Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lastani :(
14.04.2022 |
Lapsi on nyt 8-vuotias. Neuvolassa huomattiin joskus 2-3 vuotiaana ettei poika ole ihan ”normaali”. Mitään diagnoosia ei ole saanut. Koulu sujuu hyvin, ja kavereita on. Hän on erittäin väkivaltainen ja lyö usein myös minua ja miesystävääni.
En tiedä mikä mennyt kasvatuksessa pieleen.
Pelkään että lyö tai ylipäätään satuttaa pikkuveljeään.
Voi oikeasti kuulostaa järkyttävältä että ”pelkään” häntä, mutta siltä minusta tuntuu. Saattaa vetää herneet nenään jo jostain tietystä äänestä. ADHD - tutkimukset tehty, ei hänellä ole sitä, misofonian (SSSS) todennäköisyyttä mietitty perheneuvolassa. En tiedä enää mitä teen :(((
Kommentit (404)
Meillä oli ihan samanlaista kuopuksen kanssa kun hän oli lapsi. Nykyään ihan työkelpoinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan samanlaista kuopuksen kanssa kun hän oli lapsi. Nykyään ihan työkelpoinen aikuinen.
Hänellekin misofonia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Sanoiko ap, että on kasvattanut ilman rajoja? Mikä tämmöisiä huutelijoita vaivaa? Onko kenties kasvatettu ilman rajoja, kun ei ole käytöstapoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan samanlaista kuopuksen kanssa kun hän oli lapsi. Nykyään ihan työkelpoinen aikuinen.
Hänellekin misofonia?
en usko koska eihän se ole niin yleinen
-eri
Miten motoriset taidot sujuvat? Onko erityisluokalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ohut ylähuuli? Yksi selkeä fas-piirre toki niitä liuta on muitakin.
Ap ei mielestäni puhunut lapsen ulkonäöstä, vaan käytöksestä. En usko että välttämättä FAS vaikka onkin ihan mahdollistakin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme ettei ole tutkittu laajemmin tai ette ole missään psykoterapiassa tai muuta vastaavaa
On kuulemma hirveät jonot. Perheneuvolaankin jonotimme yli vuoden. Mutta psykoterapiaan poika itseasiassa on menossa syksyllä / kesän lopulla.
Ap
No sitten on ainakin toivoa. Tämä on hyvä uutinen. Toivotaan, että asiat selviävät ja saatte apua.
Ehkä voisit käväistä Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Pelastakaa lapset ry;nkin nettisivuilla katselemassa, josko löytyisi jotain kiinnostavaa, ehkä vertaistukea jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöshäiriö tulee itsellä ensimmäisenä mieleen, onko tutkittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADD (?)
ADD on tarkkaavaisuuden häiriö. Siihen ei liity väkivaltaisuus.
En tiedäää kirjoitti:
Onko normi vai erityisluokalla?
Jos et lukenut sisältötekstiä. Siinä lukee että koulu sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis miks ei oo tutkittu että onko toi esim alkavaa diabetestä???!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ohut ylähuuli? Yksi selkeä fas-piirre toki niitä liuta on muitakin.
Ap ei mielestäni puhunut lapsen ulkonäöstä, vaan käytöksestä. En usko että välttämättä FAS vaikka onkin ihan mahdollistakin..
Voi hyvänen aika sentään teitä! Taas siellä yksi lukenut iltapäivälehden tämän päivän artikkelin FASista ja kiihottunut aivan ylikierroksille.
Yleensä hyvin outoa, että aina tämmöisissä jutuissa diagnooseja on vääntämässä semmoiset ihmiset, joilla ei ole mitään alan opintoja tai ammattipätevyyttä.
Ja ei, se että naisella on miesystävä ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen on juoppo. Ihan raitiskin nainen voi haluta elämäänsä vakituisemman kumppanin, ja ihan oikeasti lähes kaikkia miehiä kestää ihan selvin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jukopliuta mitä sontaa täällä ihmiset taas kirjoittaa! Syy ei ole aina vanhemmissa, ja erittäin epätodennäköisesti sellaisissa vanhemmissa, jotka etsivät lapselleen apua.
Itselläni 11-vuotias ADHD/autismin kirjon poika, jonka kanssa elämä ollut uuvuttavaa ja raskasta aina 2-vuotiaasta, jolloin vein ensimmäisen kerran perheneuvolaan, kun poika pissaili tahallaan matoille. Monta ovea olen kolkuttanut ja vähintään yhtä monta kertaa syytä on etsitty minusta.
