Kysymys tutkijoille koulutuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se automaattisesti tarkoita, että tohtoriopintoja tekevä olisi maisteria parempi.

Kukaan ei ole sellaisesta puhunut. Vaan yksinkertaisesti siitä, että tutkijan ammattiosaamista on tutkimuksen tekeminen. Joka opitaan vasta tohtoriopintojen aikana, joiden jälkeen vasta aletaan toimia ammattitutkijana. Joten jos ei ole tehnyt opintoja jotka pätevöittävät tutkijaksi, niin tietysti ei voi sellaista mennä opettamaan muille mistä ei itsellä ole mitään hajua tai osaamista. Se olisi ihan sama kuin jos viulisti menisi opettamaan miten tullaan putkimieheksi tai jos putkimies menisi opettamaan miten tullaan viulistiksi. Ei kyse ole paremmuudesta vaan siitä, että totta hemmetissä pitää tietää jotain siitä jutusta jota kuvittelee opettavansa muille. 

Edelleen olen sitä mieltä, että maisteri voi hallita paremmin vaikka tutkimuksen tekemisen kvalitatiivisillä menetelmillä, ja opettaa niissä johonkin tasoon asti sellaista tohtoria, joka on siihen asti käyttänyt pelkästään kvantitatiivisia menetelmiä. Tietenkin.

Edelleenkin, mielipiteessäsi ei ole mitään järkeä, koska tuossa tapauksessa haluttaisiin oppia kvantitatiivisten menetelmien käyttö akateemisessa tutkimuksessa sellaisella tasolla, että tutkimusta voi julkaista. Joten tottakai tuo kannattaa oppia sellaiselta, joka on oikeasti sitä tehnyt. Ja noinhan se menee normaaleissa yliopistoissa, siellä on ne kvanttiaineiden proffat ja kvanttitutkimusta tehneet proffat opettamassa kvanttimenetelmien kursseja. Olisi tosi noloa jos jossain joku maisteri yrittäisi tuollaista opettaa koska ei ole koskaan tehnyt kvanttitutkimusta julkaisutasolla.

Mutta jostainhan se oppi on lähdettävä. Miksei niitä alkeita voi opettaa vaikka maisteri ja sitten kun mennään sinne syvällisemmälle tasolle niin sitten ammattitutkija.

Ovathan kaikki oppineet sen maisterintutkinnon aikana ne samat kvanttimenetelmät! Tuollaiset asiathan kuuluvat aivan itsestäänselvästi perusopintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sellainen koulutus edes on, mikä on tohtoreille suunnattu?

Onhan näitä yhtä jos toista. Tyypillinen tohtorille suunnattu koulutus on esimerkiksi yliopistopedagogiikan tai korkeakoulujohtamisen koulutus. Myös erilaisia akateemisen johtamisen koulutuksia järjestetään ja käydään tohtori- ja professoritasollakin. Ja joo. Kyllä niissä välillä voi olla maisterikin opetttamassa jotain. Itsr ole. Käynyt tohtorina myös erilaisten tutkimusmenetelmien koulutuksia, ei siihen väikkärissä kåyttämäänsä loputtomiin voi itseään rajata.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se automaattisesti tarkoita, että tohtoriopintoja tekevä olisi maisteria parempi.

Olen samaa mieltä. Jotkut jatkavat opitoja, toiset eivät, mutta ketjun aloittaneelta puuttuu yhtä, sydämen sivistystä.

S.B. kirjoitti:

En ole tohtori tai tohtorikoulutettava, mutta en näe, miksei jollakulla voisi olla kiinnostavia ja varteenotettavia näkemyksiä tutkimuksen tekemisen suhteen koulutustasosta riippumatta. Tutkimuksen tekemistä voi kritisoida monelta kantilta, eikä varmaankaan ole mitenkään itsestään selvää, millaista paras mahdollinen tutkimus olisi.

Maisterinkoulutus ei varmaankaan ole riittävä syy sille, miksi tohtorin, tai muidenkaan, tulisi välttämättä keskustella hänen kanssaan tutkimuksen tekemisestä, mutta ei se kyllä varmaankaan ole riittävä syy hänen argumenttiensa ohittamiseenkaan.

