo ei ole hyvä järjestely, koska miehelle se parisuhde on yleensä ainoa tapa saada johdonmukaisesti seksiä, hyväksyntää ja kokemus siitä, että ei ole paha asia olla mies.

Mies saa kielteisiä sukupuolisuuden kokemuksia hyvin helposti (joidenkin pärpättävien feministien mielestä miehen pitäisi vaihtaa katua, ettei nainen pelkää), mutta positiivisia hyvin hankalasti. Ne positiiviset kokemukset eivät yleensä liity miehen OMIIN tarpeisiin, vaan yhteiskunnan tarpeisiin. 

Jos mies vaarantaa henkensä käyttäen miehistä rohkeuttaan ja suorituskykyään, hän saa siitä kiitosta, mutta henkensä vaarantaminen tai katuporan käyttäminen huonolla säällä ei ole tarve. Seksi ja hyväksyntä on tarve ja syvempi, henkilökohtainen tarve...saada juuri sellaisia kehuja, kosketuksia ja katseita, joita itse tarvitsee. 

Joku tuollainen suhde ilman neuvottelematonta ja aitoa himoa saisi ainakin minut inhoamaan itseäni. Kuunnella jotain ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut minusta ja antaa parhaat puolet itsestään jollekin toiselle. Sama kuin olisi itkua pidätellen jossain mölyisessä ja savuisessa yökerhossa 24h...samanlaista hylkäämisen ja näkymättömyyden paskaa aamusta iltaan. 

Miksi ajattelet, että naiselle riittää että "saa hyväksyntää" muilta miehiltä? En ainakaan itse naisena ole hyväksyntää vailla, mutta nautin orgasmeista ja saan elämääni iloa seksuaalisesta nautinnosta. Ihan sama, kuinka moni "hyväksyy" minut, ei kiinnosta yhtään. Mutta seksistä haluan nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla tuollaisessa suhteessa, koska hyväksyntää saa kuitenkin lukuisilta muilta miehiltä.

Miehelle tuo ei ole hyvä järjestely, koska miehelle se parisuhde on yleensä ainoa tapa saada johdonmukaisesti seksiä, hyväksyntää ja kokemus siitä, että ei ole paha asia olla mies.

Mies saa kielteisiä sukupuolisuuden kokemuksia hyvin helposti (joidenkin pärpättävien feministien mielestä miehen pitäisi vaihtaa katua, ettei nainen pelkää), mutta positiivisia hyvin hankalasti. Ne positiiviset kokemukset eivät yleensä liity miehen OMIIN tarpeisiin, vaan yhteiskunnan tarpeisiin. 

Jos mies vaarantaa henkensä käyttäen miehistä rohkeuttaan ja suorituskykyään, hän saa siitä kiitosta, mutta henkensä vaarantaminen tai katuporan käyttäminen huonolla säällä ei ole tarve. Seksi ja hyväksyntä on tarve ja syvempi, henkilökohtainen tarve...saada juuri sellaisia kehuja, kosketuksia ja katseita, joita itse tarvitsee. 

Joku tuollainen suhde ilman neuvottelematonta ja aitoa himoa saisi ainakin minut inhoamaan itseäni. Kuunnella jotain ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut minusta ja antaa parhaat puolet itsestään jollekin toiselle. Sama kuin olisi itkua pidätellen jossain mölyisessä ja savuisessa yökerhossa 24h...samanlaista hylkäämisen ja näkymättömyyden paskaa aamusta iltaan. 

Miksi ajattelet, että naiselle riittää että "saa hyväksyntää" muilta miehiltä? En ainakaan itse naisena ole hyväksyntää vailla, mutta nautin orgasmeista ja saan elämääni iloa seksuaalisesta nautinnosta. Ihan sama, kuinka moni "hyväksyy" minut, ei kiinnosta yhtään. Mutta seksistä haluan nauttia.

Ei varmaan riitä, mutta se on tyhjää parempi. Lisäksi jos et ole 100kg tai epätavallisen ruma, et tiedä millaista on olla ilman hyväksyntää ja huomiota.

Itsetyydytyskin tuntuu ihan erilaiselta, kun on realismiin perustuvia fantasioita ja tunne siitä, että oma keho on haluttava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla tuollaisessa suhteessa, koska hyväksyntää saa kuitenkin lukuisilta muilta miehiltä.

Miehelle tuo ei ole hyvä järjestely, koska miehelle se parisuhde on yleensä ainoa tapa saada johdonmukaisesti seksiä, hyväksyntää ja kokemus siitä, että ei ole paha asia olla mies.

