Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis miten taaperon ja vauvan saa nukkumaan
Ennen vauvaa taapero meni kiltisti nukkumaan. Sitten syntyi vauva ja uhma vain paheni ja nykyään karkailee minkä kerkeää. Ei haittaa silloin kun meitä on kotona mies ja minä mutta nyt yksin alkaa "vähän" hermostuttamaan. Vauvalla on koliikki ja jos sen laskee käsistä niin huuto alkaa, syöttäminen on mahdotonta jos samaan aikaan täytyy ravata laittamassa 2 v:tä takaisin sänkyyn. Vauvaa on ikävä huudattaa se parhaimmillaan puoltoista tuntia mitä taapero karkailee. Ja kyllä, ulkoillaan ja on säännöllinen rytmi. Päiväunille nukuttaminen alkoi olla mahdotonta joten nykyään ei nuku päiväunia mutta se ei näihin iltoihin ole vaikuttanut. Ja illalla iltapalan jälkeen rauhoitutaan lukemalla kirjaa tms. Kaikki oppikirjan mukaiset tavat on mielestäni käytössä. Ehkä haluaisin vain vertaistukea että jollain muulla on ollut sama ongelma ja selvinnyt siitä. Ja kiitos jo etukäteen niistä "miksi teit lapsia" kommenteista, niistä on varmasti paljon apua.
Kommentit (127)
Ei muuten pidä paikkaansa etteikö 2v viihdy kavereiden kanssa ja jopa kaipaa heitä. Oma 2v oli todella innoissaan kun pääsi päiväkotiin ja sai leikkiä kavereidensa kanssa. Koska ei ollut joka päivä hoidossa,niin välillä vapaapäivinäkin halusi päiväkotiin. Kuvittelin, että ikävöi kotiin eikä ole hyvä häntä hoitoon viedä, mutta päinvastoin kävi. Tietenkin riippuu päiväkodista ja henkilökunnasta ja myös siitä jaksaako vanhemmat huomioida lasta iltaisin, päiväkodin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Jos kuvioissa, miksi hän ei ota toista lasta vastuulleen nukutuksen ajaksi?
Oletko kuullut vaikkapa iltavuorosta?
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä sitä nukutus sirkusta, mitä moni koittaa vauvasta kouluikään... Että pistetään omaan sänkyyn tai eri huoneeseen ja sitten lapset ravaa ja poppii illat ja yöt läpeensä.
Miksi ei mennä lapsen kanssa nukkumaan, kun silleen se lapsi todennäköisesti simahtaa tasaiseen hengitykseen ja pimeään huoneeseen melko helposti. Uni on sen verran tärkeää lapsen kehitykselle ja terveydelle niin siihen soisi panostavan. Voihan sieltä sitten hiippailla itse pois, jos ei itse millään voi samaan aikaan nukkua.
T:Lapset 4 ja 6v edelleen vieressä ja nukahtavat alle 5minuutissa sekä nukkuvat sikeästi aamuun asti.
Ps. 2v lopettaa itse päikkärit vaan, jos se jätetään itse nukahtamaan ja aikuinen sen jälkeen toteaa, että ai etkös sä pysynytkään sängyssä
Ei toiminut meillä että mennään yhdessä nukkumaan. Minä nukahdin mutta lapsi leikki olohuoneessa aamuyöhön asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitää nukkua päiväunet.
Siksi se riehuu illalla kun on yliväsynyt.
Uni luo unta.
Ei mene lapsen kanssa silleen, että kun valvotat sitä päivällä niin yöllä sit nukkuu. Ei.Tutustu unikouluun. Toimii.
