Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa ihmistä, joka kertoo kyllä ummet ja lammet kun häneltä kysytään jotain, mutta ei esitä toiselle yhtään vastakysymyksiä?
15.04.2022 |
Joo no ei selkeästikään kiinnosta, mutta en minäkään niissä tilanteissa vapaaehtoisesti ole vaan olosuhteiden pakosta.
Kommentit (104)
En ole tämän ketjun perusteella pystynyt päättämään, vaaditaanko keskustelulta sitä että esitetään myös tarkentavia kysymyksiä vai riittääkö se, että puhutaan vain vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni hyvät puhumislahjat omaava unohtaa oleellisen seikan: intonaatiot ja murteet yms. Heille se on monesti muodostunut kuin itsestään, ehkäpä lapsuuden kodista oppineet, mutta eivät tule ajatelleeksi sitä miten paljon se vaikuttaa.
Sama lause muuttuu aivan erilaiseksi, jos sen sanoo henkilö rennosti ja soljuvasti kuin että joku sanoisi sen tönkösti, änkyttäen ja jännittäen.
Vierailija kirjoitti:
En ole tämän ketjun perusteella pystynyt päättämään, vaaditaanko keskustelulta sitä että esitetään myös tarkentavia kysymyksiä vai riittääkö se, että puhutaan vain vuorotellen.
Miten olisi ratkaisu, että jokainen puhuu niinkuin itse tykkää ja kunnioitamme toistemme erilaisia persoonia ja muistamme, ettemme voi koskaan tietää mitä sen toisen ihmisen taustalla on juuri sillä hetkellä, joka vaikuttaa hänen käytökseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan kavereiden kanssa käyty tämä asia läpi ja ollaan kaikki sitä mieltä, että jokainen puhuu asiansa, ei pidä odotella että kysellään. Jokainen huolehtii itsestään ja voi luottaa siihen ettei kukaan pahastu.
Tää on enesimmäinen kommentti, jonka kirjoitan (aloitukseni lisäksi siis). En puhu nyt kavereista vaan tutuista. Esim. olimme yhden järjestökokoonpanon kanssa yhteisellä retkellä ja istuin bussissa tällaisen henkilön vieressä. Emme tunteneet entuudestaan.
No voi voi. Sattui puhelias tyyppi viereen, unohda jo. Rasittaa ihmiset jotka jäävät märehtimään asioita ja pahoittavat mielensä pitkäksi aikaa ihan turhaan. Tilanne oli ja meni, istu jonkun muun viereen ensi kerralla.
Muilta hän kyllö kyseli asioita, mutta minulle ei halunnut osoittaa minkäänlaista kiinnostusta.
Eikö hän nimenomaan osoittanut kiinnostusta sinua kohtaan kyselemällä? En nyt ymmärrä pointtiasi.
Koen olevani mukavaa keskusteluseuraa kahden max kolmen hengen ryhmässä. Saan suunvuoron osaan kuunnella ja minulle vastataan.
Isoissa ryhmissä usein vetäydyn koska siellä jää näkymättömäksi jos ei ota päällepäsmärin roolia. Ehkä nämä päällepäsmärit keskustelevat sitten kahden kesken samalla tyylillä.
Korotetaan ääntä jos toinen avaa suunsa ja kuunnellaan ja kysellään vain siltä joka on samoilla linjoilla. Useimmat pitävät näitä tyyppejä varsinkin he itse mahtavina seuraihmisinä ja sosiaalisina ilopillereinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä käytöstapoja voisi sitten opettaa vaikkapa peruskoulussa niin jokaisen elämä helpottuisi? Ja vastaus taitaa olla että "ei tietenkään, ne pitää vaan itse oppia"
Mutta se ei vaan valitettavasti mene niin. Ikäänkuin yritettäisiin pelata samaa peliä yhdessä, mutta jokaisella on omat säännöt. Ei se toimi.
Kyllähän koulussa opetetaan käytöstapoja! Seuraan usein alakoulun opettajien työtä.
