Mikä vaivaa ihmistä, joka kertoo kyllä ummet ja lammet kun häneltä kysytään jotain, mutta ei esitä toiselle yhtään vastakysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hupaisa tilanne: kahdesta keskustelukumppanista toinen puhuu ensin ja sitten puhuu toinen.  Kumpikaan ei kysy toiselta mitään.  Eihän sellainen edes ole keskustelua!

Sellainen on ihanan lennokasta keskustelua. Kommentoidaan, lisätään, tuodaan uutta näkökulmaa, kerrotaan omia kokemuksia aiheesta yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan että keskustelukumppani kertoo ihan itse sen mitä haluaa. En jaksa ihmisiä joita täytyy sosiaalisesti ”hyysätä” ja huolehtia heidän viihtyvyydestään. Kerro jos on asiaa, kysy jos haluat tietää. Sellaiset ihmiset jotka odottavat että heille tuodaan asiat hopeatarjottimella, tippuvat nopeasti pois kelkasta.

Sitä, että haluaa tehdä vuorovaikutustilanteesta mukavan ja vaivattoman, kutsutaan kohteliaisuudeksi. Nykyään sellaiseen taitaa törmätä valitettavan harvoin. Minä, minä ja minä. Kun ”minä en jaksa” niin mikäpä siinä sitten!

Kohteliaisuus ei pitäisi kuitenkaan olla mikään vaatimus vaan jokaisen oma valinta. Muuten se ei ole kohteliaisuutta vaan jyrkkiä sääntöjä.

Kohteliaisuus on kanssakäymisessä tärkeä aivan samoin kuin on ilma pyörän renkaassa.  Pelkkää tyhjää, mutta silti niin tärkeää!  Ilman kohteliaisuutta elämästä muiden kanssa ei tulisi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kyselijät, kuten onko sinulla poikaystävää, oletko saanut opiskelu-, työpaikan, millainen asunto sinulla on ym. Kerron jos huvittaa, älä aina kysele.

Minulta yksi kaveri aina kysyy että olemmeko mieheni kanssa vielä yhdessä ja miten meillä menee. Meillä on mennyt 15 vuotta hyvin eikä ole ollut mitään suurta draamaa. En ymmärrä miksi kaveri kysyy tuota. Hänellä ei ole mitään syytä olettaa, että meillä menisi huonosti tai olisimme eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, jos keskustelutilanteessa toisen kumppanuksen kysyessä toiselta esimerkiksi jonkinlaista tarkennusta tämä toinen katsoo sen jopa vaivaannuttavaksi uteluksi!  Eivätkö ihmiset nykyisin osaa oikeasti keskustella?

Missä keskustelemista opetetaan?  Niinpä. ei missään, joten voi miettiä miten keskustelutaidot rapistuvat ennen pitkää kun niihin ei ole laadittu mitään "ohjeita"

Sepä tässä niin surullista onkin  Pitää itse osata päätellä, onko hyvä keskustelija vai ei.  Kun vähän miettii omaa käytöstään, pääsee jo ainakin vähän eteenpäin.

Mä olen miettinyt paljon omaa käytöstäni ja tullut siihen tulokseen että olen äärimmäisen huono puhumaan.  Ennen yritin parhaani ja enemmänkin, mutta sillä lopputuloksella, että mun jutuille lähinnä naureskeltiin selän takana ja vaihdeltiin katseita muka huomaamattomasti, aivan kuin olisin niin tyhmä etten tajuaisi ja huomaisi.  Sekö sitä kohteliaisuutta on? 

Lopulta tulin lopputulokseen, että paskaakos mä tässä jaksan enää muita mielistellä ja olla kohtelias, kun en yllä tasolle jota vaaditaan.  Pitäkää tunkkinne.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kavereiden kanssa käyty tämä asia läpi ja ollaan kaikki sitä mieltä, että jokainen puhuu asiansa, ei pidä odotella että kysellään. Jokainen huolehtii itsestään ja voi luottaa siihen ettei kukaan pahastu.

Läheisten ystävien kanssa vuorovaikutus toimii hiukan eri tavalla kuin muiden.

Kyllähän ihmisistä (niin nuorista kuin aikuisemmistakin) huomaa heti sivistyksen ja käytöstapojen tason. Esimerkiksi käyn itse eräässä harrastuksessa, jossa samassa ryhmässä on muutama 17-19-vuotias tyttö meidän aikuisten naisten lisäksi. Ilahtuneena olen kiinnittänyt huomiota heidän tyylikkään luontevaan käytökseensä.

