Miten saada lapsen jankkaaminen vähenemään?

Onko sinulla tapana kysyä lapselta riittävästi? Viiden kysymyksen sarja, jossa jokainen kysymys perustuu edelliseen vastaukseen?

Lapsi tarvitsee mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Voi jee. Jos joku käy valtataistelua niin sinä. Yritä ymmärtää ettei kaikessa ole aina kysymys vallasta.

Ei aina, mutta monesti on. Halusit sitä tai et.

Palstajankkaajalle koko elämä on valtataistelua, mutta 3-vuotiaat yleensä toimivat erilaisilla motiiveilla.

Lapset toivovat ennen kaikkea huomiota, ja jos he eivät saa positiivista huomiota, niin negatiivinenkin kelpaa. Miettikää sitä, raivonnekin on lapselle parempi kuin kännykän näpräyksenne. Niin paljon lapsenne teistä välittää.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla tapana kysyä lapselta riittävästi? Viiden kysymyksen sarja, jossa jokainen kysymys perustuu edelliseen vastaukseen?

Lapsi tarvitsee mallin.

Juuri näin! Ja jos ei voima riitä täsmäkysymyksiin, niin jossakin vaiheessa kehiin klassikko ”Mitäs mieltä sinä itse olet?” Ja nimenomaan ystävällisellä ja kiinnostuneella äänensävyllä. Ei lapsi vastausta hae, vaan kommunikaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Voi jee. Jos joku käy valtataistelua niin sinä. Yritä ymmärtää ettei kaikessa ole aina kysymys vallasta.

Ei aina, mutta monesti on. Halusit sitä tai et.

Palstajankkaajalle koko elämä on valtataistelua, mutta 3-vuotiaat yleensä toimivat erilaisilla motiiveilla.

Lapset toivovat ennen kaikkea huomiota, ja jos he eivät saa positiivista huomiota, niin negatiivinenkin kelpaa. Miettikää sitä, raivonnekin on lapselle parempi kuin kännykän näpräyksenne. Niin paljon lapsenne teistä välittää.

Entä jos saa huomiota ja jankkaa silti? Mikä motiivi siinä mielestäsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Voi jee. Jos joku käy valtataistelua niin sinä. Yritä ymmärtää ettei kaikessa ole aina kysymys vallasta.

Ei aina, mutta monesti on. Halusit sitä tai et.

Palstajankkaajalle koko elämä on valtataistelua, mutta 3-vuotiaat yleensä toimivat erilaisilla motiiveilla.

Lapset toivovat ennen kaikkea huomiota, ja jos he eivät saa positiivista huomiota, niin negatiivinenkin kelpaa. Miettikää sitä, raivonnekin on lapselle parempi kuin kännykän näpräyksenne. Niin paljon lapsenne teistä välittää.

Entä jos saa huomiota ja jankkaa silti? Mikä motiivi siinä mielestäsi on?

Ap ainakin kertoi, että hän joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt täyden työpäivän jälkeen. Joten hänen tapauksessaan lapsi ei varmastikaan saa niin paljon huomiota kuin tarvitsisi. Vuorokauden tunnit loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Voi jee. Jos joku käy valtataistelua niin sinä. Yritä ymmärtää ettei kaikessa ole aina kysymys vallasta.

Ei aina, mutta monesti on. Halusit sitä tai et.

Palstajankkaajalle koko elämä on valtataistelua, mutta 3-vuotiaat yleensä toimivat erilaisilla motiiveilla.

Lapset toivovat ennen kaikkea huomiota, ja jos he eivät saa positiivista huomiota, niin negatiivinenkin kelpaa. Miettikää sitä, raivonnekin on lapselle parempi kuin kännykän näpräyksenne. Niin paljon lapsenne teistä välittää.

Entä jos saa huomiota ja jankkaa silti? Mikä motiivi siinä mielestäsi on?

Ap ainakin kertoi, että hän joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt täyden työpäivän jälkeen. Joten hänen tapauksessaan lapsi ei varmastikaan saa niin paljon huomiota kuin tarvitsisi. Vuorokauden tunnit loppuvat.

