Surettaa nykyajan ulkonäkökeskeisyys

Kun ei kyetä syvällisyyteen pitää valita pinnallisuus. Uskon että moni kärsii nykyajan ulkonäkökeskeisyydestä ja narsistisuudesta. Pinnallisuutta on ollut aina, nykyään somemaailma tuo sen suorastaan iholle. Surettaa että lapset ja nuoret joutuvat kasvamaan tälläisen keskellä, monen mielenterveys varmasti kärsii. Uskon silti että tähän tulee muutos, ihmiset väsyvät somen pintakulttuuriin ja somevaikuttajiin jotka pyrkivät tekemään helppoa rahaa moisella pintaliidolla. Hehän toimivat mainosalustoina eli kaupallisuus on kietoutunut vahvasti kaikkeen.

Pitää luoda vastavoima ja miettiä miten voi vähentää pinnallisuutta ja kaupallisuutta tässä maailmassa. Sinä ap jo olet osa ratkaisua kun teit tämän aloituksen. Aina voi äänestää jaloillaan eli lakata seuraamasta somevaikuttajien instoja ja blogeja. Voi päättää että kelpaa itselleen ilman että pitää täyttää tiettyjä ulkonäkö ihanteita tai treenivaatimuksia. Lopulta koko pinnallinen ilmiö siitä taloudellista hyötyä saavine somevaikuttajineen kuivuu kasaan ja katoaa. Sitä odotellessa.

Nykymaailma on niin pinnallinen ja materialistinen. Kun ihminen on kuollu, häntä käydään muistamassa siinä minne ruumis on haudattu. Ihan niinkö se olis ollu jotenkin pääasia siinä ihmisessä

neliöeliö kirjoitti:

Samalta tuntuu.

Varsinkin nuo flitterit ja nuo pyllistelysometilit.

Itse meikkaan kyllä mutta en käytä mitään snapchat filttereitä missä koko naama näyttää jonku muun naamalta, joskus pelleilen niillä mutten julkase someen.

Itse en suvaitse mieheltäni mitään tyrkkytilejen seuraamisia enkä tykkäämisiä enkä suvaitse että mieheni kuolaa muiden perään. Minä heivaan semmoset kusipäät. Ansaitsen miehen joka kuolaa vain minun perään.

En minä itsekkään katsele muita miehiä, ei vois muut miehet vähempää kiinnostaa. Mulle mun oma mies on aina maailman komein enkä kattele muita.

Olen muuten ollu tosi lihavienki kanssa.

Yks joka on nyt onneks ex niin sillä oli kaikkia pornonäyttelijöitä ja muita tyrkkyjä facekaverina. Sanoin sille ettei semmonen käy. Siitä tuli iso riita ja ero.

Se ite ei ollu mikään mr suomi. Ylipainoinen peräkammarinpoika.Mulle se oli sillon maailman komein. Mutta se sano että ei ota ku vaan kauniin. Mä olen kyllä kaunis mutta en usko että riitin hänelle.

Nyt se on edelleen sinkku ja edelleen yksin runkkaa pornokuvilleen. Säälittävää.

Minä sen sijaan olen löytäny hyvän miehen ja lapsenki sain.

Oksettaa miten miehet arvostelee naisia, sitten usein ite ovat rumia.

Tämä.

Sitten nuo olmit kadehtii kateudesta vihreinä mukavia JA hauskannäköisiä miehiä (jotka eivät täällä selvästikään ehdi aikaansa kuluttaa). Tuntuu joenkin niinkuin miehet olisivät lohjenneet jotenkin kahdeksi eri alalajiksi. Mutta antaa olla. Kaikille ei mitenkään riitä terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nuorista naisista haaveilee vain niistä komeista ja itsevarmoista miehistä. Nämä miehet sitten vaativat, koska heillä on siihen varaa. Kun nainen sitten on lähtökohtaisesti tavis eikä kaunotar, hän joutuu trimmaamaan itseään kelvatakseen komealle ja itsevarmalle miehelle - eikä sittenkään kelpaa pitkäksi aikaa.

Sitten valitetaan että "miehet" ovat ulkonäkökeskeisiä ja supertarkkoja kaikesta - millä tarkoitetaan niitä suosituimpia miehiä.

Tavismiehen kanssa aletaan seurustelemaan sen jälkeen kun on petytty komistuksiin ja perhe alkaa pyöriä mielessä. Ja sitten ulkonäön aletaan rysähtää täysin, alkaen painosta. Hienointa on jos saa vetää sokeriherkkuja naamaan niin paljon kuin lystää eikä lammasmainen mies sano mitään.

