Välitunneilla yksin

on kiusatuksi tulemisen taustalla. Eikä syy ole kiusatussa, mutta häntä tulee tukea kaikin tavoin ja tarjota hänelle myönteisiä kokemuksia sekä tukea kaikkien empatiakykyä eri tavoin.

Monasti yritetään kiusaata poikkevasta ulkonäöstä johtuvasta syystä, mutta usein se loppuu lyhyeen jos lapsen sosiaaliset taidot ikäryhmässä ovat kehittyneitä ja lapsella on vahva itsetunto.



Ja valitetattavasti jo päiväkodissa näkee lapsia joita kiusataan ja joiden kohdalla kiusaaminen /leikin ulkopuolelle jättäminen ei tapahdu vain päiväkodissa vaan myös lapsen pihapiirissä ja jatkuu koulussa.

pihapiirissä ja kiusaminen jatkui myös koulussa.



Poika on tavallisen näköinen, ei mitään ulkonäöllisesti poikkeavaa, joka päivä puhtaat vaatteet jne. Eli ulkoisista syitä ei kiusaaminen johdu.



Omatkaan lapseni eivät ole innoissaan kun kuulevat että ko. poika on tulossa meille kylään. Syitä ovat olleet: Rikkoo leikkejä, määrää koko ajan millä leluilla toiset leikkii ja miten, huutaa. Riitaa syntyy meidän pihassa koko ajan (pojalle suh. vieraiden lasten kanssa).



Ja valitettavasti olen itsekin huomannut että poika näpistelee tavaroita ei mitään arvokasta, mutta sulloo taskuunsa esim. pelimerkkejä, keksiä....



Eli jokin pojan sosiaalisissa taidoissa ??? tai luonteenpiirteessä ärsyttää toisia lapsia (ja valitettavasti myös minua)

lukenut tutkimuksista, jonka mukaa jo jo päiväkotilapsista voidaan ennakoida kenestä tulee koulukiusaaja, syrjäytynyt, rikollinen jne. Törkeää syyllistää uhria!

Juuri tämmöinen ajattelu estää sen, että kiusaamista ei saada loppumaan.



Harmittaa kun asiaan ei jakseta paneutua paremmin.



Ja huomaa!!! En sanonut missään vaiheessa etteikö kiusaaja olisi syyllinen, toki hän on! Haluaisinkin vaan että puhuttais oikeasti niistä seikoista mikä aiheuttaa kiusaamista.





Toki kiusaamista aiheuttaa myös kiusaajan huono olo jne.



Mutta jos ei olla valmiita edellenkään puhumaan asioista kunnolla, jätetään se vielä vähäksi aikaa.

Jokaisen oli oltava joka välitunnilla eri oppilaan kanssa (samasta luokasta). Näin tuli tutustuttua myös sellaisiin oppilaisiin, joita ei hirveästi tuntenut. Ekaluokkalaiset ovat vielä kovin tunnollisia niin tämä toimii.



Itse koin tapauksen positiivisena ja muistan tapauksen erittäin hyvin. Pian kaikki luokassa olleet löysivät itselleen kaverit.

...kysellä lapseltaan uuden luokkakaverin kuulumisisa ja kaveriasioita ja kehottaa omaansa ottamaan uutta kaveria leikkeihin ja kutsumaan kylään. Itse toimin niin, mutta ärsyttää suurimman osan välinpitämättömyys! Jos omalla lapsella on kaikki hyvin, niin muista ei ole väliä.

kun ei saisi sanoa, että naisten ei pidä kävellä humalassa puiston poikki keskellä yötä, koska silloinhan syyllistetään uhria.



