Sisaruksen vaihtuvat kumppanit. Joululounaalla eri kun pääsiäislounaalla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta jumankauta on ärsyttävää että uusi kumppani tuodaan suoraan johonkin merkki/juhlapäiväkokoontumiseen. Yrittäkää nyt ymmärtää että ne heilat esitellään ihan omilla käyntikerroillaan, ilman mitään tilanteeseen liittyvää muuta juhlallisuutta tai erityisyyttä! Sitten kun tuolla lailla arjessa on tullut tutuksi niin niitä voi raahata jouluihin ja juhannuksiin ja synttäreille! Ymmärtäkää tämä!

Ja itse asiassa olen sitä mieltä että jotain muutaman kuukauden sulhoa/sutturaa ei todellakaan ole ylipäätään suotavaa tuoda juhlapäiviin, olkoot oman sukunsa kanssa. Usein todella kiusallista kun muu porukka tuntee toisensa täysin ja on sellainen vakiintunut vuorovaikutus, ja sitten siihen tungetaan joku ihan ulkopuolinen mukaan. Tottakai jos on pitkään oltu yhdessä ja asutaan vaikka yhdessä tai kihlaus siintää niin tottakai silloin aletaan tutustuttaa uutta suvun jäsentä.

Nojaa, vähän tilannekohtaista, sanoisin. Itse olin mieheni synttärikahveilla mukana ja tapasin hänen lähisukulaiset ensimmäisen kerran kun oltiin oltu 8 kuukautta yhdessä. Oli sellainen mukavan rento tilaisuus muutamalle lähimmälle ja tuntui ihan luontevalta olla siinä mukana. En kuitenkaan olisi lähtenyt ekaa kertaa esittöytymään jonkun muun sukulaisen synttärikahveille.

Tuohan on ikäänkuin varoitusmerkki sille pahaa-aavistamattomalle tyttöystävälle jos perhe käyttäytty noin. Ja varmasti myös moni ymmärtänyt viestin ettei ole tervetullut. Veljellänne (vai perheellänne?) jonkilaisia ongelmia. Jos poikaystävä kutsuu perheensä joulupäivälliselle niin normaali ihminen luulee olevansa tärkeä ja tervetullut. Kylmää rättiä sitten kun tulee naamaan pitäisi tajuta mistä kysymys. Juoksukengät jalkaan.

Ei tulisi mieleenkään viedä  uusia kumppaneita perhelounaille, vasta vakiintuneessa suhteessa sitten

Tällä kuka tuo näitä kumppaneita ei ole kaikki sosiaaliset taidot tai tunne-elämän puoli ihan ok. Ja esiteltävillä ei myöskään, kun kerran tulevat.

Itse elänyt läheltä vähän samanlaista settiä ja psyyken problematiikkaa taustalla ja ei sosiaalista silmää tällä kuka vaihtaa kumppania ku sukkia ja olettaa että muu suku on aina yhtä innoissaan uudesta.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sopivaa sitten osallistua esim. kumppanin vanhempien syntymäpäiville? Kuinka pitkä suhteen pitää olla? Entä jos on ollut suhteessa vähän hankaluuksia, eikä ole ihan varma tulevaisuudesta?

Jäin miettimään kun niin moni vastaaja tuntuu että miten joku edes osallistuu muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Oma kokemukseni lähinnä on että siitä loukkaannutaan jos ei lähde juhliin. Niin kumppani kuin tämän suku.

Mikä syy on kertoa heti seurustelun aloituksesta seuraavana päivänä kaikille että nyt me olleen yhdessä hei! ? Eihän miehen suku voi loukkaantua siitä ettei 3 viikkoa sitten tavattu uusi tyttis ole mukana juhlissa, kun eivät tietenkään sinun olemassaolostasi tiedä mitään.

Mun veljellä oli kans tuota, jokaisessa juhlassa uusi tyttöystävä. Kunnes tää nykyinen tuli kohdalle ja on ainakin viisi joulua jo vietetty yhdessä. Kyllä se siitä, kun se oikea löytyy. 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä veisi perhetapaamisiin kuin sellaisen ihmisen jonka kanssa jo suunnittelen yhteistä tulevaisuutta vakavissani. Enkä haluaisi itsekään uutena kumppanina mennä vieraiden ihmisten pöytiin.

Eli ymmärrän hyvin sua, Ap.

Onko sun sisarus ohan normaali? Ilmeisesti ei.

