Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surettaa nykyajan ulkonäkökeskeisyys
16.04.2022 |
Olen 20 vuotias nuori nainen. Minua on pitkään mietityttänyt tämä aihe. Surettanut, ahdistanut, ärsyttänyt.. Nimittäin maailman ulkonäkökeskeisyys. Naisen kuuluu meikata ja näyttää hyvältä, jotta hänellä olisi jotain arvoa tässä maailmassa. Huonomman näköisiä ja ylipainoisia kohdellaan huonosti. Ihmisten epävarmuudella rahastetaan. Somessa palvotaa turpeahuulisia silikonipommejä levennettyine perineen. Mikä ihmisiä vaivaa? Nykymaailmassa ulkonäön hehkuttaminen on noussut ihan omaan mittaluokkaansa. Nuoret tytöt käyttävät filttereitä ja sitten oma luonnollinen naama alkaakin näyttää rumalta. Kuka hemmetti on keksinyt filtterit? Joku idiootti.
Ulkonäkö on vain kuori. Maski. Meikki on vain voiteita, tököttejä ja mömmöjä. Ja sitten ihmistä kehutaan kun on kuorruttanut naamansa niillä. Maailma on todella pinnallinen. Mutta mitä löytyy pinnan alta tämän kaiken pakottamisen jälkeen? Epävarmoja ihmisraunioita. Some syö ihmistä sisältä. Nakertaa niin pikkuhiljaa ettei sitä edes huomaa. Ei ihme että lapset ja aikuiset ovat kasvaneet niin kieroon ja mielenterveysongelmat räjähtäneet käsiin.
Kertokaa omia kokemuksianne ja mielipiteitänne aiheesta. Onko tämä kaikki mennyt yli?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
neliöeliö kirjoitti:
Samalta tuntuu.
Varsinkin nuo flitterit ja nuo pyllistelysometilit.
Itse meikkaan kyllä mutta en käytä mitään snapchat filttereitä missä koko naama näyttää jonku muun naamalta, joskus pelleilen niillä mutten julkase someen.Itse en suvaitse mieheltäni mitään tyrkkytilejen seuraamisia enkä tykkäämisiä enkä suvaitse että mieheni kuolaa muiden perään. Minä heivaan semmoset kusipäät. Ansaitsen miehen joka kuolaa vain minun perään.
En minä itsekkään katsele muita miehiä, ei vois muut miehet vähempää kiinnostaa. Mulle mun oma mies on aina maailman komein enkä kattele muita.
Olen muuten ollu tosi lihavienki kanssa.Yks joka on nyt onneks ex niin sillä oli kaikkia pornonäyttelijöitä ja muita tyrkkyjä facekaverina. Sanoin sille ettei semmonen käy. Siitä tuli iso riita ja ero.
Se ite ei ollu mikään mr suomi. Ylipainoinen peräkammarinpoika.Mulle se oli sillon maailman komein. Mutta se sano että ei ota ku vaan kauniin. Mä olen kyllä kaunis mutta en usko että riitin hänelle.
Nyt se on edelleen sinkku ja edelleen yksin runkkaa pornokuvilleen. Säälittävää.
Minä sen sijaan olen löytäny hyvän miehen ja lapsenki sain.Oksettaa miten miehet arvostelee naisia, sitten usein ite ovat rumia.
Huomatkaa kuinka mies ei saa arvostella naista koska ei ole itse komea.
Eri säännöt komeille ja tavismiehille, aivan kuten palstamiehet sanovatkin.
Pointti ei ollut se. Opettele ymmärtämään lukemaasi.
Kyllä komeatkin arvostelee ja se on yhtä perseestä.
Mutta se vaan on niin huvittava arvostella jokun ulkonäköö kun ei tajua miltä ite näyttää. Eikä tee välttämättä asialle mitään eli hampaatkin on mustat ku ei hoida hampaitaan ja silti arvostelee naisia.
Tuntuu myös että palstalla kirjoittelevat juuri sellaiset miehet, sinä olet varmaan yksi heistä ku kalikka kalahti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe syytä uskoa, että ihmiset varsinaisesti olisivat ulkonäkökeskeisempiä kuin ennen, vaikka valokuvat ja videot ovatkin uusi tapa tuoda ulkonäköään esille.