”Haarukka vasempaan, veitsi oikeaan!”
”Syö suu tyhjäksi ennen kuin puhut!”
”Kuuntele loppuun, mitä kaveri sanoo!”
”Odota omaa vuoroa!”
”Ota toiset huomioon!”Englannin tunnilla lapset opetetaan tervehtimään kohteliaasti. Mitä kuuluu tänään? Hyvää kiitos, entä sinulle?”
Kyllä, nykyään taidetaan panostaa käytöstapoihinkin, mutta eikös esimerkiksi englannin tunnilla kuulu opetella englantia?
Käytöstavoille saisi olla vielä erikseen omat oppitunnit. Samaan syssyyn voisi myös laittaa empatiataidot ja muut aiheeseen liittyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotan että keskustelukumppani kertoo ihan itse sen mitä haluaa. En jaksa ihmisiä joita täytyy sosiaalisesti ”hyysätä” ja huolehtia heidän viihtyvyydestään. Kerro jos on asiaa, kysy jos haluat tietää. Sellaiset ihmiset jotka odottavat että heille tuodaan asiat hopeatarjottimella, tippuvat nopeasti pois kelkasta.
Sitä, että haluaa tehdä vuorovaikutustilanteesta mukavan ja vaivattoman, kutsutaan kohteliaisuudeksi. Nykyään sellaiseen taitaa törmätä valitettavan harvoin. Minä, minä ja minä. Kun ”minä en jaksa” niin mikäpä siinä sitten!
No sitten pahoitat mielesi ja märehdit asiaa kotona, ei voi mitään. Meidän ei tarvitse olla tekemisissä. En itsekään jaksa ihmisiä kenen puolesta täytyy huolehtia että viihtyvät. Helpot ja mutkattomat ihmiset ovat mun mieleen.
Ihminen tuntuu ”helpolta ja mutkattomalta” yleensä juuri siksi, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot ja käytöstavat. Hän sopeuttaa käytöksensä vaistomaisesti niin, että seuralaisilla on vaivaton olo.
Cocktailtilaisuudessa tällainen ihminen osaa esittää toiselle jonkin kepeän kysymyksen, jotta ei synny vaivaannuttavaa hiljaisuutta eikä hänen tarvitse koko ajan puhua itse valitsemiltaan aiheista. Ystävien seurassa hän valitsee siihen seuraan sopivan tyylin jutustella. Niin yksinkertaista se on.
Eihän kohteliaisuus sitä tarkoitakaan, että vietetään jatkuvasti aikaa ihmisten seurassa, jotka eivät kiinnosta tai jotka tuntuvat rasitteelta. Kysehän on siitä, etkä kohdattaessa satunnaisesti pyritään tekemään kohtaamisesta molemmille mahdollisimman sujuva ja miellyttävä. Usein tähän liittyy jonkinlainen vastavuoroisuus.
Olisiko kenelläkään vinkata vaikka jotain kirjaa mistä tällaisia voisi opiskella, jos ei ole muuten niitä tähän asti oppinut mistään?
Ns. käytösoppaita on julkaistu varmaan 1800-luvulta saakka näihin päiviin. Modernin näkökulman käytöstapoihin tarjoaa Joonas Konstigin kirja Vuosi herrasmiehenä, vaikka se ei tosiaankaan ole mikään käytännön opas, jos sellaista kaipaat. Self help -kirjallisuudesta ainakin löydät apua, jos aihe kiinnostaa.
Ja kun alkaa kiinnittää huomiota hyvin käyttäytyvien ihmisten toimintaan, voi oppia paljon ihan jäljittelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina luullut, että on huonotapaista udella toisten asioista. Mieluummin kertovat itse, mitä tahtovat kertoa. Monesti on herkkiä aiheita, joita jotkut alkavat kyselemään, ja siinä on sitten väisteleminen, kuinka kohteliaasti saa siirrettyä puheenaiheen toisaalle. Tietysti yleinen kuulumisten kysely on mukava tapa, johon toinen voi sitten vastailla haluammallaan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani mukavaa keskusteluseuraa kahden max kolmen hengen ryhmässä. Saan suunvuoron osaan kuunnella ja minulle vastataan.