Mies saa kielteisiä sukupuolisuuden kokemuksia hyvin helposti (joidenkin pärpättävien feministien mielestä miehen pitäisi vaihtaa katua, ettei nainen pelkää), mutta positiivisia hyvin hankalasti. Ne positiiviset kokemukset eivät yleensä liity miehen OMIIN tarpeisiin, vaan yhteiskunnan tarpeisiin. 

Jos mies vaarantaa henkensä käyttäen miehistä rohkeuttaan ja suorituskykyään, hän saa siitä kiitosta, mutta henkensä vaarantaminen tai katuporan käyttäminen huonolla säällä ei ole tarve. Seksi ja hyväksyntä on tarve ja syvempi, henkilökohtainen tarve...saada juuri sellaisia kehuja, kosketuksia ja katseita, joita itse tarvitsee. 

Joku tuollainen suhde ilman neuvottelematonta ja aitoa himoa saisi ainakin minut inhoamaan itseäni. Kuunnella jotain ihmistä, joka ei ole edes kiinnostunut minusta ja antaa parhaat puolet itsestään jollekin toiselle. Sama kuin olisi itkua pidätellen jossain mölyisessä ja savuisessa yökerhossa 24h...samanlaista hylkäämisen ja näkymättömyyden paskaa aamusta iltaan. 

Miksi ajattelet, että naiselle riittää että "saa hyväksyntää" muilta miehiltä? En ainakaan itse naisena ole hyväksyntää vailla, mutta nautin orgasmeista ja saan elämääni iloa seksuaalisesta nautinnosta. Ihan sama, kuinka moni "hyväksyy" minut, ei kiinnosta yhtään. Mutta seksistä haluan nauttia.

Ei varmaan riitä, mutta se on tyhjää parempi. Lisäksi jos et ole 100kg tai epätavallisen ruma, et tiedä millaista on olla ilman hyväksyntää ja huomiota.

Itsetyydytyskin tuntuu ihan erilaiselta, kun on realismiin perustuvia fantasioita ja tunne siitä, että oma keho on haluttava. 

Miksi fantasian täytyy perustua realismiin? Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ainakaan itse en fantasioi mistään realistisista asioista. Ja olen kyllä normaalipainoinen ja varmaan ihan hyvännäköinen, mutta ei se silti sitä tarkoita, että saisin ensinnäkään aina tai edes usein mitään erityistä huomiota, tai etteikö minulla olisi ollut elämässä paljonkin epävarmuutta omasta itsestäni ja ulkonäöstänikin. Toisaalta oma seksuaalisuuteni ei mitenkään perustu siihen, kuinka moni ihailee minua, vaan se perustuu ihan siihen, mitä itse haluan ja mistä nautin.

Ja jos on tilanne, että kärsin vaikka seksin puutteesta, ei yhtään tilannetta auta, vaikka joku mies näyttäisikin katsovan "hyväksyvästi". Ei se hyväksyvä katse minulle seksuaalista nautintoa anna. Enkä saa siitä edes mitään ideoita seksuaalisiin fantasioihin, jos sitä meinasit ehdottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuollaiseen kumppanuusliittoon olisi myös tosi helppo löytää kumppani; kuka tahansa kelpaisi. Ei tarvitsisi etsiä ihmistä, jonka kanssa klikkaa niin henkisesti, fyysisesti kuin arvomaailmallisesti ja huumorillisesti, vaan voisi olla vaan joku ihan ok tyyppi, jonka kanssa tehtäisi järkipäätös olla yhdessä.

Jäisin kyllä paitsi ihan kaikesta parisuhteen parhaista puolista enkä oikeasti onnellinenkaan olisi, mutta olisipahan ”parisuhde”.

Seksuaalinen puolikin varmaan näivettyisi itsestään ennen pitkää.

Eihän seksitön suhde välttämättä mikään järkiliitto ole. Ihmisellä voi olla toista ihmistä kohtaan muitakin kuin seksuaalisia tunteita.

Juuri näin. Voi rakastaa syvästi kumppania, vaikkei harrastettaisi seksiä.

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Mä mietin tätä ihan samaa. Tätä samaa terapeuttia haastateltiin HS:n toimesta jokin aika sitten ja silloin epäilin, että HS muunnellut haastattelun omaa asiaansa ajaakseen ja toki mietin tekeekö Yle nyt samaa. Mutta kun Anna Keski-Rahkonenkin puhui jossain lehtijutussa pornosta ja runkkaamisesta, niin aloin miettiä onko näillä "terapeuteilla" joku ikäkriisi, viidenkympin villitys vai mikä ihmeen taho näitä juttuja näille oikein syöttää?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä aseksuaalien olemassa oloa ei oteta huomioon. On olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan ikinä halua seksiä ja tällaiset ihmiset voivat keskenään olla ihan älyttömän hyvässä parisuhteessa.

