Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Luulisin, että yläkoulun ope tietää paremmin miksi pojat eivät pärjää koulunkäynnissä kuin joku ohikulkija.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että yläkoulun ope tietää paremmin miksi pojat eivät pärjää koulunkäynnissä kuin joku ohikulkija.

Vauvapalstalla tiedetään kaikki aina paremmin

t. päivystävä besserwisser

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulee muuten 3 viikkoa täyteen. Lapsella on edelleen rikkinäiset kengät. Kyllä ne kävi viikolla marketissa , mutta lenkkareita ei kukaan muistanut (minäkään, joka sille reissulle kauppalistan tein).

Viime viikolla oltiin kipeitä koko perhe, ensin lapsi sitten minä ja nyt mies flunssassa. Ehkä se selittää että niitä uusia kenkiä ei vieläkään ole. Siitä on noin 4 viikkoa suunnilleen, kun alunperin sanoin asiasta.

Taitaa olla niin että metatyö-virhe oli minun, kun kuvittelin että lapsella pitäisi olla ehjät kengät. Ei sillä näköjään ole väliä.

Eli ei ne lenkkarit taida kummoisesti rikki ollakaan? Puhekykyinen 9-vuotias kyllä muistuttaisi iskää, jos jalassa olisi pelkät nauhan reiät? Ehkäpä lapsesi pitää kovasti noista kengistä? 

9vuotiasta kiinnostaa ehkä jalkapallo, jalkapallo ja minecraft. Ei tuon ikäisenä mietitä onko vaatteet puhtaat tai kengät ehjät, se on vanhemman homma. Vaikka kuinka sälyttäisit isän vastuuta lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Luulisin, että yläkoulun ope tietää paremmin miksi pojat eivät pärjää koulunkäynnissä kuin joku ohikulkija.

Minäkin voin kirjoittaa, että t. Yläkoulun ope. Ei se mitään näillä palstoilla tarkoita.

Meillä on häät tulossa, ja olen alusta asti osallistanut sulhasta juhlien suunnittelussa. Olemme keskustelleet suunnitelmista yhdessä sekä jakaneet tehtäviä, ja tuleva aviomies onkin hoitanut omat osuutensa ihan mallikkaasti. Siis tasan siihen asti, kunnes olen luetellut hänelle selkeät sävelet siitä, mitä hänen kuuluu tehdä.

Nyt ikävästi juuri ennen häitä minulla aloitettiin lääkitys, joka aiheuttaa mielialavaihteluita ja väsymystä. Olen lukuisia kertoja sanonut, välillä ihan hysteerisesti itkien, etten enää jaksa olla päävastuussa häiden hoitamisesta vaan sulhasen täytyy ottaa nyt koppia. Tähän vastaus on joka kerta, että mies tekee mitä vaan, kunhan pyydän. Eli edelleen minun – ihan uupumuksen partaalla olevan hermoraunion – pitäisi tehdä yksin kaikki suunnittelutyö ja sitten jakaa pikkuapurilleni tämän tehtävät. Hienoa vastuun ottamista, eikös!

Eikä tässä ole kyse siitä, että olen jokin täydellisiä prinsessahäitä odottava bridezilla. Haluaisin kuitenkin, että kirkossa soisi edes jokin musiikki tai pöytiin saataisiin nimikyltit. Nämä asiat eivät etene pätkääkään, jos en erikseen pyydä ja neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Läpitunkematon risukko siitä syntyy, kun jättää mettätyöt tekemättä..

No jos rinnastetaan metatyön tekeminen metsätöihin, niin metatyöuhriutuja kuluttaa aikaansa raivatakseen metsään uuden tien, kun järkevät lajitoverit kulkevat vieressä olevaa valmista tietä pitkin. Sitten uhriutuja vielä selittää niille tietä pitkin kulkeville, ettei noin voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpitunkematon risukko siitä syntyy, kun jättää mettätyöt tekemättä..

No jos rinnastetaan metatyön tekeminen metsätöihin, niin metatyöuhriutuja kuluttaa aikaansa raivatakseen metsään uuden tien, kun järkevät lajitoverit kulkevat vieressä olevaa valmista tietä pitkin. Sitten uhriutuja vielä selittää niille tietä pitkin kulkeville, ettei noin voi elää.