Isoissa ryhmissä usein vetäydyn koska siellä jää näkymättömäksi jos ei ota päällepäsmärin roolia. Ehkä nämä päällepäsmärit keskustelevat sitten kahden kesken samalla tyylillä.
Korotetaan ääntä jos toinen avaa suunsa ja kuunnellaan ja kysellään vain siltä joka on samoilla linjoilla. Useimmat pitävät näitä tyyppejä varsinkin he itse mahtavina seuraihmisinä ja sosiaalisina ilopillereinä.
Osalla meistä on taito käyttää psykologista silmää ja nähdä itsensä ulkopuolisen silmin. Osalla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä käytöstapoja voisi sitten opettaa vaikkapa peruskoulussa niin jokaisen elämä helpottuisi? Ja vastaus taitaa olla että "ei tietenkään, ne pitää vaan itse oppia"
Mutta se ei vaan valitettavasti mene niin. Ikäänkuin yritettäisiin pelata samaa peliä yhdessä, mutta jokaisella on omat säännöt. Ei se toimi.
Kyllähän koulussa opetetaan käytöstapoja! Seuraan usein alakoulun opettajien työtä.
”Haarukka vasempaan, veitsi oikeaan!”
”Syö suu tyhjäksi ennen kuin puhut!”
”Kuuntele loppuun, mitä kaveri sanoo!”
”Odota omaa vuoroa!”
”Ota toiset huomioon!”Englannin tunnilla lapset opetetaan tervehtimään kohteliaasti. Mitä kuuluu tänään? Hyvää kiitos, entä sinulle?”
Kyllä, nykyään taidetaan panostaa käytöstapoihinkin, mutta eikös esimerkiksi englannin tunnilla kuulu opetella englantia?
Käytöstavoille saisi olla vielä erikseen omat oppitunnit. Samaan syssyyn voisi myös laittaa empatiataidot ja muut aiheeseen liittyvät.
Englannin opiskeluun (kuten muidenkin kielten) kuuluu nimenomaan myös kulttuurin oppimista. Ja kulttuuriin kuuluvat tavat toimia eri tilanteissa - esimerkiksi tervehtiessä siihen vastaaminen ja vastakysymyksen esittäminen. Se, että on epäkohteliasta pyytää jotain ilman että sanoo ”please” ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun haastattelemaan kyetäkseen puhumaan. Oletteko 6 vuotiaita jotka seistä tönöttävät hiljaa jos niiltä ei kysy jotain? Miksi et osaa normaalia keskustelua, jossa molemmat osaavat tuoda keskusteluun omia mielipiteitään ja kuulumisiaan ilman, että toisen pitää koko ajan kysellä jotain?
Kun ei saa edes suunvuoroa! Sitten jos menet jotain sanomaan sillä välillä kun papupata haukkaa happea niin se mulkaisee sinua vihaisena kun menit keskeyttämään!
Näinpä. Nämä puolituttujenkin niskaan kysymättä lapsipuoliensa kengännumerot ja anoppinsa elämäntarinan monologina kaatavat ovat narsisteja joita ei kiinnosta se vastapuoli lainkaan. Energianviejät. Yritäpä tarttua johonkin näiden sanomaan lauseenpätkään tai aiheeseen ja keksiä siitä joku yleinen kommentti, mm. nykyajan koulumaailmasta ja siitä että meillä sama juttu, oliko teillä näin... niin vastaan tulee loukkaantunut hiljaisuus kun lääryäjä koki että hänet keskeytettiin.
