Lue keskustelun säännöt.
Tajusin yhtäkkiä että mieheni on itsekäs
16.04.2022 |
Ihan yhtäkkiä eilen koin valaistuksen, että mulla on aika itsekäs mies. Olen pitkään kuunnellut kun ystävät ja sukulaisnaiset kertoo, miten suurin osa kodin vastuusta kasautuu heille, he tekevät kaiken metatyön ja mies ajattelee vain itseään. Olen ollut salaa kiitollinen, että meillä esimerkiksi kotityöt jakautuu pitkälti tasan ja koen olevani miehen ajatuksissa korkealla prioriteettilistalla. (Toki meillä ei ole yhteisiä lapsia, joka muuttaisi varmasti dynamiikkaa.)
Sitten eilen, kuin salama kirkkaalta taivaalta koin valaistuksen. Ei se nyt ihan niinkään ole. Meillä on takana vasta hieman alle kahden vuoden parisuhde, eli oikeasti tosi lyhyt. Luulin myös ettei meillä ollut koskaan ollut alkuhuumaa tai mulla mitään vaaleanpunaisia laseja. Meidän suhde alkoi niin, että molemmat olivat ensikohtaamisesta asti tietoisia siitä, että tässä se nyt on. Ei ollut huumaa, vaan varmuutta. Meillä oli kuitenkin molemmilla tahoillamme hankala vaihe, joten oli hieman tunne-elämän kuohuja alkuun. Ehkä meillä sittenkin on ollut joku alkuhuuma, jonka kupla eilen rikkoutui ihan yllättäen.
Itsekkyys esiintyy esimerkiksi niin, että mies alkaa yhtäkkiä valmistaa kysymättä ruokaa, jota minä en voi syödä. Tekee ruoan ja sitten syö nopeasti ja palaa puuhiensa pariin. Ei siinä mitään, mutta jos nälkä yllättää minut ensin, kyselen onko nälkä ja mitä syötäisiin. Voidaan olla menossa nukkumaan ja halaillaan ennen itse nukahtamista, yhtäkkiä miestä alkaa vaikka kutittaa ja hän tekee äkillisen liikkeen raapiakseen, jonka seurauksena tönäisee minut aika ”kivuliaasti” syrjään. Itse tuollaisessa asennossa/tilanteessa liikun niin, etten satuta vahingossakaan toista. Jos hän käy kaupassa ja ostaa kassan läheisyydestä vaikka virvoitusjuoman, ei välttämättä tuo minulle ollenkaan. Tässä kyse siis siitä, että hän tulee sen kotiin juomaan. En tietenkään oleta, että pitkälle automatkalle ryhtyessään tuo mullekin lopulta kotiin asti juotavaa. :D Jos me ollaan automatkalla, saattaa pohtia pysähdyksiä sen perusteella missä olettaisi itsellään olevan tarve käydä vessassa ja voi vaikka sanoa ääneen että ”Kouvolan kohdalla pysähdyn levähdyspaikalle” ja sitten mä istun hoomoilasena kysyen, että oletatko munkin pyllistyvän puskaan kun 5 minuutin päässä ois ABC ja sisävessa?
Nää oli nyt ihan pieniä esimerkkejä jotka tuli tässä mieleen ja jotka on tälläisiä ”yleisiä”, etten mene liian yksityiskohtiin.
Onko nää ihan normijuttuja ja mä olen vaan yhtäkkiä herkkis ja vaadin liikaa, vai mikä juttu? Jotenkin koen, että mua tai mun tarpeita ei ajatella tai kohdata tässä.
Kommentit (197)
Ap kuulostaa vähän minun miespuoliselta exältä. En saanut puhua ollenkaan omista tarpeistani, kun mies heti syytti siitä, että ajattelen vain itseäni, enkä ollenkaan häntä. Esim, just jos sanoin, että mulla on pissahätä, pysähdytään seuraavalla levikkeelle niin ex alkoi nalkuttamaan, että niin on hänelläkin, en ajattele ollenkaan hänen vessahätäänsä. Tai jos sanoin, että minulla on nälkä, niin ajattelen vain omaa nälkääni, enkä välitä siitä, että hänelläkin on nälkä jne. Hän ei siis ollut puhunut ollenkaan omasta nälästä. Oli hirveän raskasta olla hänen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä käydä itse ostamassa sen lähikaupasta. Ihan senkin takia, koska en aina tiedä, tykkääkö mies samasta herkusta, enkä ala erikseen soittelemaan. Ruokaa ostan kaikille riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
En kiellä etteikö teillä olisi ongelmaa ja etteikö nuo tarpeesi ole valideja, mutta et anna tarpeeksi kontekstia päätellä oletko jo ottanut nuo asiat miehen kanssa puheeksi kunnolla vai et joten otan sen huomioon. Tällä kehotuksella ottaa asiat puheeksi ei yritetä vierittää vastuuta miehen käytöksestä sinulle ja että alkaisit selittämään ja mikromanageraamaan jotain perusasioita aikuiselle koko ajan, vaan muistuttaa että tuo mies tai kukaan muukaan ei voi pitää tarpeistasi ja niiden toteutumisesta yhtä hyvää huolta kuin sinä.
