Surettaa nykyajan ulkonäkökeskeisyys

Vierailija kirjoitti:

Määrittele nykyaika.

Aika vähän löytyy inhorealistisia maalauksia entisaikojen rikkaista ja aatelisista. Luuletko, ettei muotokuvamaalauksissa kaunisteltu totuutta? Tai etteivät varakkaat meikanneet?

Edustavatko Marilyn Monroe, Elizabeth Taylor, Sophia Loren, Jayne Mansfield, Bettie Page, Sabrina tai Samatha Fox kaikkien tavoitettavissa olevia standardeja? Entäs 90-luvun huippumallit?

Aina on ollut kauneusihanteita sekä miehille, että naisille. Kivikaudelta vaan ei ole mitään kirjoitettua aineistoa, joka tämän todistaisi.

Aina on ollut ihanteita ja tottakai kaunista kukkaa katselee mielummin kuin rumaa, mutta jos ihmisen pään sisältä ei löydy yhtään mitään, niin ei siinä kauneudet paljoa auta.

Omaa ulkonäköön voi saada jo muutamalla pienellä helpolla jutulla kauneutta, eli esimerkiksi ryhdillä. Kun ryhti on kunnossa, niin ihminen on heti täydellisen eri näköinen kuin kumarainen hahmo. Yksi juttu on omalle kropalle sopusuhtaiset vaatteet. Kun vaatekoko ja muoto on hyvä, niin ryhdikäs kroppa on nätti, vaikka se olisi minkä muotoinen. Hyvät alusvaatteet tekevät myös ison asian naisilla ja antavat sopivasti tukea ruotoon.

Siihen kun lisää vielä puhtaus, silmiin katsominen, ystävällinen olemus ja hymy, niin ihminen kuin ihminen on heti mielenkiintoinen.

Vierailija kirjoitti:

Voisin väittää, että miehillä on tänä päivänä suuremmat ulkonäköpaineet.

Naisilla riittää kun ovat hoikkia eli eivät vain syö liikaa.

Miehiltä vaaditaan perintötekijöitä, pituus, naama, ääni, kropan luusto, penis, perusluonne.

Mihinkään näistä ei voi vaikuttaa ja juuri nämä päättävät sen, että saatko yhtään romanttista kiinnostusta osaksesi.

Tämä. Miehen pitää "vain olla" komea ja karismaattinen, luonnostaan.

Nuoret miehet huutaisivat hallelujah ja itkisivät polvillaan, jos treenilä ja tyylillä voisi muuttua vetäväksi.

Ap ei tätä tajua, koska ne miehet jotka häneltä vaativat, ovat niitä syntymäkomeita ja itsevarmoja miehiä. Ainoita miehiä jotka ap:ta kiinnostavat.

"nykyajan". Onhan tuota ulkonäkökeskeisyyttä ollut jo ikuisuudet jostain antiikin kreikasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö hyvä, maailma on aina ollut ulkonäkökeskeinen.

T. Keski-ikäinen akka

Ehkä, mutta fiksut ihmiset eivät ole siitä asiasta kiinnostuneita, vaan heidän ajatuksensa ovat tärkeämmässä asioissa kuin oman naaman ulkonäössä tai oman kropan muodoissa.

Usein fiksut ihmiset hyödyntävät potentiaalinsa kaikilla osa-alueilla.

Katja on kyllä hirveä. Onnea vaa sille miehelle joka tuota akkaa kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin väittää, että miehillä on tänä päivänä suuremmat ulkonäköpaineet.

Naisilla riittää kun ovat hoikkia eli eivät vain syö liikaa.

Miehiltä vaaditaan perintötekijöitä, pituus, naama, ääni, kropan luusto, penis, perusluonne.

Mihinkään näistä ei voi vaikuttaa ja juuri nämä päättävät sen, että saatko yhtään romanttista kiinnostusta osaksesi.

Tämä. Miehen pitää "vain olla" komea ja karismaattinen, luonnostaan.

Nuoret miehet huutaisivat hallelujah ja itkisivät polvillaan, jos treenilä ja tyylillä voisi muuttua vetäväksi.

Ap ei tätä tajua, koska ne miehet jotka häneltä vaativat, ovat niitä syntymäkomeita ja itsevarmoja miehiä. Ainoita miehiä jotka ap:ta kiinnostavat.

Lääkkeet.

Inhimillisyys katoaa maailmasta nimenomaan ulkonäkökeskeisyyden vuoksi.

Koen olevani kaunis ja naisellinen. Käytän paljon mekkoja ja hameita. Olen myös ottanut täyteainetta leukaan, mulla on tekokynnet ja meikkaan joskus. Siitä huolimatta en postaa kuviani nettiin, en käytä instaa ja Facessakin just yks kuva. Olisi mukavaa jos löytäisin samanlaisen miehen, joka pitää hyvää huolta ulkonäöstään, mutta ei kuitenkaan postaa omia kuviaan sinne sosiaaliseen mediaan … mulle älykkyys on kuitenkin paljon tärkeämpää. Mä luen paljon kirjoja, matkustan ja asun ulkomailla, opiskelen viittä eri kieltä ja niin edelleen.