Ei, vaan metatyöntekijä kartoittaa metsän ja työn tarpeen, suunnittelee mitä työn tekemiseen tarvitaan, kuinka paljon ihmisiä, kuinka monta tuntia tai päivää... kilpailuttaa ja hankkii työkalut hyvään hintaan, järjestää sekä niiden että ihmisten kuljetukset työmaalle, sumplii aikataulut jotta päästään hommiin järkevänä päivänä... järjestää ruoat jotka säilyvät metsässä ilman kylmäsäilytystä ja sopivat kaikille ruokailijoille ettei kenenkään tarvi olla nälässä, varmistaa että kaikilla on mukana oikeat vaatteet ja turvavälineet, herää työpäivänä ajoissa, pakkaa kamat ja huolehtii kaikki mukaan...

Ja toinen nousee työpäivän aamuna sängystä, istuu valmiiksi pakattuun autoon, ajaa työmaalle ja kaataa moottorisahalla yhden puun. Tämän jälkeen kehuu seuraavat 10 vuotta kuinka teki metsötyöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpitunkematon risukko siitä syntyy, kun jättää mettätyöt tekemättä..

No jos rinnastetaan metatyön tekeminen metsätöihin, niin metatyöuhriutuja kuluttaa aikaansa raivatakseen metsään uuden tien, kun järkevät lajitoverit kulkevat vieressä olevaa valmista tietä pitkin. Sitten uhriutuja vielä selittää niille tietä pitkin kulkeville, ettei noin voi elää.

Ei, vaan metatyöntekijä kartoittaa metsän ja työn tarpeen, suunnittelee mitä työn tekemiseen tarvitaan, kuinka paljon ihmisiä, kuinka monta tuntia tai päivää... kilpailuttaa ja hankkii työkalut hyvään hintaan, järjestää sekä niiden että ihmisten kuljetukset työmaalle, sumplii aikataulut jotta päästään hommiin järkevänä päivänä... järjestää ruoat jotka säilyvät metsässä ilman kylmäsäilytystä ja sopivat kaikille ruokailijoille ettei kenenkään tarvi olla nälässä, varmistaa että kaikilla on mukana oikeat vaatteet ja turvavälineet, herää työpäivänä ajoissa, pakkaa kamat ja huolehtii kaikki mukaan...

Ja toinen nousee työpäivän aamuna sängystä, istuu valmiiksi pakattuun autoon, ajaa työmaalle ja kaataa moottorisahalla yhden puun. Tämän jälkeen kehuu seuraavat 10 vuotta kuinka teki metsötyöt.

Juu. Metatyöntekijä tekee kaiken tuon aivan turhaan, koska 10m päässä metsätyömaasta on valmis pikitie, jota pitkin järkevät ihmiset liikkuvat.

Sinäkin keskityit kehumaan mitä kaikkea metatyöntekijä tekee, mutta et tajunnut kiihkoissasi, että se on aivan turhaa, koska kaikki ne ongelmat ja asiat, joihin tuossa kulutettiin aikaa, oli ratkaistu ja tehty ajat sitten.

Metatöiden tekeminen on siis aivan turhaa. Se on vain yksi tapa nostaa itsensä jalustalle.

Teen juuri metatyötä työpäivän jälkeen, makaan sohvalla ja kovasti suunnittelen astianpesukoneen tyhjennystä :)

Vierailija kirjoitti:

Teen juuri metatyötä työpäivän jälkeen, makaan sohvalla ja kovasti suunnittelen astianpesukoneen tyhjennystä :)

Ei riitä metatyöksi. Pitäisi pohtia vähintään:

Astioiden nostojärjestys

Kuivataanko mahdolliset vesijäämät pyyhkeellä vai paperilla

Onko astianpesukoneen sijoittelu ergonominen

Onko käytetty pesuaine ekologinen

Onko astianpesukoneen suolasäiliö piakkoin tyhjenemässä ja pitäisikö suola lisätä ostoslistalle

