Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Joillekin ei asiat valkene kuin pakon kautta eikä aina silloinkaan.

Puoliso piti vaatteiden kuivauselineessä vaatteitaan viikkokaupalla.

Kun pyysin korjaamaan pois, koska tarvin ripustaa uutta pyykkiä, mitään ei tapahtunut. Kielsi viikailemasta niitä kaappiin,koska halusi itse hoitaa.

Monen pyynnön jälkeen ilmoitin, että mikäli pyykit ovat vielä huomenna telineessä, tulkitsen, ettei hän tarvi niitä ja vien ne roskiin.

Ei tarvinnut viedä.

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Ap sun kannattaa tehdä kylmästi niin kuin siskoni. Hän jätti ne metatyöt hoitamatta ja antoi miehen kärsiä, siitä kun hän ei hoitanut noita asioita. Hän päätti kylmettää sydämensä siltä, että osa lasten asioista myös kärsi mutta mies oppi sillä tavalla kantamaan jonkin verran vastuuta paremmin kuin aikaisemmin. Se vaatii sulta vaan nyt kovuutta.

Älä muistuta hänelle asioita vaan anna laivan mennä karille välillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on kohta tasajuhlat ja ajattelin hoitaa viimeisen päälle. Muka olisi sen jälkeen omat juhlat. En ajatellut leipoa itselleni kakkua. Saas nähdä, onko mulla mitään juhlia.

Miksi ihmeessä järkkäisit miehen juhlat? Panosta nyt kerrankin omiisi. Mies voi hoitaa omansa, varmasti kysyy apua jos tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Kun niitä lapsia on hankittu, niin vähintä mitä vanhempi voi tehdä, on huolehtia, että lapsi saa oikeasti hyvät lähtökohdat elämäänsä, hyviä muistoja ja kokemuksen siitä, että vanhemmat välittävät hänestä. Kyse ei ole mistään pätemisestä, vaan siitä, että siihen omaan lapseen PITÄÄ panostaa. Kenenkään ei ole pakko lapsia hommata, joten on aivan turha kitistä, ettei huvita järjestää lapsille synttäreitä, kun ei lapsi niihin puuttuviin synttäreihin kuole. Tai kaikki lapsen vaatteet ja tavarat ovat halvinta ja ruminta siksi ettei vanhempaa kiinnosta lapseen panostaa.

Kaikkiin ei tehoa sekään, että jättää vastun heille. Eivät älyä johtaa, vaan syyttelevät, kun ei ole valmiiksi hoidettu.

Oma mies järjesti omat viisikymppiset alusta loppuun itse, minä olin mukana vain silloin, kun hän valitsi juomia. Oli kivat juhlat ja minusta varsinkin sen takia, että minun ei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Itse en hänelle juhlia olisi järjestänyt, lopetin, kun sain nuorimman lapsen yo-juhlat hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Ai kuten yksi mies täällä kertoi, että lapsen synttärit saa järjestettyä lähettämällä muutaman tekstiviestin ja ostamalla kaupasta mehukattipurkin ja keksipaketin?

Mä olin osittaisella hoitovapaalla niin kauan kuin sain olla ja sen jälkeen jatkoin edelleen 80 % työajalla, kun oli pakolliset menot lapsen kanssa aluksi kerran viikossa ja jatkossa joka toinen viikko. Yhdessä päätettiin, että minä hoidan nämä ja vastaavasti teen vähemmän töitä. Nämä menot oli sellaisia, että olisi pitänyt väkisin tehdä työaikana ja matkoineen kaikkineen niistä olisi kertynyt liikaa pidennettyä päivää töissä, kun kuitenkin piti lasten takia ehtiä kotiin joka päivä ajoissa. Samoin sovittiin työhön menemiset niin, että toinen vie aamulla ja toinen hakee iltapäivällä eli se joka meni aikaseen töihin haki lapset aikasin päiväkodista, säästyi myös päivähoitomaksuissa, kun haettiin aikaisemmin.

Niin että yhdessä sopimalla nämä yleensä hoituu.

Kaffebulla kirjoitti:

Mä olen jopa miettinyt, että peruskouluun siirtyminen saattoi olla virhe. Ennen oli kansakoulu ja oppikoulu. Eli ne fiksut eriytettiin siitä tyhmemmästä massasta jo alakouluiässä.

Peruskoulu on oikeasti liian haastava monille. Jos 20% vaatii erityisopetusta niin joku mättää.

Oma poika oli ensimmäiset 6v erityisopetuksessa, ennen tavalliselle luokalle siirtymistä. Keskiarvo siinä 9:n paikkeilla ja tähtää lukion kautta yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Sä et ole ymmärtänyt homman ydintä. Nyt et tee mitään, jätät nuo hommat tekemättä.

