Pelkään lastani :(

Väestöstä n. 1-2% ovat psykopaatteja/sosiopaatteja joka tapauksessa, sanottiin eräässä liiallista narsismia käsittelevässä dokkarissa. Jonkun perheen lapsiksi nekin kaikki tietysti syntyvät, aina pari per 100 vauvaa/koululaista/kansalaista.

Pelkäämällä se ei nyt mihinkään muutu. Pitää selvittää, onko vaikka sillä kirjolla jotain osaa ko. lapsen toimintaan. Etsikää tietoa asiasta ja vertaisryhmiä, joissa voi selvitä, miten kanavoida moisia vahvuuksia johonkin järkevään. Ihmiset on kaikki erilaisia, niin kuin eläimet ja kasvitkin. Ei pantterista voi kasvattaa kanaa.

Psykopatian/muun persoonallisuushäiriön mahdollisuus tuli minullekin mieleen. Siihen viittaisi etenkin eläinten vahingoittaminen ja/tai väkivaltaisuus ihmisiä kohtaan. Ilman että perheessä tai kasvatuksessa olisi vikaa.

Mutta toivotaan että on jotain lievempää ja hellittää ajan mittaan kun saa terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ohut ylähuuli? Yksi selkeä fas-piirre toki niitä liuta on muitakin.

Kasvonpirteet tulevat vain, jos on juonut alkoholia aivan tiettynä raskausviikkona. Suurinta osaa FAS-lapsista ei erota ulkonäöstä.

Poika ilmeisesti huomaa että ei ole haluttu ja kotona häntä vihataan

Sano, että sinua ei saa lyödä. Sano niin, että tulee selväksi, jos myös tarkoitat sitä.

Veikkaan että poika on autisti, usein juuri ne jo neuvolassa bongataan varhain mutta ei osata vain määritellä tarkemmin missä ja mikä mättää. Epätyypillisillä autisteilla aggressiivisuus on vielä yleisempää kuin tyypillisllä. Hakisin asiaan perehtyneeltä lastenpsykiatrilta apua yksityispuolelta. Sieltä saa myös riittävän painavan lähetteen julkiselle jos haluaa talouden vuoksi jatkaa hoitoa siellä.

Onko poikaa lytätty henkisesti tai jopa kuritettu fyysisesti? Joskus viha voi kummuta jostain toisesta tunteesta, kuten häpeästä tai surusta. Osaako poika käsitellä epäonnistumisia? Tuetaanko häntä tarpeeksi hankalissa asioissa?

Lapsesi on psykopaatti.

Hei mä ymmärrän mitä koet. Mun poika samassa iässä adhd tutkimukset joista ei löydöstä. Väkivaltaisuutta. Väkivaltaisuus loppui 10 ikävuoteen mennessä mutta samoihin aikoihin aloitettiin kokeellinen adhd lääkitys kun ei koulussa selvinnyt ryhmässä millään. Lääkitys auttoi mutta koko ala-aste ollut vaikeaa. Ei käytä lääkitystä vapaapäivinä ja on ihana oma itsensä lääkkeettä, puhuu paljon ja tuntee paljon mutta saa myös hyvää aikaan enemmän kuin moni muu. Ryhmässä olo ei onnistu muuta kuin johtajana. Koulu on vaikeaa. Kantaa adhd diagnoosia käyttämänsä lääkityksen ansiosta mutta voi olla myös jotain muuta, uskon. Rakasta lastasi. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Siihen meidän on pakko uskoa. Voisinpa tavata sinut ja vakuuttaa sinut tästä. Et ole yksin!

Vierailija kirjoitti:

Oletko pakottanut hänet siis mukaan johonkin uusperhekuvioon?

Jos lapsia tekee, pitää niistä pitää huolta. Lapsia ei ole pakko tehdä.

Isä lähti ulkomaille, mutta  äitiä sätit uusperhekuviosta? Ehkäpä isän häippäsy on syy harmitukseen joka purkautuu väkivaltana, ei niinkään se, että äitillä on uusi miesystävä. Harmittavan usein lapsille selitetään mitä ero tarkoittaa ja sen lisäksi moensti toinen vanhempi häippäsee ja unohtaa lapsensa ja sitä ennen valehtelee et juu nähdään me vielä. Koskaan kuitenkaan näkemättä.

Autismin kirjon ja ADHD:n diagnostiset kriteerit ovat todella tiukat, liiankin tiukat mielestäni. On ihan törkeää, että näistä puhutaan muotidiagnooseina. Ap:n kaltaisia tapauksia on ihan hirveästi mutta kun psykiatrit tulkitsevat kriteereitä ja pykäliä aivan kirjaimellisesti. 

Minä olen 32, eka asperger-epäily 90-luvun lopulla. Rutinoitunut pikkuaikuinen, joka nirsoili ruuan kanssa ja huusi koulun jälkeen keuhkot pihalle huoneessaan. Ei diagnoosia. Toinen 2003 kun jouduin itsetuhoisuuden takia osastolle, tuolloin kuvioihin tuli myös epäily ADD:sta. Lopulta ei tuolloinkaan diagnoosia, vaikka lääkärit sitä viikkotolkulla pohtivat. Annoin asian vaan lopulta olla, olen opetellut peittelemään ahdistusta vaikka sisällä huudan koko ajan.

Suomessa systeemi on rikki. 

