Siis miten taaperon ja vauvan saa nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten taapero pääsee karkuun pinniksestä?

 

Kiipeämällä laidan yli, siksi nukkuu nykyään taaperosängyssä. Aiemmin jäi iltasadun jälkeen sinne nukkumaan ja kaikki sujui hyvin.

Mies yleensä onkin laittamassa vanhemman nukkumaan mutta kerran tai kaksi viikossa oon yksin ja tää on kamalaa. Aina ei onneksi ole näin paha kuin tänään. Nyt kumpikin onneksi jo nukkuu. Ap

Ps. Niin tosiaan päiväunille ei nukahda, tai saattaa mennä yli tunti että sen sai nukkumaan, jos sai. Sitten iltaunille meni se toinen tunti nukkuttamiseen, ei siinäkään ole mitään järkeä. Levätään kyllä päivällä hetki yhdessä.

 

Mikä ihme on taaperosänky? Ja miten lyhyet pinnat niissä teidän pinna

Youtube on täynnä videoita, jossa pieni taapero kiipeää pinnasängystä pois. Osaa jopa siirtää sänkyä hytkyttämällä sitä, jotta pääsee haluamaansa paikkaan (esim. kaksosen sängyn viereen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapoja on näköjään monia... Meillä kaksi lasta. Molemmat nukkunut sängyssä äidin vieressä. Olen nukuttanut yksinkertaisesta antamalla tuttipullon täynnä maitoa. Kun on saanut sen juotua, on jo rauhallinen ja tietää että sen jälkeen on aika nukkua. Itse leikin nukkuvaa ja suljen silmäni. Tämä on aina toiminut ja ihan itse ovat tuttipullosta luopuneet ennen 3 vuoden ikää - ensin juonut vähemmän ja sitten eivät halunneet enää ollenkaan pulloa. Nukutan samalla tavalla myös päiväunille, joskus rattaisiin ja joskus sänkyyn. Joskus ovat levottomampia ja koittaa pois sängystä, mutta nostan yksinkertaisesti takaisin paikoilleen ja näin opetan että nyt on nukkumaanmenoaika, eikä siitä lipsuta. Uni tulee äkkiä aina sen jälkeen.   

Sinun lapsillasi ei sitten ole ollut korvaongelmia. Kun niitä on, niinkuin meillä niitä on riittänyt kaikkien kolmen kanssa, ei todellakaa

Ei ole kyllä koskaan onneksi ollut korvaongelmia meidän lapsilla. Jos flunssaa ollut, niin kohotettu asento ja ilmankostutin viereen toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias on pinnasängyssä, ettei karkaile ja satuta itseään varsinkin pimeässä. Tämä on ehdoton tosiasia, josta ei livetä. Vaikka taapero hilluisi kaksi tuntia siellä sängyssä, nukahtaa hän aikanaan. Ei tämä niin vaikeaa ole.

Kenen kaksivuotias pysyy pinnasängyssä? Minun lapset ei edes olleet erityisen ketteriä kiipeäjiä, mutta kyllä ne laidat tuossa iässä alkoi olla riski pudota pää edellä laidan yli kiivetessään kuin turva.

Mun molemmat lapset on vielä vajaa 3v. nukkuneet pinnasängyssä eivätkä ole sieltä koskaan yrittäneet nousta, vaikka super liikunnallisia ovat. Silti en hetkeäkään epäile, etteikö jo 1 v. pystyisi pinniksestä pois kiipeämään. Aivan takuulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen pitää nukkua päiväunet.

Siksi se riehuu illalla kun on yliväsynyt.

Uni luo unta.

Ei mene lapsen kanssa silleen, että kun valvotat sitä päivällä niin yöllä sit nukkuu. Ei.

Tutustu unikouluun. Toimii.

T. 1, 1, 4v lapsien isä.

Totta!! Päiväunet pitäisi yrittää nukkua. Onko mahdollista, että 2v olisi hetken päivähoidossa opettelemassa päivärytmiä ja samalla saisi seuraa muista lapsista. Saisit äiti sinäkin levätä ja hoitaa vauvaa. Vauvakin voi hermostua esikoisen toiminnasta ja se taas pahentaa koliikkia. Naapurin rva sai vauvan, mutta silti isompi lapsi on päivähoidossa ( 4v). Ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa potea, päinvastoin toivoa, että 2v viihtyy ja rauhoittuu ja koko perhe jaksaisi paremmin. 