No mutta tämähän on asia erikseen.

Sitäpaitsi luulen, että aseksuaalisuudessa on kyse vain lukkiintuneesta seksuaalisuudesta, ongelma on tunnepuolella, heittäytymisessä tms, koska ihminen on luontaisesti seksuaalinen, jo lapsuudessa.

Voihan ongelma, jos sitä haluaa ongelmaksi nimittää, olla siinäkin, että toisen ihmisen läheisyys ei vain kiihota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Vierailija kirjoitti:

Joillekkin normaali on mulle epänormaalia. Seksitön suhde ei olisi mulle suhde ollenkaan.

Minusta on surullista, että suhde loppuu seksin loppumiseen. Monet vanhukset eivät enää harrasta seksiä ja ovat silti parisuhteessa. Vai pitääkö erota, kun seksi loppuu?

Miehelle tulee yleensä viimeistään kuusikymppisenä impotenssi, pitääkö sitten ottaa ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

⁷

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on seksitön, siitä puuttuu paljon muutakin. Kyllä seksi erottaa kaverisuhteen romanttisesta suhteesta. Ilman seksiähän siitä nimenomaan puuttuu se romantiikka, flirtti, tietynlainen keskinäinen huumori. Ja minulle ne ovat melkeinpä koko suhteen ydin. Yhdessä koettu hauskuus ja huumori, perusarvojen lisäksi tietysti. Perusarvoja ovat taas luottamus jne, ja lähes aina seksittömässä parisuhteessa seksi ennemmin tai myöhemmin haetaan muualta ja sillä tärvellään myös luottamus.

Tiedän useamman seksittömän parisuhteen. En tiedä yhtään seksitöntä hyvää suhdetta millään muullakaan mittapuulla. Eli seksittömät suhteet ovat kyllä muutenkin aivan hirveitä yleisesti ottaen. On tunnekylmyyttä, ei yhteisiä arvoja, petetään, haetaan seksi muualta eikä toista kunnioiteta. Puuttuu yhteinen huumori, muukin läheisyys, yhteinen hauskuus. Ei se seksi ole vain seksi, vaan osa kokonaisuutta.

Miksi ei voisi olla kaikkea kuvaamaasi, mutta ilman seksiä? Se on eri asia, jos haluttaisiin seksiä, mutta sillä kiristetään kumppania.

Koska seksi tuo niin paljon suhteeseen muutakin kuin sitä itseään. Koko suhteen vire muuttuu.

Olen itsekin ollut suhteessa ilman seksiä x aikaa ja koko parisuhteen vire muuttui aivan toisenlaiseksi kun seksiä oli taas, vaikka suhde oli ennen sitäkin hyvä.

Ja näkeehän sen ihmisistä. Paljon seksiä harrastavat ovat leikkisämpiä keskenään, onnellisempia, heillä on hauskempaa. Seksi tuo eri tavalla iloa, huumoria, leikkimielisyyttä, pilkettä silmäkulmaan.

Mistä voi tietää, kuinka paljon jollakin parilla on seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tuollaiseen kumppanuusliittoon olisi myös tosi helppo löytää kumppani; kuka tahansa kelpaisi. Ei tarvitsisi etsiä ihmistä, jonka kanssa klikkaa niin henkisesti, fyysisesti kuin arvomaailmallisesti ja huumorillisesti, vaan voisi olla vaan joku ihan ok tyyppi, jonka kanssa tehtäisi järkipäätös olla yhdessä.

Jäisin kyllä paitsi ihan kaikesta parisuhteen parhaista puolista enkä oikeasti onnellinenkaan olisi, mutta olisipahan ”parisuhde”.

Seksuaalinen puolikin varmaan näivettyisi itsestään ennen pitkää.

Mikä sua vaivaa? Sun on pakko olla trolli :D

Rakastuminen ilman seksiä muistuttaa vähän teinien rakastumista. Hormonit hyrrää ja tykäätään toisesta ihan hirveästi, mutta seksi ei ole se tärkein yhdessä pitävä liima. Tai ehkä joillain oli, muttei omassa kaveripiirissä.