T. 1, 1, 4v lapsien isä.
Minulakan ei olut mitän ogelmia 2 lapsen kanssa.Päiväunet numero 1. ei vie uni rytmiä.Älypuhelin pois käsistä ja näkyviltä kun on 2 kasta.Pidä vanhempi lapsi sinä mukana kaikessa. Kun puet vauvaa,puhu hänen pienet vaatet,ymm.Tai pydä tuoda vaippa.Kuhan on tärkeänä sinä mukana ja muka apuna.Lapsi huoma sinun hermostuisen kuin se vauvakin.Älä ali arvio lasten aisteja.Joka sekunti asti sinun tunteesi ja käytös molemilla sama.Toinen huutaa toinen riehuu.
Kirjoittamisen kanssa tuntuu olevan ongelmia, sitten senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tääkin niin vanha että kohta ovat teini iässä kumpikin. Lopettakaa hölmöily.
No tää on kyllä niin universaali ja ajaton aihe, että väliäkö tuolla oikeastaan.
No mitä siitä jankuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Käytännön elämä ei toimi noin, koska kukaan ei voi olla lapsessaan kiinni 100% eikä lapsi kasva tasapainoiseksi jos oppii siihen, että aina saa huomiota ja palvelua kun haluaa.
Heti kun vauvaikä on ohi, niin lapsen pitää oppia siihen, että osaa olla ilman jatkuvaa huomiota."
Tässä puhutaan ehkä nyt asioista ristiin. Alun perin puhuttiin siitä, että joidenkin mielestä on OK ja suotavaa jättää lapsi yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Skaalan toinen ääripää on sitten aivan jatkuva huomio ja palvelu. Tähän väliin jää kaikki lapsen terve huomiointi. Lapselle voi ILMAN ITKETTÄMISTÄKIN opettaa esimerkiksi, että joskus pitää odottaa huomiota, kun aikuisella on tekemistä.
Yksin oloa ei ole pakko opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan ehkä nyt asioista ristiin. Alun perin puhuttiin siitä, että joidenkin mielestä on OK ja suotavaa jättää lapsi yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Skaalan toinen ääripää on sitten aivan jatkuva huomio ja palvelu. Tähän väliin jää kaikki lapsen terve huomiointi. Lapselle voi ILMAN ITKETTÄMISTÄKIN opettaa esimerkiksi, että joskus pitää odottaa huomiota, kun aikuisella on tekemistä.
Yksin oloa ei ole pakko opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.
Miten se opetetaan lapselle ilman itkettämistä, että pitää pysyä sängyssä ja rauhoittua vaikka äiti tai isä ei olisi koko ajan vieressä? Siis jos puhutaan keskivertolapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen pitää nukkua päiväunet.
Siksi se riehuu illalla kun on yliväsynyt.
Uni luo unta.
Ei mene lapsen kanssa silleen, että kun valvotat sitä päivällä niin yöllä sit nukkuu. Ei.Tutustu unikouluun. Toimii.
T. 1, 1, 4v lapsien isä.
Vuorokautinen unimäärä on se mikä ratkaisee. Jos yöllä nukkuu 12 tuntia, niin se riittää taaperolle. Ei ole mikään pakko ottaa päiväunia lisäksi. Mutta jos lapsi nukkuu yöllä vain 8-9 tuntia, niin päikkärit ehdottomasti.
Aloitus on vanha, mutta meillä auttoi kaksosten iltariekkumiseen nukkumaanmenon aikaistaminen. Klo 19 ja sänkyyn, uni tuli nopeasti, ja 12 tuntia nukkuivat. Mutta jos nukkumaanmeno oli klo 20, nukahtaminen kesti pahimmillaan 1,5 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Jos kuvioissa, miksi hän ei ota toista lasta vastuulleen nukutuksen ajaksi?
Oletko kuullut vaikkapa iltavuorosta?
Niin, onkohan ylipäätään kuullut työssäkäyvistä vanhemmista / isistä. Täällä iso osa kysyjistä elää vain omaa kuplaansa, eikä osaa kuvitella miten erilaisia elämäntilanteita ihmisillä on.