Eli et tiedä asiasta yhtään mitään mutta sinulla on silti mielipiteitä. Jotka eivät perustu tietoon, osaamiseen tai ymmärrykseen. Tämä on juuri tätä klassista Dunning-Kruger -efektiä. Ne jotka eivät tajua asioista mitään ovat kaikkein itsevarmimpia omista mielipiteistään.

Mitä väliä mitä joku hölisee yhdellä kurssilla, jos kurssi ei edes kuulu tohtoriohjelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tohtoriohjelmassa on kyllä yhtenään erilaisia teema- ja menetelmäopintoja, joissa ohjelman tohtoriopiskelijat opettavat toisiaan. Toki sitä hommaa johtaa joku professori, mutta väitöskirjatutkijoilla o moneeti taustaa, jossa ovat käyttöneet jotwin aineistoja tai menetelmiä, kenties jopa luoneet niitä edellisissä duunipaikoissaan ja tietenkin sellaista asiantuntemusta käytetään hyväksi tohtorikoulutuksessa.

Tuossa onkin järkeä, mutta tässä omassa esimerkissäni kyseessä on henkilö, jolla on vain maisterintutkinto alla eikä ole koskaan ollut missään tekemisissä tutkimuksen kanssa, eli ei ole tohtoriopiskelija. Myös vihaa ja halveksii tutkijoita, jotka ovat hänen mielestään kaikki outoja ja tyhmiä ja laiskoja ja on kiukkuinen kun he eivät kunnioita häntä tarpeeksi eivätkä ole tarpeeksi kiinnostuneita hänen jutuistaan. Nyt kuitenkin kuvittelee taas kerran voivansa opettaa kurssin, jolla kertoo tutkijoille miten näiden pitäisi tehdä tutkimusta ja mitä näiden pitäisi tehdä urallaan. Ihmettelen vain, että miten ihmeessä tuo voisi onnistua.

Tuotw, onhan siihen kuitenkin joku syy, miksi laitoksella ja tohtoriohjelmassa on päätetty antaa tuo kurssi hånen opetettavakseen. On siis päätöksenteossa katsottu, että hän on siihen pätevä. Kyllä sellaiseen joku peruste töytyy olla. Tarjottavat kurssit kun hyväksytään sekä oppiaineen ja tohtoriohjelman että tiedekunnan tason kokouksissa.

Joo. tiettyjå kursseja, esim ”vauhtia kirjoitukseen”-tyyppisiä ostetaan usein yliopiston ulkopuolelta. Niitä voi dilloin vetää esim joku toimittaja, joka kirjoittaa ammatikseen. Ja voi olla hyvinkin pätevä opettamaan kirjoittamista. Kirjoittaminen on tietysti merkittävä mutta silti vain pieni osa tutkimuksen teosta, mikä onkin syytä tajuta sekä kurssilaisten että vetäjän.

Tiedän päätöksen taustat erittäin hyvin. Tilanne on epämääräinen, mielenkiinnolla vain odotan miten kurssi otetaan vastaan. Tähän asti kun tutkijat nimenomaan ovat kieltäytyneet kuuntelemasta häntä, juuri sen takia etteivät ole kokeneet hänen olevan pätevä. Kyse ei tosin ole tohtoriohjelman kurssista, vaan virallisten rakenteiden ulkopuolisesta kurssista, joten se ei ole mennyt noita hyväksyntäprosesseja läpi.

Kuulostaa oudolta. Tiedätköhön oikeasti kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sellainen koulutus edes on, mikä on tohtoreille suunnattu?

Onhan näitä yhtä jos toista. Tyypillinen tohtorille suunnattu koulutus on esimerkiksi yliopistopedagogiikan tai korkeakoulujohtamisen koulutus. Myös erilaisia akateemisen johtamisen koulutuksia järjestetään ja käydään tohtori- ja professoritasollakin. Ja joo. Kyllä niissä välillä voi olla maisterikin opetttamassa jotain. Itsr ole. Käynyt tohtorina myös erilaisten tutkimusmenetelmien koulutuksia, ei siihen väikkärissä kåyttämäänsä loputtomiin voi itseään rajata.

