Lue keskustelun säännöt.
Pelkään lastani :(
14.04.2022 |
Lapsi on nyt 8-vuotias. Neuvolassa huomattiin joskus 2-3 vuotiaana ettei poika ole ihan ”normaali”. Mitään diagnoosia ei ole saanut. Koulu sujuu hyvin, ja kavereita on. Hän on erittäin väkivaltainen ja lyö usein myös minua ja miesystävääni.
En tiedä mikä mennyt kasvatuksessa pieleen.
Pelkään että lyö tai ylipäätään satuttaa pikkuveljeään.
Voi oikeasti kuulostaa järkyttävältä että ”pelkään” häntä, mutta siltä minusta tuntuu. Saattaa vetää herneet nenään jo jostain tietystä äänestä. ADHD - tutkimukset tehty, ei hänellä ole sitä, misofonian (SSSS) todennäköisyyttä mietitty perheneuvolassa. En tiedä enää mitä teen :(((
Kommentit (404)
Meillä samanlaista ja ADHD-diagnoosin jälkeen elämä helpottui. Lääke auttaa. Päivät ilman lääkkeitä ovat kauheita, mutta silti EM-halliavaus syöttää hänelle niitä koko ajan. Lapsi nyt 12-vuotias. Oletko varma että on tutkittu ADHD? Meilläkin diagnoosin saaminen kesti. Ensin tutkittiin vanhempien vuorovaikutus, kasvatus tms. asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En taaskaan ymmärrä, että miksi väkivaltaisuuden vuoksi tutkitaan adhd. Ei ole adhd oire, että lyö toisia. Itse veikkaisin, että joku on mennyt kasvatuksessa ja sosiaalistamisessa pieleen. Kutsukaa supernanny Pia Penttala apuun?
ADHD:hen kuuluu impulsiivisuus ja voi aiheuttaa myös aggressiivisuutta. Meidän lapsella myös tuo väkivaltaisuus helpottui lääkkeen ansiosta. Sekä myös ikä auttoi. 8-vuotiaana vielä ajautui tappeluihin helposti. Eli voi kuulua kyllä valitettavasti.
Toimisikohan lapsiin sama kuin eläimiin. Että tunnet olevasi pomo ja lapsi aistii sen. Se on kyllä jännä miten eri tavalla lapset saattaa kohdella eri ihmisiä. Yksi sukulaislapsi tykkää kiukutella minulle (olen vähän lässy), kun taas ei uskalla kiukutella esim. monelle muulle sukulaiselle (ovat vaativampia).
Muista olla tiukka heti kun lapsi toimii ikävästi. Rangaistus pitää antaa heti. Nappaa kädestä ja vie rauhoittumaan jonnekin yksin. Puhelin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Mitä, jos ongelma (ap:llä ei lastenvahtia) juontaakin nimenomaan jostain rajoista, tyranniasta?
Lastenpsykologina näen satoja lapsia joka vuosi työssäni. Lapsista 1% on liian tiukat rajat. Hyvin epätodennäköistä, että aloittaja kuuluisi tähän yhteen prosenttiin. Niissä tapauksissa vanhemmat ovat usein todella vanhoja, siis saaneet lapsen lähellä viidenkymmenen vuoden ikää, isä jopa yli viisikymmentä. Äärimmäisen harvoin alle kuusikymppiset vanhemmat kasvattavat liian tiukasti. Nykyään vaan monen mielestä lapselle pitää antaa ihan kaikki periksi, muu on mukamas tyranniaa.
Lastenpsykologi, Turku
🤣😂😅
Huomenta, Kaalipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaalipää tietää, että asun Turussa. Hän tietää myös puhelinnumeroni. Pitäisikö olla huolissaan?
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Ei välttämättä muuten pidä paikkaansa.
Meillä on kaksi lasta, toisella on diagnosoitu adhd hiljattain ja toinen lapsista on ns. ”normaali”.
Lapsia on kasvatettu 100% samalla tavoin: tuo ”normaali” on hyvin käyttäytyvä kun taas adhd saa aivan järjettömiä raivareita väsyneenä ollessaan.
Lapsi pääsi pikana tutkimuksiin alunperin kun hän oli uhka sekä itselleen että muille perheenjäsenille. Sen sanon myös, että vanhempien tiukka kuri pahentaa esim adhd lapsen reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholområdet kun pikkusisarus syntyi? Ei osaa hakea huomiota muuten
Tee lastensuojeluilmoitus ja kerro tilanne. Lastensuojelu arvioi palvelun tarpeen ja järjestää tarvittavat palvelut teidän perheelle.
Koulu-tai tk-lääkäriltä lähete psykiatrisiin tutkimuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Ei välttämättä muuten pidä paikkaansa.
Meillä on kaksi lasta, toisella on diagnosoitu adhd hiljattain ja toinen lapsista on ns. ”normaali”.
Lapsia on kasvatettu 100% samalla tavoin: tuo ”normaali” on hyvin käyttäytyvä kun taas adhd saa aivan järjettömiä raivareita väsyneenä ollessaan.
Lapsi pääsi pikana tutkimuksiin alunperin kun hän oli uhka sekä itselleen että muille perheenjäsenille. Sen sanon myös, että vanhempien tiukka kuri pahentaa esim adhd lapsen reaktioita.
Myös autismikirjo kannattaisi tutkia.
Siihen kuuluu joillakin melddown-kohtaukset, jotka ovat hallitsemattomia raivareita. Nämä ihmiset pelkäävät itsekin raivareitaan.
Ei se kovin yleinen oire ole, mutta hyvin vaikea niille perheille joita se koskettaa.
Toki tuommoisen oireilun syynä voi olla myös vaikea traumatisoituminen.