Ikää mulla 22.

Naiset luulee saaneensa paljon, mutta on käynyt päinvastoin.

Aina ulkonäköä on palvottu. Nyt se vaan tulee suoraan naamalle somen muodossa. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Tunnistan ilmiön yhteiskuntatasolla mutten arkielämästä. Meidän ~100 hengen insinööritoimistolla on kaikenlaista hiihtäjää ikähaarukalla 20-60. Bändipaitamiehiä, pukutyyppejä, vaatteensa itse virkkaava hippinainen, ulkonäkökeskeinen harjoittelijatyttö, harmaavarpusia ja värikkäitä paratiisilintuja. Naispuolisista ei kukaan (paitsi tuo yksi nuori harjoittelja) ole oikein ulkonäkökeskeinen. Tietysti kaikilla on päällä siistit vaatteet, mutta naamoja on meikattuja ja meikkaamattomia, hiuksia laitettuja ja laittamattomia, kroppia langanlaihoista toimistotuolintäyttäviin. Ei me keskustella kuin projektiemme ulkonäöstä.

Harrastuksissa ihan sama kokemus; melontaseurassa suurin osa naisista on kyllä 50+ ja kaikkien päällä on neopreenipöksyt, muovipussianorakki, pelastusliivi ja kuivalla maalla jalkojen välissä vielä typerän näköinen neopreeniläppä kajakin aukon sulkemista varten. Noiden varusteiden alta ei edes näe onko joko +-15 kg, millaiset tissit, onko vatsanahka kiristelty tai peppu leikelty. Yhtään ainutta kertaa ei taida olla puhuttu ulkonäköasioista. Enemmän katsellaan lintuja ja muita luontokappaleita kuin omaa napaa.

En tunnista ulkonäköpaineiden niin hirveästi tulevan ympäristöstä. Some ja epävarmat, itseään etsivät nuoret ikätoverit varmasti vaikuttavat asiaan. Omalla kohdalla koin että arkiympäristöstä havaitsemani ulkonäkökeskeisyys loppui pikkuhiljaa yliopistoon mennessä ja totaalisesti sitten työelämässä jossa kaikenikäiset työtoverit on yhdessä.

T. 28v keski-ikäisen sielulla

Se on tätä, kun asiat menee överiksi. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie olisi taas hyvää kaivaa pölyttyneestä arkistosta. En ymmärrä nykyään lainkaan sitä, että monen ajatuksissa on olemassa vain ääripäät. Esimerrkinä nyt vaikka ”joko meikataan, tai sitten ei meikata ollenkaan”. Tai että ajellaan kaikkinkarvat kehosta tai sitten ei ollenkaan.

Oman elämänasenteeni on suurimmassa osassa asioista ollut se kultainen keskitite. Asioita voi tehdä, mutta järjellä ja kohtuudella. Ääripäät on lähes aina pahasta.

M40

Olen aikuisena lähtenyt uudestaan koulun penkille. Nuoret eivät näytä ottavan mitään paineita ulkonäöstä, kulkevat välillä suorastaan rähjäisen näköisenä.

Kukaan ei käytä korkoja, vaan (likaiset) tennarit. Harva käyttää meikkiä. Vaatteet on ihan mitä sattuu haluamaan päälle laittamaan. Hiukset epämääräisellä nutturalla kampaamatta.

Ja silti näyttävät niin kauniilta, kuten aina nuoriso!

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä, kun asiat menee överiksi. Kohtuus kaikessa ja kultainen keskitie olisi taas hyvää kaivaa pölyttyneestä arkistosta. En ymmärrä nykyään lainkaan sitä, että monen ajatuksissa on olemassa vain ääripäät. Esimerrkinä nyt vaikka ”joko meikataan, tai sitten ei meikata ollenkaan”. Tai että ajellaan kaikkinkarvat kehosta tai sitten ei ollenkaan.

Oman elämänasenteeni on suurimmassa osassa asioista ollut se kultainen keskitite. Asioita voi tehdä, mutta järjellä ja kohtuudella. Ääripäät on lähes aina pahasta.

M40

Smas mieltä. Tosin en pidä esim meikkaamattomuutta ääripäänä, vaan ihmisen luonnollisena ja neutraalina tilana. Ääripää olisi esim se, että ei käy suihkussa ja hiukset on iso harakanpesä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä pitää olla; vakituinen työpaikka, hyvä koulutus, autokortti, auto, puhtaat vaatteet, näyttää hyvältä ilman meikkiä, tuoksua hyvältä...

Ja te akat ette viitsi edes meikata miehiä varten?

Jos miehellä pitää olla nuo niin miksi samat ei riittäisi naiselta? Miksi pitää vielä lisäksi meikata joka aamu ja laittaa hiukset ja kynnet ja sheivata kaikki kaulasta alaspäin ja pukeutua korkkareihin ja pitsiasusteisiin?

