Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada lapsen jankkaaminen vähenemään?
19.04.2022 |
Olisi hyviä neuvoja uupuneelle äidille? Kolmevuotias lapsi jankkaa samoja asioita lukuisia ja lukuisia kertoja. Kysyy uudelleen ja uudelleen asioita, joihin on juuri vastattu hänelle 20 kertaa. Ymmärtää kyllä vastauksen jo ekalla kerralla ja muistaa sen, älyssä ei ole vikaa. Ja usein kyseessä on ihan mieluinen vastaus eli ei ole sellaista että kaupassa jankkaisi karkkia vaikka tietää että ei saa sitä. On selitetty väsymiseen asti että samoja asioita ei saa jankata. On yritetty sitä että vastataan samaan kysymykseen vain viisi kertaa ja sen jälkeen enää ei, mutta tämä tuntuu vain pahentavan jankkaamista.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kiellä jankkaamasta vaan koita keksiä jotain muuta tilalle.
Saattaa olla adhd:ta tms. Ja hakea mielihyvää jankkaamalla. Hyvä asia on että "jumittaa" kivojenkin asioiden äärellä.
Jos lapsi saa tarpeeksi huomiota ja virikkeitä niin ammattiapu voi olla tarpeellista silti.
Itselläni oli ja on taipumusta uuvuttaa itseni kun en ole oppinut rauhoittumaan vaan pitäisi koko ajan saada tehdä jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole tyhmä. On joskus saanut jankkaamisella tahtonsa kerran tai useammin läpi, joten luonnollisesti kokemuksesta oppineena yrittää erittäin pitkäjänteisesti saavuttaa tavoitteensa.
Kyllä varmasti posti on monenakin päivänä tullut, joten ap:n lapsi varmaankin on ”päässyt tavoitteeseensa” jossakin mielessä.
Eilen olimme kolme tunnin ajomatkalla, ja 4-vuotias kuopukseni kysyi monta kertaa, milloin ollaan kotona. Kelpo palstamamma varmaankin olisi rangaistukseksi jättänyt kokonaan menemättä kotiin, ettei lapsi vain ajattelisi saaneensa jankkauksesta hyötyä.
Siinä mielessä olet kyllä ihan oikeassa, että jankkaava lapsi ei ole tyhmä. Hänellä on kyky säilyttää asioita mielessään pitkään ja palata niihin, sekä tarve ottaa selvää ympäröivästä maailmasta.
Ne lapseni, jotka jankkasivat pienenä, ovat osoittautuneet isompina lahjakkaammiksi kuin se sisarus, jolle asiat tulivat selväksi (ja unohtuivat) kertasanomisella.
Erityissisarukseni ehdottomasti ärsyttävin piirre oli jatkuva selostus ja jankkaus. Edes aggressiivisuus ei ollut niin raskasta kuin se päivittäinen selonteko ja jankkaaminen.
Sisarukseni ei ollut tyhmä mutta kyky hillitä itseään oli aivan olematon ennen kuin iän, kuntoutuksen ja johdonmukaisen toiminnan ohjauksen myötä oppi säätelemään itse omaa toimintaansa.
Itse olen aivan varma, että sisarukseni olisi kiven sisässä, jos koko perhe ei olisi ollut niin johdonmukainen kaikenlaisen p erseilyn lopettamisessa jo alkutekijöihinsä, enkä katselisi normaaliltakaan lapselta huonoa käytöstä kovin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Kuka on sanonut, että ap:n lapsi on jankatessaan rauhallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityissisarukseni ehdottomasti ärsyttävin piirre oli jatkuva selostus ja jankkaus. Edes aggressiivisuus ei ollut niin raskasta kuin se päivittäinen selonteko ja jankkaaminen.
Sisarukseni ei ollut tyhmä mutta kyky hillitä itseään oli aivan olematon ennen kuin iän, kuntoutuksen ja johdonmukaisen toiminnan ohjauksen myötä oppi säätelemään itse omaa toimintaansa.
Itse olen aivan varma, että sisarukseni olisi kiven sisässä, jos koko perhe ei olisi ollut niin johdonmukainen kaikenlaisen p erseilyn lopettamisessa jo alkutekijöihinsä, enkä katselisi normaaliltakaan lapselta huonoa käytöstä kovin paljoa.
Jankkaus vie vankilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Kuka on sanonut, että ap:n lapsi on jankatessaan rauhallinen?
Ap varmaan olisi maininnut, jos lapsi riehuisi hysteerisesti jankatessaan postin perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Kuka on sanonut, että ap:n lapsi on jankatessaan rauhallinen?
Ap varmaan olisi maininnut, jos lapsi riehuisi hysteerisesti jankatessaan postin perään.
Rauhallisena olemisen ja hysteerisen riehumisen väliin jää varmaan aika paljon ei-rauhallisena olemisen muotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Kuka on sanonut, että ap:n lapsi on jankatessaan rauhallinen?
Ap varmaan olisi maininnut, jos lapsi riehuisi hysteerisesti jankatessaan postin perään.
Rauhallisena olemisen ja hysteerisen riehumisen väliin jää varmaan aika paljon ei-rauhallisena olemisen muotoja.
Ilmeisesti se mahdollinen rauhattomuus ei kuitenkaan kauheasti ap:ta haittaa, koska hän koko ajan puhuu vain jankkaamisesta, ei mistään muista oireista.
Mulla on täällä kotona raivoava ja tavaroita paiskova esiteini, jankkaava taapero ja lisäksi vielä erittäin vilkas keskimmäinen.