Minä en nyt tosin ole mikään "lastenpsykologi Turusta" mutta ihan näin maalaisjärjellä kyllä olen melkoisen skeptinen tuon aloituksen suhteen.
Neuvolassa huomattu pari-kolmevuotiaana että lapsi "ei ole normaali". Millä tavalla ei ollut normaali? Miten se näyttäytyi? Miksi ei silloin alettu tutkimaan? Miksi ei otettu vakavasti? Todella vaikea uskoa.
Lapsella on kuitenkin kavreita ja tulee heidän kanssaan toimeen. Ei siis ilmeisesti mitään lyömistä ja väkivaltaa siihen suuntaan. Hän on jo noinkin iso, ja mitään kunnon tutkimuksia ei ole tehty. Testattu sitä ja tätä ja kohautettu harteita että joo, ei ainakaan sitä tai tätä.
En nyt ihan tuohon halpaan mene, tai sitten ette ole edes yrittäneet saada lapselle apua,
Mitään mainintaa miten koulussa menee? Oppimisvaikeuksia? levottomuutta? Sopeutumisvaikeuksia?
Jos näitä koulussa esiintyy niin takuuvarmasti vanhempiin otetaan yhteyttä ja asiaa aletaan viemään eteenpäin. Nyt ei kyllä uppoa minuun ainakaan.
Itselläni kaksi lasta joten ihan kokematon lapsista neuvolasta päiväkodista koulusta jne en ole. Sanoisin että aloitus on pelkkää höpötystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hankkiudu kakarasta eroon? Mikä ongelma tuossa nyt muka on? Aina ei mene nappiin ja joskus on vaan parempi aloittaa puhtaalta pöydältä. Sitähän varten Suomessa sosiaalipalveluita on.
Kummasta?
Lapsella on ongelmia selvitä joistakin asioista ja lyömisellä hän korvaa ja yrittää selvitä. Lastenpsykiatrille pitäisi päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta tiedän että 8-vuotiaalla on jo melkoiset voimat kun raivostuu. Hakekaa apua, tarvii ainakin toimintaterapiaa, psykoterapiaa, lääkityksen...
Poika on sisimmässään paniikissa kun tajuaa että äiti pelkäå häntä. Lapsi ei kestä sitä että oma vanhempi ei syystä tai toisesta kestä lasta vaan lapsi saa yliotteen. Kierre vain syvenee tuosta. Tarvitsette lastenpsykiatrian apua kiireesti. Ei ole liian myöhäistä. Soita, painosta, soita vaikka joka päivä, liioittele, itke puhelimeen, sano että pelkäät ja ettette pärjää. Lapsi tarvitsee apua, todennäköisesti lääkityksen, kunnolliset tutkimukset, kuntoutusta eli hänelle tavoitteellista terapiaa. Vaadi apua, älä luovuta resurssipulapuheen edessä. Vaadi lapsellesi tulevaisuus. Tsemppiä, tarvitset sitä taisteluun.
T. Erityisen äiti
Vierailija kirjoitti:
provo
Tietämättömyyttä sinun puoleltasi.
Työskentelin vuosia sitten päiväkodissa ja hoidin emotionaalisesti häiriintynyttä poikaa. Hän töni, puri ja kiusasi muita ja heitti lattialle painavan akvaarion rikkoen lasin. Kalaparat sätkivät lattialla, kunnes saimme ne pelastettua.
Osa ihmisistä on häiriintyneitä.
"We need to talk about Kevin" leffassa oli vähän vastaava tilanne.
Päiväkodeissa ja kouluissa näitä oireilevia on huomattu koko ajan enemmän. Ennen oli riittävästi pieniä ja pysyviä erityisryhmiä ja integroituja erityisryhmiä, joissa korkeasti koulutetut ammattilaiset osasivat hommansa ja tuki lapsille alkoi jo taaperosta. Niistä oli valtavasti apua.
2010-luvulta lähtien niistä on pitkälti luovuttu kustannussyistä ja kaikki lapset laitetaan inkluusion ideologiaan vedoten suuriin ryhmiin sekaisin, lasten ja yksilöiden tarpeista viis. Ei ole vaikea ymmärtää, mitä siitä seuraa.
Ja nyt ovat lähteneet ne työntekijät. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Kun kasvatetaan ilman rajoja, tulos alkaa näkyä 7-10 vuoden iässä. Silloinkin rajojen asettamisen sijaan vanhemman ainoa reaktio on pelko omaa lastaan kohtaan. Näitä on Suomi täynnä, hirveästi yritetään metsästää diagnoosia ja ollaan raivoissaan, kun sitä ei saada, sillä diagnoosin taakse on kiva piiloutua. On ikävämpää myöntää, ettei ole itse onnistunut kasvattajana.
Sanoiko ap, että on kasvattanut ilman rajoja? Mikä tämmöisiä huutelijoita vaivaa? Onko kenties kasvatettu ilman rajoja, kun ei ole käytöstapoja?
Varmaan voisit vaaatia,että poika otetaan jollekin lasten osastolle tutkittavaksi.Kerro että hän lyö ja pelkäätte häntä.Varmasti jokin sopiva lääkitys löytyy.Ja toki toinen vaihtoehto on,että hänet sijoitetaan jonnekin kodin ulkopuolelle hoitoon.Ei ole hyvä elää kodissa ,jossa täytyy jotain perheenjäsentä pelätä. Itse on uskaltaisi/haluaisi elää vaikean lapsen kanssa.
Ei kai tuollainen hullu muuten opi kuin saamalla kunnolla turpaan isommiltaan. Ehkä sitten miettii uudelleen jos tekee mieli lyödä.