Minustakin olisi ihan hyvä jos jo varhaisessa vaiheessa huomattaisiin myös se että joku lapsi voi olla altis kiusaamiselle ja yritettäisiin häntä auttaa. Tärkeintä kuitenkin kai on lapsen itsetunnon vahvistaminen, ei niinkään " temppujen " opettaminen. Tuossa esimerkissä esim. se ystävällisesti hymyilevä lapsi oli ilmeisen tyytyväinen itseensä ja luotti toisen hyväksyvän hänet. Se tylysti vastaava lapsi taas oli epävarma ja kyyristyi heti henkisesti lyöntiä odottaen. Tylyä ei auta, jos sanotaan, että hymyile enemmän vaan hänen pitäisi saada positiivisia kokemuksia ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia.



Tietenkin kiusaajan on kaikki syyllisyys, mutta eikä kiusatunkin edun mukaista olisi, että kiusaamista yritettäisiin vähentää kaikin keinoin?

Toisaalta opettaja ei voi " määrätä" ketään olemaan kenenkään kanssa...

Tytöjen maailmassa on niin kurjaa se, että kolme on aina liikaa. Kaksi tyttöä, melkenin ketkä vaan kahdestaan sopivat kyllä yhteen, mutta kolmas on aina kurjasti " liikaa" . Lapset osaavat olla erittäin julmia toisilleen. He osaavat myös erittäin taitavasti toimia niin, että vaikka opettaja kuinka tarkkailisi tilannetta parhaansa mukaan, hän ei syrjimistä huomaa. Ainakaan sellaista, johon voisi konkreettisesti puuttua.



Hyvä idea on myös se, että kutsuisitte kotiinne jonku tyttäresi haluaman kaverin vaikka äitinsä kanssa ( tai ilman äitiä) kylään.

Tutustuisitte keskenänne.



Kurjaahan se on pienen yksin olla.

Enkä jokin sellainen harrastus, jota luokkakavereista muutama harrastaisi toisi apua? Tyttö tutustuisi luokkakavereihin vapaa-aikana ja ystävystyisi tällä lailla. Joukkuelajeissa on aina paljon lapsia, joten silloin olisi suurempi todennäköisyys löytää ystäviä ja samalla sosiaaliset taidotkin kehittyisivät.

Joskus lapsi kuitenkin altistuu kiusaamiselle jonkin sellaisen asian kautta jolle voi tehdä jotain. Miksi olisi väärin yrittää muuttaa sitä?

Me aikuiset suhtaudumme jo niin eri tavalla kaikkeen kuin lapset. Tätä juuri keskusteluun hain, että yritettäisiin auttaa lasta jolla joku erityispiirre, ettei tulisi kiusatuksi. Uskon sen auttavan.



En tunne ketään ihmistä ketä olisi kiusattu vain pienen ulkonäköseikan takia, aina on asiassa ollut muutakin, kuten juuri epävarmuus, ylimielisyys, suunnaton arkuus, hyökkäävyys, liiallinen riehakkuus ym.



Itsellä tosiaan monta tapausta ollut lähipiirissä, samalla luokalla jota kiusattu. Yksi kiusatuista tehnyt itsemurhan , toisesta tuli raiskaaja, yksi muuten vaan erakoitunut ja epäystävällinen. On näitä tapauksia muitakin mut nää tuli nyt ekana mieleen. Ja kaikissa tapauksissa kyllä löytyy syy kiusaamiseen kun oikeen miettii.



Keskustelu kääntynyt aivan liikaa syytttelyyn ja syyllisen etsimiseen. Emme saavuta sillä mitään.



Raiskaustapauksissa raiskaaja on yleensä sairas, siksi se hieman poikkeaa kiusaamisesta, koska kiusajahan ei välttämättä ole mitenkään sairas.