 

4v on todella eri asia kuin 2v, joka jo valmiiksi kokee mustasukkaisuutta vauvasta ja sitten hänet vielä lykätään päiviksi pois äidin luota. :(

Meillä vuoriteltiin miehen kanssa iltarutiinien kanssa. Välillä mies hoiti vauvaa ja minä isompaa lasta. Porrastettiin nukuttamisia niin, ettei ollut samaan aikaan, koska vauvan kanssa meni aikaa, koliikkinen kun oli hänkin. Isompi nukutettiin ensin ja sen jälkeen vasta vauvan iltatoimet. 

Isomman kanssa mies oli myös paljon ulkona iltapäivästä iltaan, saivat touhuta rauhassa siellä. Isompaa väsytti aiemmin kun ulkoilu vei voimat. 

Koliikki loppui kun vauva alkoi ryömimään. Yleensä koliikki johtuukin mahaportin sulkijalihaksen velttoudesta, kun lapsi alkaa ryömii, lihakset vahvistuvat eikä mahaneste pääse  ylös ruokatorven ärsyttämään ( reflux-vaiva). Siksi syötin vauvan  puoltatuntia tai jopa tuntia ennen nukkumista. Pidin kohoasennossa rinnan päällä kun nukutin, niin eivät hapot nousseet kurkkuun. Sängyssäkin oli kohoasennossa ( patjan alla pyyheliinat). Ei pidä vauvaa heijata ylösalas vaan rauhallisesti pitää rinnan päällä ja taputella. Pahaan reflux-ongelmaan voi kysyä lääkäriltä lääke.  Sekä hoitajan että vauvan hermostuminen aiheuttaa vauvalla vatsahappojen runsaan erittymisen, joka pahentaa vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapoja on näköjään monia... Meillä kaksi lasta. Molemmat nukkunut sängyssä äidin vieressä. Olen nukuttanut yksinkertaisesta antamalla tuttipullon täynnä maitoa. Kun on saanut sen juotua, on jo rauhallinen ja tietää että sen jälkeen on aika nukkua. Itse leikin nukkuvaa ja suljen silmäni. Tämä on aina toiminut ja ihan itse ovat tuttipullosta luopuneet ennen 3 vuoden ikää - ensin juonut vähemmän ja sitten eivät halunneet enää ollenkaan pulloa. Nukutan samalla tavalla myös päiväunille, joskus rattaisiin ja joskus sänkyyn. Joskus ovat levottomampia ja koittaa pois sängystä, mutta nostan yksinkertaisesti takaisin paikoilleen ja näin opetan että nyt on nukkumaanmenoaika, eikä siitä lipsuta. Uni tulee äkkiä aina sen jälkeen.   

Sinun lapsillasi ei sitten ole ollut korvaongelmia. Kun niitä on, niinkuin meillä niitä

 

Kohotettu sängynpääty on vakio korvaongelmaisilla lapsilla kuten ilmankostutinkin. Ja maitoa, jos ylipäätään annetaan, juodaan pystyasennossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen pitää nukkua päiväunet.

Siksi se riehuu illalla kun on yliväsynyt.

Uni luo unta.

Ei mene lapsen kanssa silleen, että kun valvotat sitä päivällä niin yöllä sit nukkuu. Ei.

Tutustu unikouluun. Toimii.

T. 1, 1, 4v lapsien isä.

Totta!! Päiväunet pitäisi yrittää nukkua. Onko mahdollista, että 2v olisi hetken päivähoidossa opettelemassa päivärytmiä ja samalla saisi seuraa muista lapsista. Saisit äiti sinäkin levätä ja hoitaa vauvaa. Vauvakin voi hermostua esikoisen toiminnasta ja se taas pahentaa koliikkia. Naapurin rva sai vauvan, mutta silti isompi lapsi on päivähoidossa ( 4v). Ei siitä tarvitse huonoa omaatuntoa potea, päinvastoin toivoa, että 2v viihtyy ja rauhoittuu ja koko perhe jaksaisi paremmin. 

 

4v on todella eri asia ku

Ei välttämättä, jos on toimelias ja aktiivinen lapsi. 2vuotiaana aika usein lapset menevät hoitoon muutenkin. Oma lapsi ainakin tykkäsi olla hoidossa jo 2 vuotiaana, mutta olikin vain osapäivähoidossa eli max klo 9-14.30.  Suurempi ongelma lapselle on se, että hyppii seinälle kun pitäisi päiväunet nukkua ja se, kun äiti väsyy eikä jaksa. Äideillä vain on tämä marttyyriasenne, että jopa kuvittelevat kuinka se isompi menee rikki ja kärsii, jos ei saa olla läsnä siinä vauvan kanssa, mutta totuus voi olla aivan toinen. Lapsi tarvitsee oman ikäistä aktiviteettia ja tottuu nopeasti päiväkodissa rytmiin ja kavereihin. Eikä todellakaan tarvitse joka päivä päiväkodissa olla eikä siis koko päivää, ehtii olla vauvankin kanssa, ilman hylätyksi tulemisen tunnetta. Sitten kun ei enää ongelmaa ole ja lapsi osaa jo rauhoittua, niin saa ottaa pois hoidosta, ei sitä kukaan kiellä. 