Kaipa ne laajat tutkimusmenetelmien kurssit ovat pakollisia kaikissa tohtoriohjelmissa. Eli koko repertuaari sekä kvantti- että kvalimenetelmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän tohtoriohjelmassa on kyllä yhtenään erilaisia teema- ja menetelmäopintoja, joissa ohjelman tohtoriopiskelijat opettavat toisiaan. Toki sitä hommaa johtaa joku professori, mutta väitöskirjatutkijoilla o moneeti taustaa, jossa ovat käyttöneet jotwin aineistoja tai menetelmiä, kenties jopa luoneet niitä edellisissä duunipaikoissaan ja tietenkin sellaista asiantuntemusta käytetään hyväksi tohtorikoulutuksessa.

Tuossa onkin järkeä, mutta tässä omassa esimerkissäni kyseessä on henkilö, jolla on vain maisterintutkinto alla eikä ole koskaan ollut missään tekemisissä tutkimuksen kanssa, eli ei ole tohtoriopiskelija. Myös vihaa ja halveksii tutkijoita, jotka ovat hänen mielestään kaikki outoja ja tyhmiä ja laiskoja ja on kiukkuinen kun he eivät kunnioita häntä tarpeeksi eivätkä ole tarpeeksi kiinnostuneita hänen jutuistaan. Nyt kuitenkin kuvittelee taas kerran voivansa opettaa kurssin, jolla kertoo tutkijoille miten näiden pitäisi tehdä tutkimusta ja mitä näiden pitäisi tehdä urallaan. Ihmettelen vain, että miten ihmeessä tuo voisi onnistua.

Tuotw, onhan siihen kuitenkin joku syy, miksi laitoksella ja tohtoriohjelmassa on päätetty antaa tuo kurssi hånen opetettavakseen. On siis päätöksenteossa katsottu, että hän on siihen pätevä. Kyllä sellaiseen joku peruste töytyy olla. Tarjottavat kurssit kun hyväksytään sekä oppiaineen ja tohtoriohjelman että tiedekunnan tason kokouksissa.

Joo. tiettyjå kursseja, esim ”vauhtia kirjoitukseen”-tyyppisiä ostetaan usein yliopiston ulkopuolelta. Niitä voi dilloin vetää esim joku toimittaja, joka kirjoittaa ammatikseen. Ja voi olla hyvinkin pätevä opettamaan kirjoittamista. Kirjoittaminen on tietysti merkittävä mutta silti vain pieni osa tutkimuksen teosta, mikä onkin syytä tajuta sekä kurssilaisten että vetäjän.

Tiedän päätöksen taustat erittäin hyvin. Tilanne on epämääräinen, mielenkiinnolla vain odotan miten kurssi otetaan vastaan. Tähän asti kun tutkijat nimenomaan ovat kieltäytyneet kuuntelemasta häntä, juuri sen takia etteivät ole kokeneet hänen olevan pätevä. Kyse ei tosin ole tohtoriohjelman kurssista, vaan virallisten rakenteiden ulkopuolisesta kurssista, joten se ei ole mennyt noita hyväksyntäprosesseja läpi.

Kuulostaa oudolta. Tiedätköhön oikeasti kaikkea?

Tiedän. Ja kyllä, tilanne on outo. Sitähän minä ihmettelen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä mitä joku hölisee yhdellä kurssilla, jos kurssi ei edes kuulu tohtoriohjelmaan?

Eipä kai mitään, mutta silloin melkoista resurssientuhlausta edes järjestää sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se automaattisesti tarkoita, että tohtoriopintoja tekevä olisi maisteria parempi.

Kukaan ei ole sellaisesta puhunut. Vaan yksinkertaisesti siitä, että tutkijan ammattiosaamista on tutkimuksen tekeminen. Joka opitaan vasta tohtoriopintojen aikana, joiden jälkeen vasta aletaan toimia ammattitutkijana. Joten jos ei ole tehnyt opintoja jotka pätevöittävät tutkijaksi, niin tietysti ei voi sellaista mennä opettamaan muille mistä ei itsellä ole mitään hajua tai osaamista. Se olisi ihan sama kuin jos viulisti menisi opettamaan miten tullaan putkimieheksi tai jos putkimies menisi opettamaan miten tullaan viulistiksi. Ei kyse ole paremmuudesta vaan siitä, että totta hemmetissä pitää tietää jotain siitä jutusta jota kuvittelee opettavansa muille. 

