Yllätys: Nainen on nyt onnettomampi kuin 1950-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en jaksa lukea ketjua, arvaan jo sen sisällön, kun näyttää Hännikäinenkin olevan taas räkyttämässä, niin kysyn:

Onko ketjun idea saada naiset uskomaan, että he olisivat onnellisimpia pullantuoksuisina kodinhengettärinä?

Eiköhän jokaisella ole oikeus elää niin, jos haluaa. Itselleni se olisi vihoviimeinen vaihtoehto.

Aivan varmasti on, mutta kukaan ei ole vielä kertonut, millä rahalla se nainen elää.

Puolison rahoilla. Sellainen nainen etsii itselleen puolison, joka haluaa kotivaimon. Toivottavasti tajuaa myös huolehtia eläkkeestään.

Jos minun (n) pitäisi valita, olenko se, joka käy töissä ja elättää molemmat vai se, joka on kotona ja elää toisen kustannuksella, valinta olisi helppo. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse elättää molempia vaan on puoliso, joka ansaitsee omat rahansa ja yhteiset kulut maksetaan 50/50. Tai jos pitäisi valita, teenkö mieluummin pitemmän päivän palkkatöissä vai olenko se, joka menee aikaisemmin kotiin ja ottaa isomman vastuun kotitöistä, niin edelleen valinta olisi helppo. Ja sen olen tehnytkin. Puoliso hoitaa isomman osan kotitöistä ja minä kompensoin sitä maksamalla kerran kuukaudessa käyvän siivoojan. Lapsia ei kuvioissa ole eikä tule.

Väitän, että en ole ainoa nainen, joka on mieluummin töissä kuin kotitöissä, mutta toisin ajattelevia naisiakin on ja heidän ratkaisunsa on puoliso, joka haluaa kantaa yksin taloudellisen vastuun.

Jos naisen pitää elää puolison rahoilla, niin Suomessa olisi vain muutama tuhat pariskuntaa.

Oma äitini jouti olemaan vajaat kymmenen vuotta tulottomana kotiäitinä. Se ei tainnut olla oikein mukavaa, sillä äiti jankutti minulle ihan pienestä asti, että hanki kunnon koulutus, ammatti ja omat rahat, niin sinun ei tarvitse olla yhdestäkään miehestä riippuvainen. Ystävien kanssa jutellessa moni muukin on kuullut samaa. Nautin edelleen joka kuukausi, kun palkka tulee tilille. Maksan yhteisistä menoista puolet ja loput on yksinomaan minun, joilla voin tehdä mitä haluan ilman kenenkään marinaa.

Työ tekee vapaaksi! 

Superrikkaat pankkiirit, kuten Rockefellerit rahoittivat feminismi juuri siksi, että naiset rynnistäisivät työmarkkinoille, mikä aiheuttaisi palkkatason romahduksen, koska työntekijöistä olisi ylitarjonta, ei siksi, että yhteiskunta olisi "tasa-arvoinen".

Hyvin suuri osa naisista jäisi käymättä siinä puuduttavassa klo 8-16 toimistotyössä tms., jos ei olisi käytännössä pakko, kun miehen palkka ei nykyään yleensä riitä mihinkään. Ennen vanhaan joku tavallinen duunarimieskin pystyi elättämään perheensä, nykyään ei millään.

Taloudellinen riippumattomuus on yksi tärkeä syy, miksi töissä käydään. Harva haluaa aikuisena olla kuten viikkorahaa saava teini, jonka viikkorahan vanhempi peruu syystä tai toisesta. Omalle tilille tuleva palkka on luksusta. Sen lisäksi iso osa aikuisista haluaa käyttää taitojaan työhön. Jos palkkatyö on noin vastenmielistä mitä sinä väität, niin sittenhän pitkäaikaistyöttömät ovat Suomen onnellisin ihmisryhmä.

Vertailukohtasi on väärä. Pitäisi verrata 1950-luvun duunarimiehen ja nykyajan duunarimiehen onnellisuutta ja 1950-luvun kotiäidin ja nykyajan töissä käyvän lapsiperheen äidin onnellisuutta.