Seurustelin ihmisen kanssa, joka voisi olla sisaruksesi. Hän varmaan uskoi itsekin hetken olevansa tosissaan kanssani ja esitteli lapsilleen jne. Puhui tulevaisuudesta ja kaikenlaista, kunnes lemppasi jokusen kuukauden jälkeen ja siirtyi seuraavaan. Minulle uskotteli olevansa normaali ja vakavissaan ja seurustellut vain harvoin. Olis ollut ihan tervetullutta, jos jompi kumpi aikuinen lapsi olisi todennyt, että mikähän vosu tämä taas tällä kertaa on. Olisi herätellyt mua vedätykseen nopeammin.

Entinen miespuolinen kaverini toimi noin minun ja mieheni kanssa. Toi parin kk:n välein uusia naisia näytille meille, soitti esim. että oletteko kotona, jos tulisin kahvilla käymään tuossa tunnin päästä, ja sitten tulikin jonkun meille oudon naisen kanssa kylään. Nämä naiset olivat sitet nminulle vihaisia kun tämä kaverini heidät lemppasi ja siirtyi seuraavaan. Että miksi minä en varoittanut heitä. Varmaanhan olisivatkin uskoneet, että heidän niin iki-ihanan uuden rakkauden kaveri alkaa mollaamaan kaveriaan, että ei sen kanssa kannata hei olle :D Eipä varmaan olisi minua syytelyt mustasukkaiseksi, vaan riemurinnoin olisi otettu "apu" vastaan :D :D

Lopulta kun tuo kaveri soitti, niin olin aina juuri lähdössä kauppaan tai johonkin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun veljellä oli kans tuota, jokaisessa juhlassa uusi tyttöystävä. Kunnes tää nykyinen tuli kohdalle ja on ainakin viisi joulua jo vietetty yhdessä. Kyllä se siitä, kun se oikea löytyy. 😌

Juu ja sitten voi taas palata siihen rulettiin kun oikea lakkaa olemasta se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Tällä kuka tuo näitä kumppaneita ei ole kaikki sosiaaliset taidot tai tunne-elämän puoli ihan ok. Ja esiteltävillä ei myöskään, kun kerran tulevat.

Itse elänyt läheltä vähän samanlaista settiä ja psyyken problematiikkaa taustalla ja ei sosiaalista silmää tällä kuka vaihtaa kumppania ku sukkia ja olettaa että muu suku on aina yhtä innoissaan uudesta.

kun tulevat?

Jos olet deittaillut tiiviisti miestä josta pidät paljon vaikka pari kuukautta ja tämä ehdottaa että tuletko kanssani pääsiäisenä tapaamaan perhettäni niin ihan normaalia suostua. Se suomalainen jorman ja sirkan ja jälkikasvunsa perhe ole mikään britannian kuningashuone jossa esittäytymiseen vaaditaan kuukauden preppauskurssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä outoa ettei sisarus voi tulla juhliin yksin. Kaikki ne kumppanit ei ole voineet olla sen hetkinen "loppuelämän kumppani" edes sisaruksen omasta mielestä.

Missä on vika jos pitää esittää jopa omille sukulaisille joka juhlissa kelpaavansa jollekin? Onko niin kamalaa olla sinkku yksien juhlien ajan? Onko sisarus ns. saattaen vaihdettava.

Ymmärrän että se rasittaa muita, kun lähes jokaisissa sukujuhlissa on joku entuudestaan vieras ihminen paikalla. Tunnelma olisi täysin toinen, kun kaikki tuntisivat toisensa.

No miten sitä nyt oikeasti selittäisi kumppanille, joka uskoo ehkä olevansa "se oikea", että ei, en ota sua sinne juhliin kun suhteemme ei ole vielä kyllin vakava, eikä sua haluta sinne. Saattaa ne kumppanit vaihtua entistä tiheämpään...

Ei koskaan kumppaneita ensimmäistä kertaa näytille johonkin sukujuhliin. Ensin esitellään lähisuvulle ihan pienesti, ja kun tämä on hoidettu, voidaan mennä isompiin juhliin esittäytymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kuka tuo näitä kumppaneita ei ole kaikki sosiaaliset taidot tai tunne-elämän puoli ihan ok. Ja esiteltävillä ei myöskään, kun kerran tulevat.