Aurinko nousee silti.

Typerä kommentti. Jos kyseessä oli vain aikuisten asiat niin homma ok. Mutta kun kyse lasten asioista niin kyllä niistä täytyy jonkun ottaa koppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei todennäköisesti muisteta viisikymppisissä, koska en niitä itse järjestä.

Mulla ei tule olemaan viisikymppisiä. En tule saamaan ruusuja ja kukaan ei mulle laula. Ei ole vieraita, eikä ole kakkua, paitsi jos mies hoitaa en aio hoitaa omia syntymäpäiviäni.

Ja kerrotko vielä miksi AIKUINEN haluaisi omat syntymäpäiväjuhlat? Onko mitään typerämpää?

Myös lasten syntymäpäiväjuhlat tulisi lopettaa n. 8-vuotispäiviin, jos niitä on niin pakko pitää.

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Näinpä juuri. Tekevät lapsista projektin itselleen ja ajavat miehet paitsioon omassa kodissaan. Olisipa kiva tietää kuinka moni noista supermetaäideistä on suostunut jakamaan hoitovapaita miehensä kanssa.

Surkeinta etteivät itse edes huomaa kuinka rynnivät ottamaan kontrollin, sivusta tuon usein olen havainnut. Miehen mitätöinti vauvan suhteen: hyökätään väliin kun mies vaihtaa vaippaa. valitetaan miten mies valitsee ihan väärät vaatteet lapselle, kuinka pyykitkin on väärin ripustettu... Järkevintä olisi lähteä kävelylenkille ja jättää vauva jo ihan pienestä hetkeksi miehen huostaan ja myöhemmin tehdä selväksi vastuut ilman, että yrittää kuitenkin ottaa ohjia käteen. Muistan yhden vanhan metaketjun, jossa naiset valittivat miten mies puki aina ihan väärät vaatteet lapselle - ja joskus oli pukenut jonkun trikoomekon väärinpäin, hirveää! Itse etätöissä olen useamman kerran huomannut oman trikoopuseron saumat puseron päälipuolella eikä yksikään teams palaveri ole tuosta häiriintynyt.

Kannattaa päättää mitä haluaa: jos haluaa pitää kaikki ohjat käsissään ei kannata itkeä metatöiden paljoudesta  (eikä liiton myöhemmästä kariutumisesta, kukaan ei halua olla kotonaan jatkuvasti komennettavana ilman omaa vapautta ja vastuuta). Jos taas haluaa tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden pitää ymmärtää, että tuo vaatii kompromisseja ja toiseen vanhempaan luottamista: synttärijärjestelyt voi olla muunlaisetkin kuin ne oman pään mukaiset, monet arjen asiat voivat sujua huomattavasti vähemmällä metatyöllä ja stressauksella jos ne antaa välillä hoidettavaksi henkilölle joka työssään on tottunut hoitamaan asioita (monet miehen päättävissä asemissa, jos onnistuu ison organisaation päätöksenteko, ehkä ne lapsen synttärit eivät aiheuta ylitsepääsemätöntä haastetta)-.

Minun äitini jätti aikoinaan kaikki nuo metatyöt tekemättä. Isä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.

Tuo ei ole metatyöstä irrottautumista vaan ilkeilyä. 

Miten niin? Miksei mies voi hoitaa noita itse?

Tietysti voi hoitaa, jos ootte sopinut niin. Mutta miksi ihmeessä ei samalla vaivalla tekisi ruokaa myös miehelle jos kerran teet joka tapauksessa itselle ja lapsille? Mikä tavoite tällä on tarkoitus saavuttaa? Ei ruoanlaitto ole metatyötä. Aloituksessa puhuttiin nimenomaan halusta päästä eroon metatyöstä ja vetovastuusta, minkä merkitystä mies ilmeisesti vähättelee. Ap on täysin oikeilla jäljillä jättäessään tuon suunnittelutyön tekemättä, mutta Ap:n pitäisi viedä nyt tämä loppuun asti eli olla muistuttamatta miestä asioista, jotka on hoitamatta. Ja antaa asioiden olla hoitamatta. Ja kun asiat on hoitamatta niin seuraamuksetkin korjaa toki mies, Ap ei pelasta tilannetta siinä vaiheessa vaan mies hoitaa.