Mun mielestäni päivä kahdestaan jankkaavan taaperon kanssa on suorastaan hermolomaa. Ei tule solvauksia eikä mitään muutakaan henkilökohtaista. Riittää kun hymyilee ja sanoo: ”Joo, tästähän me puhuttiin jo. Karkit voi olla monen värisiä...”
Mutta enhän minä tietenkään mistään tiedä. Jatkakaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Eri ihmiset kestää eri asioita eri tavoin. Joku ei kestä jankkaamista, mutta saattaa hyvin jaksaa kolmen kuukauden pahat koliikkihuudot. Jos sinä jaksat jotain et voi olettaa että muut jaksaa samoin. Samaten jos sinulle on jokin asia rankkaa et voi olettaa että se on sitä muille.
En tiedä onko normaalia tuollainen, itse en ole jankkaamiseen törmännyt omien enkä oman piirin lasten kanssa. Kaksi tai kolme kertaa voi pikkulapsi kysyä samaa asiaa, mutta ei niin monesti että hermo menisi.
Jos kyseessä on poikkeama jolle lapsi ei voi mitään, ei siitä oikein voi ruveta rankaisemaankaan. Muussa tapauksessa pitäisi tulla jotain seuraamuksia jos jankkaaminen ei lopu. Ei fyysistä kuritusta, mutta jätetään karkit ostamatta tai muuta vastaavaa.
En tiedä voiko olla kyse siitä, että lapsi janoaa huomiota. Onko äidillä aikaa vai onko aina kädet täynnä muita hommia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityissisarukseni ehdottomasti ärsyttävin piirre oli jatkuva selostus ja jankkaus. Edes aggressiivisuus ei ollut niin raskasta kuin se päivittäinen selonteko ja jankkaaminen.
Sisarukseni ei ollut tyhmä mutta kyky hillitä itseään oli aivan olematon ennen kuin iän, kuntoutuksen ja johdonmukaisen toiminnan ohjauksen myötä oppi säätelemään itse omaa toimintaansa.
Itse olen aivan varma, että sisarukseni olisi kiven sisässä, jos koko perhe ei olisi ollut niin johdonmukainen kaikenlaisen p erseilyn lopettamisessa jo alkutekijöihinsä, enkä katselisi normaaliltakaan lapselta huonoa käytöstä kovin paljoa.
Jankkaus vie vankilaan?
Itsehillinnän puute on aika iso ongelma.
Kasvaminen auttaa. Meidän 14-vee jankkaa paljon harvemmin kuin 10 vuotta sitten ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla aikaa lapsellesi? Lapsi on päivät päiväkodissa, oletko aidosti lapsesi kanssa edes iltaisin? Lapsesi haluaa sinuun kontaktia. Olen huomannut, että nykypäivän vanhemmat ovat jatkuvasti puhelimiensa kimpussa, eivätkä huomioi lapsiaan juuri ollenkaan leikkipuistoissa ym.
Minulla ei ollut aikaa olla esim tällä palstalla silloin kun lapseni olivat pieniä. Nyt on kun he ovat jo koululaisia.
Muista ennen kaikkea, että sinun lapsesi, eli 3 vuotias on vielä melkein taaperoikäinen. Ei rangaistuksia eikä huutamista todellakaan sen ikäiselle tippaakaan, kiitos.On hieno neuvo että älä koskaan huuda lapselle tippaakaan. Mutta jokainen äiti on vain ihminen, jolla jossain vaiheessa tulee sietokyvyn rajat vastaan.
Jos vanhemmalla sietokyvyn rajat tulevat vastaan siitä, että lapsi kysyy 40 kertaa, onko posti tullut, on sietokyky kyllä melkoisen alhainen.
Terve lapsi nimittäin keksii yhtä sun toista pahempaakin.
Et selvästi ymmärrä asiaa ollenkaan. Jokainen varmasti kestää 40 kysymystä postista. Mutta jos kuukaudesta toiseen oleminen on vain jankkaamista, joka päivä monista eri asioista tulee se 40 kerran jankkaaminen. Siis joka päivä kuukausia monista eri asioista. Niin kuka tahansa meinaa siinä tulla hulluksi.
Kyllä ymmärrän. Ovat omatkin lapseni jankanneet. Enkä millään tavalla voi ymmärtää, kuinka rauhallinen, kysymyksiä esittävä lapsi olisi vanhemmalleen henkisesti jotenkin rasittavampi kuin vaikkapa kuukaudesta toiseen raivoava lapsi. Mielestäni asia on aivan päinvastoin.
Eri ihmiset kestää eri asioita eri tavoin. Joku ei kestä jankkaamista, mutta saattaa hyvin jaksaa kolmen kuukauden pahat koliikkihuudot. Jos sinä jaksat jotain et voi olettaa että muut jaksaa samoin. Samaten jos sinulle on jokin asia rankkaa et voi olettaa että se on sitä muille.
Saat tuon kuulostamaan siltä, kuin ihminen - vieläpä sellainen, joka on valinnut vanhemmuuden - ei millään tavalla voisi itse vaikuttaa sietokykyynsä.
Pienen lapsen (jopa 2-vuotiaan) kyllä oletetaan säätelevän itseään ja jankutustaan, mutta aikuinen on tunneimpulssiensa orja. Räjähtää, jos sattuu olemaan semmoinen ihminen, joka ei vaan kestä.
Ette ole kuulleet esimerkiksi meditaatiosta?
Alue: Aihe vapaa
”Sitten olet vaan hiljaa...” Aika uskomatonta, jo 2-vuotiasta koulitaan mykkäkoululla valitsemaan keskustelunaiheensa, ja vielä tarjotaan tätä kasvatuskeinoksi muille.
Varmaan 7-vuotiaaksi mennessä lapsi on jo tottunut puhumaan tärkeät asiansa muille kuin omille vanhemmille.