Iloinen tervehdys pukuhuoneeseen tullessa ja sieltä lähtiessä. Kepeä huomautus jostain ajankohtaisesta tai harrastukseen liittyvästä asiasta.

Ja mikä merkittävintä: monella on taito ja tapa ottaa toiset huomioon kysymällä myös jokin kevyt kysymys lähes vieraalta aikuiselta. Tyyliin:

”Huh, olipa rankka treeni tänään! Mitä tykkäsit siitä kun…?”

Tai: ”Hurjasti tullut taas lunta! Saitko helposti auton tuohon parkkiin?”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun haastattelemaan kyetäkseen puhumaan. Oletteko 6 vuotiaita jotka seistä tönöttävät hiljaa jos niiltä ei kysy jotain? Miksi et osaa normaalia keskustelua, jossa molemmat osaavat tuoda keskusteluun omia mielipiteitään ja kuulumisiaan ilman, että toisen pitää koko ajan kysellä jotain?

No niinpä. Sitten pahoitetaan mieli kun häneltä ei kysytty sitä ja tätä. SUU AUKI ei tässä aikuisesta ihmisestä aleta huolehtimaan.

Mitä se kysely edes auttaa kysyjän pitäisi osata ennustaa mikä on se asia jota toinen haluaa avata.

Jokainen puhukoot sen mitä haluaa. Lisä kysymyksiä voi tosin esittää kun ensin keskustelija on avannut aiheen josta haluaa puhua.

Monet neutraaliltakin tuntuvat merkityksettömät kysymykset voivat olla joillekin kiusallisia.

Vierailija kirjoitti:

Autismi, adhd tai sitten sinun kuulumiset ei kiinnosta.

Oon autismikirjolla. En luonnostani ymmärrä sanatonta viestintää. Olen huomannut pystyväni järkevämpää keskusteluun koska olen joutunut ottamaan muut huomioon. olen opetellut asiat ulkokohtaisesti. ihmiset jotka ovat luonnostaan sosiaalisia, eivät välttämättä opi niitä koska eivät edes tiedosta mitä sosiaalisuus on. se on heille niin sisäsyntyistä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kavereiden kanssa käyty tämä asia läpi ja ollaan kaikki sitä mieltä, että jokainen puhuu asiansa, ei pidä odotella että kysellään. Jokainen huolehtii itsestään ja voi luottaa siihen ettei kukaan pahastu.

Tää on enesimmäinen kommentti, jonka kirjoitan (aloitukseni lisäksi siis). En puhu nyt kavereista vaan tutuista. Esim. olimme yhden järjestökokoonpanon kanssa yhteisellä retkellä ja istuin bussissa tällaisen henkilön vieressä. Emme tunteneet entuudestaan.

Mielenkiintoista tämä kahtiajakautuneisuus: toiselta ei saa kysyä parisuhteen tilanteesta, kun taas toinen motkottaa kun keskustelukumppani vain paasaa eikä kysy mitään.  Olisiko kyse taidosta lukea tilannetta ja käyttää psykologista silmää?  Puhekumppani ei ole ajatustenlukija, mutta hänen tyylinsä ja tarpeensa voi kyllä oppia hoksaamaan, jos on kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tyypillistä, etteivät keskustelukumppania kiinnosta minun ajatukseni ja puheeni.  Kuitenkaan ei tarvita senttiäkään puhekumppanin suusta sisään pudottaa, kun sieltä rupeaa jo tulemaan loputonta juttua tuutin täydeltä sillä oletuksella, että minua kiinnostaa.  Kyse on itsekkyydestä ja myös sosiaalisesta taitamattomuudesta.

Ihan kuin mun suusta. Ihmettelen välillä, miten joku voi vaan puhua ja puhua eikä anna toiselle yhtään suunvuoroa. Sitten, jos kommentoit väliin jotain, niin olet se, joka aina keskeyttää. Nuorempana olin hiljainen ja ujo ja sen takia minua kehuttiin hyväksi kuuntelijaksi. No puolensa silläkin, pysyi paremmin väleissä muiden kanssa, kun vaan oli se kuuntelija. Ketään ei kiinnosta mun mielipiteet.