Metatyötä on miettiä, kuinka paljon kaupasta pitää ostaa, että koko perhe tulee ruokittua. Jos ei mieti, ei sitten osta tarpeeksi ja ruokaa ei riitä kaikille. Lapset pitää syöttää ja toinen aikuinen syö sen vähän, mitä jää jäljelle. Hmm... jätänkö miehelle, jonka mielestä metatöitä ei ole, vai syönkö itse?

Lapset näkee nälkää, jos nainen unohtaa kokonaan kaiken ruokaan liittyvän.

Höpsistä. Mä jätin pääsiäisenajan ruuat suunnittelematta. Sunnuntaina jääkaappi oli aika tyhjä. Mies vei lapset pitsalle ja pois tullessa kävivät kaupassa. Hyvin se meni noinkin.

Mikä se tavoite on tossa että tekee ruokaa kaikille muille paitsi miehelle? Mitä sillä on tarkoitus saavuttaa? Seuraava kommentoija taas pyrkii pääsemään eroon metatyöstä: Jättää tekemättä ja antaa miehen hoitaa -> Mies ratkaisee pitsalla ja kauppareissulla. Pääsiäisenruokahuolto siis järjestyi ilman että vaimon tarvitsi tehdä sitä työtä. Tää todnäk oli myös etukäteen sovittu, eli mies tiesi että ruokavastuu on hänellä. Mutta jos vaimo ois tehnyt pääsiäisruoat kaikille muille paitsi miehelle kertomatta siitä miehelle edes etukäteen, niin mitä muuta se on kuin ilkeilyä?

No kun harmillisesti nainen ei ollut suunnitellut ostoksia ja tehtävää ruokaa, niin sitä ruokaa oli määrällisesti niin vähän, että sitä riitti vain lapsille ja naisille. Noin yksinkertaista.

 Et vastannut kysymykseen. Mitä tuo tyhmäksi ja osaamattomaksi heittäytyminen hyödyttää? Mikä siinä on tavoite? Parantaa parisuhdetta ja perhe-elämää? Olla rakentava? 

Yritän nyt selvittää niin yksinkertaisesti, että ymmärrät. Ei, kyse ei ole siitä, että nainen heittäytyy tyhmäksi ja osaamattomaksi. Nainen ei vaan mieti yhtään mitä tekee ruuaksi, ei katso kotona kaappiin, mitä siellä on ja mitä pitää ostaa. Nainen hakee kaupasta 400 gramman paketin broilerin suikaleita ja litran purkin valmista kaakaota. Kotona ei ole mitään muuta kuin desi riisiä paketissa. Noista nyt ei mitenkään saa ateriaa koko perheelle.

Voisihan mies suunnitella viikon ruuat, tehdä naiselle kauppalistan, jonka perusteella nainen tekee ostokset ja valmistaa ruuat. Tämä olisi reilu jako, oletko samaa mieltä?

On ihmisiä, joille ei tarvitse selittää.

Sitten on myös ne toiset, joille ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Näinpä juuri. Tekevät lapsista projektin itselleen ja ajavat miehet paitsioon omassa kodissaan. Olisipa kiva tietää kuinka moni noista supermetaäideistä on suostunut jakamaan hoitovapaita miehensä kanssa.

Surkeinta etteivät itse edes huomaa kuinka rynnivät ottamaan kontrollin, sivusta tuon usein olen havainnut. Miehen mitätöinti vauvan suhteen: hyökätään väliin kun mies vaihtaa vaippaa. valitetaan miten mies valitsee ihan väärät vaatteet lapselle, kuinka pyykitkin on väärin ripustettu... Järkevintä olisi lähteä kävelylenkille ja jättää vauva jo ihan pienestä hetkeksi miehen huostaan ja myöhemmin tehdä selväksi vastuut ilman, että yrittää kuitenkin ottaa ohjia käteen. Muistan yhden vanhan metaketjun, jossa naiset valittivat miten mies puki aina ihan väärät vaatteet lapselle - ja joskus oli pukenut jonkun trikoomekon väärinpäin, hirveää! Itse etätöissä olen useamman kerran huomannut oman trikoopuseron saumat puseron päälipuolella eikä yksikään teams palaveri ole tuosta häiriintynyt.

Kannattaa päättää mitä haluaa: jos haluaa pitää kaikki ohjat käsissään ei kannata itkeä metatöiden paljoudesta  (eikä liiton myöhemmästä kariutumisesta, kukaan ei halua olla kotonaan jatkuvasti komennettavana ilman omaa vapautta ja vastuuta). Jos taas haluaa tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden pitää ymmärtää, että tuo vaatii kompromisseja ja toiseen vanhempaan luottamista: synttärijärjestelyt voi olla muunlaisetkin kuin ne oman pään mukaiset, monet arjen asiat voivat sujua huomattavasti vähemmällä metatyöllä ja stressauksella jos ne antaa välillä hoidettavaksi henkilölle joka työssään on tottunut hoitamaan asioita (monet miehen päättävissä asemissa, jos onnistuu ison organisaation päätöksenteko, ehkä ne lapsen synttärit eivät aiheuta ylitsepääsemätöntä haastetta)-.