Hei onneksi te miehet ette sit haaveilekaan niistä instababeista ja fitnesstähdistä 😂

Niin.. näyttelijöistä, laulajista, pornotähdistä..

Moni aikuisviihdenäyttelijä on oikeastaan ihan tavallisen näköinen nainen.

Mutta moni on leikelty barbie

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siobhan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siobhan kirjoitti:

Hmmh... Ymmärrän pointtisi, mutta samalla myös mietin että miksei miehesi saisi ihailla/nauttia muiden naisten kauneudesta? Etkö itse katso muita miehiä tai pidä heitä viehättävinä? Olen nainen ja parisuhteessa. Mieheni ei tietääkseni seuraa ja katsele "instanaisia", mutta hän voi kyllä sanoa ääneen vaikkapa elokuvaa katsoessa että "wow onpas tuo nainen kaunis/seksikäs" tai ulkona ollessa kehua minulle esim toisen naisen takapuolta. Välillä mua satuttaa tämä, mutta olen tietoisesti opetellut olemaan ok asian kanssa ja nykyään minäkin kerron hänelle, että joku mies on komea tms.

Se että on parisuhteessa ei tarkoita sitä, että ei saisi katsella muita miehiä/naisia "sillä silmällä". Jos huolettaa, että mies on aikeissa pettää sinua niin ongelma suhteessa on paljon isompi kuin instagramista kauniiden naisten katselu.

Olen kyllä täysin samaa mieltä OPn kanssa, että ulkonäkökeskeisyys on aivan perseestä ja filtterit on todella vaarallissia ja tekevät isoa vahinkoa teinien & aikuisten keskuudessa.

Vastasit itse kysymykseesi.

Miksi miehesi haluaa ehdoin tahdoin satuttaa sua?

Miksi et kertonut hänen satuttavan sua vaan aloit hiljaisesti hyväksyä sitä?

Arvostaisit itseäsi enemmän!

En koe, että hän ehdoin tahdoin minua satuttaa. Kuten ensimmäisessä vastauksessani sanoin niin minäkin kerron hänelle kun näen komean miehen. Hänen kommenttinsa muista naisista satuttavat minua VAIN SILLOIN, JOS koen sillä hetkellä että en ole tarpeeksi hyvä hänelle ja silloin kerroin tämän hänelle, jolloinka voimme asiasta keskustella. Samalla tavalla toimii myös mieheni, jos sanon jotain hänelle mikä satuttaa häntä niin hän kommunikoi asian ja voimme käydä asian läpi ja opimme lisää itsestämme & toisistamme.

Ja korostan nyt, että tämä ei ole päivittäistä. Mieheni ei seuraa instassa peppu&tissi naisia vaan esimerkiksi elokuvaa katsoessa tai ulkona ollessamme hän VÄLILLÄ saattaa ilmaista että olipas tuossa kaunis nainen tai olipa hyvä takapuoli naisella. Ja minä voin sanoa, että oho kylläpäs olikin hyvä takamus tai sanoa että onpas komea mies. No big deal.

Faktaa on se, että maailmassa on muitakin naisia&miehiä kuin minä ja jotkut heistä on viehättäviä ja jotkut eivät.

Se, että joku asia on totta, ei tarkoita, että sitä täytyy hieroa sen henkilön naamaan, joka siitä vähiten haluaa kuulla. Kohteliasta nyt kuitenkin on, että miehille ei mennä läähättämään toisten miesten komeudesta, eikä naisille mennä läähättämään toisten naisten kauneudesta. Tyttöporukalla voidaan sitten keskenämme kuolata ja rääkyä sitä ihanaa poikapopparia, tai futistähteä, mutta miesten korville ei sellaisen tarvi kuulua. Sama tietysti toisinpäin

Kuulostat tosi nuorelta. Itse arvostan miestäni valtavasti enkä ikinä kuolaisi hänen selän takanaan muiden kuullen yhtään ketään. Myöskään mieheni ei näin tee. Tosin etsimme tarkoituksella kumpikin myös emotionaalisesti uskollista ja arvostavaa kumppania. Onneksi löysimmekin. Myös mm. Veljelläni ja hänen vaimollaan samanlainen suhde. Tiedän, että on muitakin. Harmi, että tällaisista pareista ei kirjoitella enempää, vaan mediassa pakotetaan seksityötä ja parinvaihtoa.