Olin pitkään lääkevastainen ja koin sen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Vuosi sitten otettiin kuitenkaan käyttöön Risperidon, ja se on muuttanut perheen elämän kokonaan! Minun lyömisen ja uuvuttavat, aiemmin lähes päivittäiset kiinnipidot ensin harvenivat ja reilun kuukauden päästä jäivät käytännön kokonaan pois. Veljen hakkaaminen jatkui n. 10 kk, kunnes yllättäen loppui sekin.
Vinkkini AP:lle on mennä yksityiselle neurologille jos on varaa, jos, koita saada apua päivystyksen kautta tai kutsu ambulanssi, kun väkivaltatilanne on päällä. Saatatte saada apua sitä kautta nopeammin. Ja älä pelkää kokeilla lääkehoitoa, se ei yleensä lapsilla ole pysyvä ratkaisu vaan sitä käytetään käytösmallien muuttamiseen. Tsemppiä ja voimia, et ole ainoa vastaavanlaisessa tilanteessa!
Vierailija kirjoitti:
Miten varhainen vuorovaikutus sujui? Olitko silloin masentunut. Onko lapsella varhaisia hylkäyskokemuksia? Esim. Jätetty yksin itkemään? Pidättekö tiukat rajat hänelle?
Ei se kenenstäkään sekopäätä tee, jos satunnaisesti jää itkemään yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ohut ylähuuli? Yksi selkeä fas-piirre toki niitä liuta on muitakin.
Ap ei mielestäni puhunut lapsen ulkonäöstä, vaan käytöksestä. En usko että välttämättä FAS vaikka onkin ihan mahdollistakin..
Voi hyvänen aika sentään teitä! Taas siellä yksi lukenut iltapäivälehden tämän päivän artikkelin FASista ja kiihottunut aivan ylikierroksille.
Yleensä hyvin outoa, että aina tämmöisissä jutuissa diagnooseja on vääntämässä semmoiset ihmiset, joilla ei ole mitään alan opintoja tai ammattipätevyyttä.
Ja ei, se että naisella on miesystävä ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen on juoppo. Ihan raitiskin nainen voi haluta elämäänsä vakituisemman kumppanin, ja ihan oikeasti lähes kaikkia miehiä kestää ihan selvin päin.
Linkkaatko sen artikkelin?
Vierailija kirjoitti:
Voi jukopliuta mitä sontaa täällä ihmiset taas kirjoittaa! Syy ei ole aina vanhemmissa, ja erittäin epätodennäköisesti sellaisissa vanhemmissa, jotka etsivät lapselleen apua.
Itselläni 11-vuotias ADHD/autismin kirjon poika, jonka kanssa elämä ollut uuvuttavaa ja raskasta aina 2-vuotiaasta, jolloin vein ensimmäisen kerran perheneuvolaan, kun poika pissaili tahallaan matoille. Monta ovea olen kolkuttanut ja vähintään yhtä monta kertaa syytä on etsitty minusta.Olin pitkään lääkevastainen ja koin sen henkilökohtaisena epäonnistumisena. Vuosi sitten otettiin kuitenkaan käyttöön Risperidon, ja se on muuttanut perheen elämän kokonaan! Minun lyömisen ja uuvuttavat, aiemmin lähes päivittäiset kiinnipidot ensin harvenivat ja reilun kuukauden päästä jäivät käytännön kokonaan pois. Veljen hakkaaminen jatkui n. 10 kk, kunnes yllättäen loppui sekin.
Vinkkini AP:lle on mennä yksityiselle neurologille jos on varaa, jos, koita saada apua päivystyksen kautta tai kutsu ambulanssi, kun väkivaltatilanne on päällä. Saatatte saada apua sitä kautta nopeammin. Ja älä pelkää kokeilla lääkehoitoa, se ei yleensä lapsilla ole pysyvä ratkaisu vaan sitä käytetään käytösmallien muuttamiseen. Tsemppiä ja voimia, et ole ainoa vastaavanlaisessa tilanteessa!
Ambulanssi nepsylapsen takia?? Mitä helv..
Kun lapsi on väkivaltainen, komenna sitä. Sano tiukasti ”EI SAA”.
Onko normi vai erityisluokalla?