Vanhoissakin kertomuksissa nuorekkuus ja kauneus herättävät suuria tunteita, ja ehkä nykyajalle on edullista se, että kauneutta ei ehkä niin herkästi yhdistetä esimerkiksi ylimaallisiin tai moraalisiin seikkoihin. Rumia ei pidetä syntisinä, eikä kauniita lähempänä jumalia yms. Veikkaisin, että naisten koulutuksen ja työllisyyden kasvun myötä ulkonäön suhteellinen merkitys toista arvioidessa on jopa saattanut vähentyä, ainakin naisia kohtaan. Ruma ja syntyperältäänkin mitätön nainen voi ehkä helpommin saavuttaa korkeamman sosiaalisen aseman tuolla tavoin. Nykyään ollaan myös melko herkkiä sen suhteen, että ulkonäön pohjalta ei pitäisi syrjiä tai kiusata, mikä ehkä ainakin osittain liittynee siihen, että ihmisillä on muutakin tarjottavaa yhteiskunnalle kuin ulkonäkönsä.
Minun puolestani ihmiset saavat laittautua, tai käyttää plastiikkakirurgiaa, jos haluavat. On kiva, että jos joku ei pidä jostain ulkonäkönsä piirteestä, voi hän sitä muuttaa. Jos et ennen ollut sinut ulkonäkösi kanssa, et varmaankaan voinut oikein muuta kuin kirota jumalia tai syntyperääsi. Nykyään voit enemmän itse vaikuttaa asiaan, jos se on sinulle merkityksellistä.
Internet ja some ovat varmasti muuttaneet sitä tapaa, miten kauneus vaikuttaa esim. elintasoosi tai sosiaaliseen asemaasi, mutta kyllä kauniit ihmiset ovat varmaan aina tupanneet päätyä rumempia todennäköisemmin pääkaupunkeihin, palatseihin tai haaremeihin.
Vierailija kirjoitti:
suosittelen että poistat kaiken somen ja kummasti alkaa taas itsetunto kohota
t. 20v nainen, kokemusta on
Tämä! Olen 50+ enkä ikinä, koskaan, ole ollut facessa, instassa… koska en näe mitään järkeä esitellä itseäni, tissejä, persettä, ym. kenelkekään!
En ymmärrä miksi pitäis? Millainen ihminen levittää perseen, pilden, tissit,munansa, pallinsa.., koko maailmalle?
Ekshibitionisti? Pornoriippuvainen? Joku addikti???
"Nykymaailmassa?"
Meno on ollut täysin samaa, jopa pahempaa, varmaan siinä antiikin kreikan / muinaisegyptin ajasta lähtien. 2000-luvulla näin yleisesti ottaen ihmisillä on paljon enemmän vapautta asioitten suhteen kun koskaan aiemmin.
Muumi-pappa kirjoitti:
"Nykymaailmassa?"
Meno on ollut täysin samaa, jopa pahempaa, varmaan siinä antiikin kreikan / muinaisegyptin ajasta lähtien. 2000-luvulla näin yleisesti ottaen ihmisillä on paljon enemmän vapautta asioitten suhteen kun koskaan aiemmin.
Vapautta? Ei siltä näytä. Samat kahleet edelleen: feikkaa itsesesi muiden silmien edessä, että olisit hyväksytty! Ja tyhmimmät tekee sitä ” vapaammin” somessa ym. 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sä olet jäljillä! Pidä toi, koska tyhmät tippuu kärryiltä ennen kuin edes ehtivät sinne kiivetä!
Mieti, mitä näiden silaritissien, köyhän intilaistytön hiuspidennysten, feikki ripsien jne. kanssa eläminen oikeesti on! Helvetinmoista säätämistä, hamaan hautaan saakka, koska ei voi luovuttaa pellerooliansa. Mainehan siinä menee!
Ja mieti, miltä noi feikkinaamat näyttää avannon ja saunan jälkeen??? Järkyiltä, kun kaikki vermeet on liuenneet pois🤣🤣🤣
Miksi me sitten juoksemme kauniiden ihmisten perässä? Kuinka moni rakastaa rumaa ihmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S.B. kirjoitti:
En näe syytä uskoa, että ihmiset varsinaisesti olisivat ulkonäkökeskeisempiä kuin ennen, vaikka valokuvat ja videot ovatkin uusi tapa tuoda ulkonäköään esille.