Tietysti "kuulostan mielestäsi tosi nuorelta", kuulostan aina tosi nuorelta, kun esitän vauvapalstalla eriävän mielipiteen asiallisesti, yleinen ad hominem, eikö? Sitä en tiedä, invalidisoiko kommentoijan mahdollinen tosi nuori ikä oikeasti tämän esittämän mielipiteen, vai ei, siitä voidaan jutella jossain toisessa ketjussa lisää. Kuitenkin tämä ketju koskee ulkonäköpaineita ja nykyajan epärealistisia odotuksia sekä miesten, että naisten ulkonäöstä ja mielestäni se on ajankohtainen puheenaihe ihmisille iästä (jopa tosi nuoresta iästä) riippumatta

Elin nuoruutta 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Ihan samanlaista oli silloin. Somea ei käytetty, mutta ulkonäkö oli esillä. Ehkä vielä raadollisemmin, kun oli 0-koko ja heroin chic muodissa. Ihmiset ovat aina pinnallisia. 

Ymmärrän tämän kaiken ja olen kokenut itsekin kiusaamista paljon. En silti koskaan ole meikannut oikeastaan lainkaan arkisin. Kävin yläkoulun ja lukion lähes meikittä. Joku puuteri oli ainoa mitä saatoin laittaa lähinnä sen tuoman mattapinnan takia. Nypin vähän kulmia sekä joskus jotain ripsiväriä laitoin. Siinä omat meikkini. Olen kai jotenkin niin laiskakin ihminen etten jaksa meikata ja kytätä niin tarkkaan miltä näytän. Hiuksetkin värjäsin aina kotona ja niistäkin pilkattiin, ku eivät olleet aina niin viimeisen päällä onnistuneet. Näin koen jotenkin silti olleeni vapautunut ulkonäköpaineista ja en halunnut muuttaa itseäni kenenkään vuoksi. Silti ne ikävät sanat ovat usein mielessä. Itsetuntoni on huono ja miellän itseni varmaan aina rumaksi jos pitää tarkkaan sitä pohtia. Olen ruman puolella ja tunnustan sen.

Joskus sitä pysähtyy ja katsoo itseään, että olen ihan ok, mutta seuraava hetki muuttaa kaiken ja olen taas mielestäni ruma. Ehkä joku pystyy jotenkin "tekemään" itsestään kauniin mielessään ja jotenkin "pitää" itsestään niin paljon, että pystyy sivuuttamaan omat virheensä. Itse en siihen pysty ja olen realisti. Samalla varmasti kokemallani on vaikutusta ja jos olisin kokenut vähän myönteisempää juttua itsestäni niin ehkä ajattelin toisin. Nykyisin pyrin silti miettimään, että olen tälläinen ja se ok ja olen mitä olen. Silti monesti häpeän itseäni vieläkin.

Jokainen vaate minkä ostan menee ennen ostoa sellaisen analyysin läpi, että tämä on kiva vaate, mutta onko se kiva kuitenkaan minun päälläni. Joskus ostan vaatteen mitä en kehtaa käyttää, koska se onkin ikävän näköinen minun päälleni. Silti tämänkin kirjoituksen jälkeen pitää todeta se, etten koskaan silti muuttaisi itseäni muiden takia ja ulkonäkööni on enää jaksa kiinnittää kovin paljon huomiota. En siis edelleenkään meikkaa. Vaatteet siistit ja jotenkin yhteen sopivat, mutta muuten en ole niin tarkka. Joskus leikilläni mietin, että sopisin paremmin ehkä mieheksi tämän meikkaamisen välttelyn ja huolettaman tyylini kautta. Miehillä ehkä vähän helpompaa kuitenkin. Ymmärrän silti miehelläkin olevan omat juttunsa ulkonäköön liittyen. Silti kyllä naiset voivat olla ilkeitä myös toisilleen ulkonäön myötä. Itselläkin menee kyllä myös ihan molempien piikkiin tuo arvostelu ja nuoruudesa tapahtunut pilkkaaminen. Ikävää kyllä se ulkonäön korostus. Taidan vähitellen ehkä päästä eroon häpeästä. Itsetunto silti huono edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te naiset itse ajatte parinvaihtoa, kimppakivoja, avioeroja, intersektionaalista feminismiä ja muuta sellaista. Kerrotte deitti palstoilla haaveitanne hyvästä miehestä 'vähintään 180, vähintään 20 senttinen kalu, kuin zelesnky ja James Bond luonne". Ja ihmettelette jos teitä arvostellaan. Sitä saa mitä tilaa.