Olisiko käsin tiskaaminen sittenkin ekologisempi vaihtoehto

Missä vaiheessa pitäisi alkaa opettaa oikeaoppinen tyhjentäminen miehelle ja lapsille

Pitäisikö sittenkin olla kaksi tiskikonetta

Keittiöremontti ja sen kustannusvaikutukset kesälomaan

Uuden asunnon etsintä koska toinen kone ei mahdu nykyiseen keittiöön

Mikä olisi lasten koulutuksen kannalta paras sijainti uudelle kodille

Pitäisikö keittiön verhot vaihtaa kesäisiin vai pakata jo muuttokuormaan?

jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minun (miehen) vastuulla on autojen huollot, remontit ja renkaiden vaihdot.  Ovat kuulemma niin harvinaisia töitä, ettei oikeen voi edes kotitöiksi laskea. 

No, päätin sitten jättää kyseisiin töihin liittyvät metatyöt tekemättä, ja lisäksi annan vaimon hoitaa nuo asiat tänä vuonna.

Nyt on sitten renkaat kesärenkaat vieläkin vaihtamatta, koska talliin ei sovi vaihtamaan. Eikä löydy sopivia työkaluja. Renkaiden vaihto kuulema jätetään siksi ammattiliikkeen tehtäväksi. Menee kuulema vaivatta. Nyt minun pitäisi enää viedä renkaat sinne kärryllä, kun konttiin eivät mahdu. Ja hakee tietty vanhat renkaat sieltä pois kun vaihto on tehty.

Öljynvaihtovälit on mennyt ajat sitten umpeen. Ei ilmeisesti ole mikään valo syttynyt aiheesta ilmoittamaan.

Toinen auto on katsastamaton.

Kumpikin teistä on hölmö. Renkaat otetaan samasta firmasta missä ne vaihdetaan ja minne vaihdetut renkaat jää säilöön.

Näin juuri, pääsee helpolla ja renkaatkaan ei vie turhaa tilaa varastossa. Näin meillä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos te, joilla on tampio-miehet, jotka eivät pesetä pukujaan ja tyhjennä astianpesukonetta, oikeasti lopettaisitte sen ohjaamisen ja passaamisen. Ette tyhjennä konetta, ettekä sano, että se on täynnä. Käytätte astiat loppuun, ja sen jälkeen syötte vaikka kertakäyttöastioita (itse, ette todellakaan tee ruokaa miehelle tai kata miehelle), ja katsokaa, tajuaako itse tehdä. Ja jos miehen puku on likainen, se on miehen ongelma. Antaa olla.

.

Meille tuli tuosta vuosisadan riita, koska miehen mukaan minä olin muuttunut vitt*levaksi marttyyrieukoksi. Mies lopetti myös kaiken tekemisen. Meni varmaan vuosi, ennenkuin tilanne palasi entiseen.

Miehen mukaan minulta käy siis tuo suunnittelu ja muistaminen automaattisesti, joten minun kuuluu se tehdä. Olen kyllä siinä oikeastikin hyvä, mutta toivoisin toiselta jotain itsenäistä osallistumista tai vähintäänkin kiitosta tekemästäni työstä.

Minkä tekemisen? Eihän mies tee mitään.

Mies ei tee METAtyötä. Tekee pyydettäessä apuhommia. Esim. vie roskapussin, jos sen antaa hänen käteensä kun hän on menossa ulos.

Jos sen pussin vie rouvan mielestä väärin, aika nopeasti oppii, ettei ole mitään syytä olla oma-aloitteinen.