Taas tällainen pitkä turha avaus, miten syy on vain naisissa eikä niissä lusmuilevissa miehissä. En ymmärrä miten lapsen pukeminen voi olla niin vaikeaa! Miten ei edes sitä vähää voi katsoa että ne vaatteet on edes oikein päin? Kulkeeko tuolla ihmisten ilmoilla paljonkin miehiä vaatteet nurin päin vai miten he oikein onnistuvat pukemaan vaatteet oikein päälleen? Tämä oli ex-miehen kanssa yksi vääntö. Hän puki lapsille ihan mitä sattui. Talvella puuttui välikerroksia. Hänestä oli ihan ok, että lapsella on talvella pelkät talvikengät jalassa, ei mitään sukkia tai lapsella oli pelkkä t-paita haalarin alla. Mies itse kyllä puki itsensä järkevästi ja lämpimästi, mutta jostain syystä se ei omien lasten kanssa onnistunut.

Meilläkin oli puolison mielestä ongelma meta-töiden kanssa. No sanoin sitten, että laitetaan kaikki hommat paperille ja tehdään täysin puoliksi. No näin sitten tehtiin.

Lopputulos oli puolisolleni täysi yllätys, koska mun vapaa-aikani lisääntyi mukavasti. Tämmöstä se sit joskus on, kun asioita katselee vaan omasta tynnyristään.

Aloituksessa vaatteiden hankkiminen oli ainoa tarpeellinen asia. Muut olivat turhakkeita, naisten "juttuja".

Mites pariskunnat joilla ei ole lapsia, miten tää metatyökuvio silloin jakautuu? Pohdin omaa lähipiiriä, ystäväpariskuntia ja omaa parisuhdetta, niin kyllä keskusteluissa naisten kanssa pääsääntöisesti tällainen metatyö jää jokatapauksessa naisten harteille enemmän. Sitä ei usein pysähdy edes ajattelemaan että miksi juuri minä naisena huolehdin näistä asioista kun sitä vaan automaatiolla tekee ja huolehtii. Tietysti jos perheessä on selkeästi sovittu että minä teen nämä ja sinä nämä, niin ainakin osa töistä on jollain tapaa jaettu molempien kesken. Se pikkuasioista huolehtiminen tuntuu silti jäävän naisen vastuulle kummasti.

Muutamia esimerkkejä näistä alla mitä itse olen huomannut:

1) Joku esim. ruoka-aine loppuu kaapista miehen kokkailun aikana. Ei ikinä muista sanoa asiasta ennalta eikä kaupassa, kunnes lopulta minä olisin sitä tarvinnut ja totean jälleen kerran että miksi tämä tuote on loppu. Olin ajatellut sitä oli hyvin kaapissa kun viimeksi katsoin. Sama asia pätee kaikessa muussa lähtien pesuaineista nurmikkolannoitteisiin ja wc-paperiin jne. Kaikki kaupasta kotiin hankittava lähes yksinomaan minun muistettavana.

2) Ihan mikä tahansa kutsu joihinkin yhteisiin juhliin: Kortti, lahja ja kukka aina minun hoidettavana/muistettavana.

3) Kaikki kodinhoidon harvemmin tehtävät toimenpiteet: Mies kyllä tekee myös jos pyydän mutta ei muista näitä itse tehdä automaattisesti (onneksi edes huolehtii osuutensa viikkosiivouksista!). Pitäisi varmaan laatia joku vuositöiden aikataulu kirjallisena...

4) Kaikki muu nippelisälä ja hoidettava, jos se liittyy meidän yhteisiin asioihin/omaisuuteen, niin minä olen se joka muistaa ja hoitaa.

En toki syytä miestäni näistä, tiedän että hän on todella hajamielinen ja itse taas olen poikkeuksellisen tarkka ja huomioiva. Olemme mm. sopineet että minä hoidan kaiken yhteiseen asuntoon, autoon ja talouteen liittyvät menot ja asiat, lähtien lainat, vakuutukset, sähköt, mahdolliset remonttisuunnitelmat ja järjestelyt, autohuollot jne. En näistä ota stressiä koska tarkkana ihmisenä haluan pitää ns ohjaimet omissa käsissäni ja tietää missä mennään näiden kanssa.

