Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Surettaa nykyajan ulkonäkökeskeisyys
16.04.2022 |
Olen 20 vuotias nuori nainen. Minua on pitkään mietityttänyt tämä aihe. Surettanut, ahdistanut, ärsyttänyt.. Nimittäin maailman ulkonäkökeskeisyys. Naisen kuuluu meikata ja näyttää hyvältä, jotta hänellä olisi jotain arvoa tässä maailmassa. Huonomman näköisiä ja ylipainoisia kohdellaan huonosti. Ihmisten epävarmuudella rahastetaan. Somessa palvotaa turpeahuulisia silikonipommejä levennettyine perineen. Mikä ihmisiä vaivaa? Nykymaailmassa ulkonäön hehkuttaminen on noussut ihan omaan mittaluokkaansa. Nuoret tytöt käyttävät filttereitä ja sitten oma luonnollinen naama alkaakin näyttää rumalta. Kuka hemmetti on keksinyt filtterit? Joku idiootti.
Ulkonäkö on vain kuori. Maski. Meikki on vain voiteita, tököttejä ja mömmöjä. Ja sitten ihmistä kehutaan kun on kuorruttanut naamansa niillä. Maailma on todella pinnallinen. Mutta mitä löytyy pinnan alta tämän kaiken pakottamisen jälkeen? Epävarmoja ihmisraunioita. Some syö ihmistä sisältä. Nakertaa niin pikkuhiljaa ettei sitä edes huomaa. Ei ihme että lapset ja aikuiset ovat kasvaneet niin kieroon ja mielenterveysongelmat räjähtäneet käsiin.
Kertokaa omia kokemuksianne ja mielipiteitänne aiheesta. Onko tämä kaikki mennyt yli?
Kommentit (208)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen puolen vuoden aikana laihduttanut 30kg ja olen nyt normaalipainoinen. Ennen tätä mulla ei ollut mitään ongelmia itseni kanssa, mutta kun olen nyt laihtunut niin olen alkanut laittamaan ripsiäni ja kulmiani, koska ”muka pitää laittaa”. Lisäksi mulle on tullu pakkomielelle saada vatsarasva kokonaan pois.
Mitä enemmän laihdun, sitä kriittisempi olen itselleni, sekä minusta tuntuu etten ole laihtunut ollenkaan, joka saattaa kuulostaa oudolta, mutta niin musta tuntuu :D
T:23N
Itse olen nuori ysärillä ja harmittaa muistella miten ulkonäkökeskeisyys muutti ystävyyksiä toksisiksi. Oli kilpailua, kateutta,arvostelua ja itsekehua vaikka jälkikäteen kaikki olimme nättejä nuoria naisia kaikki. Reiluja emme aina olleet.
Ystävyyttä ei ulkonäöllä hoideta, ei parisuhdetta,työtä tai lapsiperhearkea. Ulkonäkö ei mitenkään ennustanut miten itse kullakin elämä näiden ja muun suhteen tuli menemään. Joku syntyy varakkaaseen perheeseen, toisella on matikkapäätä, kolmannella kauniit kasvot. Se on vain pieni bonus siihen elämän alkuun eikä takaa mitään. Kehittäkää persoonanne ja toteuttakaa unelmianne ja antakaa myös toisille tilaa olla nättejä! Fiksu mies ei koskaan katso vain ulkonäköä!
Minulla on täällä palstallakin parjattu "pikkupoika"-vartalo, tissitön hoikka suorakulma. Kyllähän se piikittely tuntuu ikävältä, mutta ei tarvitse mennä kuin muihin ketjuihin niin jo on mammoilla ongelmia löytää isokokoisia vaatteita tai paita ei mahdu kiinni isojen tissien takia. Olen vain tyytyväinen miten elämä on helppoa tällaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen puolen vuoden aikana laihduttanut 30kg ja olen nyt normaalipainoinen. Ennen tätä mulla ei ollut mitään ongelmia itseni kanssa, mutta kun olen nyt laihtunut niin olen alkanut laittamaan ripsiäni ja kulmiani, koska ”muka pitää laittaa”. Lisäksi mulle on tullu pakkomielelle saada vatsarasva kokonaan pois.