Tuollainen voi myös juontua lapsuudesta. Ex-mieheni oli tuollainen, että odotti joka asiaan käskyä, koska ei kuulemma voinut tietää meneekö oikein. Ihan siis sellainenkin asia, että vie täyden roskiksen roskiin. Mutta kun kuuntelin siinä vuosien varrella ex-anoppiani, niin aloin oikeasti ymmärtämään miestäni. Eli hänelle oli iskostunut päähän pysyvästi se, että asiat pitää tehdä juuri niin kuin äiti käskee ja voi varjele jos veit roskiksen vaikka silloin kun äidin mielestä se ei ollut tarpeeksi täynnä. Ja ihan jokaiseen asiaan oli anopilla omat säännöt, joten kasvatti oman miehensä, poikansa ja tyttärensä (sentään tasapuolisesti) odottamaan käskyä joka asiaan. Ja sitten kun me menimme yhteen, niin minun vapaan kotikasvatuksen saaneen, oli kyllä vaikea ymmärtää miestä, joka odotti minun käskyäni joka asiaan. Minä en taas osaa ollenkaan kommennella toista ihmistä kuin koiraa joka asiassa, vaan oletan, että itse tajuaa jotain. No erohan sitä sitten tuli kun lapsia alkoi tulemaan, ja minä en enää jaksanut tehdä ihan kaikkea. Mutta joskus vähän säälittikin se mieheni, jonka päästä en saanut tuota lapsena oppittua mallia pois ikinä. Hän ei siis tehnyt sitä laiskuuttaan tai tahallaan. 

Laiskat ne metatöitään luettelee.

Jos jätän kesäisin keittiön kaapit järkkäilemättä, sieltä alkaa tippua kippoja päähän viimeistään ensi talvena. Itse en jaksa sellaista katsoa, joten yleensä vain siivoan ne kaapit kerran vuodessa. Jollekin tuokin olisi varmaan niuhotusta. Yllättävän moni asia suuressa omakotitalossa sakkaa, jos ei ole yhdelläkään kokonaisnäkemystä esimerkiksi kunnostustöiden tekemisestä. Ne vievät kesälomasta monia päiviä, ellei palkkaa apuvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpitunkematon risukko siitä syntyy, kun jättää mettätyöt tekemättä..

No jos rinnastetaan metatyön tekeminen metsätöihin, niin metatyöuhriutuja kuluttaa aikaansa raivatakseen metsään uuden tien, kun järkevät lajitoverit kulkevat vieressä olevaa valmista tietä pitkin. Sitten uhriutuja vielä selittää niille tietä pitkin kulkeville, ettei noin voi elää.

Ei, vaan metatyöntekijä kartoittaa metsän ja työn tarpeen, suunnittelee mitä työn tekemiseen tarvitaan, kuinka paljon ihmisiä, kuinka monta tuntia tai päivää... kilpailuttaa ja hankkii työkalut hyvään hintaan, järjestää sekä niiden että ihmisten kuljetukset työmaalle, sumplii aikataulut jotta päästään hommiin järkevänä päivänä... järjestää ruoat jotka säilyvät metsässä ilman kylmäsäilytystä ja sopivat kaikille ruokailijoille ettei kenenkään tarvi olla nälässä, varmistaa että kaikilla on mukana oikeat vaatteet ja turvavälineet, herää työpäivänä ajoissa, pakkaa kamat ja huolehtii kaikki mukaan...

Ja toinen nousee työpäivän aamuna sängystä, istuu valmiiksi pakattuun autoon, ajaa työmaalle ja kaataa moottorisahalla yhden puun. Tämän jälkeen kehuu seuraavat 10 vuotta kuinka teki metsötyöt.

Tää on just näin. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpitunkematon risukko siitä syntyy, kun jättää mettätyöt tekemättä..

No jos rinnastetaan metatyön tekeminen metsätöihin, niin metatyöuhriutuja kuluttaa aikaansa raivatakseen metsään uuden tien, kun järkevät lajitoverit kulkevat vieressä olevaa valmista tietä pitkin. Sitten uhriutuja vielä selittää niille tietä pitkin kulkeville, ettei noin voi elää.

Ei, vaan metatyöntekijä kartoittaa metsän ja työn tarpeen, suunnittelee mitä työn tekemiseen tarvitaan, kuinka paljon ihmisiä, kuinka monta tuntia tai päivää... kilpailuttaa ja hankkii työkalut hyvään hintaan, järjestää sekä niiden että ihmisten kuljetukset työmaalle, sumplii aikataulut jotta päästään hommiin järkevänä päivänä... järjestää ruoat jotka säilyvät metsässä ilman kylmäsäilytystä ja sopivat kaikille ruokailijoille ettei kenenkään tarvi olla nälässä, varmistaa että kaikilla on mukana oikeat vaatteet ja turvavälineet, herää työpäivänä ajoissa, pakkaa kamat ja huolehtii kaikki mukaan...