Edelleen olen sitä mieltä, että maisteri voi hallita paremmin vaikka tutkimuksen tekemisen kvalitatiivisillä menetelmillä, ja opettaa niissä johonkin tasoon asti sellaista tohtoria, joka on siihen asti käyttänyt pelkästään kvantitatiivisia menetelmiä. Tietenkin.

Edelleenkin, mielipiteessäsi ei ole mitään järkeä, koska tuossa tapauksessa haluttaisiin oppia kvantitatiivisten menetelmien käyttö akateemisessa tutkimuksessa sellaisella tasolla, että tutkimusta voi julkaista. Joten tottakai tuo kannattaa oppia sellaiselta, joka on oikeasti sitä tehnyt. Ja noinhan se menee normaaleissa yliopistoissa, siellä on ne kvanttiaineiden proffat ja kvanttitutkimusta tehneet proffat opettamassa kvanttimenetelmien kursseja. Olisi tosi noloa jos jossain joku maisteri yrittäisi tuollaista opettaa koska ei ole koskaan tehnyt kvanttitutkimusta julkaisutasolla.

Mutta jostainhan se oppi on lähdettävä. Miksei niitä alkeita voi opettaa vaikka maisteri ja sitten kun mennään sinne syvällisemmälle tasolle niin sitten ammattitutkija.

Ovathan kaikki oppineet sen maisterintutkinnon aikana ne samat kvanttimenetelmät! Tuollaiset asiathan kuuluvat aivan itsestäänselvästi perusopintoihin. 

Noiden menetelmäopintojen laajuus riippuu täysin alasta. Ja jos on tehnyt jotain tiettyä menetelmää käyttäen opinnäytetyön, niin siinä on oppinut juuri siitä menetelmästä vielä lisää. Ei se taso todellakaan ole sama kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sellainen koulutus edes on, mikä on tohtoreille suunnattu?

Onhan näitä yhtä jos toista. Tyypillinen tohtorille suunnattu koulutus on esimerkiksi yliopistopedagogiikan tai korkeakoulujohtamisen koulutus. Myös erilaisia akateemisen johtamisen koulutuksia järjestetään ja käydään tohtori- ja professoritasollakin. Ja joo. Kyllä niissä välillä voi olla maisterikin opetttamassa jotain. Itsr ole. Käynyt tohtorina myös erilaisten tutkimusmenetelmien koulutuksia, ei siihen väikkärissä kåyttämäänsä loputtomiin voi itseään rajata.

Kaipa ne laajat tutkimusmenetelmien kurssit ovat pakollisia kaikissa tohtoriohjelmissa. Eli koko repertuaari sekä kvantti- että kvalimenetelmiä. 

Riippuu alasta, ja myös siitä milloin on tohtorintutkintonsa tehnyt. Aina ei ole ollut näin.

Voin kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi matemaattisilla tai tekniikan aloilla ei paljon vaadita menetelmäosaamista. Kyse on puhtaasta teoriasta tai käytännön sovelluksista. Joko tilastotieteen maisteri voi hyvinkin hallita menetelmät paremmin kuin tekniikan tohtori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sellainen koulutus edes on, mikä on tohtoreille suunnattu?

Onhan näitä yhtä jos toista. Tyypillinen tohtorille suunnattu koulutus on esimerkiksi yliopistopedagogiikan tai korkeakoulujohtamisen koulutus. Myös erilaisia akateemisen johtamisen koulutuksia järjestetään ja käydään tohtori- ja professoritasollakin. Ja joo. Kyllä niissä välillä voi olla maisterikin opetttamassa jotain. Itsr ole. Käynyt tohtorina myös erilaisten tutkimusmenetelmien koulutuksia, ei siihen väikkärissä kåyttämäänsä loputtomiin voi itseään rajata.

Kaipa ne laajat tutkimusmenetelmien kurssit ovat pakollisia kaikissa tohtoriohjelmissa. Eli koko repertuaari sekä kvantti- että kvalimenetelmiä. 

