Miten saada lapsen jankkaaminen vähenemään?

Ap, lapsesi on autisti. Vie tutkimuksiin.

Voi luoja kun muistuu mieleen omat lapset pienenä. Sitä jankutuksen määrää esim leikkimökin tai lemmikin hankkimisesta. Kumpaakaan ei meille voinut hankkia ja vaikka kuinka koitin selittää, niin ei auttanut. Ei siihen auttanut muu kuin aika.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsella tylsää?

Ehkä välillä, mutta saa välillä ollakin. On kuitenkin myös päiväohjelmaa kuten päiväkoti, ulkoilu kanssani, leikkiminen kanssani, saa auttaa kotitöissä, saa leikkiä leluillaan jne. Mutta jankkaaminen ei siis liity erityisesti tilanteisiin joissa olisi tylsää. Ap

Entä jos lasta ei rankaisisikaan? Entä jos lasta auttaisi rauhoittumaan esim ottamalla syliin ja hengittelemällä rauhassa yhdessä tai menemällä hetkeksi pimeään huoneeseen rauhassa pitkäkseen? Autismia käsittelevässä ketjussa puhuttiin juuri tästä, että lapsi alkaa jankata kun on ylikierroksilla, ja siihen auttaa rauhoittuminen, ei rangaistukset, jotka lisää kierroksia.

Meillä saman ikäinen ja samaa jankkausta. Olen alkanut sanomaan takaisin, ettei tarvitse hokea samaa asiaa koko ajan ja etten jaksa kuunnella jankkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi tuntea se lapsesi parhaiten. Koulussakin opettaja joutuu etsimään niin monta tapaa opettaa, että kaikki varmasti oppii. Sama pätee vanhemmuuteen. 

Olenko ainoa äiti, joka haluaa joskus kysyä johonkin asiaan neuvoa? Olenko ainoa äiti, joka ei itse täydellisesti osaa kaikkea? En taida olla. Ei ne opettajatkaan ole täydellisiä siellä koulussa, kyllä nekin usein kysyy kollegalta neuvoa. Ap

Tuokin on vain asia joka kuuluu siihen lapsiperheen arkeen. Onko teidän arjessa nyt jotain mitä voisitte tehdä toisin? Lapsi haluaa vanhemman huomiota. Hän oppii helposti, millä keinoilla huomion parhaiten saa ja siitä jää tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lasta ei rankaisisikaan? Entä jos lasta auttaisi rauhoittumaan esim ottamalla syliin ja hengittelemällä rauhassa yhdessä tai menemällä hetkeksi pimeään huoneeseen rauhassa pitkäkseen? Autismia käsittelevässä ketjussa puhuttiin juuri tästä, että lapsi alkaa jankata kun on ylikierroksilla, ja siihen auttaa rauhoittuminen, ei rangaistukset, jotka lisää kierroksia.

Kun en minä ehdi koko ajan vain rauhoittelemaan hämärässä huoneessa. On pakko saada vaikka pyykit tai tiskit laitettua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lasta ei rankaisisikaan? Entä jos lasta auttaisi rauhoittumaan esim ottamalla syliin ja hengittelemällä rauhassa yhdessä tai menemällä hetkeksi pimeään huoneeseen rauhassa pitkäkseen? Autismia käsittelevässä ketjussa puhuttiin juuri tästä, että lapsi alkaa jankata kun on ylikierroksilla, ja siihen auttaa rauhoittuminen, ei rangaistukset, jotka lisää kierroksia.

Kun en minä ehdi koko ajan vain rauhoittelemaan hämärässä huoneessa. On pakko saada vaikka pyykit tai tiskit laitettua. Ap

Otatko lapsen mukaan näihin asioihin vai laitatko lapsen sivuun siksi aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lasta ei rankaisisikaan? Entä jos lasta auttaisi rauhoittumaan esim ottamalla syliin ja hengittelemällä rauhassa yhdessä tai menemällä hetkeksi pimeään huoneeseen rauhassa pitkäkseen? Autismia käsittelevässä ketjussa puhuttiin juuri tästä, että lapsi alkaa jankata kun on ylikierroksilla, ja siihen auttaa rauhoittuminen, ei rangaistukset, jotka lisää kierroksia.

Nykyään ilmeisesti kaikkiin lapsiin suhtaudutaan jonain "erityislapsina" jos heillä on hiukankin ei-toivottua käyttäytymismallia?

PS. Tahtojen taistelussa ei auta mikään sylittely, ainakaan jos ei sitten ihan holdingista puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos lasta ei rankaisisikaan? Entä jos lasta auttaisi rauhoittumaan esim ottamalla syliin ja hengittelemällä rauhassa yhdessä tai menemällä hetkeksi pimeään huoneeseen rauhassa pitkäkseen? Autismia käsittelevässä ketjussa puhuttiin juuri tästä, että lapsi alkaa jankata kun on ylikierroksilla, ja siihen auttaa rauhoittuminen, ei rangaistukset, jotka lisää kierroksia.

Kun en minä ehdi koko ajan vain rauhoittelemaan hämärässä huoneessa. On pakko saada vaikka pyykit tai tiskit laitettua. Ap

Otatko lapsen mukaan näihin asioihin vai laitatko lapsen sivuun siksi aikaa?