Vanhoissakin kertomuksissa nuorekkuus ja kauneus herättävät suuria tunteita, ja ehkä nykyajalle on edullista se, että kauneutta ei ehkä niin herkästi yhdistetä esimerkiksi ylimaallisiin tai moraalisiin seikkoihin. Rumia ei pidetä syntisinä, eikä kauniita lähempänä jumalia yms. Veikkaisin, että naisten koulutuksen ja työllisyyden kasvun myötä ulkonäön suhteellinen merkitys toista arvioidessa on jopa saattanut vähentyä, ainakin naisia kohtaan. Ruma ja syntyperältäänkin mitätön nainen voi ehkä helpommin saavuttaa korkeamman sosiaalisen aseman tuolla tavoin. Nykyään ollaan myös melko herkkiä sen suhteen, että ulkonäön pohjalta ei pitäisi syrjiä tai kiusata, mikä ehkä ainakin osittain liittynee siihen, että ihmisillä on muutakin tarjottavaa yhteiskunnalle kuin ulkonäkönsä.
Minun puolestani ihmiset saavat laittautua, tai käyttää plastiikkakirurgiaa, jos haluavat. On kiva, että jos joku ei pidä jostain ulkonäkönsä piirteestä, voi hän sitä muuttaa. Jos et ennen ollut sinut ulkonäkösi kanssa, et varmaankaan voinut oikein muuta kuin kirota jumalia tai syntyperääsi. Nykyään voit enemmän itse vaikuttaa asiaan, jos se on sinulle merkityksellistä.
Internet ja some ovat varmasti muuttaneet sitä tapaa, miten kauneus vaikuttaa esim. elintasoosi tai sosiaaliseen asemaasi, mutta kyllä kauniit ihmiset ovat varmaan aina tupanneet päätyä rumempia todennäköisemmin pääkaupunkeihin, palatseihin tai haaremeihin.
Jälkimmäinen on täysin totta.
Jos mietitään vaikka 30+ naisia, niin mitä isompi kaupunki ja kalliimpi asuinalue, sitä enemmän kauniita ja hoikkia naisia sieltä löytyy. Ero on täysin selvä.
Miesten puolella ero on pienempi, johtuen siitä että korkea sosioekonominen asema nostaa miehen tasoa naisen silmissä, vaikka ulkonäkö olisi tavallinen.
Surettaa kun nykyään kaikki on niin läskejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elelköön jokainen miten haluaa. Jos et ole ulkonäkökeskeinen niin älä ole ja jos olet niin ole. Eiköhän se ole jokaisen oma asia.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun nykyään kaikki on niin läskejä!
Surettaa kun teinit ja ylilautalaiset tuli pilaamaan hyvän palstan.
Mutta toisaalta, teille on kiva nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun nykyään kaikki on niin läskejä!
Surettaa kun teinit ja ylilautalaiset tuli pilaamaan hyvän palstan.
Mutta toisaalta, teille on kiva nauraa.
Niin, me mammat nauretaan noille uleille yhdessä! Se yhdistää meitä uudella tavalla.
Mammat valittavat miesten ulkonäkökeskeisyydestä ja ulkonäköpaineista
Go girl! Se on just näin!
Miehet valittavat naisten ulkonäkökeskeisyydestä ja ulkonäköpaineista
Hahaha ul1it, me nauretaan teille yhdessä! Luu1serit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 50v lähestyvä. En keskity ulkonäkööni. En meikkaa. En värjää hiuksia. Urheilen, syön terveellisesti ja pyrin nukkumaan hyvin. Ole luonnollinen. Älä mieti mitä muut ajattelevat ❤️
Muiden ajatuksia ei onneksi näe, mutta onko sinulle sanottu ilkeästi ulkonäöstäsi?
Ulkonäköilkeydet satuttavat aina. Varsinkin toistetut. Ja varsinkin lähipiiristä (vanhemmat, opettajat ym) kuullut. Varsinkin lapsena ja nuorena kuullut.
Niistä vähitellen muodostuu itseinho ja kokemus, että on vääränlainen. Varsinkin, jos kukaan ei sano mitään myönteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
***Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen.*** Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
***Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä***. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Miten sua kohdeltiin lapsena? Millaista palautetta sait itsestäsi ja ulkonäöstäsi lapsena? Koitko olevasi hyväksytty? Kiusattiinko kotona tai koulussa? Oliko väkivaltaa? Oliko seksuaalista väkivaltaa?