Joo. Mutta ne on laajat yleiskurssit. niiden perusteella lähinnä valitaan tutkimusmenetelmä. Sitten kun on valinnut omansa, siitä joutuu opettelemaan vielä paljon lisää.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

En ole tohtori tai tohtorikoulutettava, mutta en näe, miksei jollakulla voisi olla kiinnostavia ja varteenotettavia näkemyksiä tutkimuksen tekemisen suhteen koulutustasosta riippumatta. Tutkimuksen tekemistä voi kritisoida monelta kantilta, eikä varmaankaan ole mitenkään itsestään selvää, millaista paras mahdollinen tutkimus olisi.

Maisterinkoulutus ei varmaankaan ole riittävä syy sille, miksi tohtorin, tai muidenkaan, tulisi välttämättä keskustella hänen kanssaan tutkimuksen tekemisestä, mutta ei se kyllä varmaankaan ole riittävä syy hänen argumenttiensa ohittamiseenkaan.

Eli et tiedä asiasta yhtään mitään mutta sinulla on silti mielipiteitä. Jotka eivät perustu tietoon, osaamiseen tai ymmärrykseen. Tämä on juuri tätä klassista Dunning-Kruger -efektiä. Ne jotka eivät tajua asioista mitään ovat kaikkein itsevarmimpia omista mielipiteistään.

Vaikutat olevan melko vahvasti sitä mieltä, että en tiedä asiasta mitään. Milleköhän kohdalle mahdat itse tietämyksen tason ja mielipiteen vahvuuden kaaviossa sijoittua?

En nyt tyrmäisi niitä neuvoja, jos henkilölla käytännön kokemusta riittää. Itse tein 15 vuoden tutkijanuran, ilman väitöskirjaa. Projekteja riitti, en ollut päivääkään työttömänä ja viittauksia artikkeleihini on n. 1000. Nyt jo muissa hommissa.  Moni tutkijakaveri teki mielestäni paljon vaatimattomampaa uraa, vaikka olikin väitellyt.

Olen tähän mennessä käyttänyt vain laadullisia menetelmiä, ja voisin aivan mainiosti oppia paljonkin alani kvantimenetelmistä joltain asiaan perehtyneeltä maisterilta.

Ohiksena vielä, että vaikka tilanne on viime vuosina muuttunut, tutkimuslaitoksissa työskenteli ja työskentelee paljon maistereita, joilla on paljon enemmän tutkimuskokemusta kuin useimmalla väikkärintekijällä. Miksi he eivät olisi päteviä omalla alallaan ja käyttämiensä (tai tutkimiensa) menetelmien asiantuntijoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se automaattisesti tarkoita, että tohtoriopintoja tekevä olisi maisteria parempi.

Kukaan ei ole sellaisesta puhunut. Vaan yksinkertaisesti siitä, että tutkijan ammattiosaamista on tutkimuksen tekeminen. Joka opitaan vasta tohtoriopintojen aikana, joiden jälkeen vasta aletaan toimia ammattitutkijana. Joten jos ei ole tehnyt opintoja jotka pätevöittävät tutkijaksi, niin tietysti ei voi sellaista mennä opettamaan muille mistä ei itsellä ole mitään hajua tai osaamista. Se olisi ihan sama kuin jos viulisti menisi opettamaan miten tullaan putkimieheksi tai jos putkimies menisi opettamaan miten tullaan viulistiksi. Ei kyse ole paremmuudesta vaan siitä, että totta hemmetissä pitää tietää jotain siitä jutusta jota kuvittelee opettavansa muille. 

Edelleen olen sitä mieltä, että maisteri voi hallita paremmin vaikka tutkimuksen tekemisen kvalitatiivisillä menetelmillä, ja opettaa niissä johonkin tasoon asti sellaista tohtoria, joka on siihen asti käyttänyt pelkästään kvantitatiivisia menetelmiä. Tietenkin.