Eikö  niitä käytöstapoja voisi sitten opettaa vaikkapa peruskoulussa niin jokaisen elämä helpottuisi?   Ja vastaus taitaa olla että "ei tietenkään, ne pitää vaan itse oppia"  

Mutta se ei vaan valitettavasti mene niin. Ikäänkuin yritettäisiin pelata samaa peliä yhdessä, mutta jokaisella on omat säännöt. Ei se toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kavereiden kanssa käyty tämä asia läpi ja ollaan kaikki sitä mieltä, että jokainen puhuu asiansa, ei pidä odotella että kysellään. Jokainen huolehtii itsestään ja voi luottaa siihen ettei kukaan pahastu.

Tää on enesimmäinen kommentti, jonka kirjoitan (aloitukseni lisäksi siis). En puhu nyt kavereista vaan tutuista. Esim. olimme yhden järjestökokoonpanon kanssa yhteisellä retkellä ja istuin bussissa tällaisen henkilön vieressä. Emme tunteneet entuudestaan.

No voi voi. Sattui puhelias tyyppi viereen, unohda jo. Rasittaa ihmiset jotka jäävät märehtimään asioita ja pahoittavat mielensä pitkäksi aikaa ihan turhaan. Tilanne oli ja meni, istu jonkun muun viereen ensi kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hupaisa tilanne: kahdesta keskustelukumppanista toinen puhuu ensin ja sitten puhuu toinen.  Kumpikaan ei kysy toiselta mitään.  Eihän sellainen edes ole keskustelua!

Sellainen on ihanan lennokasta keskustelua. Kommentoidaan, lisätään, tuodaan uutta näkökulmaa, kerrotaan omia kokemuksia aiheesta yms

Se on lennokasta silloin, jos keskustelukumppanit komppaavat ja innostavat toisiaan, muussa tapauksessa se on tilanne, jossa molemmat puhuvat vuorotellen ja vain odottavat tilaisuutta päästä taas ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää kyselijät, kuten onko sinulla poikaystävää, oletko saanut opiskelu-, työpaikan, millainen asunto sinulla on ym. Kerron jos huvittaa, älä aina kysele.

Vissiin sukulaiset ja olet nuori. Odotappas niin kun olet 40 niin kysellään vieläkö olet töissä siellä ja siellä ( joku 20 vuoden takainen kesätyöpaikka) miksei sulla ole lapsia tai miksi niitä on noin paljon. Jne.

Ei kehtaa udella, kohtelias tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan että keskustelukumppani kertoo ihan itse sen mitä haluaa. En jaksa ihmisiä joita täytyy sosiaalisesti ”hyysätä” ja huolehtia heidän viihtyvyydestään. Kerro jos on asiaa, kysy jos haluat tietää. Sellaiset ihmiset jotka odottavat että heille tuodaan asiat hopeatarjottimella, tippuvat nopeasti pois kelkasta.

Sitä, että haluaa tehdä vuorovaikutustilanteesta mukavan ja vaivattoman, kutsutaan kohteliaisuudeksi. Nykyään sellaiseen taitaa törmätä valitettavan harvoin. Minä, minä ja minä. Kun ”minä en jaksa” niin mikäpä siinä sitten!

No sitten pahoitat mielesi ja märehdit asiaa kotona, ei voi mitään. Meidän ei tarvitse olla tekemisissä. En itsekään jaksa ihmisiä kenen puolesta täytyy huolehtia että viihtyvät. Helpot ja mutkattomat ihmiset ovat mun mieleen.

Ihminen tuntuu ”helpolta ja mutkattomalta” yleensä juuri siksi, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot ja käytöstavat. Hän sopeuttaa käytöksensä vaistomaisesti niin, että seuralaisilla on vaivaton olo.

Cocktailtilaisuudessa tällainen ihminen osaa esittää toiselle jonkin kepeän kysymyksen, jotta ei synny vaivaannuttavaa hiljaisuutta eikä hänen tarvitse koko ajan puhua itse valitsemiltaan aiheista. Ystävien seurassa hän valitsee siihen seuraan sopivan tyylin jutustella. Niin yksinkertaista se on.

Eihän kohteliaisuus sitä tarkoitakaan, että vietetään jatkuvasti aikaa ihmisten seurassa, jotka eivät kiinnosta tai jotka tuntuvat rasitteelta. Kysehän on siitä, etkä kohdattaessa satunnaisesti pyritään tekemään kohtaamisesta molemmille mahdollisimman sujuva ja miellyttävä. Usein tähän liittyy jonkinlainen vastavuoroisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan että keskustelukumppani kertoo ihan itse sen mitä haluaa. En jaksa ihmisiä joita täytyy sosiaalisesti ”hyysätä” ja huolehtia heidän viihtyvyydestään. Kerro jos on asiaa, kysy jos haluat tietää. Sellaiset ihmiset jotka odottavat että heille tuodaan asiat hopeatarjottimella, tippuvat nopeasti pois kelkasta.