Ja toinen nousee työpäivän aamuna sängystä, istuu valmiiksi pakattuun autoon, ajaa työmaalle ja kaataa moottorisahalla yhden puun. Tämän jälkeen kehuu seuraavat 10 vuotta kuinka teki metsötyöt.

Juu. Metatyöntekijä tekee kaiken tuon aivan turhaan, koska 10m päässä metsätyömaasta on valmis pikitie, jota pitkin järkevät ihmiset liikkuvat.

Sinäkin keskityit kehumaan mitä kaikkea metatyöntekijä tekee, mutta et tajunnut kiihkoissasi, että se on aivan turhaa, koska kaikki ne ongelmat ja asiat, joihin tuossa kulutettiin aikaa, oli ratkaistu ja tehty ajat sitten.

Metatöiden tekeminen on siis aivan turhaa. Se on vain yksi tapa nostaa itsensä jalustalle.

Juuri näin. Arjessakin tulee lopulta vastaan aika vähän asioita joita ei olisi tehty koskaan aikaisemmin. Siksi moni keksii metatyöhuuruissaan pyörää kerta toisensa jälkeen uudelleen vaikka ne valmiit ja toimivat mallit löytyisivät sieltä edeltäviltä ajoilta helposti. Ja niitä voi myös tarpeen mukaan soveltaa hiukan.

Esimerkki on vaikka meillä kauppalista. Meillä on muutamia valmiita ruokalistan "runkoja", arkeen, viikonloppuun ja juhlaan. Niitä vain täydennellään ja muokataan vähän tarpeen mukaan mutta ei sitä joka kerta täarvitse erikseen miettiä että oliko se nyt servietit jotka tarvitaan kun tulee vieraita. Tai että pitääkös normaalisti ostaa maitoa ja juustoa.

Turha työ vähenee huomattavasti kun vain käyttää toimivia käytäntöjä uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Fiksut miehet taitavat olla katoavaa kansanperinnettä. Telkkarista tulee jotain duudsoneita ja siinä on miehenmalli yh-äitien pojille. Kaahataan ja huudetaan ja saadaan vammoja ja se on olevinaan hauskaa.

Lääkärit, opettajat ja kaikki ns. järkevät aikuiset ovat naisia.

Missä on fiksut miehet? Tilastojen mukaan Suomessa nuorten miesten syrjäytymisprosentti on OECD-maiden korkein.

Kyllähän fiksuja miehiä on edelleenkin mutta maailma eriytyy kovaa vauhtia. Koulutus periytyy entistä enemmän. Ne fiksujen miesten pojat kouluttautuvat useimmiten mutta taas se syrjäytyminen ja kouluttamattomuus periytyy taas toisilta isiltä eteenpäin. Ja kun aika harva nousee koulutuksessa vanhempiensa yläpuolelle ja ismpi osa taas aina alittaa vanhempiensa koulutuksen niin syrjäytyminen lisääntyy ja yleistyy.

Ei koulutus takaa fiksuutta, sen kummemmin kuin viisauttakaan. Monia asioita oppii elämällä ja olemalla kiinnostunut eri asioista.

Olet oikeassa. Ongelma on vain se että liian moni vähän koulutettu ei enää nykyään ole kiinnostunut asioista alajasti vaan elää siinä omassa maailmassaan jossa asioista kiinnostuminen laajasti ei kuulu  asiaan. Ennen asiat olivat eri tavalla koska meillä oli paljon vähän koulutettuja ihmisiä jotka olisivat halunneet kouluttautua mutta heillä ei ollut mahdollisuutta. Silloin se kiinnostus oppimiseen säilyi yleensä kuitenkin läpi elämän ja se välitettiin myös lapsille. Nykyään taas matalammin kouluttautuvat juuri ne joilla ei vain ole niin kiinnostusta muuhun kuin käytännön tekemiseen joten sitä laajempaa kiinnostusta ei niin ole eikä sitä sitten lapsillekaan anneta eteenpäin.