Jos lasta kiusataan epämuodikkaiden vaatteiden vuoksi, niin ostetaan lapselle muodikkaat vaatteet. Loppuuko kiusaaminen siihen? No ei tietenkään, vaan sitten lasta kiusataankin huonon kampauksen vuoksi. Joten viedään lapsi kampaamoon. Loppuuko kiusaaminen siihen? No ei, vaan sitten lasta kiusataan vinojen hampaiden vuoksi. Ne hoidetaan, jonka jälkeen lasta kiusataan, koska hän on liian täydellinen!

osoitit juuri kirjoituksellasi, että kiusaamisen syy johtuu jostain muusta asiasta kuin ulkonäöstä.

verrata raiskausta ja kiusaamista missään muussa suhteessa kuin tässä syyllistämiskeskustelussa. On ihmisiä, joiden mielestä naisille ei saa sanoa, että älkää sammuko puiston penkille, koska silloin syylisteään niitä naisia jotka sammuivat puiston penkille ja tulivat raiskatuksi. Sama logiikka on siinä, kun sanotaan, ettei saa sanoa, että tuota lasta ehkä kiusataan, koska hän on niin hirvittävän epävarma. Koska silloinhan syyllistetään se kiusattu.



Mutta eikö olisi lopputuloksen kannalta parempi että naiset eivät lähtisi yksin kaatokännissä puistoon ja että epävarmoja lapsia tuettaisiin kasvamaan sosiaalisesti itsevarmemmiksi? Tämä ei mitenkään vähennä pahantekijän syyllisyyttä, se on vain pyrkimys parantaa tilannetta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ja ennen kaikkea auttaa sitä kiusattua tarjoamalla keinoja joilla välttyä kiusaamiselta myös jatkossa.

Lähes jokainen kokee jossain vaiheessa lievää kiusaamista. Jos lapsen itsetunto saatu tarpeeksi vahvaksi hän ei edes koe kiusaamista pahaksi esim. lihavuuden takia.



varsinaisissa kiusaamistapauksissa kyseessä aina muutakin. Näissä pahoissa tapauksissa kiusaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lievissä se on kausiluonteista.



Miten perustelet väitteen, että jotain lasta kiusataan vain ulkonäön takia? Oletko selvillä koko tapauksesta? Ja tiedätkö varmasti syyn kiusaamiselle vai luuletko tietäväsi?



Ulkonäöllinen puute vain antaa usein tekosyyn kiusaamiselle, se alkuperäinen isompi kiusaamisen ongelma on jokin muu. Eli kiusaaminen kohdistetaan vaikka lihavuuteen koska sen haukkuminen helppoa.

Oman tyttöni ollessa pieni ekaluokkalainen kävi näin. Rohkaisin että ehdottaa voiko tulla mukaan ja kun tämän askeleen tohti ottaa on kavereita riittänyt.

Taas ahdistaa. Pieni koululaisemme on kertonut, ettei kaverit halua häntä mukaan välituntileikkeihin, hän on yksin. Tyttömme kyllä näyttää urhealta, mutta olen ollut huomaavinani kyyneleet, kun asiasta mainitsen. Mikä saa toiset hylkäämään, lapsemme on ihan tavallinen, söpö pikku tyttö, hiljainen vaan. Mitä meidän pitäisi tehdä, kenelle asiasta puhua.

Hän järjestää kaverin lapsellesi.



Joku kyllä on syynä ettei lapsesi saa kavereita. Ns. koulukiusaamiseen köytyy aina joku syy miksi hyljeksitään.



oliko lapsellasi päiväkodissa kavereita?

Minua säälittää hirveästi nämä yksinäiset pienet koululaiset, jotka ovat yksin jossain reunamilla katselemassa muiden leikkejä :(

Kannattaa pyytää kotiin kylään vaikka yksi lapsi kerrallaan vaikka äitinsä kanssa. Meillä pojalla (ekaluokkalainen) ollut vähän samanlaista, mutta nyt ilmeisesti on alkanut helpottaa. Aion vanhempainvartissa mainita asiasta opettajalle. Poikamme on hyvä koulussa, mutta ei mikään nynny ja erä samanikäinen poika on kateellinen hänelle, kun hän on niin hyvä. Olisiko teilläkin kateutta tms ilmassa?





Onko koulunne suuri? Paljonko oppilaita on koulussanne? Rohkeasti vain yhteyttä opettajaan. Kukapa lasta puolustaisi, jos ei oma äiti tai isä???