Sitä, että haluaa tehdä vuorovaikutustilanteesta mukavan ja vaivattoman, kutsutaan kohteliaisuudeksi. Nykyään sellaiseen taitaa törmätä valitettavan harvoin. Minä, minä ja minä. Kun ”minä en jaksa” niin mikäpä siinä sitten!

No sitten pahoitat mielesi ja märehdit asiaa kotona, ei voi mitään. Meidän ei tarvitse olla tekemisissä. En itsekään jaksa ihmisiä kenen puolesta täytyy huolehtia että viihtyvät. Helpot ja mutkattomat ihmiset ovat mun mieleen.

Ihminen tuntuu ”helpolta ja mutkattomalta” yleensä juuri siksi, että hänellä on hyvät sosiaaliset taidot ja käytöstavat. Hän sopeuttaa käytöksensä vaistomaisesti niin, että seuralaisilla on vaivaton olo.

Cocktailtilaisuudessa tällainen ihminen osaa esittää toiselle jonkin kepeän kysymyksen, jotta ei synny vaivaannuttavaa hiljaisuutta eikä hänen tarvitse koko ajan puhua itse valitsemiltaan aiheista. Ystävien seurassa hän valitsee siihen seuraan sopivan tyylin jutustella. Niin yksinkertaista se on.

Eihän kohteliaisuus sitä tarkoitakaan, että vietetään jatkuvasti aikaa ihmisten seurassa, jotka eivät kiinnosta tai jotka tuntuvat rasitteelta. Kysehän on siitä, etkä kohdattaessa satunnaisesti pyritään tekemään kohtaamisesta molemmille mahdollisimman sujuva ja miellyttävä. Usein tähän liittyy jonkinlainen vastavuoroisuus.

Olisiko kenelläkään vinkata vaikka jotain kirjaa mistä tällaisia voisi opiskella, jos ei ole muuten niitä tähän asti oppinut mistään?

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun haastattelemaan kyetäkseen puhumaan. Oletteko 6 vuotiaita jotka seistä tönöttävät hiljaa jos niiltä ei kysy jotain? Miksi et osaa normaalia keskustelua, jossa molemmat osaavat tuoda keskusteluun omia mielipiteitään ja kuulumisiaan ilman, että toisen pitää koko ajan kysellä jotain?

Älä viitsi. Osuiko arkaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kavereiden kanssa käyty tämä asia läpi ja ollaan kaikki sitä mieltä, että jokainen puhuu asiansa, ei pidä odotella että kysellään. Jokainen huolehtii itsestään ja voi luottaa siihen ettei kukaan pahastu.

Tää on enesimmäinen kommentti, jonka kirjoitan (aloitukseni lisäksi siis). En puhu nyt kavereista vaan tutuista. Esim. olimme yhden järjestökokoonpanon kanssa yhteisellä retkellä ja istuin bussissa tällaisen henkilön vieressä. Emme tunteneet entuudestaan.

No voi voi. Sattui puhelias tyyppi viereen, unohda jo. Rasittaa ihmiset jotka jäävät märehtimään asioita ja pahoittavat mielensä pitkäksi aikaa ihan turhaan. Tilanne oli ja meni, istu jonkun muun viereen ensi kerralla.

Muilta hän kyllö kyseli asioita, mutta minulle ei halunnut osoittaa minkäänlaista kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö  niitä käytöstapoja voisi sitten opettaa vaikkapa peruskoulussa niin jokaisen elämä helpottuisi?   Ja vastaus taitaa olla että "ei tietenkään, ne pitää vaan itse oppia"  

Mutta se ei vaan valitettavasti mene niin. Ikäänkuin yritettäisiin pelata samaa peliä yhdessä, mutta jokaisella on omat säännöt. Ei se toimi.

Kyllähän koulussa opetetaan käytöstapoja! Seuraan usein alakoulun opettajien työtä.

”Haarukka vasempaan, veitsi oikeaan!”

”Syö suu tyhjäksi ennen kuin puhut!”

”Kuuntele loppuun, mitä kaveri sanoo!”

”Odota omaa vuoroa!”

”Ota toiset huomioon!”

Englannin tunnilla lapset opetetaan tervehtimään kohteliaasti. Mitä kuuluu tänään? Hyvää kiitos, entä sinulle?”