Meillä mies on merillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan ehkä nyt asioista ristiin. Alun perin puhuttiin siitä, että joidenkin mielestä on OK ja suotavaa jättää lapsi yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Skaalan toinen ääripää on sitten aivan jatkuva huomio ja palvelu. Tähän väliin jää kaikki lapsen terve huomiointi. Lapselle voi ILMAN ITKETTÄMISTÄKIN opettaa esimerkiksi, että joskus pitää odottaa huomiota, kun aikuisella on tekemistä.
Yksin oloa ei ole pakko opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.
Miten se opetetaan lapselle ilman itkettämistä, että pitää pysyä sängyssä ja rauhoittua vaikka äiti tai isä ei olisi koko ajan vieressä? Siis jos puhutaan keskivertolapsesta.
Mä olen kans tätä miettinyt. Kyllä meillä meni kouluikään asti niin, että lapset nukutettiin omiin sänkyihin / huoneisiin. Eivät menneet itse yksin nukkumaan. Loppujen lopuksi 0-6 vuotta ei ole kovin pitkä aika, eikä lapsi kovin iso. Lieneekö tehty isosti väärin, olen ymmärtänyt että vähemmistössä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Jos kuvioissa, miksi hän ei ota toista lasta vastuulleen nukutuksen ajaksi?
Oletko kuullut vaikkapa iltavuorosta?
Niin, onkohan ylipäätään kuullut työssäkäyvistä vanhemmista / isistä. Täällä iso osa kysyjistä elää vain omaa kuplaansa, eikä osaa kuvitella miten erilaisia elämäntilanteita ihmisillä on.
Meillä mies on merillä.
Aijai, mun mies on rekkakuski ja meillä on yhteinen 3 vuotias lapsi. Just nukutin muksun ja mies on edelleen työmaalla tätä kirjoittaessani. Toiveissa olisi kyllä toinenkin lapsi vielä tähän perheeseen. Iltanukutukset ja aamuherätykset ovat pääsääntöisesti mun vastuulla ellei mies ole viikkolepo vapailla kotona. Tällöin hän kyl osallistuu pojan hoitoon. Saa nähdä minkälaista seuraava äitiysloma tulee olemaan..
Esikoinen on päivisin päiväkodissa, sillä mun työaika on 8-16 ja olen töissä toimihenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kokeillut antaa niille jotain rauhoittavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä on? Jos kuvioissa, miksi hän ei ota toista lasta vastuulleen nukutuksen ajaksi?
Oletko kuullut vaikkapa iltavuorosta?
Niin, onkohan ylipäätään kuullut työssäkäyvistä vanhemmista / isistä. Täällä iso osa kysyjistä elää vain omaa kuplaansa, eikä osaa kuvitella miten erilaisia elämäntilanteita ihmisillä on.
Meillä mies on merillä.
Voi kamalaa, mitähän se aina niissä satamissa puuhaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihan omin silmin, ja selvin päin, nähny kuinka ketterästi aika tarkalleen 1v kiipes pois pinnasängystä. 2000- luvun alussa, sen aikanen ihan normaali pinnasänky jonka pohja alhaalla ja laidat ylhäällä. Tärkeintähän on saada painopiste aluksi sinne laidan päälle, sillä ei oo mitään merkitystä saako pohjalla seistessä nostettua jalkaa laidan yli. Tukeva ote laidasta, lapsi vetää käsillä itseään ylös auttaen samalla jaloilla kiipeämällä pinnoja pitkin (näytti paljaat jalkapohjat pitävän tosi hyvin pinnoja vasten). Sitte kun painopiste on tarpeeksi korkealla niin varovainen ja täysin hallittu vartalon siirto, silleen mahallaan maaten jalka kerrallaan yli molemmat kädet edelleen tiukalla otteella laidassa kiinni, laidan yli. Sitte vaan käsien varassa roikkuen vartalo suoraksi, ote irti, pieni tiputus, hallittu tasajalka alastulo ja VAPAUS!!! Ekoilla testikerroilla tää luultavasti vie jonkun aikaa kun lapsi testaa miten kaikki onnistuu. Sit kun oppii niin tuossa menee noin 5 sekuntia.