Pitkäaikaistyötön on yleensä onneton siksi, että rahat ei riitä kuin kituuttamiseen, varsinkin jos on lapsia elätettävänä. Mutta työssä käyminen heikolla paikalla pakkopullaisessa työssä ei myöskään itsessään tee ketään onnelliseksi. Ennen vanhaan työttömyyttä oli vähemmän ja työntekijän ostovoima oli keskimäärin parempi, työ oli palkitsevampaa. 

Ihmiset vain luulevat, että nykyään on asiat paremmin, koska me ollaan niin vapaita valitsemaan joko ummetus tai ripuli.

kas kun ei verrata neitsyt sinkkuihin saatais yhtä absurdeja tuloksia.

Suomalainen tasa-arvon tavoittelu on aina ollut sitä, että naiset on oikeus kerrallaan saaneet niitä. Samalla työtaakka on lisääntynyt, mutta miesten oikeus naisten suorittamiin asioihin ei ole lisääntynyt, koska miehet ei niitä ole ikinä halunnut tehdä. Siksi naiset niihin oli alkujaan pakotettukin nälän ja kuoleman uhalla. Eli kun viedään omaisuus, perimisoikeus, toimeentulon oikeus, koulutuksen oikeus, niin nainen on saatu pidettyä nöyränä kotiorjana. Tottakai tällainen armosta elävä yksilö suostuu mihin tahansa.

Kun naisella on aito valinnanvapaus niin hän myös jättää mielellään tekemättä ne miehille epämieluiset asiat, kuten lapset ja pienituloisuus, loputon väsymys ja ainainen huonon ihmisen leima.

Suosittelen naisille elämää mahdollisimman pitkään sinkkuna ja sitten tuo sen saman itsekkyyden parisuhteeseen mitä sinkkuna voi harjoittaa, silloin toimit kuin mies. Ja katsoo siitä sitten miten asiat alkaa sujua vai sujuuko lainkaan. Todennäköisesti ei suju koska koko systeemi on sen varassa, että naiset pistävät itsensä kategorisesti koko elämänsä ajan viimeiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI nykyiset woke-ideologiat aiheuttavat lopulta pelkkää kurjuutta kannattajilleen. Tämän ymmärtää normaali heteromies mutta te aivopestyt ette tietenkään ymmärrä.

Anteeksi vaan mutta jos olisit lukenut artikkelin, olisi siitä selvinnyt että syynä ei ole mikään kammottava "woke-ideologia" vaan se että äidiltä odotetaan lasten- ja kodinhoidon ohella täysipäiväistä työntekoa ja nousujohteista uraa siinä missä isä saa luistaa molemmista. Ei kuulosta kovin "wokelta" että ukko lepää laakereillaan ja elää omaa elämäänsä samalla kun äiti uhrautuu perheelleen. 

kuka odottaa tällaista? he itse ovat luoneet vaatimukset joita he koittavat itse täyttää. 90- luvulla oli kova buumi että saadaan koti-isät. voidaan varmaan rehellisesti tunnustaa että miehestä ei vaan ole siihen hommaan.

Minun mieheni oli melkein koko 90-luvun tavallaan koti-isä. 'Tavallaan' siksi, että kotihoidontuella ja hoitovapaalla palkkatyöstään kyllä oli, mutta puuhasteli kotitilallaan paljon muutakin. Se on kyllä totta, että vähemmän hän silloin perinteisiä naisten töitä kotona teki, kun niitä muitakin oli tarpeeksi, mutta lapset istuivat traktorissa tuntikausia isän mukana. 

Onnellisuus voi riippua paljon siitä, millaisessa ympäristössä elää. 50-luvulla oltiin onnellisia, kun sodan jälkeen päästiin parempiin oloihin, saatiin oma koti - ai niin, kysyttiinkö evakkonaisten onnellisuutta?

Kriittistä suhtautumista tutkimuksiin ja varsinkin "tutkimuksiin" opetettiin jo yliopiston ensimmäisellä luennolla. Mutta viis siitä, on tutkimuksen tulos todellinen, kun tässäkin keskustelussa on jo 36. sivu menossa.