Valitettavasti itsetunto-ongelmat johtuu lapsuuden huonoista kokemuksista. Ei yksittäisistä vaan toistuvista. Kiusaamisesta, hylkimisestä, nimittelystä, ahdistelusta, väkivallasta. Toistuvasta tällaisesta.
Hyvä itsetunto ei ole omaa ansiota eikä oma valinta. Se ei ole päätös: en välitä muiden mielipiteistä, tiedän oman arvoni. Näillä päälleliimatuilla sanoilla ja ajatuksilla ei ole mitääm arvoa, jos varsinkin omat vanhemmat on "en kelpaa kellekään tällaisena, olen liian ruma/lihava/laiha yms" -mielipiteen toistoja tarpeeksi tehnyt.
Kuulostat melkoisen onnekkaalta: sinulla on ollut lapsena paljon kavereita ja eka poikaystävä 14-vuotiaana.
Runsaasti ylipainoisella Merjalla ei yhtään kaveria ollut lapsena, kiusaajia riitti, eikä kukaan mies ole häntä päinkään katsonut 30 ikävuoteen mennessä. Oikeesti, luodaanko ne paineet itse itselle vai nouseeko ne jostain muusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
***Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen.*** Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
***Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä***. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Miten sua kohdeltiin lapsena? Millaista palautetta sait itsestäsi ja ulkonäöstäsi lapsena? Koitko olevasi hyväksytty? Kiusattiinko kotona tai koulussa? Oliko väkivaltaa? Oliko seksuaalista väkivaltaa?
Valitettavasti itsetunto-ongelmat johtuu lapsuuden huonoista kokemuksista. Ei yksittäisistä vaan toistuvista. Kiusaamisesta, hylkimisestä, nimittelystä, ahdistelusta, väkivallasta. Toistuvasta tällaisesta.
Hyvä itsetunto ei ole omaa ansiota eikä oma valinta. Se ei ole päätös: en välitä muiden mielipiteistä, tiedän oman arvoni. Näillä päälleliimatuilla sanoilla ja ajatuksilla ei ole mitääm arvoa, jos varsinkin omat vanhemmat on "en kelpaa kellekään tällaisena, olen liian ruma/lihava/laiha yms" -mielipiteen toistoja tarpeeksi tehnyt.
Kuulostat melkoisen onnekkaalta: sinulla on ollut lapsena paljon kavereita ja eka poikaystävä 14-vuotiaana.
Runsaasti ylipainoisella Merjalla ei yhtään kaveria ollut lapsena, kiusaajia riitti, eikä kukaan mies ole häntä päinkään katsonut 30 ikävuoteen mennessä. Oikeesti, luodaanko ne paineet itse itselle vai nouseeko ne jostain muusta?
Hassua kuinka naisilta löytyy ymmärrystä ylipainoiselle Merjalle, mutta ei vastaavassa tilanteessa oleville miehille.
Erot ovat siinä että A) 21-vuotiaissa täyskokemattomia miehiä on n. viisinkertainen määrä täyskokemattomiin naisiin verrattuna, ja B) miehillä syy on useammin genetiikkaan eikä useimmissa tapauksissa itse aiheutettuun ongelmaan kuten ylipainoon liittyvä.
Kuitenkin näiden miesten pitäisi vain sivuuttaa asia olankohautuksella ja mennä rinta pystyssä itsevarmasti ja määrätietoisesti eteenpäin, tai he ovat ul1eja. Naiselle taas on ok olla epävarma, ja onhan se ymmärrettäväänkin jos ei ole miehille kelvannut (ainakaan niille kiinnostavile miehille, epäkiinnostavien lähestymisiä nyt ei edes lasketa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
***Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen.*** Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
***Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä***. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Miten sua kohdeltiin lapsena? Millaista palautetta sait itsestäsi ja ulkonäöstäsi lapsena? Koitko olevasi hyväksytty? Kiusattiinko kotona tai koulussa? Oliko väkivaltaa? Oliko seksuaalista väkivaltaa?
Valitettavasti itsetunto-ongelmat johtuu lapsuuden huonoista kokemuksista. Ei yksittäisistä vaan toistuvista. Kiusaamisesta, hylkimisestä, nimittelystä, ahdistelusta, väkivallasta. Toistuvasta tällaisesta.
Hyvä itsetunto ei ole omaa ansiota eikä oma valinta. Se ei ole päätös: en välitä muiden mielipiteistä, tiedän oman arvoni. Näillä päälleliimatuilla sanoilla ja ajatuksilla ei ole mitääm arvoa, jos varsinkin omat vanhemmat on "en kelpaa kellekään tällaisena, olen liian ruma/lihava/laiha yms" -mielipiteen toistoja tarpeeksi tehnyt.