Saa puhua innostuneena päällekin ja olla tekemättä kysymyksiä (niitä tilanteeseen sopivia) jos vain tajuaa että kyseessä on keskustelu, ei yksinpuhelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina luullut, että on huonotapaista udella toisten asioista. Mieluummin kertovat itse, mitä tahtovat kertoa. Monesti on herkkiä aiheita, joita jotkut alkavat kyselemään, ja siinä on sitten väisteleminen, kuinka kohteliaasti saa siirrettyä puheenaiheen toisaalle. Tietysti yleinen kuulumisten kysely on mukava tapa, johon toinen voi sitten vastailla haluammallaan tasolla.
Ei kai tässä mistään tivaamisesta tai arkojen tai yksityisten aiheiden töksäyttelystä puhutakaan. Minkä v...n takia pitää kaivaa se ääriesimerkki esiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en taas ymmärrä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun haastattelemaan kyetäkseen puhumaan. Oletteko 6 vuotiaita jotka seistä tönöttävät hiljaa jos niiltä ei kysy jotain? Miksi et osaa normaalia keskustelua, jossa molemmat osaavat tuoda keskusteluun omia mielipiteitään ja kuulumisiaan ilman, että toisen pitää koko ajan kysellä jotain?
Kun ei saa edes suunvuoroa! Sitten jos menet jotain sanomaan sillä välillä kun papupata haukkaa happea niin se mulkaisee sinua vihaisena kun menit keskeyttämään!
Näinpä. Nämä puolituttujenkin niskaan kysymättä lapsipuoliensa kengännumerot ja anoppinsa elämäntarinan monologina kaatavat ovat narsisteja joita ei kiinnosta se vastapuoli lainkaan. Energianviejät. Yritäpä tarttua johonkin näiden sanomaan lauseenpätkään tai aiheeseen ja keksiä siitä joku yleinen kommentti, mm. nykyajan koulumaailmasta ja siitä että meillä sama juttu, oliko teillä näin... niin vastaan tulee loukkaantunut hiljaisuus kun lääryäjä koki että hänet keskeytettiin.
Saa puhua innostuneena päällekin ja olla tekemättä kysymyksiä (niitä tilanteeseen sopivia) jos vain tajuaa että kyseessä on keskustelu, ei yksinpuhelu.
Oletko tämän keskustelun tuoksinassa pannut merkille kiintoisan seikan: osa kestää mieluummin sitä yksinpuhujaa kun suostuu kuulemaan hänen suustaan yhtäkään "utelevaa" kysymystä, hih!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina luullut, että on huonotapaista udella toisten asioista. Mieluummin kertovat itse, mitä tahtovat kertoa. Monesti on herkkiä aiheita, joita jotkut alkavat kyselemään, ja siinä on sitten väisteleminen, kuinka kohteliaasti saa siirrettyä puheenaiheen toisaalle. Tietysti yleinen kuulumisten kysely on mukava tapa, johon toinen voi sitten vastailla haluammallaan tasolla.
Ei kai tässä mistään tivaamisesta tai arkojen tai yksityisten aiheiden töksäyttelystä puhutakaan. Minkä v...n takia pitää kaivaa se ääriesimerkki esiin?
Tässä on varmaankin pointtina se, että toiselle kysymys on normaali ja toiselle arka ja töksähtävä.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina luullut, että on huonotapaista udella toisten asioista. Mieluummin kertovat itse, mitä tahtovat kertoa. Monesti on herkkiä aiheita, joita jotkut alkavat kyselemään, ja siinä on sitten väisteleminen, kuinka kohteliaasti saa siirrettyä puheenaiheen toisaalle. Tietysti yleinen kuulumisten kysely on mukava tapa, johon toinen voi sitten vastailla haluammallaan tasolla.
Annan esimerkin: Olet kertonut jostakin omasta asiastasi viisi minuuttia. Kun saat ajatuksesi summattua, voit vaikka kysyä keskustelukumppanilta siihen aiheeseen liittyvän kysymykseen ”Mitä mieltä sinä olet tästä? Onko sun mielestä …?”