Suurin osa ahdistuneisuudesta tulee siitä kun murehditaan tulevaa. Miten minä sitku, kun lapset on isoja, mutku nytki niin ahistaa. Sitku mies jättää, mutku minä en oo mittää. Meillä on vain yksi päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän olen täällä toitottanut ja akat hyökkää kimppuun. Mitä kauemmas luonnosta mennään sitä ahdistuneemmaksi muututaan. Lapset pitää tehdä nuorena kun on parhaimmassa kunnossa siihen hommaan. 25v -> riskit kasvaa merkittävästi ja mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä suuremmat riskit... Opiskella pystyy myöhemminkin jos sitä uraa haluaa lasten kasvettua. On myös hyvin luonnotonta laittaa lapset jopa vauvoina toisten hoitoon pitkiksi päiviksi. Ei ihme, että ihmiset pimahtaa kun kaikki tehdään väärin.

Kuka ne lapset elättää, kun vanhemmilla ei ole töitä, tuloja ja opinnotkin vielä kesken tai kokonaan aloittamatta? Onko jokainen parikymppinen tai nuorempi valmis äidiksi ja isäksi?

Suomessa saa rahaa siitä että tekee lapsia. Miten luulet köyhissä maissa ihmisten elävän? Tai ennen vanhaan niin vaan ollaan selvitty... Silmät auki! Ei se vauva paljoa edes maksa jos imettää ja ostaa vaatteet ja kamppeet kirpputoreilta. Se on harhaluulo ja teidän nuorten aivopesua, että kaiken pitää olla tiptop ja kalliilla hankittu, että on hyvä.

ateismin lisääntyessä ei ajatella enää muita ei edes omaa lasta vaan omaa napaa ja rahaa.

suomi on maailman ateistisin maa siksi rahaa lapsesta ajattelua ei muualla ymmärretä.

Kaikki uskonnot ovat miesten kirjoittamia satuja ja sääntöjä, joissa yhä alistetaan naista.

Ei mikään ihme, että täällä yritetään nyt mennä uskonnonkin taakse väittämään, että naiset olisivat olleet onnellisempia, kun olivat uskossa ja vielä ilman minkäänlaisia oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täällä väittelevät ihmiset, joista kukaan ei ole elänyt aikuisen ihmisen elämää 50-luvulla. Luulen, että silloin oli paljonkon onnellisia ihmisiä, kaikilla oli duunia, myös naisilla niin halutessaan. Minun isoäitini oli työelämässä jo silloin. Ei kukaan naista sinne kotiin pakottanut jäämään.

Sinun isoäitisi oli se toisaalla mainittu englanninopettaja? Hänellä kuten muillakin virkanaisilla oli tietenkin kotiapulainen, mutta ei tavallisella työläismuijalla tai pientilan emännällä ollut siihen mahdollisuutta. Ja silloin niin pientilan emäntiä oli paljon!

Duunia varmaan sai, mutta tässä onkin kyse PERHEELLISTEN naisten työnteosta. Milloin muuten valtion virassa olevan naisen ei enää tarvinnut irtisanoutua, kun meni naimisiin? Jos olette lukeneet tositarinoita viime vuosisadan naisten elämästä, muistatte ehkä naisia, jotka menivät naimisiin salaa eivätkä pitäneet sormusta juuri siksi, että olisivat saaneet jatkaa työssä.

Naisen oltava nykyisin sekä mies että nainen.

Miehet ikuisia lapsia.

Rähän on tultu.

R. Ruskea Reikä on Pekka Miehekäs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua itseäni ihmetyttää puheet siitä että ennen vanhaa miehet hakkasivat naisia suhteessa koska:

A) Se ei ollut yleistä ennen vanhaa

B) Nykyäänkin miehet pahoinpitelee naisia suhteessa

Onko väkivalta suhteissa lisääntynyt vai ei?

Pettäminen on toinen asia mikä ihmetyttää koska nykyään pettämistä on paljon joten oliko sitä ennen vanhaa vielä enemmän kuin nykyään? Epäilen itse tätä.