"Ei välttämättä, jos on toimelias ja aktiivinen lapsi. 2vuotiaana aika usein lapset menevät hoitoon muutenkin. Oma lapsi ainakin tykkäsi olla hoidossa jo 2 vuotiaana, mutta olikin vain osapäivähoidossa eli max klo 9-14.30.  Suurempi ongelma lapselle on se, että hyppii seinälle kun pitäisi päiväunet nukkua ja se, kun äiti väsyy eikä jaksa. Äideillä vain on tämä marttyyriasenne, että jopa kuvittelevat kuinka se isompi menee rikki ja kärsii, jos ei saa olla läsnä siinä vauvan kanssa, mutta totuus voi olla aivan toinen. Lapsi tarvitsee oman ikäistä aktiviteettia ja tottuu nopeasti päiväkodissa rytmiin ja kavereihin. Eikä todellakaan tarvitse joka päivä päiväkodissa olla eikä siis koko päivää, ehtii olla vauvankin kanssa, ilman hylätyksi tulemisen tunnetta. Sitten kun ei enää ongelmaa ole ja lapsi osaa jo rauhoittua, niin saa ottaa pois hoidosta, ei sitä kukaan kiellä. "

Jos lapsi on ehtinyt olla jo päiväkodissa, siellä jatkaminen toimii.

Jos ei ole ollut, päiväkodin aloittaminen on kyllä monelle ihan liian rankkaa vauvan tuomien muutosten päälle.

Sitä kyllä liioitellaan, miten nuorena lapset kaipaavat "kavereita" ja "oman ikäistä aktiviteettia". Kaksivuotias ei useimmissa tapauksissa tällaisia vielä kaipaile, vaikka päiväkodissa pakon edessä toki pärjääkin. Halu kuulua ryhmään ja kavereista nauttiminen alkaa tyypillisesti vähitellen 3-4 vuoden iässä lapsen temperamentista riippuen.

En oikein ymmärrä sitä nukutus sirkusta, mitä moni koittaa vauvasta kouluikään... Että pistetään omaan sänkyyn tai eri huoneeseen ja sitten lapset ravaa ja poppii illat ja yöt läpeensä.

Miksi ei mennä lapsen kanssa nukkumaan, kun silleen se lapsi todennäköisesti simahtaa tasaiseen hengitykseen ja pimeään huoneeseen melko helposti. Uni on sen verran tärkeää lapsen kehitykselle ja terveydelle niin siihen soisi panostavan. Voihan sieltä sitten hiippailla itse pois, jos ei itse millään voi samaan aikaan nukkua.

T:Lapset 4 ja 6v edelleen vieressä ja nukahtavat alle 5minuutissa sekä nukkuvat sikeästi aamuun asti.

Ps. 2v lopettaa itse päikkärit vaan, jos se jätetään itse nukahtamaan ja aikuinen sen jälkeen toteaa, että ai etkös sä pysynytkään sängyssä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valjaat taaperolle siksi aikaa kunnes nukahtaa. Kun on nukahtanut niin voit irrottaa.

 

Lapsenrääkkääjä!

 

Miksiköhän niitä rääkkäysvälineitä myydään kaupassa? Hmm...

 

Ei siksi, että niillä kiinnitetään lapsi sänkyyn.

 

Missä on kerrottu että mihin kaikkiin paikkoihin saa ja ei saa kiinnittää? Ei se taapero nähdäkseni välitä, että onko se kiinnitetty sänkyyn, rattaisiin, syöttötuoliin, kaupan kärryihin vaiko esim. lipputankoon.

 

Niitä valjaita ei ole tarkoitettu siihen, että niillä sidotaan itkevä lapsi sänkyyn. Ne ovat turvavarusta esim syöttötuolissa tai rattaissa.

Ihan samalla lailla ne voivat olla turvavaruste joilla estetään ettei lapsi putoa pinnasängystä. Lapsen itku tuskin liittyy asiaan mitenkään, koska syöttötuoliin tai rattaisiin köytetyt lapset myös usein itkevät erilaisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

"Esim. tarhaan vientikin on monesti hätäännyttävä hylkäämiskokemus 2v lapsen mielestä. Mutta silti niin tehdään eikä lapsi siitä rikki mene. Puhumattakaan ihan tavallisesta itkupotkuraivarista missä siinäkin on selkeästi kova hädäntunne reaktion voimasta päätellen"

Niin, ja lasta ei näissä tilanteissa jätetä yksin hätänsä kanssa vaan aikuinen on läsnä ja lohduttaa. 