Onneksi te miehet ajattelette vain kaikkea jaloa ja ylevää ettekä haaveile tai vaadi naiseltanne yhtään mitään :D

Kiitos ihanuus!

M

Miksi toisen ulkonäköä tarvitsee kommentoida ollenkaan? Saati sitten niin, että loukkaa kumppaniaan.

Maailmankuvasi on vääristynyt somen vuoksi. Ei se ihme ole jos tuntuu hankalalta kun algoritmit ohjaa KOKO MAAILMAN kauneimmat somettajat silmiesi eteen. Ja koska olet niin nuori, silmäsi ei ole harjaantunut siihen millaiselta keskimääräinen ihmislajin edustaja näyttää. Irl ympärilläsi on todennäköisesti enimmäkseen toisia nuoria, jotka kärsivät samasta harhasta kuin sinäkin ja yrittävät liikaa ihan turhaan.

Alle 25-vuotiaana varmaan kaikilla on huono itsetunto jota kompensoidaan hyvällä ulkonäöllä. Onhan se ymmärrettävää, koska muutakaan ei ole koska kokemusta elämästä on vain lapsena ja teininä olemisesta. Kun on elänyt aikuisikää sen kymmenisen vuotta, alkaa valjeta mikä elämässä todellisuudessa merkitsee jotain. Paitsi jos viettää nekin vuodet sosiaalisessa mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailma on niin pinnallinen ja materialistinen. Kun ihminen on kuollu, häntä käydään muistamassa siinä minne ruumis on haudattu. Ihan niinkö se olis ollu jotenkin pääasia siinä ihmisessä

Pinnallisuutta on ollut ainakin viimeiset 50-vuotta. Missejä, malleja, kauniita ihmisiä (näyttelijät, esiintyjät) on hehkutettu, kuvattu, esitelty matkittavina kauneus ja life style- ihanteina. Se vaan, että tavallinen ihmisyys oli vallitseva olemisentapa, yhteistyön ihanne, kotiseutu-uskollisuus, kansallinen identiteetti. Kaiken tälläisen rapautumisen myötä ulkonäköpommituksen luonne on muuttunut jotenkin julmemmaksi ja ovelammaksi, sitä markkinoidaan elämänlaadulla, itsetyytyväisyydellä, "mikset korjaisi pikku ongelma, kun se kuitenkin häiritsee sinua"- manipulaatiolla.

Rumuus on siis harkittu protesti nykyään. Tai välinpitämättömyys ulkoista tyyliä kohtaan. Tämä on jotenkin paradoksi, koska mielestäni jokunen vuosikymmen sitten tyylikkäitä ihmisiä OLI selvästi enemmän. Ja sehän ei sinänsä katso edes sitä oletko kaunis tai ihan hoikkakaan. Ihmisillä oli rohkeutta, uskallusta olla naisellisia tai miehekkäitä, nyt siitä leikistä on mennnyt maku monella. Yliseksuaalisuus tuottaa vastareaktiona sukupuolettomuuden kaipuun ja säkkipukeutumisen.

En olisi voinut aavistaa, että tälläiseen umpikujaan päädytään. Sukupuolesta tulikin yhtäkkiä kirous.

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisen ulkonäköä tarvitsee kommentoida ollenkaan? Saati sitten niin, että loukkaa kumppaniaan.

Niin, tai mitään muuta ominaisuutta, jos edes arvelee kumppanin/kaverin/sukulaisen siitä loukkaantuvan.

Pitää vielä kirjoittaa se, että kyllä minullekin on vaikeaa nähdä itseni parisuhteessa. Olen jotenkin ajatellut niin etten kuitenkaan ulkonäköni puolesta ole mikään nappivalinta (ja en muutenkaan kun olen esim ujo) joten miksi joku sitten pitäisi minusta niin paljon, että juuri minä olisin se "valinta". Tätä mietin paljon. Olen itsekin myös yksinäinen ihminen monien syiden takia. Menneisyyden kokemuksetkin vaikuttavat. Tämä vielä 128 viestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toisen ulkonäköä tarvitsee kommentoida ollenkaan? Saati sitten niin, että loukkaa kumppaniaan.