Mitä enemmän laihdun, sitä kriittisempi olen itselleni, sekä minusta tuntuu etten ole laihtunut ollenkaan, joka saattaa kuulostaa oudolta, mutta niin musta tuntuu :D
T:23N
Eiköhän se ole ihan normaalia. Sinä ajattelet sitä kriittisyytenä, koska ehkä alitajuisesti koet tarvetta pyytää anteeksi parempaa ulkonäköäsi entiseltä minältäsi. Tosiasiassa sinä nautit omasta ulkomuodostasi ja se aiheuttaa koristautumista. En minäkään sairaalloisen ylipainoisena laittautunut mitenkään, en edes kammannut hiuksiani. Nyt vasta tajusin miksi terveyskeskuslääkäri tyhjensi koko terveyskeskuksen kaapit erektiolääkkeistä kun kävin mieheni kanssa vastaanotolla. Ihmettelin vuosia jälkeenpänkin tätä aivan ylitsevuoavaa avuliaisuutta. Ihmettelin miksi mieheni erektio oli niin tärkeää, että hän sai tuosta vain ilmaisia lääkkeitä sylillisen. Kunnes katsoin viimeaikoina kuvia itsestäni siltä ajalta. Lääkäri yritti vain pitää perheeni koossa...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
Ap
No tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen. Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen. Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Eikös se hoikka, litteä ja pieni ole se ulkonäkö tavoite jota juuri kaikki tavoittelee? Nainenhan on sitä tavoitellumpi mitä heikomman näköinen se on, sekä mitä avuttomamman sekä lapsenomaisen oloinen vartaloltaan. Joten tulit tänne kertomaan että täydellisellä ulkonäölläsi olet saanut haluamasi elämän. Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen. Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Eikös se hoikka, litteä ja pieni ole se ulkonäkö tavoite jota juuri kaikki tavoittelee? Nainenhan on sitä tavoitellumpi mitä heikomman näköinen se on, sekä mitä avuttomamman sekä lapsenomaisen oloinen vartaloltaan. Joten tulit tänne kertomaan että täydellisellä ulkonäölläsi olet saanut haluamasi elämän. Selvä.
Nykyvillitys on rehevät muodot, ei hoikkuus. Pitää olla isot tissit ja perse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuon huomaa ihan esim. somessa tai vaikka tinderissä. Jos laittaa kuvan joka on mahd. hyvästä kulmasta otettu, meikattuna, siloteltuna ja vielä filtterin läpi laitettuna, niin kyllähän minut saa niissä näyttämään hyvinkin kauniilta ja tykkäyksiä satelee.
Nyt kun olen laittanut kuvia joissa on vähän meikkiä ja kuvakulma edustava, mutta ei yhtään mitään muokkauksia tai filttereitä. Niin Eipä hirveesti tule tykkäyksiä tai kehuja. Olen sen verran jo vanhempi, että oma itsetunto kestää sen, mutta voin vain kuvitella miten se vaikuttaa esim. teini-iässä.
Ja omaakin todellisuudentajua some hämärtää. Muokkaukset ja filtterit on niin tavanomaisia, ettei niiden käyttöä edes aina huomaa/tajua. Katsoo että onpas jonkun ulkonäkö ja elämä täydellistä. Kunnes se julkaisee jonkun “insta vs reality” - postauksen 😳
Voisin väittää, että miehillä on tänä päivänä suuremmat ulkonäköpaineet.
Naisilla riittää kun ovat hoikkia eli eivät vain syö liikaa.
Miehiltä vaaditaan perintötekijöitä, pituus, naama, ääni, kropan luusto, penis, perusluonne.
Mihinkään näistä ei voi vaikuttaa ja juuri nämä päättävät sen, että saatko yhtään romanttista kiinnostusta osaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuteen kuulu epävarmuus omasta ulkomuodosta, jonka myötä sitä huomaa ajautuvansa vertailemaan ulkomuotoaan toisiin.