Lapsi jonka vanhemmat antaa löydä itseään on kyllä hädissään, tämän on loputtava. Mitä poika on itse mieltä asiasta silloin kun on hyvällä mielialalla? Käytte vaikka kävelyllä jätski kiskalla kahdestaan ja juttelette rauhallisesti asiasta. Kyllä mun lapset on ymmärtänyt hyvän ja pahan ja itsekkin olleet sitä mieltä että eivät halua huonosti käyttäytyä. Yrittäisin myös jutella rauhallisesti siitä miltä pikkuveljen saaminen tuntui, tuntuuko että perheessä kaikki on hyvin, vai onko vaikka isommalla tunne että "jää aina kakkoseksi" , jos pikkuveli vaatii sitä perushoivaa vielä. Sitten rauhallisesti etenette suunnitelman kanssa että miten sitä lyömistä aletaan hallitsemaan, siitä sitten pienin askelin ja aina kun alkaa sujumaan ( vaikka leikkinallen takominen kun suuttuu) käytte läpi asiaa kun lapsi on hyvillä mielin ja siirrytte seuraavaan askeleeseen. Ikä tuo parannusta sekä se että lapsi kokee että ei ole yksin vaikeiden tunteiden kanssa, vaan aikuiset kertoo että on keinoja hillitä itseään ja niitä voi jokainen oppia. 

Mitkä on seuraukset lapselle jos se on väkivaltainen kotona tai koulussa? Otatko puhelimen/läppärin/pleikkarin pois viikoksi? Saa sitten vaikka lukea aku ankkoja... Onhan tuollaisella käytöksellä seuraamuksia aikuisena myös, eli miten opetat sitä? Sanomallako? Ehei..ei..ei

- en tiedäää kirjoitti:

Mikä on misofonia??????

ääniyliherkkyys. Mä esim kuulen hälytysajoneuvon paljon paljon aiemmin kuin muut. Tosi kaukaa. Sitten sellaiset sekaäänet, esim meteli kauppakeskuksessa saa "pään sekoamaan" https://fi.wikipedia.org/wiki/Misofonia

Vierailija kirjoitti:

Misofonia (tunnetaan myös lyhenteellä SSSS, selective sound sensitivity syndrome eli 4S) on sairaus, jossa ihminen on neurofysiologisesti herkistynyt jokapäiväisille äänille, jotka ovat valtaosalle muista ihmisistä yhdentekeviä. Tavallisesti ne liittyvät muun muassa syömiseen ja hengittämiseen ja aiheuttavat kuulijassaan hallitsematonta raivoa.

Tuo diagnoosi selittää käytöksen, mä uskon että hänen kohdallaan oireet ovat melko vähäisiä, kun väkivaltaisuus kohdistuu kuitenkin vaan vanhempiin..

Se ei ole sairaus, sairaudesta parannutaan, misofoniasta ei, oireita voi toki lieventää!

Ei välttämättä ole mennyt mikään pieleen, voi olla että lapsella on jokin sairaus, siksi olisi tärkeää että haettte hänelle apua mahdollisimman pian. Ei kannata jäädä ihmettelemään, vaan oikeasti hakea apua. Kärsitte kaikki. Myös lapsi kärsi tosi paljon tuosta tilanteesta.

Ei tuossa ihmettely auto, pitää ruveta toimimaan. Hae apua. Nyt.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että poika on autisti, usein juuri ne jo neuvolassa bongataan varhain mutta ei osata vain määritellä tarkemmin missä ja mikä mättää. Epätyypillisillä autisteilla aggressiivisuus on vielä yleisempää kuin tyypillisllä. Hakisin asiaan perehtyneeltä lastenpsykiatrilta apua yksityispuolelta. Sieltä saa myös riittävän painavan lähetteen julkiselle jos haluaa talouden vuoksi jatkaa hoitoa siellä.

Nyt olet ihan hakoteilla. Ainoastaan niillä autisteilla, joilla on vakavia häiriöitä kommunikaatiossa voivat olla aggressiivisia. Muut eivät ole. Tämä poika ollut normaalisti esim koulussa ja suoriutunut ok. Diagnooseja ei ole, autismin kirjo testataan lähes poikkeuksetta aina ensimmäiseksi. Luonne on periytyvä ja sitä on vaikea muuttaa. Terapiaa ehdottomasti, jotta hän oppii pitämään tunteensa kurissa ja purettua ne eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme ettei ole tutkittu laajemmin tai ette ole missään psykoterapiassa tai muuta vastaavaa

On kuulemma hirveät jonot. Perheneuvolaankin jonotimme yli vuoden. Mutta psykoterapiaan poika itseasiassa on menossa syksyllä / kesän lopulla.

Ap

Lapsen tutkimuksiin, psykologiin yms. kannattaa laittaa omaakin rahaa eli mennä yksityiselle. Asioita on helpointa korjata varhaisessa vaiheessa.

Mutta tietysti kaikki julkisen puolen avut käyttöön kanssa heti! Enemmän tarvitaan, mutta siitäkin on vähän apua että itse palaveraa psykologin kanssa kasvatusasioista ja lapsen ja/tai omasta voinnista. Enkä tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa. Mutta jos kasvatuksessa olisi jotain parantamista, niin sillä saisi tuloksia nopeimmin. Kenelläpä ei olisi.

Mitä nyt taas.

onko käynyt psykoterapiassa???