Vaikka toinen saattaisi kertoa mielipiteensä kysymättäkin, tällä kohteliaalla eleellä annat hänelle tilaa puhua ja osoitat, että hänenkin ajatuksensa ovat sinulle tärkeitä. Kyse ei ole utelemisesta.
Samoin tuntuu mukavalta, jos toinen on edellisellä kerralla kertonut aikovansa matkustaa vaikka Ruotsiin, osoittaa kysymyksellä muistavansa, mitä on puhuttu. Esim: ”Niin viimeksi puhuttiin siitä Ruotsin-matkasta. Olitteko siellä ja millaista oli?”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotkut ei pidä utelusta ja välttelevät näin ollen suoria kysymyksiä.
Tällainen ei voi olla mahdollista missään muualla kuin täällä härmässä!
Onko se hyvä vai huono asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina luullut, että on huonotapaista udella toisten asioista. Mieluummin kertovat itse, mitä tahtovat kertoa. Monesti on herkkiä aiheita, joita jotkut alkavat kyselemään, ja siinä on sitten väisteleminen, kuinka kohteliaasti saa siirrettyä puheenaiheen toisaalle. Tietysti yleinen kuulumisten kysely on mukava tapa, johon toinen voi sitten vastailla haluammallaan tasolla.
Annan esimerkin: Olet kertonut jostakin omasta asiastasi viisi minuuttia. Kun saat ajatuksesi summattua, voit vaikka kysyä keskustelukumppanilta siihen aiheeseen liittyvän kysymykseen ”Mitä mieltä sinä olet tästä? Onko sun mielestä …?”
Vaikka toinen saattaisi kertoa mielipiteensä kysymättäkin, tällä kohteliaalla eleellä annat hänelle tilaa puhua ja osoitat, että hänenkin ajatuksensa ovat sinulle tärkeitä. Kyse ei ole utelemisesta.
Samoin tuntuu mukavalta, jos toinen on edellisellä kerralla kertonut aikovansa matkustaa vaikka Ruotsiin, osoittaa kysymyksellä muistavansa, mitä on puhuttu. Esim: ”Niin viimeksi puhuttiin siitä Ruotsin-matkasta. Olitteko siellä ja millaista oli?”
Juuri näin! Kohteliasta, mutta ei teennäistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tyypillistä, etteivät keskustelukumppania kiinnosta minun ajatukseni ja puheeni. Kuitenkaan ei tarvita senttiäkään puhekumppanin suusta sisään pudottaa, kun sieltä rupeaa jo tulemaan loputonta juttua tuutin täydeltä sillä oletuksella, että minua kiinnostaa. Kyse on itsekkyydestä ja myös sosiaalisesta taitamattomuudesta.
Kuulostaa mun anopilta! Ei tartte edes sanoa mitään, olla vaan samassa tilassa niin tulee vaikka mitä tietoa esim. Hänen työstään, joka ei kiinnosta pätkääkään. Kertaakaan ei ole kysynyt minulta esim. Mitä sulle kuuluu.
Miksi ihmiset pitävät kysymysten esittämistä automaattisesti uteluna? Sitähän on niin erilaisia kysymyksiä.
Alue: Aihe vapaa
No ei kaikkia kiinnosta mikään smalltalk, kuten ei itseänikään. Mutta jos toinen sitä yrittää ja kyselee, niin sehän vasta epäkohteliasta olisi jos ei vastaa mitään. Joten vastaan kyllä kysymyksiin, mutta en lähde itse ruokkimaan ja yllyttämään keskustelua kyselemällä toiselta ellei minua oikeasti kiinnosta. Sitten jos aihe on mielenkiintoinen, niin toki kyselen ja juttelen aktiivisesti.
Näin siis vieraampien tyyppien, kuten työkavereiden kanssa. Läheisten ystävien kanssa ei mitään sääntöjä ole keskustelussa, vaan puhumme hyvin vapaasti ja kaikki kyllä kyselemme myös toisiltamme asioita mutta ei se ole mitään "sinä kysyt ensin, sitten minä"-tyylistä että jotain sääntöjä pitää noudattaa.