Lapsi on pakko opettaa olemaan myös yksin. Juuri siitähän nukkumaanmenon opettelussa on kyse. Jos vanhempi ei koskaan poistu lapsen viereltä koska pelkää lapsen itkua, niin lapselle tulee se käsitys, että voi koska vain vaatia vanhempaa olemaan siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksivuotias on pinnasängyssä, ettei karkaile ja satuta itseään varsinkin pimeässä. Tämä on ehdoton tosiasia, josta ei livetä. Vaikka taapero hilluisi kaksi tuntia siellä sängyssä, nukahtaa hän aikanaan. Ei tämä niin vaikeaa ole.

Kenen kaksivuotias pysyy pinnasängyssä? Minun lapset ei edes olleet erityisen ketteriä kiipeäjiä, mutta kyllä ne laidat tuossa iässä alkoi olla riski pudota pää edellä laidan yli kiivetessään kuin turva.

 

Minun ja kaikkien ystävieni. Pinnasängyssä on niin korkeat laidat, ettei niiden yli pääse kiipeämään. Kuulostaa todella pelottavalta pitää lasta sängyssä, josta pääsee tippumaan laidan yli. 

Meillä taas on luovuttu pinnasängyistä jo ennen vauvavuoden loppua. Eivätkä kyllä koskaan ole pudonneet sängyistään lastensänkyjen ollessa varsin matalia. Ainoa kerta kun lapset ovat pudonneet sängystä on kun nukkuivat vanhempien vuoteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esim. tarhaan vientikin on monesti hätäännyttävä hylkäämiskokemus 2v lapsen mielestä. Mutta silti niin tehdään eikä lapsi siitä rikki mene. Puhumattakaan ihan tavallisesta itkupotkuraivarista missä siinäkin on selkeästi kova hädäntunne reaktion voimasta päätellen"

Niin, ja lasta ei näissä tilanteissa jätetä yksin hätänsä kanssa vaan aikuinen on läsnä ja lohduttaa. 

Lapsi on pakko opettaa olemaan myös yksin. Juuri siitähän nukkumaanmenon opettelussa on kyse. Jos vanhempi ei koskaan poistu lapsen viereltä koska pelkää lapsen itkua, niin lapselle tulee se käsitys, että voi koska vain vaatia vanhempaa olemaan siinä.

Lasta ei tarvitse opettaa olemaan yksin liian pienenä. Jos lapsen kiintymyssuhdetta ja omaksi itsekseen kasvamista on tuettu niin lapsesta kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettu rohkea ja itsenäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esim. tarhaan vientikin on monesti hätäännyttävä hylkäämiskokemus 2v lapsen mielestä. Mutta silti niin tehdään eikä lapsi siitä rikki mene. Puhumattakaan ihan tavallisesta itkupotkuraivarista missä siinäkin on selkeästi kova hädäntunne reaktion voimasta päätellen"

Niin, ja lasta ei näissä tilanteissa jätetä yksin hätänsä kanssa vaan aikuinen on läsnä ja lohduttaa. 

Lapsi on pakko opettaa olemaan myös yksin. Juuri siitähän nukkumaanmenon opettelussa on kyse. Jos vanhempi ei koskaan poistu lapsen viereltä koska pelkää lapsen itkua, niin lapselle tulee se käsitys, että voi koska vain vaatia vanhempaa olemaan siinä.

Lasta ei tarvitse opettaa olemaan yksin liian pienenä. Jos lapsen kiintymyssuhdetta ja omaksi itsekseen kasvamista on tuettu niin lapsesta kasvaa hyvällä itsetunnolla

Juuri näin. Itse asiassa tätä ei oikeastaan tarvitse opettaa. Lapselle tulee kyllä kausia, jolloin hän tahtoo omaan tahtiinsa ja ikätasoisesti ottaa etäisyyttä vanhemmasta.

Esimerkki: Lapseni nukkui vieressäni eskarin loppuun asti. (Olen yksinhuoltaja, nukuimme parisängyssä kahdestaan.) Ja itsekin  jo vähän mietin, että apua, olenko opettanut hänet jotenkin riippuvaiseksi itsestäni tässä asiassa ja oppiiko hän koskaan nukkumaan yksin. :D Mutta koulun alkua edeltävänä kesänä hän ilmoitti olevansa nyt niin iso, että muuttaa omaan huoneeseen. Hän muutti sinne, nukkui ensiyrityksestä koko yön siellä, eikä sen jälkeen ole enää tullut yöllä viereeni kuin ihan muutaman yksittäisen kerran pahan painajaisen jälkeen  - kun taas monet tuntemani todella paljon nuorempina yksin nukkumaan "opetetut" lapset hiipivät vanhempien väliin lähes joka yö.