Teidän, jotka väitätte että vielä 2v pysyy pinnasängyssä niin pitäs ihan oikeesti viedä tutkimuksiin se lapsi tai ainakin ottaa neuvolassa puheeksi motorisen kehityksen hitaus. Lisäksi on hyvä muistaa että lapsella on kehossa eri mittasuhteet kuin aikuisella, erittäin hyvä liikkuvuus ja yleensä paljon aikuista parempi kehonhallinta.
Ei nukkunut meillä 2 v. enää millään ilveellä päikkäreitä. Lapset on yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan ehkä nyt asioista ristiin. Alun perin puhuttiin siitä, että joidenkin mielestä on OK ja suotavaa jättää lapsi yksin itkemään, että oppii nukahtamaan itsekseen. Skaalan toinen ääripää on sitten aivan jatkuva huomio ja palvelu. Tähän väliin jää kaikki lapsen terve huomiointi. Lapselle voi ILMAN ITKETTÄMISTÄKIN opettaa esimerkiksi, että joskus pitää odottaa huomiota, kun aikuisella on tekemistä.
Yksin oloa ei ole pakko opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.
Miten se opetetaan lapselle ilman itkettämistä, että pitää pysyä sängyssä ja rauhoittua vaikka äiti tai isä ei olisi koko ajan vieressä? Siis jos puhutaan keskivertolapsesta.
No, itse opetin hyvin hitaasti asteittain. Aloitin vasta kun lapsi ymmärsi hyvin puhetta ja kerroin unilaulun jälkeen, että hei, äiti käy tässä välissä pesemässä hampaat ja tulee sitten takaisin. Aluksi myös toimin juuri näin. Olin poissa tasan sen kolme minuuttia ja lapsioli yhä hereillä, kun palasin. Vähitellen pidensin aikaa. Lapsi oppi ensin olemaan sen pienen hetken yksin ja rauhoittumaan jo kohti unta yksinään. Sitten alkoi käydä niin, että hän olikin jo nukahtanut, kun palasin.
Ei kyyneleen kyyneltä.
(Tuntuu vaikealta uskoa, että joku luulee OIKEASTI, että lasta on PAKKO itkettää siellä sängyssä.)
Esikoisella on eroahdistus äidistä (venhemmista?). Hän ymmärttää että vauva on #1 ja jos äidin/isän kommunikaatio perustuu käskemiseen ja "ole nyt iso poika/tyttö", tilanne vain pahenee. Esikoinen aistii aikuisen stressin, peilaa sitä, eikä osaa itse itseään rauhoittaa. Siihen tarvitaan vanhempaa. Eli loputonta empatiaa ja rauhallisuutta vain peliin.
Meillä on kolme lasta, vajaa 5v., 8v. ja 10v. Olen ollut paljon kotona kaikkien kanssa. Ovat _aina_ saaneet tulla viereen / herättää yöllä ja nyt kaksi vanhinta nukkuvat TODELLA hyvin.
(T:ISUKKI)
Feel you. Tosi kiva kun omassa kodissa pienessä kaksiossa 3,5 v miehen lapsi , muuten ihana mutta heräämiset ja nukkumaanmenot yhtä h e L v e t t i ä ja harkitsen eroa.
Alue: Aihe vapaa
Ilmiselvästi kyse on mustasukkaisuudesta. Isompi lapsi väistämättä joutuu luopumaan yksinoikeudestaan äitiin, eikä se ole helppo rasti. Itse tein sen virheen, että aloin pitää kaksivuotiasta isompana kuin se olikaan, vauvan läsnäolo jotenkin hämärtää sitä asiaa.
Oletko kokeillut "laatuaikaa" taaperon kanssa kaksistaan, ei välttämättä illalla, mutta muuten. Että taapero saa olla se pieni ja hoivailtava ja sun kanssa kahden kesken?