Ennen väkivalta perheissä oli yleistä, koska lapset tottuivat siihen jo lapsuudessa eikä perheväkivalta ollut rangaistavaa. Omaa pesää ei saanut liata eli mitään negatiivista ei saanut kertoa kodin ulkopuolella. Pettäminen oli myös yleistä, mutta siitäkään ei huudeltu kylillä. Avioeron saaminen oli vaikeaa ja eronnut nainen menetti maineensa. Vain rohkeimmat naiset erosivat.

Lasten kurittaminen ja aviopuolison raiskaaminen eivät olleet laitonta vielä 1950-luvulla, eikä pitkään sen jälkeenkään. Avioeroon piti löytää syyllinen, eli vaikka kuinka onneton ja pahoinpidelty olisit ollut, ei ollut helppo saada eroa, koska olisi pitänyt löytää todistajat oikeuteen. Ja sitten olisi pitänyt vielä löytää asunto ja työpaikka, jotta olisi voinut elättää itsensä. Silloin naisten palkka oli vielä pienempi samassakin työssä kuin nyt. Revi siitä sitten onnea.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen tasa-arvon tavoittelu on aina ollut sitä, että naiset on oikeus kerrallaan saaneet niitä. Samalla työtaakka on lisääntynyt, mutta miesten oikeus naisten suorittamiin asioihin ei ole lisääntynyt, koska miehet ei niitä ole ikinä halunnut tehdä. Siksi naiset niihin oli alkujaan pakotettukin nälän ja kuoleman uhalla. Eli kun viedään omaisuus, perimisoikeus, toimeentulon oikeus, koulutuksen oikeus, niin nainen on saatu pidettyä nöyränä kotiorjana. Tottakai tällainen armosta elävä yksilö suostuu mihin tahansa.

Kun naisella on aito valinnanvapaus niin hän myös jättää mielellään tekemättä ne miehille epämieluiset asiat, kuten lapset ja pienituloisuus, loputon väsymys ja ainainen huonon ihmisen leima.

Suosittelen naisille elämää mahdollisimman pitkään sinkkuna ja sitten tuo sen saman itsekkyyden parisuhteeseen mitä sinkkuna voi harjoittaa, silloin toimit kuin mies. Ja katsoo siitä sitten miten asiat alkaa sujua vai sujuuko lainkaan. Todennäköisesti ei suju koska koko systeemi on sen varassa, että naiset pistävät itsensä kategorisesti koko elämänsä ajan viimeiseksi. 

Miksi parisuhteeseen? Ei mies ole velvollinen antamaan naiselle mitään, ei edes lasta.

Olkaa sinkkuina läpi elämänne.

Vierailija kirjoitti:

Ja vakityön sai helposti, toisin kuin nykyään.

Entä se perhe? Ei silloin ollut kunnallista päivähoitoa, ja vielä 1970-luvulla tunnettiin käsite avainkaulalapset. Nyt otettaisi aivan varmasti huostaan ne lapset, joiden hoitajana olisi tuttu 12-vuotias sillä aikaa, kun äiti on synnytyslaitoksella niin kuin oli minun siskoillani aikanaan.

Oikeasti moni nainen joutui valitsemaan joko työn tai perheen.

Tässähän se taas nähtiin, mitä kauemmin suomalaiset miehet saavat olla vaikutusvaltaisissa asemissa, sitä enemmän kaikki muut joutuvat kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täällä väittelevät ihmiset, joista kukaan ei ole elänyt aikuisen ihmisen elämää 50-luvulla. Luulen, että silloin oli paljonkon onnellisia ihmisiä, kaikilla oli duunia, myös naisilla niin halutessaan. Minun isoäitini oli työelämässä jo silloin. Ei kukaan naista sinne kotiin pakottanut jäämään.

Tämä.

Mitä tiedän ihmisiä ketkä on synty sotien jälkeen suurina ikäluokkina niin heidän juttujen perusteella voin sanoa että heillä on ollut hyvä elämä ja he ovat olleet onnellisia.