Itse elänyt läheltä vähän samanlaista settiä ja psyyken problematiikkaa taustalla ja ei sosiaalista silmää tällä kuka vaihtaa kumppania ku sukkia ja olettaa että muu suku on aina yhtä innoissaan uudesta.

kun tulevat?

Jos olet deittaillut tiiviisti miestä josta pidät paljon vaikka pari kuukautta ja tämä ehdottaa että tuletko kanssani pääsiäisenä tapaamaan perhettäni niin ihan normaalia suostua. Se suomalainen jorman ja sirkan ja jälkikasvunsa perhe ole mikään britannian kuningashuone jossa esittäytymiseen vaaditaan kuukauden preppauskurssi.

Normaalia on olla suostumatta, ja vielä normaalimpaa olla edes kysymättä.

Eihän nämä tyttöystävät välttämättä tiedä että siellä on ollut eri nainen veljesi kanssa jouluna perhepäivällisellä.

Mutta ehkäpä voit varoittaa. Poislähtiessä kättelyt ja ” olet mukavan tuntuinen, toivoisin että tapaamme juhannuksenakin mutta veljeni on vähän labiili naisasioissa joten tuskin näemme enää”.

Olisiko veljelläsi muuten jonkinlainen pershäiriö ja haluaa provosoida teitä muita?

Koska teidän perheeseen voi siis tulla pääsiäispäivälliselle? Pitääkö olla varmistettu ettei ole vääriä geenejä, aiempia avoliittoja, kelpaako vain hyvänsukuinen neitsyt jonka kanssa veljesi osoittanut ”vakavahenkistä seurustelua” vuoden ajan ja kihlausta suunnitellessan haluaa arvion muulta perheeltä?

Itsellänikin tuli vaikutelma että veljenne protestoi jotakin perhedynamiikassanne ja siksi tämä käytös. Veljesi käytös ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään viedä  uusia kumppaneita perhelounaille, vasta vakiintuneessa suhteessa sitten

No mutta ehkä nämä naiset luulevat olevansa vakiintuneessa suhteessa. Veli taas kovin epävakiintunut.

No jopas on!

Kirjoitukseni on jostain syystä poistunut palstalta, sitä ei enää näy. Se oli alunperin numerona 68. Palstalla on varmaan jokin vika.

Täytyy lähettää uudestaan:

Ärsyttää tuo sukupuolineutraali sana "sisarus" kun voisi puhua veljestä tai siskosta.

Kumpi hän siis on?

Kyselen ihan vain uteliaisuudesta, kun luulisi jotenkin, että kenen tahansa miehen voisi olla vaikeaa saada noin paljon irtopiiluuaa, ja vaikka olisi alfakin, niin kyllä tuossa jo jonkin verran joutuu töitäkin tekemään, vaikka vain pelkässä etsimisessä pitkin kapakoita (arvatenkin jossain sanotaanko Suomen Top-5 suurimmassa asutuskeskuksessa) tai kököttämällä yökaudet tietokoneen näppäimistön takana raplaamassa senssivastauksia deittipalvelujen tsirbuloille.

Mutta kyllä kai tuokin joillekin miehille toki mahdollista on. Kyllä kateeksi käy.

Ja jos tuo "sisarus" on sisko eli nainen, niin on siinä sitten melkoinen kiertopalkinto ja iloluontoinen yhteishyvä, voi hyvät hykkyrät! Ja jos tilanne on siis tämä jälkimmäinen, siis että kysymyksessä on sisko, jolla tuikkaajat vaihtuvat pari kertaa vuodessa, niin miten vanhempanne ilkeävät katsoa sellaista menoa, eivätkö ne yhtään ole antaneet palautetta sellaiselle tyttärelle?

Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa on sopivaa sitten osallistua esim. kumppanin vanhempien syntymäpäiville? Kuinka pitkä suhteen pitää olla? Entä jos on ollut suhteessa vähän hankaluuksia, eikä ole ihan varma tulevaisuudesta?

Jäin miettimään kun niin moni vastaaja tuntuu että miten joku edes osallistuu muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Oma kokemukseni lähinnä on että siitä loukkaannutaan jos ei lähde juhliin. Niin kumppani kuin tämän suku.

Mikä syy on kertoa heti seurustelun aloituksesta seuraavana päivänä kaikille että nyt me olleen yhdessä hei! ? Eihän miehen suku voi loukkaantua siitä ettei 3 viikkoa sitten tavattu uusi tyttis ole mukana juhlissa, kun eivät tietenkään sinun olemassaolostasi tiedä mitään.