Niin, tai mitään muuta ominaisuutta, jos edes arvelee kumppanin/kaverin/sukulaisen siitä loukkaantuvan.

Jos mulla olisi kumppani tai kaveri, joka ei ole tyytyväinen pieniin rintoihinsa, en alkaisi ylistää hänen läsnäollessaan vastaantulevan isoja rintoja.

En alkaisi isonenäisen kanssa ihailemaan toisen siroa nenää.

En alkaisi vähävaraisen kaverin seurassa elvistelemään uudella autollani.

Ja toivoisin myös vastaavanlaista huomaavaisuutta ystäviltäni ja kumppaniltani.

Vierailija kirjoitti:

Elin nuoruutta 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Ihan samanlaista oli silloin. Somea ei käytetty, mutta ulkonäkö oli esillä. Ehkä vielä raadollisemmin, kun oli 0-koko ja heroin chic muodissa. Ihmiset ovat aina pinnallisia. 

Tuo on totta. Kate Mossin luiseva alipainoisuus oli SE juttu. Miettikääpä: joku älypää lanseeraa sellaisen villityksen kuin "heroin chic". Ja koko ysäri juhli biletystä ja huumekulttuuria. Sillähän se laihuuskin pidettiin.

Eikö olekin näppärää!

Että jos nyt nähdään läskiprotestia ja vaikka mitä muuta kummallista, niin sillä SAATTAA olla jotain tekemistä edellisten vuosikymmenten kehovihan kanssa. Toki jotkin asiat olivat idullaan jo ysärillä.

Samaa mieltä. Meikkaan kyllä lähtiessäni ihmisten ilmoille, mutta omaksi ilokseni, mutta ulkonäkökeskeisyys on todellakin mennyt yli, enkä koskaan katso muita ihmiä arvottaen heidän ulkonäköään. Nyt Ukrainan sodan alkaessa törmäsin suuressa naisten someryhmässä tähän ilmiöön jotenkin vastenmielisellä tavalla: Moni nainen ei kestänyt tai halunnut seurata keskustelua sodasta, koska se vei liikaa tilaa meikeiltä, rakennekynsiltä, selfieiltä, ripsien pidennyksiltä jne. Minusta se on hyvin surullista, ja kertoo jotain tästä ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nuorista naisista haaveilee vain niistä komeista ja itsevarmoista miehistä. Nämä miehet sitten vaativat, koska heillä on siihen varaa. Kun nainen sitten on lähtökohtaisesti tavis eikä kaunotar, hän joutuu trimmaamaan itseään kelvatakseen komealle ja itsevarmalle miehelle - eikä sittenkään kelpaa pitkäksi aikaa.

Sitten valitetaan että "miehet" ovat ulkonäkökeskeisiä ja supertarkkoja kaikesta - millä tarkoitetaan niitä suosituimpia miehiä.

Tavismiehen kanssa aletaan seurustelemaan sen jälkeen kun on petytty komistuksiin ja perhe alkaa pyöriä mielessä. Ja sitten ulkonäön aletaan rysähtää täysin, alkaen painosta. Hienointa on jos saa vetää sokeriherkkuja naamaan niin paljon kuin lystää eikä lammasmainen mies sano mitään.

Juuri näin se kuvio menee.

Muutama komea ja itsevarma nuori mies ehtii käymään läpi suuren joukon naisia. Mies on geneettisesti kärkiluokkaa ja nainen ei - mutta nuoruuden, pynttäytymisen ja miehen miellyttämisen yhdistelmä riittää komistukselle vähäksi aikaa, kunnes tulee ero ja komistus kokeilee seuraavaa. Tavisnaisia kokeillaan koska kaunottaret eivät ole samalla tapaa miehille mieliksi.

Tavismies ei vaatisi pynttäytymistä eikä extramiellyttämistä, mutta tavismies ei kiinnosta nuorta naista. Kun tavismies sitten alkaa kiinnostamaan, nainen ei vain lopeta pynttäytymistä ja miellyttämistä, vaan lihoo ja on ennakkoluuloinen kaikkia miehiä kohtaan. Siinä missä komistusta palveltiin, tavismiehen on käyttäydyttävä täydellisesti ja hymyiltävä iloisesti kun nainen painaa 90kg ja rahtaa kotiin munkkeja ja suklaata.

Komistus saa täyshoidon ja palvonnan, tavismies uskollisen koiran osan.

Narsistin maailmassa on vain ylistäminen/palvonnan kohteena oleminen tai alistaminen/alistetuksi.