Kun itse olin nuori, "ennen internettiä", oli melkeimpä ainut paikka bongailla kaunottaria amerikkalaiset nuortensarjat telkkarista ja naisten lehdet. Itse hahmotin asian niin, että piti olla näyttelijä tai malli ollakseen täydellisen kaunis. No, en ollut kumpaakaan, vaan ihan tavallinen nuori näppyineen ym. Ihan vain vilkaisu ympärille muihin nuoriin vahvisti käsitystä, ei kukaan muukaan näyttänyt niitten naisten lehtien mainoskuvien naisilta, vaikka aika moni näytti yrittävän.
Nykyään kuka vaan voi luoda digitaaliseen maailmaan illuusion täydellisestä ihosta, kampauksesta tai vartalosta. Tai feikata koko elämänsä täydelliseksi. Digitaalisen vääristymän jatkeeksi voi haluta tuoda omaan elämään teko ripset, -hiukset, -rusketus.... you name it!
Toivottavasti onnistun suojelemaan omia tyttäriäni turhilta ulkonäköpaineilta. Kaunis voi olla monella tavalla, virheetön ei ole kukaan. Persoonallinen ulkomuoto tekee ihmisestä yleensä mielestäni kiinnostavan näköisen, ei "tavanomainen" kauneusihanne.
Veikkaan, että kaiken tämän suositun feikkiulkonäkömuodin jälkeen pinnalle nousee luonnollisuus.
Voi ap, sinä olet niin nuori, lähes lapsi ja sinun pitäisi mennä jo ammattiavun piiriin ongelminesi.
Vain sinä olet nyt liian ankara itsellesi ja etsit joka paikasta kaikkea epäolennaista skeidaa, jota itsesäälisenä jaå hyvin huonolla itsetunnolla varustettuna mylläät päässäsi.
Katso ympärillesi ja huomaa välillä fakta, että me kaikki olemme eri näköisiä, kokoisia ja muotoisia. Suurin osa ihmisistä pärjää täsmälleen sellaisenaan. Kasva aikuiseksi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huhheijaa taas mitä täydellistä roskaa.
Ap: käytä energiasi viisaammin. Tee jotain fiksumpaa, voit vaikka mennä vapaaehtoiseksi kaveriksi vanhusten kaveripalveluun tai tukihenkilöksi jollekin lapselle. Voit myös auttaa osaltasi ukrainalaisia tai vaikka kodittomia kissoja, jos se tuntuu hyvältä, mutta tee nyt hyvänen aika jotain viisaampaa, kuin mietit typeryyksiä ja kirjoitat lapsellisia kirjoituksiasi.
Miksi vähätellä ongelmaa jonka monet tunnistavat vain koska huomion esille tuonut on nuori? Myös ihan täysin aikuiset ja jopa iäkkäät kärsivät ulkonäköpaineista ja epävarmuuksista ja jo valmiiksi herkkää ja huonoitsetuntoista yhteiskunnassa vallitsevat täydellisyyteen pyrkivät kauneusihanteet eivät todellakaan auta! Hyvää itsetuntoa on myöskin vaikea ylläpitää kun kaikki mitä näemme ympärillämme viestii että tulisi olla parempi.
Itteä kyllä naurattaa nää etenkin Helsingissä vastaan tulevat nuoret kopionaiset. Neljä semmosta 20-25v tulee vastaan maha paljaana ja tyyli on aivan identtinen ja naamassa aivan jäätävästi meikkiä, että kun pesee pois ne niin tunnista edes samaksi ihmiseksi.
Tyttö hyvä, maailma on aina ollut ulkonäkökeskeinen.
T. Keski-ikäinen akka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa omia kokemuksianne. Onko teitä kohdeltu huonosti ulkonäön vuoksi? Oletteko itsevarmoja? Ottaisitteko täyteaineita tai menisittekö kauneusleikkauksiin? Vai ovatko ne vain rahastusta ihmisten epävarmuudella?
Mitä mieltä olette somesta? Hyvä juttu vai aikaavievää turhuutta?
ApNo tässä oma kokemukseni;
En ole koskaan opetellut meikkaamaan. En osaa, enkä tiedä mitä tököttiä mihinkin käytetään.
Ei ole leveää p-settä, päin vastoin. Koska olen hyvin hoikka se on litteä ja pieni. Asiansa se on kiitettävästi ajanut siinä tarkoituksessa mihin se on luotu. Lantio kapeampi kuin hartiat. Vuötärö on luonnostaan kapea. Ulkonäöltäni en ole vaalea Elovenatyttö, olen tumma ja piirteeni enemmän eksoottiset kuin suomalainen. Rinnat on pienet enkä usein käytä rintaliivejä ollenkaan.