Esim kun kerroit että haluat huoltoasemalle, menikö mies sinne sen jälkeen vai pysähtyikö levikkeelle? Tämä ei käynyt ilmi eikä sekään otitko aiemmat tapaukset puheeksi ollenkaan, joten moni neuvon antanut luultavasti olettaa asioita sen perusteella, miten itse luulee asioiden tapahtuneen.
Miten suosittelisin otettavan tämän puheeksi jos et ole jo ottanut? No sanoisin että sinusta ei tunnu, että olett
Itse ihan vaan eroaisin, jos täytyisi erikseen pyytää huomioimaan myös minut. Kyllä sitä pitäisin niin lähtökohtaisena perusasiana.
Mullakin on itsekäs mies. Söi mun viimeiset suklaapalat, jotka olin pakettiin jättänyt odottamaan.
Ilmeisesti lähes kaikki miehet on itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän minun miespuoliselta exältä. En saanut puhua ollenkaan omista tarpeistani, kun mies heti syytti siitä, että ajattelen vain itseäni, enkä ollenkaan häntä. Esim, just jos sanoin, että mulla on pissahätä, pysähdytään seuraavalla levikkeelle niin ex alkoi nalkuttamaan, että niin on hänelläkin, en ajattele ollenkaan hänen vessahätäänsä. Tai jos sanoin, että minulla on nälkä, niin ajattelen vain omaa nälkääni, enkä välitä siitä, että hänelläkin on nälkä jne. Hän ei siis ollut puhunut ollenkaan omasta nälästä. Oli hirveän raskasta olla hänen kanssa.
On varmaan nyt vähän eri asia sanoa olevan nälkä, kuin tehdä ruokaa vain itselleen.
Ja että ihan akuutissa vessahädässä pysähdytään tasan siihen mihin vaan ekana voi, kuin että etukäteen suunnitellaan vessapysähdyspaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on itsekäs mies. Söi mun viimeiset suklaapalat, jotka olin pakettiin jättänyt odottamaan.
Ilmeisesti lähes kaikki miehet on itsekkäitä.
Monet on tosiaan lapsesta asti kasvatettu sellaisiksi eivätkä aina edes huomaa sitä itse. Esimerkiksi veljeni on tällainen. Hän kyllä ottaa muilta vastaan hyödyt ja huomioimiset ja vieläpä olettaa sellaisia ehdottomasti saavansa mutta vastavuoroisuutta ei ole yhtään, ei huomioi muita millään tavalla, ja lisäksi hän arvostelee muiden apua tarvitsevia, esimerkiksi eläkkeen varassa eläviä vanhuksia, ihan sillä perusteella, että eivät tule 100% toimeen omillaan. On ilmeisesti aivan sokea omalle toiminnalleen, kelpaa niin yhteiskunnan tuet kuin läheisten ilmaiset ruokapöydätkin.
Mutta jotkut eivät ole itsekkäitä ja kannattaa yrittää löytää sellainen puolisoksi. Itse ainakin mieluummin olisin yksin kuin itsekkään ja törpön henkilön kanssa. Puolisoni kuitenkin on huomioinut minua hyvin jo 20 vuotta ja se tulee häneltä itsestäänselvänä toimintatapana. Tuo kaupasta molemmille suklaapatukan, tekee ruokaa, josta pidän, keskustelee yhteisistä suunnitelmista ja kysyy mielipiteitäni ja huomoi ne. Itse teen puolisolleni samoin. Ei kannata tyytyä huonoon suhteeseen.