Sellainen kuin tasa-arvoinen suhde toiseen ihmiseen on täysi mahdottomuus. Ei pysty, ei kykene. Eli pelataan kokoajan kahdella käsitteellä, joko idealisoinnilla tai mitätöinnillä.

Jos tuosta ajattelunkehästä (kulttuurinen malli nykyään) pääsee ulos, on jo vahvasti voiton puolella.

Kaikki tuohon kaksijakoisuuteen (olet joko ihana/ruma ja kelvoton) perustuvat suhteet ovat väistämättä henkistä väkivaltaa.

Kirjoitan vielä sen, että ap:n ei kannata välittää jos joku tänne kommentoi ikävästi. Oikeastaan kiitän sinua tästä ketjusta ja tälläiset ketjut (ja yleensäkin syvällinen pohdinta) ovat syy miksi käyn täällä. On hyvä lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia. Varsinkin silloin tärkeää, kun ei ole läheisiä juurikaan. Tuosta älä välitä jutusta tuli vielä mieleen se, että silläkin lauseella toisaalta ikäväkin merkitys. Toinen esim loukkaa ja arvostelee toista. Sitten, kun tämä tyyppi reagoi siihen ihan oikeutetusti niin muut ovat, että älä välitä tai miksi olet niin herkkä yms. Sama kiusaamisen kanssa. Pitäisi mieluummin miettiä miksi joku tahtoo loukata muita ja olla ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Meikkaan kyllä lähtiessäni ihmisten ilmoille, mutta omaksi ilokseni, mutta ulkonäkökeskeisyys on todellakin mennyt yli, enkä koskaan katso muita ihmiä arvottaen heidän ulkonäköään. Nyt Ukrainan sodan alkaessa törmäsin suuressa naisten someryhmässä tähän ilmiöön jotenkin vastenmielisellä tavalla: Moni nainen ei kestänyt tai halunnut seurata keskustelua sodasta, koska se vei liikaa tilaa meikeiltä, rakennekynsiltä, selfieiltä, ripsien pidennyksiltä jne. Minusta se on hyvin surullista, ja kertoo jotain tästä ajasta.

Todellisuuspako. Ulkonäkö on vain yksi keino. Jokainen keksi helposti muita todellisuuspaon muotoja (huumeet, ongelmapelaaminen, seksi, pornoriippuvuus, muiden rahojen huijaus jne.) Ulkonäkö saattaa edistää (puoli)rikollista elämäntapaa.

Ikinä emme ole olleet ihmiskuntana näin pitkällä keinotodellisuuden luomissa vaihtoehtoisissa maailmoissa. Toiset ovat jo luovuttaneet. On paljon ihmisiä, joita ei kiinnosta rehellisyys tai aitous tai totuudellisuus pätkääkään.

Sitten vaan miettimään, haluaako viettää aikaansa näiden seurassa, saati kuulua heidän leiriinsä.

Eikä muuten liity uskontoon mitenkään.

siobhan kirjoitti:

Hmmh... Ymmärrän pointtisi, mutta samalla myös mietin että miksei miehesi saisi ihailla/nauttia muiden naisten kauneudesta? Etkö itse katso muita miehiä tai pidä heitä viehättävinä? Olen nainen ja parisuhteessa. Mieheni ei tietääkseni seuraa ja katsele "instanaisia", mutta hän voi kyllä sanoa ääneen vaikkapa elokuvaa katsoessa että "wow onpas tuo nainen kaunis/seksikäs" tai ulkona ollessa kehua minulle esim toisen naisen takapuolta. Välillä mua satuttaa tämä, mutta olen tietoisesti opetellut olemaan ok asian kanssa ja nykyään minäkin kerron hänelle, että joku mies on komea tms.

Se että on parisuhteessa ei tarkoita sitä, että ei saisi katsella muita miehiä/naisia "sillä silmällä". Jos huolettaa, että mies on aikeissa pettää sinua niin ongelma suhteessa on paljon isompi kuin instagramista kauniiden naisten katselu.

Olen kyllä täysin samaa mieltä OPn kanssa, että ulkonäkökeskeisyys on aivan perseestä ja filtterit on todella vaarallissia ja tekevät isoa vahinkoa teinien & aikuisten keskuudessa.

Eikä saa katsoa. Ja miksi suvaitset käytöstä joka loukkaa sinua. Heivaa kuolaaja mlkku.

Itse en kato muita. Olen nainen