Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten taaperon ja vauvan saa nukkumaan
Ennen vauvaa taapero meni kiltisti nukkumaan. Sitten syntyi vauva ja uhma vain paheni ja nykyään karkailee minkä kerkeää. Ei haittaa silloin kun meitä on kotona mies ja minä mutta nyt yksin alkaa "vähän" hermostuttamaan. Vauvalla on koliikki ja jos sen laskee käsistä niin huuto alkaa, syöttäminen on mahdotonta jos samaan aikaan täytyy ravata laittamassa 2 v:tä takaisin sänkyyn. Vauvaa on ikävä huudattaa se parhaimmillaan puoltoista tuntia mitä taapero karkailee. Ja kyllä, ulkoillaan ja on säännöllinen rytmi. Päiväunille nukuttaminen alkoi olla mahdotonta joten nykyään ei nuku päiväunia mutta se ei näihin iltoihin ole vaikuttanut. Ja illalla iltapalan jälkeen rauhoitutaan lukemalla kirjaa tms. Kaikki oppikirjan mukaiset tavat on mielestäni käytössä. Ehkä haluaisin vain vertaistukea että jollain muulla on ollut sama ongelma ja selvinnyt siitä. Ja kiitos jo etukäteen niistä "miksi teit lapsia" kommenteista, niistä on varmasti paljon apua.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Teidän, jotka väitätte että vielä 2v pysyy pinnasängyssä niin pitäs ihan oikeesti viedä tutkimuksiin se lapsi tai ainakin ottaa neuvolassa puheeksi motorisen kehityksen hitaus. Lisäksi on hyvä muistaa että lapsella on kehossa eri mittasuhteet kuin aikuisella, erittäin hyvä liikkuvuus ja yleensä paljon aikuista parempi kehonhallinta.
Asia riippuu varmaan myös laidan/pinnojen korkeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan ehkä nyt asioista ristiin. Alun perin puhuttiin siitä, että joidenkin mielestä on OK ja suotavaa jättää lapsi yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Skaalan toinen ääripää on sitten aivan jatkuva huomio ja palvelu. Tähän väliin jää kaikki lapsen terve huomiointi. Lapselle voi ILMAN ITKETTÄMISTÄKIN opettaa esimerkiksi, että joskus pitää odottaa huomiota, kun aikuisella on tekemistä.
Yksin oloa ei ole pakko opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.
Miten se opetetaan lapselle ilman itkettämistä, että pitää pysyä sängyssä ja rauhoittua vaikka äiti tai isä ei olisi koko ajan vieressä? Siis jos puhutaan keskivertolapsesta.
No, itse opetin hyvin hitaasti asteittain. Aloitin vasta kun lapsi ymmärsi hyvin puhetta ja kerroin unilaulun jälkeen, että hei, äiti käy tässä välissä pesemässä hampaat ja tulee sitten takaisin. Aluksi myös toimin juuri näin. Olin poissa tasan sen kolme minuuttia ja lapsioli yhä hereillä, kun palasin. Vähitellen pidensin aikaa. Lapsi oppi ensin olemaan sen pienen hetken yksin ja rauhoittumaan jo kohti unta yksinään. Sitten alkoi käydä niin, että hän olikin jo nukahtanut, kun palasin.
Ei kyyneleen kyyneltä.
(Tuntuu vaikealta uskoa, että joku luulee OIKEASTI, että lasta on PAKKO itkettää siellä sängyssä.)
Se on myös luonnekysymys, että miten asia sujuu. Osa lapsista pyrkii poistumaan nukkumapaikasta sillä sekunnilla, kun joku ei ole vieressä vahtimassa.
"Se on myös luonnekysymys, että miten asia sujuu. Osa lapsista pyrkii poistumaan nukkumapaikasta sillä sekunnilla, kun joku ei ole vieressä vahtimassa."
Kyllä. Pidän silti objektiivisesti virheellisenä väittämänä, etteikö tätä voisi opettaa ilman itkua.
Tällaisen lapsen tapauksessa pitäisi sitten varmaan aloittaa kymmenen sekunnin huoneesta poistumisilla.
Tuohon ongelmaan keksin ratkaisuksi laulun. Lauloin ja lauloin kunnes lapset nukkuivat. Vauva kuunteli ja taapero kuunteli. Tylsää, hidasta laulua. Tällä keinoin sain lapset nukkumaan. Jos en enää jaksanut laulaa löysin YouTubesta Suvi Teräsniskan lastenlaulut jotka olivat myös kovin unettavia.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon ongelmaan keksin ratkaisuksi laulun. Lauloin ja lauloin kunnes lapset nukkuivat. Vauva kuunteli ja taapero kuunteli. Tylsää, hidasta laulua. Tällä keinoin sain lapset nukkumaan. Jos en enää jaksanut laulaa löysin YouTubesta Suvi Teräsniskan lastenlaulut jotka olivat myös kovin unettavia.
Ihana keino <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ihan omin silmin, ja selvin päin, nähny kuinka ketterästi aika tarkalleen 1v kiipes pois pinnasängystä. 2000- luvun alussa, sen aikanen ihan normaali pinnasänky jonka pohja alhaalla ja laidat ylhäällä. Tärkeintähän on saada painopiste aluksi sinne laidan päälle, sillä ei oo mitään merkitystä saako pohjalla seistessä nostettua jalkaa laidan yli. Tukeva ote laidasta, lapsi vetää käsillä itseään ylös auttaen samalla jaloilla kiipeämällä pinnoja pitkin (näytti paljaat jalkapohjat pitävän tosi hyvin pinnoja vasten). Sitte kun painopiste on tarpeeksi korkealla niin varovainen ja täysin hallittu vartalon siirto, silleen mahallaan maaten jalka kerrallaan yli molemmat kädet edelleen tiukalla otteella laidassa kiinni, laidan yli. Sitte vaan käsien varassa roikkuen vartalo suoraksi, ote irti, pieni tiputus, hallittu tasajalka alastulo ja VAPAUS!!! Ekoilla testikerroilla tää luultavasti vie jonkun aikaa kun lapsi testaa miten kaikki onnistuu. S
Luulin olevan yleisessä tiedossa, että kun lapsi oppii seisomaan, sen jälkeen ei pinnasänky ole enää turvallinen paikka olla valvomatta. Ihan tosiaan luulin.
Lisäksi vielä nuo erilaiset mittasuhteet mistä kirjoitit. Lapsen pää on suhteessa iso, ja lapsi voikin tulla vähän vauhdikkaammin ja pää edellä reunan yli vaikka ei tarkoittaisi.
Alue: Aihe vapaa
No jaa. Mun lapsi on niin varovainen varmistelija luonteeltaan, että kokeilisi tuota ehkä neljävuotiaana. :D
Hän ei siis tee mitään, mikä ei vaikuta varmalta ja helpolta. Leikkipuistoissa on "oppinut" ihan todella myöhään kaikki kiipeilyjutut, en usko että niinkään kykyjen puutteen vuoksi vaan koska ei halua/uskalla yrittää.
Ei kaikki lapset ole sitkeitä ja uhkarohkeita kiipeilijöitä. Mut varmasti tosiaan sen luontoisilla tuo on noin.