On outo mies. Minun mieheni toimii esimerkkitilanteissa näin:
- jos on nälkä eikä ole ruokaa, niin hän ehdottaa lähdetäänkö ulos syömän
- jos sängyssä liikkuu, niin aina eka sanoo minulle, että varo, älä liiku
- tuo minulle aina limun, jos hakee itselleenkin, tai sitten kysyy haluanko minäkin
- ei ikinä ehdota levähdyspaikkaa, vaan seudun parhainta huoltsikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ruokaa, jota minä en voi syödä" Oletko siis allerginen tai muuten jollain erityisruokavaliolla? Minä olen kalalle allerginen, eikä minua ihmetytä jos vaimo haluaa välillä syödä kalaa. Laitan sitten itselleni jotain mitä haluan ja josta ehkä vaimo ei tykkää.
"saattaa pohtia pysähdyksiä" Entä jos sanoisit jo silloin että hei voitaisko mieluummin käydä siellä ABC:llä? Tuleeko vastaus että eikä kun puskaan vaan?
Äkkinäiset liikkeet ja limpparit vois olla sellaisia joista voisi myös ihan sanoa ja katsoa auttaisiko se hoksaamaan sinun näkökantoja. Olisi kiva jos toisit minullekin? AISAATANA tuo sattui!! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa vähän minun miespuoliselta exältä. En saanut puhua ollenkaan omista tarpeistani, kun mies heti syytti siitä, että ajattelen vain itseäni, enkä ollenkaan häntä. Esim, just jos sanoin, että mulla on pissahätä, pysähdytään seuraavalla levikkeelle niin ex alkoi nalkuttamaan, että niin on hänelläkin, en ajattele ollenkaan hänen vessahätäänsä. Tai jos sanoin, että minulla on nälkä, niin ajattelen vain omaa nälkääni, enkä välitä siitä, että hänelläkin on nälkä jne. Hän ei siis ollut puhunut ollenkaan omasta nälästä. Oli hirveän raskasta olla hänen kanssa.
On varmaan nyt vähän eri asia sanoa olevan nälkä, kuin tehdä ruokaa vain itselleen.
Ja että ihan akuutissa vessahädässä pysähdytään tasan siihen mihin vaan ekana voi, kuin että etukäteen suunnitellaan vessapysähdyspaikkoja.
Eikö parisuhteessa ollessa saa syödä sellaisia ruokia, mitä toinen ei voi syödä? Eipä ole koskaan tullut mieleenkään suuttua, jos mies on tehnyt itselleen jotain ällöttävää läskisoosia. Osaan tehdä tai hakea itse itselleni ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä käydä itse ostamassa sen lähikaupasta. Ihan senk
No tuota... jos ostat itsellesi herkkuja, niin mites jos ostat samalla sellaisia, joista tiedät toisen pitävän?
Tuo on mielestäni sitä pientä arjessa huomioimista.
Jos et tiedä mitään, mistä puolisosi pitää, niin näkisin asiassa jo isomman ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Ja mikset osannut avata suutasi ja pyytää tuomaan sinullekin grilliltä ruokaa? Tai että olisit myös halunnut jogurttia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Ja mikset osannut avata suutasi ja pyytää tuomaan sinullekin grilliltä ruokaa? Tai että olisit myös halunnut jogurttia :)
Ihanko oikeasti aikuiselle ihmiselle pitäisi sanoa, ettei saa kerralla juoda litraa jugurttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako mieskin limpparin tmv. Hän osaa aikuisena ihmisenä
No tuota... jos ostat itsellesi herkkuja, niin mites jos ostat samalla sellaisia, joista tiedät toisen pitävän?
Tuo on mielestäni sitä pientä arjessa huomioimista.
Jos et tiedä mitään, mistä puolisosi pitää, niin näkisin asiassa jo isomman ongelman.
Siksi koska hän haluaa syödä terveellisesti, eikä välttämättä halua herkkuja samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on itsekäs mies. Söi mun viimeiset suklaapalat, jotka olin pakettiin jättänyt odottamaan.
Ilmeisesti lähes kaikki miehet on itsekkäitä.
Ei kun peruutan lausuntoni! Ei mun mies olekaan itsekäs, toi mulle monta levyä lisää suklaata :)
Arjen huomaavaisuus on varmasti nyt se, mitä tässä peräänkuulutetaan. Tuntuu anelulta mennä erikseen pyytämään toiselta huomaavaisuutta, kun hänen pitäisi itse tajuta osoittaa sellaista. Ja jos ei osaa, niin oletettavasti ei kaipaa toisenkaan olevan vastavuoroisesti huomaavainen häntä kohtaan.