Kysyn tuletko äidin kanssa laittamaan pyykkiä vai haluatko jäädä lukemaan kirjaa (tms). Eli pyydän mukaan mutta en pakota mukaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

*huokaus* 

Tämä siitä seuraa kun kädettömät av-mammat porsii. 

Ihmetyttää aina nämä kommentit. Miten esim sinä osasit ja tiesit kaiken miten täytyisi käyttäytyä missäkin tilanteessa ensimmäisen lapsesi kanssa? Vai eikö lapsellasi ollut vastaavaa ongelmaa tai oliko lapsesi luonteenpiirre eri kuin aplla?

Olen itse samassa tilanteessa ja kyllästynyt olemaan helkkarin täydellisyyteen pyrkivä joka asiassa. Mutta sitten jos erehtyykin pyytämään neuvoja, syytetään miksei osata. No enpä tiedä, siksihän niitä neuvoja kysytään.

Tuollainen samojen asioiden toistelu ja kysely kuuluu ikävaiheeseen.

Itse vastaan asiallisesti lapsen toistuviin kysymyksiin, vaikka väsyttävää onkin. Ei lapsi tahallaan ja ilkeyttään ole sellainen kuin kehitykseen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, lapsesi on autisti. Vie tutkimuksiin.

Oliko lapset ennen ns. huomaamattomampia vai miksi nykyään aina käsketään viemään lapsi tutkimuksiin, jos lapsen käytös ei ole sitä mitä toivottaisiin sen olevan?

Eihän veemäisiä valittavia ja jankkaavia aikuisiakaan viedä mihinkään tutkimuksiin, vaikka välillä oikeasti saattaisi ollakin syytä viedä. :D

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen samojen asioiden toistelu ja kysely kuuluu ikävaiheeseen.

Itse vastaan asiallisesti lapsen toistuviin kysymyksiin, vaikka väsyttävää onkin. Ei lapsi tahallaan ja ilkeyttään ole sellainen kuin kehitykseen kuuluu.

Kyselyikä on eri asia kuin jankkaus. Jankkaus on juuri tuota, että kysyy vaikka 40 kertaa putkeen, että onko posti jo tullut.

Tässä ketjussa on monia hyviä neuvoja. Jos pelkkä "sinulle on jo vastattu" tai "kerro sinä minulle" ei riitä, niin sitten tiukka ei ja käsky olla hiljaa sekö ohjaus tekemään jotain muuta. Kiinnitetään huomio muualle. Tätä niin kauan että toimii. Viimesijaisena keinona jäähy, mutta lapsen pitää tietää, että jäähy seuraa jankkaamisesta, ei siitä että ylipäätään kysyy kysymyksiä.

Tuli mieleen että onkohan lapsella kyseessä vanha kunnon rakkauden ja yhteyden jano rakkaimpaan ihmiseensä? Eli haluaa sen takia olla koko ajan äitiin yhteydessä kyselemällä "turhia". En toki epäile yhtään ettetkö lastasi huomioisi ja rakastaisi. Otappa silloin jos ehdit/et ole liian väsynyt ihan rauhassa hänet syliin, olkaa ihan hiljaa vaan, silittelet häntä. Lapsi todennäköisesti hiljentyy ja samalla saat itsekin henkäistä ja rauhoittua. Jos tämä tepsii niin ottakaa päivittäin hiljainen ja rauhallinen halaushetki. Tällä voi olla isokin vaikutus lapseen ja myös sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on monia hyviä neuvoja. Jos pelkkä "sinulle on jo vastattu" tai "kerro sinä minulle" ei riitä, niin sitten tiukka ei ja käsky olla hiljaa sekö ohjaus tekemään jotain muuta. Kiinnitetään huomio muualle. Tätä niin kauan että toimii. Viimesijaisena keinona jäähy, mutta lapsen pitää tietää, että jäähy seuraa jankkaamisesta, ei siitä että ylipäätään kysyy kysymyksiä.

Jäähy on aika lievä rangaistus. Moniin lapsiin se ei tepsi vaan he saattavat enemmänkin riehaantua lisää sen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen samojen asioiden toistelu ja kysely kuuluu ikävaiheeseen.

Itse vastaan asiallisesti lapsen toistuviin kysymyksiin, vaikka väsyttävää onkin. Ei lapsi tahallaan ja ilkeyttään ole sellainen kuin kehitykseen kuuluu.

Kyselyikä on eri asia kuin jankkaus. Jankkaus on juuri tuota, että kysyy vaikka 40 kertaa putkeen, että onko posti jo tullut.

Tämä. Moni tähän ketjuun kommentoinut ei tunnu ymmärtävän mitä se on kun lapsi jumittuu jankkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen samojen asioiden toistelu ja kysely kuuluu ikävaiheeseen.

Itse vastaan asiallisesti lapsen toistuviin kysymyksiin, vaikka väsyttävää onkin. Ei lapsi tahallaan ja ilkeyttään ole sellainen kuin kehitykseen kuuluu.

Jankkaaminen ei kuulu ikävaiheeseen. Kysely toki kuuluu. Ja se että saattaa kysyä samaa asiaa pari kertaa tai alkaa kaupassa mankumaan karkkia vaikka sanottiin, että tänään ei osteta karkkia. Se, että jankkaa 40 kertaa tuliko posti ei kuulu ikävaiheeseen. Joillakin lapsilla on huono tapa jankata. Joillakin se voi olla autismioire muitta useimmiten kyseessä on vain rasittava tapa.