Ei kai aikuisten rakastuminen sen kummempaa ole. Jos seksi on tärkein yhdessä pitävä liima, niin ei kai sellainen ole rakastumista, vaan ennemminkin ihastumista tai ehkä vain pelkkää himoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on seksitön, siitä puuttuu paljon muutakin. Kyllä seksi erottaa kaverisuhteen romanttisesta suhteesta. Ilman seksiähän siitä nimenomaan puuttuu se romantiikka, flirtti, tietynlainen keskinäinen huumori. Ja minulle ne ovat melkeinpä koko suhteen ydin. Yhdessä koettu hauskuus ja huumori, perusarvojen lisäksi tietysti. Perusarvoja ovat taas luottamus jne, ja lähes aina seksittömässä parisuhteessa seksi ennemmin tai myöhemmin haetaan muualta ja sillä tärvellään myös luottamus.

Tiedän useamman seksittömän parisuhteen. En tiedä yhtään seksitöntä hyvää suhdetta millään muullakaan mittapuulla. Eli seksittömät suhteet ovat kyllä muutenkin aivan hirveitä yleisesti ottaen. On tunnekylmyyttä, ei yhteisiä arvoja, petetään, haetaan seksi muualta eikä toista kunnioiteta. Puuttuu yhteinen huumori, muukin läheisyys, yhteinen hauskuus. Ei se seksi ole vain seksi, vaan osa kokonaisuutta.

Minusta romantiikka ja seksi ovat kaksi eri asiaa. Seksi on sitä fyysistä suorittamista ja romantiikka jotain tunnelmallista, henkisempää ja kauniimpaa. Pidän enemmän romanttisista kuin seksikkäistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Platoninen suhde on käytännöllinen niin, että molemmat sitoutuvat toisiinsa ja myös tukevat toistensa uraa, opiskelua, haaveita ja tavoitteita elämässä, mutta siinä ei ole seksuaalisuuteen liittyvää kontrollia tai mustasukkaisuutta." Siis kuinka tällaista voi sanoa itseään terapeutiksi väittävä ihminen? Vai olenko mä jotenkin sekaisin kun olen jo pitkään voinut toteuttaa seksuaalisuutta ilman kontrollia tahi mustasukkaisuutta ihan tavallisessa parisuhteessa? 

Enemmän tuosta platonisesta suhteesta tulee mieleen joku life coach tai mentori kuin kumppani.

Harvemmin mentoria kohtaan tunnetaan mitään elämää suurempaa rakkautta.

Millä perusteella juuri seksittömässä suhteessa olisi elämää suurempaa rakkautta? Kyllähän missä tahansa suhteessa voi olla kyse vaikka tyytymisestä tai kaveripohjalta suhteeseen lähtemisestä - ja eihän tuossa lehtijutussakaan niinkään puhuta rakkaudesta, vaan enemmänkin käytännön järjestelystä: on joku, jonka kanssa muuttaa yhdessä maalle, joku tsemppaa uralla eteenpäin ja tukee. Tässä ketjussa nyt vaan innostuttiin puhumaan suuresta rakkaudesta, ja tokihan sellainen voi jollekin toteutua seksittömässäkin suhteessa. Veikkaisin kuitenkin, että suurimmassa osassa noita platonisia suhteita on kyse enemmänkin järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, ei mistään mielettömästä rakastumisen kokemuksesta, hullaantumisesta toiseen ja elämää suuremmasta rakkaudesta - sellaiset tunteet kun valitettavasti ovat aika harvinaisia ihmisillä muutenkin.

Ei kukaan ole väittänyt, että vain seksittömässä suhteessa voisi olla elämää suurempaa rakkautta. Vaan että seksittömässäKIN suhteessa voi olla sellaista, vaikka seksuaalisia haluja ei olisikaan.

Ja jos platonisissa suhteissa olisi kyse vain järjestelystä ja elämän jakamisesta yhdessä, niin miksi niitä sitten edes nimitettäisiin parisuhteiksi. Ei kai ole mitään syytä, miksei voisi reilusti sanoa, että ollaan vain kavereita ja asutaan yhdessä, mutta mitään sen enempää meidän välillä ei ole. Tuskin sellaista kukaan paheksuu.

Kai siinä ideana on se, että kaverin kanssa ei kuitenkaan olla sillä lailla elämänkumppaneita eikä jaeta ja rakenneta yhteistä elämää. Onhan se eri asia olla elämänkumppani kuin kämppis.

Mutta jos parisuhteessa ei ole mitään romanttisia tunteita, niin sellaista suhdetta sanotaan kulissisuhteeksi.

Ei sillä, ettei suhde voisi olla kulissi, vaikka siinä olisi seksiäkin.