Ei he ole olleet kännissä 24/7, ei miehet piessy naisia eikä he ylipäätänsä ollu onnettomia.

Omien kertomusten perusteella he ovat elänneet todella onnellista elämää.

Sen ajan ihmiset olivat toimeliaita ja todella paljon sosiaalisempia.

Tämä minun viesti perustuu vain heidän puheisiin.

Väitätkö sinä, että Karjala, Sallan ja Petsamon evakot olivat sodan jälkeen onnellisia vierailla seuduilla, olivatpa miehiä tai naisia? Ja olivatko sotalesket onnellisia? Aika monelle miehelle jäi sodasta elinikäiset traumat, joita korjailtiin alkoholilla.

Sen ajan ihmisten oli pakko olla sekä toimeliaampia että sosiaalisempia. Yksin ei pärjätty, ja toimeliaisuutta tarvittiin niin sotakorvausten maksamiseen kuin jälleenrakennukseen, varsinkin maan tasalle poltetussa Lapissa.

Heidän puheisiin voit luottaa tiettyyn rajaan asti. Mietipä itse, mitä sinä kertoisit jälkipolville? Kertoisitko sinä nuoremmille sukupolville, kuinka kuulit isäsi pieksävän ja raiskaavan äitiäsi, tai jopa siskoasi? Ne ovat sellaisia asioita, jotka on yleensä jätetty kertomatta.

Amerikassakin oli sotaleskiä 1950-luvulla, mutta ei ainakaan luovutetuilta alueilta evakoituja ihmisiä. Ehkä he tosiaan olivat onnellisempia, mutta suomalaisten kohdalla väite ei ainakaan kaikilta osin pidä paikkaansa. Jos me nyt olemme - naisetkin - maailman onnellisinta kansaa, niin ei millään voi uskoa, että suomalaiset naiset 1950-luvulla olisivat olleet nykyistä onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täällä väittelevät ihmiset, joista kukaan ei ole elänyt aikuisen ihmisen elämää 50-luvulla. Luulen, että silloin oli paljonkon onnellisia ihmisiä, kaikilla oli duunia, myös naisilla niin halutessaan. Minun isoäitini oli työelämässä jo silloin. Ei kukaan naista sinne kotiin pakottanut jäämään.

Tämä.

Mitä tiedän ihmisiä ketkä on synty sotien jälkeen suurina ikäluokkina niin heidän juttujen perusteella voin sanoa että heillä on ollut hyvä elämä ja he ovat olleet onnellisia.

Ei he ole olleet kännissä 24/7, ei miehet piessy naisia eikä he ylipäätänsä ollu onnettomia.

Omien kertomusten perusteella he ovat elänneet todella onnellista elämää.

Sen ajan ihmiset olivat toimeliaita ja todella paljon sosiaalisempia.

Tämä minun viesti perustuu vain heidän puheisiin.

Väitätkö sinä, että Karjala, Sallan ja Petsamon evakot olivat sodan jälkeen onnellisia vierailla seuduilla, olivatpa miehiä tai naisia? Ja olivatko sotalesket onnellisia? Aika monelle miehelle jäi sodasta elinikäiset traumat, joita korjailtiin alkoholilla.

Sen ajan ihmisten oli pakko olla sekä toimeliaampia että sosiaalisempia. Yksin ei pärjätty, ja toimeliaisuutta tarvittiin niin sotakorvausten maksamiseen kuin jälleenrakennukseen, varsinkin maan tasalle poltetussa Lapissa.

Heidän puheisiin voit luottaa tiettyyn rajaan asti. Mietipä itse, mitä sinä kertoisit jälkipolville? Kertoisitko sinä nuoremmille sukupolville, kuinka kuulit isäsi pieksävän ja raiskaavan äitiäsi, tai jopa siskoasi? Ne ovat sellaisia asioita, jotka on yleensä jätetty kertomatta.