Nämä ovati tietysti kärjistyksiä joten ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti.

Aivoni jauhavat koko ajan metatöitä tuolla jossain taustalla. Kun joku asia on saatu päätökseen, tilalle tulee uusia. Tälläkin hetkellä siellä on listalla mm. pojan sairaus (ilmoittaminen, kela, lääkäri, apteekki...) ja keittiöremppa (työkalut, maali, pakkeli, listat) ja tunnin päästä alkava kokous... Ja ziljoona muuta asiaa, kampaaja, gynekologi, optikko, kasvien kastelu, eläinlääkäri, matkalippujen hankkiminen....

Olen isä ja tyttären päähuoltaja yhteishuoltajuudessa. Asun kahdestaan lapsen kanssa. Kaikki nämä mainitut 

"Lapsen synttäreiden järjestäminen, Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta, Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen, Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta, Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen"

on tullut hoidettua omatoimisesti, mutta jostain syystä joka kerta ne aiheuttavat todella suurta epävarmuutta miten ne pitäisi hoitaa. Jos olisi ollut joku ottamassa koppia tai edes ideoimassa toisena aikuisena olisi helpottanut huomattavasti. Hyvin ovat kaikki sitten sujuneet, mutta seuraava kerta ei ole yhtään helpompi. Ihan tulee epävarmuus jälleen pelkkää listaa lukemalla.

Tuo tyyli että jättää vaan tekemättä ja sanoo toiselle että hoida on minun mielestä aika hölmö. Miten toinen ne yhtäkkiä oppii hoitamaan jos ei ole ikinä ennen tehnyt? Ennemmin yrittää sopia että toinen ottaa päävastuun, vedätte ranskalaisilla viivoilla mitä tarvitaan ja on tarvittaessa neuvomassa. Sitten jos jättää tekemättä niin oma on häpiänsä, ehkä sentään arvostus kasvaa. Pakko ne lapsen asiat on kuitenkin hoitaa.

Tämä kuten lapsen kasvatus on helppoa paperille listattuna, mutta todellisuus on aivan muuta. Kumppanin ja lapsen kasvatus on kovaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Olen isä ja tyttären päähuoltaja yhteishuoltajuudessa. Asun kahdestaan lapsen kanssa. Kaikki nämä mainitut 

"Lapsen synttäreiden järjestäminen, Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta, Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen, Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta, Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen"

on tullut hoidettua omatoimisesti, mutta jostain syystä joka kerta ne aiheuttavat todella suurta epävarmuutta miten ne pitäisi hoitaa. Jos olisi ollut joku ottamassa koppia tai edes ideoimassa toisena aikuisena olisi helpottanut huomattavasti. Hyvin ovat kaikki sitten sujuneet, mutta seuraava kerta ei ole yhtään helpompi. Ihan tulee epävarmuus jälleen pelkkää listaa lukemalla.

Tuo tyyli että jättää vaan tekemättä ja sanoo toiselle että hoida on minun mielestä aika hölmö. Miten toinen ne yhtäkkiä oppii hoitamaan jos ei ole ikinä ennen tehnyt? Ennemmin yrittää sopia että toinen ottaa päävastuun, vedätte ranskalaisilla viivoilla mitä tarvitaan ja on tarvittaessa neuvomassa. Sitten jos jättää tekemättä niin oma on häpiänsä, ehkä sentään arvostus kasvaa. Pakko ne lapsen asiat on kuitenkin hoitaa.

Tämä kuten lapsen kasvatus on helppoa paperille listattuna, mutta todellisuus on aivan muuta. Kumppanin ja lapsen kasvatus on kovaa työtä.

En nyt tiennyt olisiko peukuttanut ylös vai alas.

Ylös, koska juuri noin se on, aina aloitetaan epävarmuudesta.

Alas, koska jostain syystä oletit, että nainen vain osaa kaiken myötäsyntyisesti. Mistä hän sen osaisi, ei hänellekään ole sitä kukaan opettanut.

Miksi hän on sen oppinut itse, mutta sinulle se olisi mahdotonta.

Ja alas, koska ei ole vaimon asia kouluttaa miestä.