Ensimmäinen poikaystävä minulla oli 14-vuotiaana ja yhdessä olimme reilun vuoden. Sen jälkeen seurustelukumppaneita on ollut ja nyt olen avoliitossa maailman parhaan miehen kanssa. Ostimme yhdessä asunnon kolme vuotta sitten ja olemme kihloissa. Minulla on aina ollut paljon miespuolsia kavereita. Ensimmäisen ja vieläkin elämässäni erittäin tärkeänpoikapuolisen kaverin sain 7-vuotiaana kun muutin toiseen kouluun ja hän oli samalla luokalla. Olemme olleet erittäin hyvät ystävät siitä asti. Sanottakoot että hän on aviossa ja heillä on pieni poika.
Koskaan en ole stressannut ulkonäköni takia. Olen varma itsestäni, minulla on terve itsetunto ja tiedän kuka ja mitä olen. Pidän itsestäni tosi paljon enkä koskaan suostuisi muuttamaan itseäni jonkun toisen hyväksynnän takia. En ole koskaan kokenut mitään paineita mistään suunnalta siitä mitä olen. En ole koskaan käyttänyt tindereitä ja vastaavaa humpuukia. En tunne luonnolliselle selailla jotain postimyyntikatalogia ja valitsemaan sieltä. Pinnallista ja falskia. Tietenkään en ole kaikille mieleinen mutta sitä en edes odota. En minäkään pidä kaikista.
Kyllä ne paineet luodaan itse itselleen. Itse niihin lähdetään mukaan ja otetaan stressiä. Itselläni kaikki poikaystävät ja nykyinen mieheni on löytyneet aivan tavallisista arjen tapahtumista ja tilanteista.
Mieheni tapasin eräillä rock-festareilla, häntä edellisen yhsteisen kaverin kotona. Opiskelijamaailmassa väkisinkin törmäsi vastakkaiseen sukupuoleen jos yhtään aktiivisesti osallistui yhteisiin menoihin.
Mitä täyteaineisiin ja mihin kaikkeen botoxiin ja mitä näitä nyt on suhtaudun erittäin kielteisesti omalla kohdallani. Kauhistuttaa ajatus että kroppaani työnnettäisiin jotain vierasta ainetta, leikeltäisiin ja pumpattaisiin vain sen takia että "kelpaisin"! Täysin absurdi ajatuskin! Sitä paitsi, kuinka monen mielestä nuo pumpatut ja kiristetyt habitukset on sitten esteettinen näky?
Hahaa, tämä kirjoitus ei ole ollut edes porukalle mieleen, sillä ketjun henkeen olisi kuulunut jatkaa itsesäälissä rypemistä, itkemistä räkä poskella, valittamista ja syyttelemistä.
Kaikki eivät valita, kaikille ei oma tai muidenkaan ulkonäkö ole asia, joka olisi tärkeä ja jota pitäisi märistä maailman tappiin ja suurin osa ihmisistä pärjää ihan normaalisti, eikä vertaa itseään muihin. Se on normaalia ja tuollainen ap:n harjoittama ruokinta on vain jotain teinimäistä lässytystä.
Ei ole ulkonäköpaineita, kun ei niin jaksa kiinnostua muiden mielipiteistä tai ehkä ulkonäköni mahdollistaa sen ettei tarvitse välittää.
Alue: Aihe vapaa
Näköjään miehet saapuivat keskusteluun. En ole missään kohti sanonut etteikö myös miehillä olisi ulkonäköpaineita. Kirjoitin vain omasta näkökulmastani. Sitäpaitsi 20 senttinen kalu kuulostaa aivan hirvitykseltä. Tökkii ikävästi kohdunkaulaa. Omalla poikaystävällä on 15cm muna ja välillä sattuu kun se tökkii. Ei haittaisi yhtään jos olisi lyhyempi. Olisin halunnut kirjoittaa vielä mutta keskustelu sulkeutuu kohta klo.23.
Ap