Kuulostat melkoisen onnekkaalta: sinulla on ollut lapsena paljon kavereita ja eka poikaystävä 14-vuotiaana.
Runsaasti ylipainoisella Merjalla ei yhtään kaveria ollut lapsena, kiusaajia riitti, eikä kukaan mies ole häntä päinkään katsonut 30 ikävuoteen mennessä. Oikeesti, luodaanko ne paineet itse itselle vai nouseeko ne jostain muusta?
Hassua kuinka naisilta löytyy ymmärrystä ylipainoiselle Merjalle, mutta ei vastaavassa tilanteessa oleville miehille.
Erot ovat siinä että A) 21-vuotiaissa täyskokemattomia miehiä on n. viisinkertainen määrä täyskokemattomiin naisiin verrattuna, ja B) miehillä syy on useammin genetiikkaan eikä useimmissa tapauksissa itse aiheutettuun ongelmaan kuten ylipainoon liittyvä.
Kuitenkin näiden miesten pitäisi vain sivuuttaa asia olankohautuksella ja mennä rinta pystyssä itsevarmasti ja määrätietoisesti eteenpäin, tai he ovat ul1eja. Naiselle taas on ok olla epävarma, ja onhan se ymmärrettäväänkin jos ei ole miehille kelvannut (ainakaan niille kiinnostavile miehille, epäkiinnostavien lähestymisiä nyt ei edes lasketa).
Mitä sitten pitäisi tehdä? Antaa teille tissiä?
Onha tuota ulkonäkökeskeisyyttä ollu. Tsekkaa vaikka aurinkokuninkaan hovimeininki, kauhiaa riikinkukkoilua, myös miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo 50v lähestyvä. En keskity ulkonäkööni. En meikkaa. En värjää hiuksia. Urheilen, syön terveellisesti ja pyrin nukkumaan hyvin. Ole luonnollinen. Älä mieti mitä muut ajattelevat ❤️
Minä olen YLI 50 vuotias.
Näytän lähinnä Erica Wikmanilta.
Mies hätkähti kun katseli lehteä yksi päivä.
Minulla on tosin pieni pömppis..jonka aion laihduttaa nyt weks:)
Alue: Aihe vapaa
Mitä oikein höpäjät?
Miehillä on aina ollut ulkonäköpaineita. Syy miksi niistä ei puhuta ääneen on se ettei mies saa olla heiko tai epävarma. Jos kertoo ulkonäköpaineista, varmistaa ettei yksikään nainen kiinnostu. Naisilla taas on siihen lupa, saa olla epävarma eikä se estä pariutumista.
Lue vaikka tätä ketjua. Te naiset valitatte epärealistisista ulkonäkövaatimuksista, ja nyt itse olet pilkkaamassa miehiä joilla on ulkonäköpaineita. Ja kyllä, leualla ja pituudella todellakin on merkitystä. Eikä niitä voi muuttaa vetämällä kevyttä kerrosta meikkiä naamaan.
Miehillä on paineita myös sosiaalisen aseman suhteen. Koulukiusattu tai työpaikan käskytettävä ovat todella heikoilla verrattuna porukan pomoon tai toimitusjohtajaa, riippumatta siitä ovatko nämä hyviä tyyppejä vai täysiä mulkvisteja. Miehet tietävät tämän, ja siksi asemasta hierarkiassa tapellaan. On tutkittua että kun naisia ei ole kuvioissa ollenkaan, miesten välinen keskinäinen kilpailu loppuu lähes kokonaan. Nainen taas voi olla heikossa sosioekonomisessa asemassa, eikä se vie pariutumismahdollisuuksia.
Teidän naisten ongelma on että te oletatte kaiken olevan helppoa, kun kiinnostavan miehen ei tarvitse meikata. Mutta te unohdatte mitä vaadittiin siihen että tämä on kiinnostava mies, alkaen geeneistä. Ei-kiinnostavista te oletatte että juuri te ette ole kiinnostuneita, mutta joku muu nainen on. Mutta ei, teidän miesmakunne se vasta yksipuolinen onkin. Vai äänestetäänkö, kumpi on parempi lyhyt ja hoikka vai pitkä ja raamikas?