Amerikassakin oli sotaleskiä 1950-luvulla, mutta ei ainakaan luovutetuilta alueilta evakoituja ihmisiä. Ehkä he tosiaan olivat onnellisempia, mutta suomalaisten kohdalla väite ei ainakaan kaikilta osin pidä paikkaansa. Jos me nyt olemme - naisetkin - maailman onnellisinta kansaa, niin ei millään voi uskoa, että suomalaiset naiset 1950-luvulla olisivat olleet nykyistä onnellisempia.

Juu. Itse kun nuorempana olin mummon luona kahvilla niin kaikki oli kivaa ja onnellista, kaikki menneisyyden tarinatkin olivat vaan kivoja ja onnellisia tapahtumia.

Kävin sitten kerran mummon luona ihan yksin ja kerrankin tutustuin mummoon paremmin ilman, että esimerkiksi mummon lapsia (eli minun tätejä ja äitiäni) ei ollut mukana.. Sain sitten kuulla kaikesta siitä hirveystä mitä hänellekkin tapahtui.

Oli ihan normaalia, että isoja perheitä tehtiin ja niistä lapsista esim yksi aina kuoli nuorena. Mummonkin yksi veljistä oli hukkunut talvella ja toinen kaveri kuollut lapsena, kun oli jätetty vahtimatta. Mummon perheessä paljon alkoholisteja ja kuollut alkoholiin. Mun pappa kävi panemassa kaikkia naisia ympäri kyliä, mummo ei voinut erota koska se olisi ollut iso häpeä hänelle. Erosi kykeni vasta sitten, kun pappa oli niin paha juoppo ettei pystynyt lainkaan pitämään huolta perheestä, eli todella pahaksi piti tilanne mennä ennen kuin eron uskalsi ottaa. Hakkasi myös mummoa. Myös mummon ottaessa eron tästä alkoholisti-väkivaltaisesta papasta niin omat lapset syytti mummoa perheen rikkomisesta. Eli äiti joka otti eron sen takia, tun toinen on alkoholisti hakkaa niin se on sen äidin vika, että rikkoo perheen. Tälläinen oli siis ennenajan asenne. Kaikki aina äidin vika... .Ja vaikuttaa ettei tämä asenne vieläkään Suomessa ole mihinkään muuttunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua itseäni ihmetyttää puheet siitä että ennen vanhaa miehet hakkasivat naisia suhteessa koska:

A) Se ei ollut yleistä ennen vanhaa

B) Nykyäänkin miehet pahoinpitelee naisia suhteessa

Onko väkivalta suhteissa lisääntynyt vai ei?

Pettäminen on toinen asia mikä ihmetyttää koska nykyään pettämistä on paljon joten oliko sitä ennen vanhaa vielä enemmän kuin nykyään? Epäilen itse tätä.

Ennen väkivalta perheissä oli yleistä, koska lapset tottuivat siihen jo lapsuudessa eikä perheväkivalta ollut rangaistavaa. Omaa pesää ei saanut liata eli mitään negatiivista ei saanut kertoa kodin ulkopuolella. Pettäminen oli myös yleistä, mutta siitäkään ei huudeltu kylillä. Avioeron saaminen oli vaikeaa ja eronnut nainen menetti maineensa. Vain rohkeimmat naiset erosivat.

Nykyään on myös pettämistä erittäin paljon sekä todella paljon on myös perheväkivaltaa. Moni ei uskalla erota väkivaltaisesta kumppanista jne.. Ainoa asia mikä on muuttunut on se että avioeron saaminen on helpompaa nykyään. Pettäminen on ainakin lisääntynyt mutta väkivallasta on vaikea mitään sanoa.

Väkivallasta ei menneisyydessä puhuttu, koska se oli iso häpeän kohde. Se oli asia, mikä vain piti kestää. Eihän siitä ole kauaakaan, kun esimerkiksi naisen ra iskaaminen avioliitossa tehtiin rikos. Sitä aikaisemmin mies sai r a iskata omaa vaimoaansa miten halusi aina 1994 asti. Tietääkseni hakatakkin sai aina 1985-luvulle asti ja usein sitä tapahtui pitkään senkin jälkeen. Vaikka uudet lait tulevat voimaan, niin ei tavat hetkessä muutu. 

Mutta raiskasivatko ja hakkasivatko miehet vaimojaan yleisesti?

