Välitunneilla yksin

Itse olen taas kuullut ja lukenut, ettei koulukiusatuilla aina ole mitään syytä, miksi kiusataan. En vaan löydä tytöltämme mitään aihetta syrjintään. Ehkä vaan ei ole niitä kaikkein puheliaimpia. Se vaan ihmetyttää, kun muutama viikko koulun alusta meni ihan hyvin. Olisikohan sitten jotain, mitä minä en tiedä.

kaveriporukkansa. Ei päässyt niihin kunnolla mukaan, on hieman ujokin. Alussa oli kyllä sitä, että joku tyttö oli sanonut että sua ei oteta leikkeihin ja herkkänä ei kai sitten enää niin uskaltanut mennä mukaan. Nyt meni uuteen paikkaan eskariin ja on saanut kavreita. Eli voi olla sellaista huonoa tuuriakin että on jo ne valmiit kaveripiirt muodostuneet. Mielestäni open tulisi kyllä huolehtia ekaluokkalaisista, ettei tarvi olla yksin. Puhua luokalla, että kaikki pitää ottaa leikkiin mukaan jn.

Olen eri mieltä, kiusatulta kyllä yleensä löytyy joku syy miksi häntä ei mukaan oteta. Joku piirre vaan ärsyttää lapsessa.



Se ei tietenkään ole lapsen vika.



Teidän tapauksessa ei kuitenkaan lienee kyse kiusaamisesta ainakaan vielä.



Ehkä vaikea saada uusia kavereita kun on hiljainen. Siinä voisi juuri ope auttaa. Määrätä kaveriksi sopivan tytön vaikka järjestäjäksi jne.

koulu siis. Kateus on tietenkin yksi vaihtoehto, mutta mille oltaisiin kateellisia. Uskon, että tyttömme on yhtä söpö kuin muutkin, käyttää suurinpiirten samantyylisiä vaatteita, oppilaana ei luokan paras, ehkä samanlainen useimpien muiden tyttöjen kanssa. Eivätkä välitunnit ole ainoa paikka yksinoloon, onhan vielä ruokala, urheilutunnit, jossa valitaan parit, retket, joissa kuljetaan parittain. Kun on se pariton, jota kukaan ei valitse... Itse katselen kelloa tunnin välein ja itkusilmässä ajattelen, onko hän jälleen siellä jossain seinän vierellä potkimassa maata.

kuin vanhempain vartilla. Siis niin ettei lapsi ole kuulemassa, ainakin meidän ujo ja arka lapsi taatusti nolostuisi jos kuulisi minun valittavan opelle että hän on yksinäinen.



Yksi mitä voi yrittää, on hankkia lapselle jokin lelu, hyppynaru tai twisti, joka kiinnostaisi muitakin tyttöjä. Kuulostaa ehkä epäilyttävältä, mutta sillä lailla voisi päästä porukoihin ja kaveruuden alkuun - kovin pitkään ei tietenkään enää kannata yrittää hankkia kavereita tavaroiden avulla.

Näin lapsi oppii et vanhemmat auttavat häntä vaikeissa asioissa ja asioista kannattaa kertoa ja puhua et aikuiset voivat ne selvittää. Ap voi eka soittaa opelle ja kertoa asiat mitkä ei sovi lasten korviin ja sit yhdessä mennään open juttusille.

ihania erikoisia kyniä, kumeja. Tosi kaunis hyppynaru jne. Jotain semmosta mistä saisi huomiota itselleen.



Toki jos lapsi itse valinnut nyt yksinäisyyden, ei nuo konstit tepsi. Monesti arka lapsi tosiaan valitsee itse yksinolon.

tiedettävä että äiti on esim. soittanut opettajalle ja asiasta voidaan puhua vanh. vartilla. Mutta jos äiti ja ope alkavat pohtia, MIKSI lapsi on yksin, niin minusta lapsen ei tarvitse sitä kuulla. Juuri tätä, onko kateutta, onko erikoiset vaatteet, onko liian hiljainen, onko ollut aiemmin kavereita - sehän vain saa lapsen entistä epävarmemmaksi siitä, miten lähestyä muita ja kelpaako hän sellaisena kuin on. Siksi puhuisin opettajan kanssa myös ilman lasta.