Miten niin lisäksi? Ei naisilta vaadita mitään muuta kuin että näyttää hyvältä. Ei se voi olla niin vaikeaa meikata.... Youtube auki ja tutoriaaleja katsomaan.

Ja miksi et sitten seurustele naisen kanssa jos sukupuolella ei ole sinulle mitään merkitystä?

-eri

Suurin osa nuorista naisista haaveilee vain niistä komeista ja itsevarmoista miehistä. Nämä miehet sitten vaativat, koska heillä on siihen varaa. Kun nainen sitten on lähtökohtaisesti tavis eikä kaunotar, hän joutuu trimmaamaan itseään kelvatakseen komealle ja itsevarmalle miehelle - eikä sittenkään kelpaa pitkäksi aikaa.

Sitten valitetaan että "miehet" ovat ulkonäkökeskeisiä ja supertarkkoja kaikesta - millä tarkoitetaan niitä suosituimpia miehiä.

Tavismiehen kanssa aletaan seurustelemaan sen jälkeen kun on petytty komistuksiin ja perhe alkaa pyöriä mielessä. Ja sitten ulkonäön aletaan rysähtää täysin, alkaen painosta. Hienointa on jos saa vetää sokeriherkkuja naamaan niin paljon kuin lystää eikä lammasmainen mies sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttö hyvä, maailma on aina ollut ulkonäkökeskeinen.

T. Keski-ikäinen akka

Ehkä, mutta fiksut ihmiset eivät ole siitä asiasta kiinnostuneita, vaan heidän ajatuksensa ovat tärkeämmässä asioissa kuin oman naaman ulkonäössä tai oman kropan muodoissa.

Fiksuuden määritelmä ei kuitenkaan ole tuo. Muutenhan minäkin olisin fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin väittää, että miehillä on tänä päivänä suuremmat ulkonäköpaineet.

Naisilla riittää kun ovat hoikkia eli eivät vain syö liikaa.

Miehiltä vaaditaan perintötekijöitä, pituus, naama, ääni, kropan luusto, penis, perusluonne.

Mihinkään näistä ei voi vaikuttaa ja juuri nämä päättävät sen, että saatko yhtään romanttista kiinnostusta osaksesi.

Tämä. Miehen pitää "vain olla" komea ja karismaattinen, luonnostaan.

Nuoret miehet huutaisivat hallelujah ja itkisivät polvillaan, jos treenilä ja tyylillä voisi muuttua vetäväksi.

Ap ei tätä tajua, koska ne miehet jotka häneltä vaativat, ovat niitä syntymäkomeita ja itsevarmoja miehiä. Ainoita miehiä jotka ap:ta kiinnostavat.

Sanopas muuta.

Jos synnyt tavismieheksi niin se, että treenaat itsesi atleettiseksi veistokseksi ei riitä mihinkään, pelkästään pullukat tai vanhemmat naiset kiinnostuvat entistä enemmän mutta edelleen hoikille ja perusnäteille omanikäisille lapsettomille naisille olet edelleen kaverivyöhykkeellä ilman kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nuorista naisista haaveilee vain niistä komeista ja itsevarmoista miehistä. Nämä miehet sitten vaativat, koska heillä on siihen varaa. Kun nainen sitten on lähtökohtaisesti tavis eikä kaunotar, hän joutuu trimmaamaan itseään kelvatakseen komealle ja itsevarmalle miehelle - eikä sittenkään kelpaa pitkäksi aikaa.

Sitten valitetaan että "miehet" ovat ulkonäkökeskeisiä ja supertarkkoja kaikesta - millä tarkoitetaan niitä suosituimpia miehiä.

Tavismiehen kanssa aletaan seurustelemaan sen jälkeen kun on petytty komistuksiin ja perhe alkaa pyöriä mielessä. Ja sitten ulkonäön aletaan rysähtää täysin, alkaen painosta. Hienointa on jos saa vetää sokeriherkkuja naamaan niin paljon kuin lystää eikä lammasmainen mies sano mitään.

Erittäin osuvasti kirjoitettu.

Se okcupidin tutkimus siitä, että naisten mielestä 80% miehistä on keskiarvoa epäviehättävämpiä tukee tätä trendiä. Naiset näkevät vain kärkitason miehet kiinnostavina ja ihmettelevät heidän pinnallisuuttaan.

Ja samaan aikaan tavismiehet yrittävät tehdä kaikkensa, että pääsisivät kaverivyöhykkeeltä pois.

Ikäväkseni huomasin, että jopa minä (31 v. nainen) olen alkanut kokemaan itseni rumaksi, vaikka olen ollut aiemmin aika tyytyväinen ulkonäkööni. Tämä alkoi tasan siitä kun liityin instaan. En edes pysty ajatella kuinka rumalla tavalla vaikuttaa esim. herkkään ja kehittyvään teiniin tai nuoreen.