Se ei kyllä ole mikään parisuhde, jossa kumpikin ostelee koko ajan jotain vain itselleen, vaikka toinen on vieressä. Tai tekee itselleen ruokaa kysymättä, onko toisella nälkä. Kuulostaa korkeintaan kämppäkaveruudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.
Ja mikset osannut avata suutasi ja pyytää tuomaan sinullekin grilliltä ruokaa? Tai että olisit myös halunnut jogurttia :)
Ihanko oikeasti aikuiselle ihmiselle pitäisi sanoa, ettei saa kerralla juoda litraa jugurttia?
No ihan samalla tavalla jos pitää osata avata suunsa, että tekisikö toinen siinä ruokaa tehdessä ruokaa sille puolisollekin. Tai että ajoreitin levähdyspaikkoja miettiessä mietitään molempia matkalaisia yms.
En nyt sitten tiedä, mikä maaginen raja on jossain jugurttipurkissa, jos kaikessa muussa sitten voi olla vaan itsekäs ja pitää itse osata avata suunsa.
Vierailija kirjoitti:
Taas joku haluaa olla prinsessa..
Hyvin narsistimaisia juttuja aloittajalla.
Minusta taas on itsekästä haluta tuottaa kumppanilleen epämukavuutta, varsinkin kun toisella tavalla toimiminen ei vaatisi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kyllä oudolta tuppisuulta. Ihan aidostikko hän vain istuu hiljaa ihmettelemässä eikä kerro, mitä haluaa.
Avaa suusi kun mies miettii puskakusrlle pysähtymistä ja sano että sinullakin on hätä, pysähdytään siinä huoltsikalla. Ei se mies sinun ajatustelukijasi ole.
AP on kuin pikkulapsi, joka odottaa isin hoitavan häntä ja huolehtivan hänen tarpeistaan
Itse miellän tuon nyt vähän samaksi, kuin että jos asuttaisiin yhdessä ja toisen kaupassa käydessä pitäisi erikseen muistuttaa, että tuothan sitten ruokaa minuakin varten.
Minusta ei kuulosta samalta. Kyllä minäkin ostelen itselleni kaupasta kaikkea, enkä jaksa erikseen alkaa kyselemään, haluaako
Siksi koska hän haluaa syödä terveellisesti, eikä välttämättä halua herkkuja samaan aikaan.
Eihän herkkujen tarvitse olla karkkia tai sipsiä.
Itselleni suurinta herkkua ovat maustamattomat, tavalliset pähkinät. Ja jos ei juuri sillä hetkellä tekisi mieli, niin kaapissahan ne avaamattomana säilyy.
Vierailija kirjoitti:
Arjen huomaavaisuus on varmasti nyt se, mitä tässä peräänkuulutetaan. Tuntuu anelulta mennä erikseen pyytämään toiselta huomaavaisuutta, kun hänen pitäisi itse tajuta osoittaa sellaista. Ja jos ei osaa, niin oletettavasti ei kaipaa toisenkaan olevan vastavuoroisesti huomaavainen häntä kohtaan.
Se ei kyllä ole mikään parisuhde, jossa kumpikin ostelee koko ajan jotain vain itselleen, vaikka toinen on vieressä. Tai tekee itselleen ruokaa kysymättä, onko toisella nälkä. Kuulostaa korkeintaan kämppäkaveruudelta.
Jos se toinen on vieressä siellä kaupassa, miksi hän ei itse ota, mitä haluaa? En minä ala puolisoltasi erikseen kyselemään, otatko sinäkin limpparia/karkkia/keksiä, jos hän on minun vieressäni ja näkee, mitä otan. Kyllä hän voi itse ottaa, mitä haluaa.
Minä olen nainen ja samanlainen itsekäs tollo, kuin miehesi. Minä kun ajattelen, että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja pyytää tekemään myös itselleen ruokaa. Tai ostaa kaupasta ihan mitä itse haluaa. Minun mieheni on joskus suuttunut siitä, että olen ostanut kaupasta suklaapatukan ja syönyt sen kokonaan yksin. Mies siis on ollut mukana ja nähnyt, mitä olen kärryyn laittanut. Jos olen yksin kaupassa, ostan molemmille omat tai sitten kysyn ennen syömistä, haluaako hän puolet patukasta.
Mun ex oli oikeasti itsekeskeinen. Hän mm. joi kerralla suoraan purkista litran jugurttia yksin. Tai kävi grilliltä hakemassa ruokaa, mutta ei kysynyt, olisinko minäkin halunnut.