Kukaan ei ole koskaan halunnut minun parikseni, ei koskaan istunut seuraani ruokapöydässä, auditoriossa menivät " kaverini" istumaan aina niin, että minulle ei riittänyt paikkaa samalla rivillä vaan jouduin jonnekin kauas istumaan yksikseni. Välituntini sain viettää yksin ja minä olin ainoa jolle ei kerrottu, että oli bileet kun valmistuttiin ylioppilaaksi. Senkin sain kuulla naapurin rouvalta jonka lapsenlapsi oli rinnakkaisluokallani, että sellaisetkin oli...



Lopulta en enää mennyt ulos välitunneilla enkä mennyt ruokailuun. Ryhmätyöt tein aina yksin. Lopulta olin niin näkymätön, että minua ei huomannut kukaan.

eli hän ei uskalla kysellä pääseekö leikkiin mukaan ja muut eivät tajua pyytää. Tai niin kuin joku sanoi, että on joskus kysellyt ja ei ole silloin huolittu mukaan. Tässäkin tapauksessa on opettajasta apua. Ota heti yhteys opettajaan. Opettaja voi sitten hieman ohjailla. Meidän koulussa on sääntö, että ketään ei voi jättää leikin ulkopuolelle koulussa.



Voisit kysellä tyttäreltäsi, onko hän yrittänyt päästä leikkeihin mukaan, jos ei niin voisit rohkaista. Tuon oman hyppynarun mukaan ottaminen on hyvä ajatus.



Joka tapauksessa jos kavereita ei löydy, tarvitaan vanhempien apua. Jos kiusaamista/syrjimistä esiintyy, opettajan on syytä puhua asiasta koko luokalle. Se auttaa usein.



Siis kipi kapi ja yhteys opeen jo tänään.

Oma lapseni on nyt 5 luokalla ja just oli vanh. ilta.

Ope kertoi, miten luokassa on tosi hyvä henki ja kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Tytötkin isolla porukalla. Ei ole mitään " me kaksi" porukoita.

Nyt syksyllä luokkaan tuli uusi tyttö (siis ovat jo 11 vuotiaita) ja hänet otettiin heti mukaan, vaikka tyttö itse oli lähinnä hämillään siitä, miten häntä ei syrjittykään eikä jätetty yksin :)



Mutta... kaikki johtuu pitkälti siitä että eka ja toka luokalla ope piti huolen siitä, että ketään ei jätetty yksin ja porukan ulkopuolelle! Että kaikki piti ottaa mukaan just esim. välituntileikkeihin.



Lisäksi luokassa istumajärjestystä vaihdetaan jatkuvasti. Välillä ollaan pareittain, välillä ryhmissä, välillä poika-poika, välillä tyttö-poika.



Turha laittaa kaikkea lasten piikkiin! Ei tuon ikäisten sosiaaliset taidot vielä niin kehittyneitä ole, etteikö niihin voisi vähän aikuinen puuttua!



Tsemppiä teille!

Soita opettajalle ja juttele asiasta. Katso vielä uusin silmin samanikäisten vaatetus, ettei ole liian ' lapsellista' päällä. Tytöt on kovia juonittelemaan ja koko jutun takana saattaa olla vain yksi lapsi, joka on saanut muut mukaansa.

Jäin piirin ulkopuolelle, kun olin uusi tyttö ja muilla oli jo vakiintuneet kuviot ja kaverit. Ei aina ja joka päivä mutta usein.



Ota ihmeessä yhteys opettajaan, tilanteelle voi vielä jotain! Pieni alkusysäys voi auttaa.