Eihän sitä raskauttakaan yleensä kerrota kaikille heti ensimmäisen viivan jälkeen. Sillekin on ihan syy.

Minulla oli tuo kokemus sen uuden heilan näkökulmasta. Se oli tosi kiusaannuttavaa. Tiesin mieheni menneisyydestä ja siitä, että hänellä oli aina uusi nainen ja että hänellä oli tapana raahata naiset heti sukutapaamisiin. Siellä hän esitteli minuakin kuin mitäkin saalista ja minua hävetti kun ajattelin että kaikki varmasti näkevät päällepäin minusta, että miten mies oli minut napannut eli tajunnaräjäyttävällä seksillä. Suvun naiset varoittelivat minua kahden kesken että tämä mies on kauhea pelimies ja heistä näki että tilanne huolestutti heitä ja suvun miehet taas katselivat minua siihen malliin, että arvasivat varmaan mihin suhde perustui. Nolostusta lisäsi se että minun kaksi pientä poikaanikin olivat mukana, kun en voinut jättää heitä yksin. Tästä on nyt seitsemän vuotta, pelimies jäikin sitten pelailemaan pelkästään minun kanssani. Enää ei ole kiusaannuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole lapsia, asia ei kuulu kellekään.

Jos lapsia on mukana kuvioissa, keskustelisin hönen kanssaan.

Ei kuulu ei. Ei silti ole myöskään asiallista tai järkevää kantaa jokaista vastaantulijaa perheen joulupöytään. Itsellä ois mennyt hermot varmaan jo muutaman v jälkeen. Että pitkät on hermot :D

Kanataa puhuu suoran asian omaiselle.Tilanetta ei auta tällä kirjoitaa yhtään.Miksi on vaikeaa puhua oikeista asioista livenä asianomaiselle?

Ymmärrän täysin ap:n ihmetyksen ja ärtymyksen.

Oma veljeni on vähän samaa maata ja kyllä minun tekisi välillä mieleni huokaista aika kuuluvasti, kun esimerkiksi jo monta vuotta on joka joulu ollut eri nainen mökillä suvun kanssa joulua viettämässä. Tämä uusin on vielä aika raskas ja erikoinen tyyppi, jotkut ovat sentään olleet myös tosi kivoja. 

Minulle on tuttua tuo, että kun on uusi ihminen siinä pyörimässä ja ollaan kuitenkin joukko aikuisia ihmisiä suht pienissä tiloissa pari, kolme päivää, niin minä en osaa rentoutua samalla tavalla, jos paikalla olisi vain oma tuttu porukka. Ihmettelen vähän sitä kiirettä, että uusi naisystävä täytyy aina heti esitellä suvulle ja että aikuinen pari haluaa välttämättä viettää esimerkiksi juhlapyhät yhdessä. 

Ei tuohon minusta vain voi mitenkään puuttua. Olisi todella törkeää sanoa, ettet saa tuoda uutta kumppaniasi juhliin tai että en jaksa tavata uutta tyttöystävääsi. Siispä sinnittelen.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kuka tuo näitä kumppaneita ei ole kaikki sosiaaliset taidot tai tunne-elämän puoli ihan ok. Ja esiteltävillä ei myöskään, kun kerran tulevat.

Itse elänyt läheltä vähän samanlaista settiä ja psyyken problematiikkaa taustalla ja ei sosiaalista silmää tällä kuka vaihtaa kumppania ku sukkia ja olettaa että muu suku on aina yhtä innoissaan uudesta.

kun tulevat?

Jos olet deittaillut tiiviisti miestä josta pidät paljon vaikka pari kuukautta ja tämä ehdottaa että tuletko kanssani pääsiäisenä tapaamaan perhettäni niin ihan normaalia suostua. Se suomalainen jorman ja sirkan ja jälkikasvunsa perhe ole mikään britannian kuningashuone jossa esittäytymiseen vaaditaan kuukauden preppauskurssi.

Pari kuukautta on minun mielestäni aika lyhyt aika pääsiäisaterialle. Tietysti, jos ohimennen on menossa piipahtamaan, silloin voi lähteä mukaan, mutta jollekin sukuaterialle en kyllä pyytäisi enkä lähtisi noin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Itse kokisin kiusallisena kertoa omalle perheellenikin, että vietän pääsiäistä jonkun uuden heilan suvun kanssa.