Edelleenkin, mielipiteessäsi ei ole mitään järkeä, koska tuossa tapauksessa haluttaisiin oppia kvantitatiivisten menetelmien käyttö akateemisessa tutkimuksessa sellaisella tasolla, että tutkimusta voi julkaista. Joten tottakai tuo kannattaa oppia sellaiselta, joka on oikeasti sitä tehnyt. Ja noinhan se menee normaaleissa yliopistoissa, siellä on ne kvanttiaineiden proffat ja kvanttitutkimusta tehneet proffat opettamassa kvanttimenetelmien kursseja. Olisi tosi noloa jos jossain joku maisteri yrittäisi tuollaista opettaa koska ei ole koskaan tehnyt kvanttitutkimusta julkaisutasolla.

Mutta jostainhan se oppi on lähdettävä. Miksei niitä alkeita voi opettaa vaikka maisteri ja sitten kun mennään sinne syvällisemmälle tasolle niin sitten ammattitutkija.

Ovathan kaikki oppineet sen maisterintutkinnon aikana ne samat kvanttimenetelmät! Tuollaiset asiathan kuuluvat aivan itsestäänselvästi perusopintoihin. 

Noiden menetelmäopintojen laajuus riippuu täysin alasta. Ja jos on tehnyt jotain tiettyä menetelmää käyttäen opinnäytetyön, niin siinä on oppinut juuri siitä menetelmästä vielä lisää. Ei se taso todellakaan ole sama kaikilla.

Heikkoja tohtorinkoulutusohjelmia sitten jos kaikkia menetelmiä ei ole pakko opetella. Yleensä se on itsestäänselvyys. Jossain kirjallisuudentutkimuksessa ehkä kapeammin käytetty menetelmiä.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tyrmäisi niitä neuvoja, jos henkilölla käytännön kokemusta riittää. Itse tein 15 vuoden tutkijanuran, ilman väitöskirjaa. Projekteja riitti, en ollut päivääkään työttömänä ja viittauksia artikkeleihini on n. 1000. Nyt jo muissa hommissa.  Moni tutkijakaveri teki mielestäni paljon vaatimattomampaa uraa, vaikka olikin väitellyt.

Mutta sinähän olet tehnyt tutkimusta. Tässä olikin kyse henkilöstä, joka ei ole eläissään tehnyt päivääkään tutkimusta eikä ole siitä edes kiinnostunut, eli yrittää opettaa asiaa jota ei itse osaa ja josta ei ole kokemusta. Ja senhän sitten näkee, kiinnostaako tohtoriopiskelijoita edelleenkään tämän henkilön jutut. Tähän asti ovat kieltäytyneet kuuntelemasta häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Voin kokemuksesta sanoa, että esimerkiksi matemaattisilla tai tekniikan aloilla ei paljon vaadita menetelmäosaamista. Kyse on puhtaasta teoriasta tai käytännön sovelluksista. Joko tilastotieteen maisteri voi hyvinkin hallita menetelmät paremmin kuin tekniikan tohtori.

Mutta jos halutaan vahvistaa tekniikan tohtorien tilastotieteen osaamista, niin silloin tietysti otetaan luennoimaan tilastotieteen proffa. Ei jotain taidehistorian maisteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tyrmäisi niitä neuvoja, jos henkilölla käytännön kokemusta riittää. Itse tein 15 vuoden tutkijanuran, ilman väitöskirjaa. Projekteja riitti, en ollut päivääkään työttömänä ja viittauksia artikkeleihini on n. 1000. Nyt jo muissa hommissa.  Moni tutkijakaveri teki mielestäni paljon vaatimattomampaa uraa, vaikka olikin väitellyt.

Mutta sinähän olet tehnyt tutkimusta. Tässä olikin kyse henkilöstä, joka ei ole eläissään tehnyt päivääkään tutkimusta eikä ole siitä edes kiinnostunut, eli yrittää opettaa asiaa jota ei itse osaa ja josta ei ole kokemusta. Ja senhän sitten näkee, kiinnostaako tohtoriopiskelijoita edelleenkään tämän henkilön jutut. Tähän asti ovat kieltäytyneet kuuntelemasta häntä. 

Aloitusviestissä ei puhuttu mitään siitä, oliko maisteri tehnyt tutkimusta vai ei. Olisi kannattanut heti sanoa, että joku yrittää opettaa jotain mitä ei itsekään osaa...

-eri