Vierailija kirjoitti:

Siis taasko me puhutaan Yhdysvalloista kuten ensimmäisessä linkissä? Saisiko mustaa valkoisella, että suomalaiset naiset ovat nykyään onnettomampia kuin 50-luvulla.

https://yle.fi/uutiset/3-11204584

"Naisilla mielenterveyden häiriöt ovat jo yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle. Kelan mukaan töistä poissaolot mielenterveyssyistä ovat lisääntyneet varsinkin nuorilla ja varhaiskeski-ikäisillä naisilla."

Eihän naisilla nykyään mitään muuta kuin mielenterveysongelmia olekaan.

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla kotirouvat olivat todella onnettomia, alkoholisoituivat ja napsivat Valiumia, siis Yhdysvalloissa. Oliko Suomessa edes siloin kotirouvia? Maa on niin köyhä, että aina naiset ovat joutuneet tekemään täällä töitä.

Valium keksittiin vuonna 1963. Ymmärrän, että sinulla on kognitiivista dissonanssia. Annan anteeksi tämän valehtelun.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tule ketään naista, joka kaipailisi 1950-luvulle. Palstalla pörrää äitinsä helmoihin jääneitä aikamiespoikia, joille 50-luku ja naisen surkea asema olisi onnea ja auvoa. 🙄

Ymmärrän valehteluasi kun uit kognitiivisessa dissonanssissa. Kyllä se ehkä vielä helpottaa. Henkilökohtaiset anekdootit eivät kyllä muutenkaan merkitse yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua itseäni ihmetyttää puheet siitä että ennen vanhaa miehet hakkasivat naisia suhteessa koska:

A) Se ei ollut yleistä ennen vanhaa

B) Nykyäänkin miehet pahoinpitelee naisia suhteessa

Onko väkivalta suhteissa lisääntynyt vai ei?

Pettäminen on toinen asia mikä ihmetyttää koska nykyään pettämistä on paljon joten oliko sitä ennen vanhaa vielä enemmän kuin nykyään? Epäilen itse tätä.

Ennen väkivalta perheissä oli yleistä, koska lapset tottuivat siihen jo lapsuudessa eikä perheväkivalta ollut rangaistavaa. Omaa pesää ei saanut liata eli mitään negatiivista ei saanut kertoa kodin ulkopuolella. Pettäminen oli myös yleistä, mutta siitäkään ei huudeltu kylillä. Avioeron saaminen oli vaikeaa ja eronnut nainen menetti maineensa. Vain rohkeimmat naiset erosivat.

Lasten kurittaminen ja aviopuolison raiskaaminen eivät olleet laitonta vielä 1950-luvulla, eikä pitkään sen jälkeenkään. Avioeroon piti löytää syyllinen, eli vaikka kuinka onneton ja pahoinpidelty olisit ollut, ei ollut helppo saada eroa, koska olisi pitänyt löytää todistajat oikeuteen. Ja sitten olisi pitänyt vielä löytää asunto ja työpaikka, jotta olisi voinut elättää itsensä. Silloin naisten palkka oli vielä pienempi samassakin työssä kuin nyt. Revi siitä sitten onnea.

Laki oli sama miehellekin silloin, että revi siitä.

Miten tämä muka yllättää?

Lapsi laitettava hoitoon 9kk ikäisenä koska muuten ei tuet riitä asumiseen kun ei miehen palkalla pysty perhe elämään... Siitä jo yksinään tulee huono omatunto että niin pienen joutuu laittamaan tarhaan kun ei rahat riitä.. Pk-seudulla asuntojen hinnat on aivan hirveitä joutuu asumaan ku sillit purkissa..

Nämä 3 asiaa on jo sellaisia et kyllä ahdistaa..

Tähän päälle kotityöt ja ura tai oman palkan kehitys on 0% kun mitään vuosilisiä tai bonuksia ei nykyisin haluta maksaa..

Vierailija kirjoitti:

Ja vakityön sai helposti, toisin kuin nykyään.

Palkka oli murto-osa siitä, mitä se on nyt.