Tajusin murehtineeni ihan turhaan, että olisin jättänyt opettamatta lapselleni taidon nukkua yksin. Sen sijaan hän oppi niin hyvän turvallisuudentunteen, että alkoi nukkua omassa sängyssään yöt läpeensä heti kun oli siihen kypsä.

Vierailija kirjoitti:

Ps. 2v lopettaa itse päikkärit vaan, jos se jätetään itse nukahtamaan ja aikuinen sen jälkeen toteaa, että aetkös sä pysynytkään sängyssä

Olet väärässä. :-o

En tajua, mitä enemmän olisin VOINUT tehdä, että olisin saanut 2,5-vuotiaani nukkumaan päikkäreitä. Sekään ei auttanut, että nukuin koko päikkärit vieressä. Mikään ei auttanut. 

Ymmärrän, että enemmistö kaksivuotiaista tarvitsee päikkärit, mutta minun lastani ei siinä iässä enää väsyttänyt päivällä. Häntä väsytti illalla. Kun hän lähempänä kolmea vuotta meni päiväkotiin, hän ei koskaan nukkunut myöskään siellä, vaikka pois sängystä ei saanut tulla eikä vaihtoehtoista tekemistä ollut.

T. Sen lapsen äiti, joka lopetti päikkärit kaksivuotiaana ja alkoi nukkua täydellisiä öitä ilman mitään karkailuja tai nukutteluja.

Vierailija kirjoitti:

Yritätkö sä saada ne nukkumaan eri huoneissa vai, mikä toi juttu on? Ei kai se 2 v karkaa, jos sen vieressä istut?

Meillä 2 v pomppaa vieterinä pystyyn, vaikka olisi vieressä tai vaikka pitäisi kädestä kiinnikin. Uhmaiän takia tekee jotain kiusaa tahallaan.

Tääkin niin vanha että kohta ovat teini iässä kumpikin. Lopettakaa hölmöily. 

Vierailija kirjoitti:

Tääkin niin vanha että kohta ovat teini iässä kumpikin. Lopettakaa hölmöily. 

No tää on kyllä niin universaali ja ajaton aihe, että väliäkö tuolla oikeastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Esim. tarhaan vientikin on monesti hätäännyttävä hylkäämiskokemus 2v lapsen mielestä. Mutta silti niin tehdään eikä lapsi siitä rikki mene. Puhumattakaan ihan tavallisesta itkupotkuraivarista missä siinäkin on selkeästi kova hädäntunne reaktion voimasta päätellen"

Niin, ja lasta ei näissä tilanteissa jätetä yksin hätänsä kanssa vaan aikuinen on läsnä ja lohduttaa. 

Lapsi on pakko opettaa olemaan myös yksin. Juuri siitähän nukkumaanmenon opettelussa on kyse. Jos vanhempi ei koskaan poistu lapsen viereltä koska pelkää lapsen itkua, niin lapselle tulee se käsitys, että voi koska vain vaatia vanhempaa olemaan siinä.

Lasta ei tarvitse opettaa olemaan yksin liian pienenä. Jos lapsen kiintymyssuhdetta ja omaksi itsekseen kasvamista on tuettu niin lapsesta kasvaa hyvällä itsetunnolla

Jossain positiivisen kasvatuksen teoriassako lukee näin? Käytännön elämä ei toimi noin, koska kukaan ei voi olla lapsessaan kiinni 100% eikä lapsi kasva tasapainoiseksi jos oppii siihen, että aina saa huomiota ja palvelua kun haluaa.

Heti kun vauvaikä on ohi, niin lapsen pitää oppia siihen, että osaa olla ilman jatkuvaa huomiota.

Mun tytär on aina nukkunut huonosti, niin vauvana, taaperona, koululaisena kuin nyt aikuisenakin. Ei ole mitään apua löytynyt, toiset nyt vain ovat sellaisia. Onneksi esikoinen oli helppo tyyppi alun koliikin jälkeen. Eihän tämä nyt aloittajaa auta, mutta ehkä se lohduttaa, että meitä on muitakin, jotka olemme samojen asioiden kanssa painineet. Kyllä se siitä ohi menee aikanaan, vaikka tuskastuttavalta nyt tuntuukin.