Toisaalta vahvista tyttösi itsetuntoa, puuhailet hänen kanssaan yhteisiä juttuja, annat hänelle sen tunteen että hän on erityinen ja tärkeä. Se auttaa jaksamaan. Ja mikä ei tapa, vahvistaa - minustakin tuli reipas, vahvalla itsetunnolla varustettu teini ja aikuinen vaikka ala-astevuodet olivatkin aika ikäviä. Paljolti äitini ansiosta. Ei tietysti paljoa lohduta nyt, mutta muista että sinäkin voit auttaa.

Itse ainakin pystyn vaikuttamaan niin tähän asiaan.

joku piirre, mix häntä kiusataan koulussa. En usko!!!

Uskon et rauhallisemmat ja ujommat lapset jäävät automaattisesti sosiaalisten ja äänekkäiden lasten varjoon. Ja jos lapsella ei ole keinoja sosiaaliseen kanssakäymiseen, hän syrjäytyy ja häntä aletaan kiusata. Ota ihmeessä yhteyttä kouluun ja puhu opettajan kanssa et tukisi lasta et hänkin saisi kavereita. Mun esikoinen alotti just elokuussa koulun ja heillä oli oikein tunnilla puhuttu siitä et ketään ei saa jättää yksin.

En sanonut että on lapsen syy! Taas täällä vääristellään asioita. Koittakaa nyt käsittää et aikuisten ja lasten maailma on ihan erilainen.



Arkuus voi olla syy kiusaamiseen, mutta eihän se ole tietenkään aran lapsen syy että on arka. Kässääkkö?



Olen viettänyt nuoruuteni helsingin suurimmassa koulussa, ja kiusaamista tapahtui paljon. Nyt kun olen näitä kiusaamisasioita miettinyt, kyllä niihin kaikkiin tapauksiin oli syy.



Kiusatun lapsen vanhempi ei usein halua nähdä tätä ongelmaa.



kai tiedätte että on tutkittu asiaa, että jo päiväkodissa näkee ketä tullaan kiusaamaan. Ei siihen auta aina koulunvaihdot ym. Silloin on lapsessa jotain semmoista mitä muuta lapset eivät hyväksy vaikka me aikuiset hyväksymmekin.



Ap:n tapauksessa en usko että kyse kiusaamisesta, tyttö vaan arempi ja ehkä vetäytynyt joukosta arkuuden vuoksi. Tilanne saadaan varmasti korjattua.

Jos on vaikka samalla luokalla kaksi arkaa tyttöä. Miksi ihmeessä toista aletaan kiusaamaan ja toista ei?



Minun tietämissäni tapauksissa toinen on arka mutta kuitenkin ystävällinen. Ei uskalla oikein puhua toisille mutta voi muutaman sanan sanoa hyvillä mielillä ja hymy suupielessä. Tätä arkaa lasta ei tulla kiusaamaan. Tosin joukkoon pääseminen voi kestää vähän kauemmin, mutta niin tapahtuu.



Toinen arka lapsi on kehittämässä arkuutensa suojaksi muuria. Hän voi vastata toisten esittämisiin kysymyksiin hyvin niukasti jos ollenkaan ja vastaus voi olla ylimielinen. Suojakuori estää iloisena olon näissä tilanteissa ja ilme on epäystävällinen. Tätä lasta tullaan kiusaamaan.



Samoin voidaan kiusata vaikka poikaa jonka jutut aivan eri maailmasta kuin muitten lasten. Puhuu vaikka vaan hirveästi kaikesta tieteeseen liittyvästä, avaruudesta jne. Tämän lapsen maailma niin erilainen kuin muiden, että kavereita varmasti vaikea saada.



Olen sitä mieltä, että lapsessa on siis joku piirre, mitä muut eivät hyväksy. Jos vaan asiaa pintapuolisesti raapaistaan, eikä pohdita kunnolla ja syvällisesti, asiaan ei saada korjausta.



Jos asiaa mietitään oikein kunnolla, ja saadaan selville mikä tämä erityispiirre lapsessa on mikä muita häiritsee, voidaan asiaan yrittää vaikuttaa.



Syynä ei koskaan ole pienet asiat, kuten (silmälasit, tukevuus), asiaan liittyy aina myöskin käytös.