Mutta näiden erinäisten muiden muistettavien asioiden kanssa sitä toivoisi että toinenkin joskus muistaisi sanoa ja huolehtia. :'D

Ps. Lapsia ei tule tähän perheeseen, en itsekään jaksaisi enkä kestäisi sitä huolehtimisen määrää mikä lapseen liittyisi, hyvä että itsestään ja kodistaan tässä huolehtii ja töissä käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta ei nyt totuus unohtuisi, niin valtaosa tästä joidenkin naisten parjaamasta metatyöstä on suurimmalle osalle naisia niin tärkeä osa äitiyttä, että haluavat nimenomaan päteä siinä ja hoitaa asiat tavallaan eivätkä halua suin surminkaan miehen laittavan lusikkaansa siihen soppaan. Nämä uhriutuja äidit ovat pieni mutta äänekäs vähemmistö.

Näinpä juuri. Tekevät lapsista projektin itselleen ja ajavat miehet paitsioon omassa kodissaan. Olisipa kiva tietää kuinka moni noista supermetaäideistä on suostunut jakamaan hoitovapaita miehensä kanssa.

Surkeinta etteivät itse edes huomaa kuinka rynnivät ottamaan kontrollin, sivusta tuon usein olen havainnut. Miehen mitätöinti vauvan suhteen: hyökätään väliin kun mies vaihtaa vaippaa. valitetaan miten mies valitsee ihan väärät vaatteet lapselle, kuinka pyykitkin on väärin ripustettu... Järkevintä olisi lähteä kävelylenkille ja jättää vauva jo ihan pienestä hetkeksi miehen huostaan ja myöhemmin tehdä selväksi vastuut ilman, että yrittää kuitenkin ottaa ohjia käteen. Muistan yhden vanhan metaketjun, jossa naiset valittivat miten mies puki aina ihan väärät vaatteet lapselle - ja joskus oli pukenut jonkun trikoomekon väärinpäin, hirveää! Itse etätöissä olen useamman kerran huomannut oman trikoopuseron saumat puseron päälipuolella eikä yksikään teams palaveri ole tuosta häiriintynyt.

Kannattaa päättää mitä haluaa: jos haluaa pitää kaikki ohjat käsissään ei kannata itkeä metatöiden paljoudesta  (eikä liiton myöhemmästä kariutumisesta, kukaan ei halua olla kotonaan jatkuvasti komennettavana ilman omaa vapautta ja vastuuta). Jos taas haluaa tasa-arvoisen parisuhteen ja vanhemmuuden pitää ymmärtää, että tuo vaatii kompromisseja ja toiseen vanhempaan luottamista: synttärijärjestelyt voi olla muunlaisetkin kuin ne oman pään mukaiset, monet arjen asiat voivat sujua huomattavasti vähemmällä metatyöllä ja stressauksella jos ne antaa välillä hoidettavaksi henkilölle joka työssään on tottunut hoitamaan asioita (monet miehen päättävissä asemissa, jos onnistuu ison organisaation päätöksenteko, ehkä ne lapsen synttärit eivät aiheuta ylitsepääsemätöntä haastetta)-.

Taas tällainen pitkä turha avaus, miten syy on vain naisissa eikä niissä lusmuilevissa miehissä. En ymmärrä miten lapsen pukeminen voi olla niin vaikeaa! Miten ei edes sitä vähää voi katsoa että ne vaatteet on edes oikein päin? Kulkeeko tuolla ihmisten ilmoilla paljonkin miehiä vaatteet nurin päin vai miten he oikein onnistuvat pukemaan vaatteet oikein päälleen? Tämä oli ex-miehen kanssa yksi vääntö. Hän puki lapsille ihan mitä sattui. Talvella puuttui välikerroksia. Hänestä oli ihan ok, että lapsella on talvella pelkät talvikengät jalassa, ei mitään sukkia tai lapsella oli pelkkä t-paita haalarin alla. Mies itse kyllä puki itsensä järkevästi ja lämpimästi, mutta jostain syystä se ei omien lasten kanssa onnistunut.

Ja kas kummaa, miehestä tuli ex mies... Sinussa ei mitään vikaa, elämä olisi täydellistä kun kaikki ympärilläsi toteuttaisivat sinun ajatusta. 

Joskus olen miettinyt miten nämä tiukimmat metaäidit pärjäävät lastensa kanssa kun nämä tulevat teini-ikään ja kun aikuistuvat. Kuinka vanhaksi heidän tulee noudattaa äitiensä metasuunnitelmaa: pukea valitut vaatteet, valita heille määrätyt valinnaisaineet, valita opiskeluala ja paikka, poikaystävä...