En minä saanut sellaista käsitystä, etteikö ap:n lapsi saisi huomiota. Mutta kyllähän lapsenkin täytyy välillä oppia olemaan itsekseenkin, leikkiä ja puuhailla omiaan samalla kun äiti tekee kotitöitä. Tai sitten osallistua niihin kotitöihin äidin kanssa, oman taitotason mukaisesti. Miten huomiota pitäisi antaa vielä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä alennu jankuttamiseen lapsen kanssa vaan sano yksinkertaisesti lapselle, että jos jankuttaminen alkaa niin siitä tulee joku rangaistus tai seuraamus. Esim. jos lapsi jankuttaa että haluaa lisää karkkia niin sitten voi vaikka sanoa, että lapsi ei saa yhtään karkkia koska alkoi jankuttamaan.

Ei hän jankuta tuollaisia asioita että haluaisi vaikka karkkia. Eli tuollainen rangaistus ei ole mahdollinen. Vaan hän saattaa jankuttaa vaikka että koska posti tulee (vaikka sieltä ei edes tule hänelle postia). Ap

Lähetä sille lapsellesi esim kortti.

Ei se odota sieltä postista edes mitään. Ei jankkaa siksi että odottaisi sieltä jotain. Ap

Se jankkaaminen on toisin sanoen lapselle keino käydä valtataistelua kanssasi. "Pidän äidin nöyränä kun jankkaan tarpeeksi", ajattelee lapsi.

Sinun tehtäväsi auktoriteettina on tehdä loppu siitä jankkaamisesta. Ihan niin kuin eivät aikuisten maailman auktoriteetit (kuten poliisit ja tuomarit) myöskään alennu mihinkään loputtomaan jankkaukseen, koska he tietävät sellaisen olevan myrkkyä auktoriteetilleen.

Voi jee. Jos joku käy valtataistelua niin sinä. Yritä ymmärtää ettei kaikessa ole aina kysymys vallasta.

Ei aina, mutta monesti on. Halusit sitä tai et.

Palstajankkaajalle koko elämä on valtataistelua, mutta 3-vuotiaat yleensä toimivat erilaisilla motiiveilla.

Lapset toivovat ennen kaikkea huomiota, ja jos he eivät saa positiivista huomiota, niin negatiivinenkin kelpaa. Miettikää sitä, raivonnekin on lapselle parempi kuin kännykän näpräyksenne. Niin paljon lapsenne teistä välittää.

Entä jos saa huomiota ja jankkaa silti? Mikä motiivi siinä mielestäsi on?

Ap ainakin kertoi, että hän joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt täyden työpäivän jälkeen. Joten hänen tapauksessaan lapsi ei varmastikaan saa niin paljon huomiota kuin tarvitsisi. Vuorokauden tunnit loppuvat.

En minä saanut sellaista käsitystä, etteikö ap:n lapsi saisi huomiota. Mutta kyllähän lapsenkin täytyy välillä oppia olemaan itsekseenkin, leikkiä ja puuhailla omiaan samalla kun äiti tekee kotitöitä. Tai sitten osallistua niihin kotitöihin äidin kanssa, oman taitotason mukaisesti. Miten huomiota pitäisi antaa vielä enemmän?

Ap itse kertoi olevansa rasittunut, kun joutuu pitkän työpäivän jälkeen tekemään kaikki kotityöt yksin. Tämä ”jankuttaja” tekee päivähoidossa todennäköisesti pidemmän työpäivän kuin ap. Ja ne muutamat tunnit, jotka hän saisi rentoutua äidin sylissä, täytyykin ”opetella olemaan itsekseen”.

En syyllistä ap:ta, ei ole helppoa hanskata arkea yksin. Mutta olen itse kolmen lapsen äiti, ja tiedän että 3-vuotias täyden päivähoitopäivän jälkeen on todella takertuva, kun on sen 8-9 tuntia opetellut itsekseen pärjäämistä.

Tuosta tuli mieleen, miten silloin kun olin lapsi äiti syytti mua aina jankkaajaksi, kun kysyin samaa asiaa monta kertaa. No se johtui siitä, että en koskaan saanut vastausta vaan äiti vaan käveli ohi. Jos olisikin joskus vastannut, niin ei olisi tarvinnut jankata. Mutta en nähtävästi ollut sen arvoinen, että mulle olisi voinut jotain selittää.